Kuuntelin tämän ihan vain siksi, koska en tiedä kuin yhden henkilön joka käyttää korpista nimeä kaarne. Eli komea, vanhalta kalskahtava ja mytologisen oloinen nimi bändillä.
On varsinainen eepos. Vaikka tämmöinen metalli ei olekaan missään nimessä minun musiikkiani oli tämä pakko kuunnella kokonaan ja täytyy myöntää tässä olevan melkoista imua. Harmooni vai mikä harmonikka siellä välillä soi, se oli loistava. Pakko se kai on hyväksyä, että örinä kuuluu tämmöiseen musiikkiin. Ei tämä onneksi pahimmasta päästä kuolonkorinaa ole.
Onhan tämä pateettista, hölmöä ja naurettavaa, mutta toisaalta myös vaikuttavaa, voimakasta ja uskottavaakin. Hienointa metallissa on se, että se niin usein ottaa vaikutteita historiasta ja kansanperinteestä. Kuten Kaarnekorpi tekee. |
Edellisessä taidettiinkin sanoa oleellisimmat seikat. Kun tulee sellainen fiilis joskus että raskasta pitää saada, folk metal on sitä mikä jytisee juuri minulle täysillä vaikka monet naureskelevatkin. Kansanmusiikkivaikutteiden ja möyrinnän yhdistelmä kiehtoo aina.
Juuri tällaista folkmetallin pitää omasta mielestäni olla, mahtipontista, paikoin vihaista, paikoin tunnelmallisen rauhallista, kansansoittimia, särökitaraa! Erittäin kova biisi minusta, sanokaa mitä sanotte. Sanoituksia vilkaistuani voisin mainita että nekin ovat varsin asiaankuuluvat. Oikeastaan voisin saman tien kuunnella loputkin kappaleet. Yötä vasten,
yötä vastaan |
Demostudio
Mika Antero
Hohhoijaa