Demostudio ›

Bändin nimi: Razorblend
Kappaleen nimi: Roadkill, Spinal Corrosion
 
URL: http://origam.ath.cx/razorblend/music/roadkill.mp3 http://origam.ath.cx/razorblend/music/spinal.mp3 (Mp3)
 
Rotten Roll -demon arvostelu Noisessa
 
Tampere–Pirkkala-akselille maantieteellsesti sijoittuva Razorblend soittaa pirun raskassoundista ja pääosin nopeatempoista hevirockia. Bändi kuulostaa hauskalta sekoitukselta Entombedia, Peer Güntiä ja miksei Black Label Societyakin. Jätkiltä löytyy kilotolkulla asennetta, joka korvaa etenkin laulupuolelta löytyvät heikkoudet. Neljän biisin paketti on myös sopivanmittainen (rapiat 14 minuuttia), mikä takaa, että melko samaa kaavaa toistavat kappaleet eivät muutu puuduttaviksi.
 
Demon ensimmäinen raita Roadkill rockaa vastustamattomasti ensimmäisistä iskuistaan lähtien. Vahva kitaravalli jättää ikävästi varjoonsa Jani Harttusen turhan heppoisen lauluäänen, jossa on kyllä särmikkyyttä. Spinal Corrosion on biiseistä kevyin ja valoisin, vaikkei kumpaakaan edellä mainituista adjektiiveistä voi suoranaisesti bändiin liittää. Joka tapauksessa rockpuoli korostuu kappaleessa metallia enemmän. Kolmantena tuleva demon nimiraita heittää kehiin kunnon nopeatempoista mäiskettä, jota tarjoaa myös Bull’s Eye Man. Kaksi viimeistä raitaa edustavat yhtyeen parasta osaamista.
 
Razorblendissä on potentiaalia, joka vaatii vielä kehittelyä etenkin laulun osalta. Kuitenkin bändi on onnistunut jo tällaisenaan loihtimaan niin tiukkoja rypistyksiä, että ne jäävät kaikumaan korvakäytävillä pitkäksi aikaa. Monipuolisemmalla riffi- ja soundivalikoimalla kappaleista saisi vielä eloisempia, mitä kautta biisit myös erottuisivat selvemmin toisistaan. Demon materiaali ei ehkä ole aivan nelosen arvoista, mutta loistava asenne nostaa arvosanan siihen. 4/5
 
Rotten Roll -demon arvostelu Imperiumissa
 
Tampereen Razorblend sekoittelee keskenään Peer Güntista muistuttavaa rokkisoundia ja Downilta ja Entombedilta haiskahtavia riffejä. Useidenkaan kuuntelujen jälkeen levyltä ei kuitenkaan löyty yhtään huomioni varastavaa biisiä. Päätösraita Bull's Eye Man pääsee ehkä lähimmäksi, mutta muutoin levyn levyn neljän raidan linjakkuus kääntyy tasapaksuudeksi, ja sitä myöden itseään vastaan. Razorblendistä puuttuu monipuolisuutta ja syvyyttä, vaikka kavereilta sävellyksellistä kyvykkyyttä jonkin verran löytyykin. Rotten Roll on joka tapauksessa kelpo esitys, ja joissain levyn liideissä on todellista Down-vibaa. Downiin Razorblend ei kuitenkaan vielä kestä vertausta, sen verran kaukana nämä tamperelaiset ovat vielä tunnelman ja tunteen osalta. Laulu on erittäin samanlaista kautta levyn, mikä tarkoittaa sekä ulosannin että näkemyksen rajoittuneisuutta. Joidenkin osien hidastaminen tai jopa rumpubiitin pudottaminen puoleen tempoon olisi tehnyt näistä ralleista tarttuvampia ja painokkaampia. Näen kuitenkin, mihin tällä levyllä on pyritty ja ihailen hemmojen poimimien vaikutteiden kirjoa. Joskus nuoruuden into tarvitsee kuitenkin aikaa maustuakseen, kuten on asian laita myös Razorblendin kohdalla. 2½/5