Demostudio ›

Bändin nimi: Tupuna
Kappaleen nimi: Laiskanlinna
 
Genre: Muut
 
URL: http://people.cc.jyu.fi/~joemlait/Tupuna_laiskanlinna.mp3 (Mp3)
 
Oma säveltävä biisi pianolla ja naislaululla. Vaikutteita Tori Amosilta, John Legendiltä ja Stevie Wonderilta. Äänityksen laatu ei ole kovin hyvä, valitan...

Minen pidä pianoballadeista, joten tämäkään ei sen suuremmin iske. Mutta laulajan ääni on persoonallinen ja hyväkin. Tosin kappaleen lyhyyden takia biisi jää keskentekoiseksi. Tämä voisi kuulostaa paremmalta englanniksi, nyt intonaatiossa (osuikohan sivistyssana oikeaan kohtaan...) on paikkapaikoin jotain ärsyttävää.
 
Bändi kehiin ja biisi kokonaiseksi, niin voisi toimia hyvinkin.

Minen pidä pianoballadeista, joten tämäkään ei sen suuremmin iske. Mutta laulajan ääni on persoonallinen ja hyväkin. Tosin kappaleen lyhyyden takia biisi jää keskentekoiseksi. Tämä voisi kuulostaa paremmalta englanniksi, nyt intonaatiossa (osuikohan sivistyssana oikeaan kohtaan...) on paikkapaikoin jotain ärsyttävää.
 
Bändi kehiin ja biisi kokonaiseksi, niin voisi toimia hyvinkin.
 
Kiitti Kenkkunen! On totta, että biisi on lyhyt, mutta halusin tarkoituksella jättää hittikaavan ja kertosäkeet pois. Ehkäpä tuota silti voisi kehitellä johonkin suuntaan. Tuota intonaatiokommenttiasi en ymmärtänyt - onko kyse tavastani lausua suomea vai fraseerauksesta tms.? Kiinnostaa :)

onko kyse tavastani lausua suomea vai fraseerauksesta tms.? Kiinnostaa :)
 
Joo, minusta jokin kohta kuulosti siltä, kuin olisit laulanut englantia vaikka teksti oli suomea. Tämä on semmoinen homma joka ärsyttää minua monien muidenkin laulajien kohdalla. Korostan, että se tuli esiin vain jossain kohtaa. Jos löydän sen uudestaan, niin kerron missä...

Ei tuo kolmannella kuuntelulla enää niin häirinnyt, mutta ne ovat lähinnä sanat "laiskottaa" ja "poskella" jotka jostain syystä herättivät ärtymykseni. Tyhmää, myönnän.

Joo, minusta jokin kohta kuulosti siltä, kuin olisit laulanut englantia vaikka teksti oli suomea. Tämä on semmoinen homma joka ärsyttää minua monien muidenkin laulajien kohdalla. Korostan, että se tuli esiin vain jossain kohtaa. Jos löydän sen uudestaan, niin kerron missä...
 
Totta, ko. tyylilajin estetiikasta varmasti siirtyy juttu jos toinenkin oman mielen syövereihin, kuten se, miten tuon tyyppistä musiikkia tulisi fraseerata tai ylipäätään laulaa. Kiitos palautteesta! :)

Jokin tuon kappaleen sävellyksessä tökki minun korvaani, harmi kun en tiedä teoriaa ollenkaan niin vaikea alkaa selittämään. Tuntui siltä, että osat vaihtuivat tavallaan liian äkkiä. Sellainen, että juuri on vajoamassa itse biisin hienoon tunnelmaan, niin sitten tulee sellainen juttu, joka herättää siitä ja sitten pitää aloittaa alusta se syventyminen. Joissakin kohdissa tuntui myös siltä, että piano ja laulu eivät osuneet rytmityksellisesti aivan niin kohdalleen kuin olisi ollut suotavaa.
 
Pienellä fiksailulla tästä saisi minun mielestäni kuitenkin oikein mainion kappaleen. Ja tosiaankin bändisovituksena olisi todella hieno kuulla, tosin sellaisena, että piano ja laulu olisivat selkeästi pääosassa.

