Vaikka selkeästi harrastuspohjalta meneekin, niin laulajan äänessä on jotain persoonallista, jota hän ei mielestäni saa kuitenkaan tarpeeksi esille. Jää hissuttelun maku, pitäisi uskaltaa antaa palaa, päästää raju rokkari irti. Nyt hommasta jää vähän tätimäinen vaikutelma, pelkästään terapiatoiminnan tunne, kuten jossain biisissä laulettiinkin.
Sanottavaa tekstintekijällä näyttää olevan joten luulisin, että vähän raa'emmalla käsittelyllä tämmöiselle tekstipainotteiselle aikuismusiikille voisi löytyä kuulijakuntaa. Hellan ja nyrkin välissä puurtavat rockmusiikilla kasvatetut kotiäidit saattaisivat hyvinkin kaivata tunteillensa sellaista tulkkia joihin he voivat samaistua. Ehkä semmoinen voisi kuoriutua tästä Anne Jiistä... |
Demostudio
Mika Antero
