Tällä linjalla voi hyvinkin löytyä kaupallista menestystä. Itse pidän tällaista "Yödingomaisen" iskelmällisten ja heavysävyisten elementtien yhdistämistä aika kimuranttina taiteenlajina. Kun välillä ollaan heavyä ja sitten iskelmäpehmoa, ja molemmissa pitäisi olla vakuuttava. Ei kuitenkaan yhtään hassumpaa. Olkaa varovaisia, ettette mene yhtään pateettisemmaksi kuin Enkelin ikävässä. Siellä odottaa nurkan takana kaikkein pahin sabotööri: Tahaton koomisuus. Yö on sen kanssa jo kaveerannut (kultalevyn edestä :o/ ). Pyrkimys ylevänkuuloiseen ja henkevään tekstiin menee helposti överiksi. Tämä pysyy vielä mielestäni aisoissa. Biiseistä vielä puuttuu se selittämätön "jokin", mutta voi se hyvinkin löytyä... |