Heh, joku muistaa Stressin...
Näitä ambientsuhinoita on kiva aina toisinaan kuunnella ja laadukasta tavaraa tämäkin on. Hieman tuntui pätkittäiseltä, kuin olisi väkisin haluttu tehdä mahdollisimman pitkä biisi ja niputettu pituuden saamiseksi täysin toisistaan erillisiä osia samaan pötköön. No, ei välttämättä huono asia, säilyypähän mielenkiinto tämmöisellä alan musiikkiin vähemmän tutustuneellakin, vaikka yhtenäisyys ehkä kärsiikin.
Voisin tietysti narista loppupuolen (n. 10 minuutin kohdalla) kitarasoolosta, joka oli niin perin tavanomainen rokkivingutus. Kappaleessa kun muuten oli niitä ideoita vaikka muille jakaa. Pituudesta huolimatta tuntui hieman siltä, kuin kappale olisi loppunut kesken, häivytys tapahtui vähän yllättäen.
Ammattitaitoista ja sulavaa musisointia, hyvin jaksoin kuunnella kokonaan, keskittyenkin. |
Demostudio
Mika Antero