Jokin tuon kappaleen sävellyksessä tökki minun korvaani, harmi kun en tiedä teoriaa ollenkaan niin vaikea alkaa selittämään. Tuntui siltä, että osat vaihtuivat tavallaan liian äkkiä. Sellainen, että juuri on vajoamassa itse biisin hienoon tunnelmaan, niin sitten tulee sellainen juttu, joka herättää siitä ja sitten pitää aloittaa alusta se syventyminen. Joissakin kohdissa tuntui myös siltä, että piano ja laulu eivät osuneet rytmityksellisesti aivan niin kohdalleen kuin olisi ollut suotavaa.
 
Luulisin, että tarkoitat sitä, kun säkeistön lopussa on dominanttijännite (am7/D), niin kaiken hahmojärjen mukaan seuraavan soinnun pitäisi purkautua "ykköselle", eli G-duuriin. Kuitenkin jätin tarkoituksella alkamaan joka säkeistön Dm7:lla, ja jännite G-duuriin purkautuu vasta viimeisellä kerralla. Tyylikeino siis, tavallaan pitkittää sitä odotusta ja jännitystä. Tiedostin kyllä tuon, tiedän että se saattaa vähän rikkoa hahmolakeja. Ihmiskorva kun odottaa, että seuraava sointu on sitä tiettyä ja tiettyä tuon tyylisessä biisissä. Mutta kiitos kommentista, tää on erittäin hyvää palautetta minulle, kun oon alkanu tykätä säveltämisestä suhteellisen paljon.

Näin musiikin kuuntelijana muutama kommentintynkä:
 
-Kuten tekijä mainitsi, kuulin Amoksen taustalta, mutta sehän sinänsä on vain plussaa. Varsinkin kuin se ei peittänyt persoonallisuutta.
 
-Tosiaan, biisi voisi toimia tuollaisenaan ihan hyvin osana jotain suurempaa kokonaisuutta, mutta nyt se jäi hieman yksinäiseksi. Eli minäkin kaipailen sitä "kokonaisempaa" versiota. Kuulin mielessäni jo bändin soittoa, jossapiano & laulaja -yhdistelmän jälkeen biisi lähtee lentoon johonkin erilaiseen osioon pianosooloiluineen kaikkineen. Tällainen on tietenkin vain oma ajatukseni pienessä mielessäni, tärkeintä on tekijän tavoite.
 
-Kaiken kaikkiaan pidin tunnelmasta, vaikka siis jotain kohokohtaa jäinkin hieman kaipaamaan.
 
Ei muuta kuin intoa sävellyshommiin jatkossakin.

Sanotuksista ja muutenkin biisistä tuli mieleen vähän Seija Simolan tuotanto. Piano riffissä oli kyllä ideaa, mutta se töksähteli ja siksi laulu ei tahdo oikeen istua biisiin. Pienellä hiomisella tosta sais ihan hyvän paketin.

Musta taas tässä oli hienoa, että tässä oli vaan laulu ja piano. Tollanen minimalistisuus sopii usein tämmöseen hempeilyyn. Se on jotenkin henkilökohtaisempi silloin. Ei sillä, mieluusti kuulisin tästä hyvin tehdyn bändisovituksenkin. Siinä on vaan vaarana, että kauniista valokuvasta muuttuu huono piirroselokuva. Huono vertaus, sillä piirretyt pretty much rolex ok.
 
Rauhallinen fiilis tässä oli ja sävellyksenä kuulosti itselleen rehellisesti tehdyltä. Siis siltä, että fiilis biisiä tehdessä oli hyvin samanlainen kuin biisiä kuunneltaessa tulee. Dokumentaarinen sillä tavalla. Taas huono sana. Näitä on vaikea selittää.
 
Ei tökkinyt mun korvaan mikään sävellyksellinen juttu. Vaikka tökkisikin, niin en olisi huolissani. Musiikkia pitää tehdä fiiliksen mukaan, ei matematiikan tai perinteiden, ellei se ole itsetarkoitus. Tietenkin tämä saattaa merkitä tuota fiiliksen rikkoutumista riippuen kuuntelijan tottumuksista, mutta mun mielestä suurempi virhe on tehdä turvallista ja mitäänsanomatonta musiikkia, ellei sitten halua mitäänsanomattomuutta ilmaista.

Mikäs wannabe Norah Jones? Tästä huokuu sellanen keinotekonen "yhyy... olen konservatooriossa ja niin pirun lahjakas". Missä biisi?! Tekotaiteellista nirppanokkaisen nojatuolikommarin boustailua. Mut ei kaikki pelkkää huonoa. Parempaa silti kun Shagrimlin Living in the City.

