Demostudio ›

Bändin nimi: Luna Parque
Kappaleen nimi: Cave
 
Genre: Rock/Pop
 
URL: http://www.mikseri.net/music/play.php?id=217941&type=hi (Mp3)
 
Rauhallista psykedeelisprogressiivisvaikutteista pygmirokkia hörhöille (tytöille ja pojille). Viimeinen kappale piakkoin ilmestyvältä kolmen biisin ensisinkulta. Treeniksellä nauhotettu ja kotistudiossa viimeisteltyä tavaraa. Kommentteja otetaan vastaan mielellään sekä biisistä että soundeista! Kiitos paljon.

Uppaan tässä vähän ja samalla päivitän linkin. Masteroin tuota vielä hieman.
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=218506&type=hi
 
Eikö kukaan löydä biisistä mitään kommentoitavaa? Ei tuo kai nyt niiiiin mitäänsanomaton ole?-)

Ei tuo kai nyt niiiiin mitäänsanomaton ole?-)
 
Ei ollenkaan.
 
Vuosi 2012. Pitkään nahkatakkiin sonnistautunut asesankari kävelee ydinsodan pimentämän suurkaupungin rikollisia katuja sumuiseen friikkibaariin, jonne istahtaa odottamaan kohdehenkilöään. Toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä ihmisiä keinuu lavan edessä ja savun takana soittava bändi vetää juuri tätä biisiä.

Olen viime päivinä kuunnellut tosi paljon näitä Demostudion tuotoksia.Toisaalta kuullakseni, missä tänään mennään paitsi musan, niin myös äänitystyön laadun osalta (kun näissä on paljon kotistudiojuttuja, joita väsäilen itsekin), sekä ihan siitä mielihyvästä, että välillä kuulee jotain freesiä, ja voi heittää nuorelle tekijälle verbaalisia aplodeja.
On hienoa, että täällä on niinkin paljon tämäntapaista valtavirtojen ulkopuolista musaa. Mutta niin Luna Parque´illa kuin TOSI monilla on mielestäni sama Akilleen kantapää: Lauluosuudet kaatuvat joko tekstiin, laulutaitoihin, äänitykseen, englanninkielen ääntämiseen tai kaikkiin näistä. Kun ihan hyvin soitetun ja jopa idearikkaan instrumentaalin päälle vedetään lauluosuus, jonka funktio ei koskaan oikein selviä, se kaihertaa.
Silti: Toivottavasti LP ja vastaavat jaksavat painaa. Näitä virkistäviä tarvitaan aina, eikä koskaan tiedä, milloin osaset napsahtavat jetsulleen, ja syntyykin tosi helmiä.

Iso kiitos L-a Elvikselle ja Kalmolle. Molemmat palautteet olivat mainioita!
 
Kalmolta viela olisin ehka tarvinnut varmistuksen siihen, mihin noista listatuista asioista laulun osalta talla kertaa kaaduttiin, vai kaaduttiinko kaikkeen? Oliko myos kyse koko kappaleesta, vai vaan jalkimmaisesta osasta? Kiitos!

No kuuntelinpa vielä kaikessa rauhassa sohvalla silmät kiinni kaikki kolme biisiä.
Hitto että vanha hippi tuntee olonsa kotoisaksi tällaisen progen parissa, etenkin kun tämä ei perustu virtuositeetilla brassailuun (mikä tappoi progen 70-luvulla).
Tässä sitten ihan saivarrellen tuosta laulupuolesta, josta erikseen ed. postissa marmatin. En muuten edes raatsisi saivarrella, ellen pitäisi kritiikin kohdetta niin hyvänä, että se kestää tökkimistä.
Cave: Onnistunein. Laulun käyttö instrumenttina, ilman sanoja toimii tosi hyvin.
Tekstin seuraaminen on niin vaikeaa (en osaa sanoa, kuinka paljon menee äänityksen/miksauksen ja kuinka paljon ääntämisen piikkiin), että nousee epäilys: onko tässä sisältöä, vai onko bluffattu "taiteellisuudella". Hieman vähäeleisempi, matalaprofiilisempi tulkinta voisi olla vakuuttavampaa ? Jäisi olo, että "there´s more where this came from".Latasin, ja kuuntelen varmaan jatkossakin.
Games: Äänentuotto ei toimi täsmällisesti ja napakasti, ehkä ääni vuotaa. Ääni alkaa toimia heti, kun volyymi ja sävelkorkeus hieman nousee. Etenkin ne korusävelten tapaiset "a-a-aat" tulevat kovin löysästi.
Wedding Bells: Nopeissa tekstijuoksutuksissa kuuluu selvästi, että englanti on himpun verran liian "kotikutoista" (kansainväl. levitystä ajatellen)
 
Laulusoundi yleisesti ottaen istuu hyvin kokonaisuuteen, mutta sellainenkin kävi mielessä, että toisiko vähän diskantimpi ja kompressoidumpi soundi lauluääneen karvan verran lisää ryhtiä, en tiedä. Enhän tiedä miten tämä on äänitetty.
 
Ja kuten aina, heti kun on kritiikin saanut kirjoitettua, tulee syyllinen olo. Mikä
----n Jumala minä luulen olevani! Enhän itse ikinä saisi kasaan tuollaista musaa.
Mutta kun on 60-luvun puolesta välistä asti eri tavoin ollut sekaantunut näihin juttuihin, enimmäkseen musiikinrakastajana, niin yhden asian olen huomannut:
Kaveripiiristä ei koskaan saa kunnon kritiikkiä. Keskiverto kafru ei joko kertakaikkiaan kehtaa ruveta, kun pelkää ystävyyden menetystä, tai hänen näkökulmansa on niin suppea tai puolueellinen, että kritiikki on merkityksetöntä.
Oma lukunsa ovat tietysti vielä ne, jotka hyvää tarkoittaen alkavat tyrkyttää omaa musiikkimakuaan ("Pistäkää tohon samanlainen ku AC/DC:llä").
Joten olen päättänyt, että jos kommentoin, niin kommentoin sitten muuten kuin
"no joo, onhan tää." Ja toivon tietysti, että kun joku saa kommentteja omista tuotoksistaan, hän antaa hyvän kiertää, ja kommentoi muutamaa toisten demoa.
(Vihjaus vihjaus.Omia tuotoksiani ei foorumissa tosin ole tyrkyllä.)