Svengaavaa ja vähän kieroa jatsahtavaakin suomipoppia, jossa on jotenkin tuttuja kaikuja lähinnä 90-luvun alun indie(?)bändeistä. Selkeästi massasta poikkeavaa, ei mitään päivän poppia, vaan paremminkin ilahduttavan vanhanaikaista ja omaperäistäkin. Laulajan tyyli ei minuun kolahda, liian väsyneen kuuloista venyttelyä, jota on kuultuu ihan liikaa jo ennestään.
Persoonallista ja kivaa kuunneltavaa. |
Nää uudet on ehdottomasti parasta Poirottia tähän asti. Laulajan tyylistä olen aina diggaillut ja nyt kun oli parissakin biisissä oikeasti aiempaa selkeämpää ilmaisua, diggaan vielä enemmän. Myös äänitteen laatu on nyt ensimmäistä kertaa materiaalin ansaitsemalla tasolla, tärkeimpänä vireiset kitarat.
En pysty tarkemmin erittelemään oikeastaan mitään. Mulle tää kampe potkii kokonaisvaltaisesti ns. "ihan vitusti". Hyvin soitettua, mutta ei lainkaan briljeertaavaa, polveilevaa rockia. Mitä muuta muka tarvitaan? "Smoking makes it easier to disappear in a puff of smoke.
Start smoking today, be a ninja tomorrow!"
-Tompsi |
Demostudio
Mika Antero
dix
jannu