Tupuna osaa kyllä soittaa ja laulaa. Varsinkin ne hiljaisemmat hymäilyt on tosi hienoja. Ja on siellä säveltämisenkin taitoa. Itsehän en vaan tykkää, jos lauletaan jostain turhan arkisista jutuista, jos mainitaan naistenlehtiä yms., mutta se on minun ongelmani.
 
Edelliselle kommentoijalle sanoisin ettei tuosta asenteesta ole kenellekään mitään hyötyä.

Mikäs wannabe Norah Jones? Tästä huokuu sellanen keinotekonen "yhyy... olen konservatooriossa ja niin pirun lahjakas". Missä biisi?! Tekotaiteellista nirppanokkaisen nojatuolikommarin boustailua. Mut ei kaikki pelkkää huonoa. Parempaa silti kun Shagrimlin Living in the City.
 
Saanen huomauttaa, etten ole konservatoriossa, enkä ole niin pirun lahjakas. En ole missään nimessä poliittisilta mielipiteiltäni kommari, enkä ole kyllä muutenkaan mikään hippi. Ei kannattaisi tosiaan tehdä oletuksia, jos tekee ne selvästi mönkään. Ja jos biiseistäni huokuu keinotekoisuus, niin sille en voi mitään. Joka tapauksessa juttuni ovat omiani ja jutuistani huokuu varmasti oma musiikkimakuni. Olkoon sitten keinotekoista tai ei. Norah Jonesia en ole edes kuunnellut. Siihen minua on aivan turha verrata millään tavalla.
 
Kiitos kaikille kommenteista! :)

Hyvää tässä: Ei kikkailua efekteillä ja kaiuilla. Yksinkertainen ja sekin ok. Laulajan ääni kehityskelpoinen, voisin tuota tunnepuolta kehitellä siis tuo laulaja voisi - lisää eli melko kevyttä kamaa. Sanoisin että ei ole tekotaiteellista mutta tunnelmaa lisää, äänenkäytön harkkoja - kannattaa laulaa suihkussa, jossa kuulee paremmin. Itse asiassa tämä olisi kuulostanutkin paremmalta suihkussa laulettuna. Liian lyhyt - siis laulu (;
 
Todennäköisesti yhdellä mikillä äänitetty ja se ainoa mikki oli laulajan huulilla siis kaukana pianosta joten se ei kuulunut se piano. No jaa kuului demoksi hyvin

siehän lauloit nätisti :)

Joo tuota, oli joo aika yksinkertaisista aineksista tehty. Pianokuvio toi mieleen jonkun toisen biisin, laulu riipaisi satunnaisesti korvia. Lähinnä varmaan nauhoitusteknisistä syistä, että se ny on tässä tapauksessa aika toissijaista. Olisi kyllä voinut olla vähän pitempi biisi, mutta kyllä se noinkin toimii niin hyvin kui toimiakseen on.
 
Kannattaisi hankkia apuja tuohon nauhoituspuoleen, näitä juttuja kuulisi mieluusti myös kunnolla nauhoitettuna. Ei olisi edes nauhametrien tuhlausta, kun ilmeisesti sitä ymmärrystä musiikin tekemiseen löytyy, tämän aikaisempien perusteella mitä olen kuunnellut.

Erittäin tarttuva melodia ja hyvä sellainen.
 
Ainut mikä häiritsi oli temmon heitot elikäs ainakin pianistilla oli pahasti hakusessa. Ellei ollut tarkoitettua...?

Erittäin tarttuva melodia ja hyvä sellainen.
 
Ainut mikä häiritsi oli temmon heitot elikäs ainakin pianistilla oli pahasti hakusessa. Ellei ollut tarkoitettua...?
 
Joo. Näistä nauhotusteknisistä asioista sen verran, että oon nauhotellu kaiken suoraan Audacitylla, sen kummempia editoimatta, koska en osaa editoida tai tehdä nauhalle mitään jännää... suoritus on siis aika autenttinen ja suoraan soitettu/laulettu. On totta, että nauhoitus on siis vähän kämäinen, mutta siihen koetetaan jossain vaiheessa saada parannusta.

Hyvä biisi. Tunnelma oli mukavan raukea. Itse voisin kuvitella tohon vielä kontrabasson ja sutikompin, ei kuitenkaan enempää tavaraa. Ja ehkä jonkun erillaisen osan vielä, toisaalta siinä voi mennä se raukean hauras tunnelma rikki.
 
Lisää tämmöstä.