Demostudio ›

Bändin nimi: Murhaliiga
Kappaleen nimi: Ruumiiden teatteri
 
Genre: Muut
 
URL: http://koti.mbnet.fi/rikuke/ml/songs/ruumiiden_teatteri.mp3 (Mp3)
 
Maistiaisia kipeästä kattauksesta soonista väkivaltaa.
 
Ylläolevan kappaleen lisäksi laitamme myöskin toisen kappaleen samoista sessioista esille:
 
Rujo totuus:
 
http://koti.mbnet.fi/rikuke/ml/songs/rujo_totuus.mp3
 
Kotisivumme löytyvät osoitteesta http://koti.mbnet.fi/rikuke/ml

Hienoa musaa. Hyvä meno. Laulu mainio.
 
Lyriikat ihan loistavia.

Lupaavan kuuloista matskua, melko lailla sitä, mitä osasin odottaakin. Ruumiiden teatteri kaipaisi kyllä jonkinlaista stilisointia, biisi on melko pitkä, ja siinä on jonkun verran kohtia, joissa ei oikein tapahdu mitään. "Mitä seuraavaksi" -fiilis ehtii iskeä. Kitara kyllä vonkuu laulujen välissä parhaimmillaan upean maanisesti, mutta muukin bändi voisi elää sen mukana.
Rujo totuus miellyttää näistä biiseistä itseäni enemmän, rullaa paremmin. Tosin siinäkin vois olla hieman karsittavaa, laulua odottaa lähteväksi aiemmin. Laulu muuten voisi olla ehkä vielä rohkeammin maanista ja energisempää, vaikka ei se ole tuollaisenakaan huonoa.
 
Mutta näiden biisien perusteella lähtisin kyllä ehdottomasti katsomaan keikkaa, jos sellainen lähialueilla tapahtuisi.

Kuten BaariMikko totesi, näissä biiseissä on lyhentämisen varaa (ja reippaasti) toimiakseen täysillä.
 
Tykkäsin molemmista biiseistä, jälkimmäisestä ehkä vielä enemmän. Soitto ja laulu kulkevat juuri niin pitääkin. Suomenkielisestä musiikista olen vähän vieraantunut, mutta se vika on minun omassa päässäni. Yleensä en ole kiinnostunut lyriikoista juurikaan, mutta meinaan kuunnella nämä vielä kohta uudestaan läpi ajatuksen kanssa.
 
Koska pääsee keikalle?

Rujo totuus -biisistä tein huomioita.
 
Kappale koostuu mukavan yksinkertaisista riffeistä ja laulusta. Rumpu- ja kitarasoundit ovat melkoisen hyvät, mutta vasemmalle panoroidussa kitarassa oleva phaser, wah wah tai joku sellainen oli vähän liikaa. Lopun puhtailla soundeilla soitetussa osiossa tosin oli melkoisen järkyttävät kitarasoundit - luulisin kuitenkin, että tarkoituksella. Bassosoundi on liian tumma ja tumppu, mahdollisesti särö ja korkeammat taajuudet piristäisivät bassolinjaa.
 
Oikealle panoroidun kitaran riitasoinnut ja kierosoundit toimivat mainiosti, mutta käyvät ajoittain hieman tylsiksi. Laulua toivoisi olevan enemmän, ehkä myös lopun sointurämpyttelykohdassa. Tällaisellaan kontrastit jäävät mielestäni liian vaisuiksi - melodisuutta olisin odottanut enemmän. Tekstiä on hankala arvioida näin muutamalla kuuntelulla kun en ehtinyt saada siihen kunnolla otetta, mutta enemmän toivoisi mehukkuutta ja lauseita, joita fiilistellä. "Hän kuuluu ruumiiden väkeen" on mainio lausahdus, mutta kokonaisuudessa oli korvaani liikaa jokseenkin turhalta tuntuvia rivejä. Voi olla etten vain tajunnut.
 
En usko kenekään teistä pitävän innoittajanaan Lyijykomppaniaa, mutta jotenkin minulla heidän meininkinsä hieman tulee mieleen. Ehkä minulla ei ole sellaista musiikillista taustaa, josta voisin kauhean hyvin arvioida tuotostanne, sillä vertaan sitä ehkä vääriin asioihin, mutta minulla jäi hieman ontto olo, viimeisen silauksen puuttumisen tunne. Eikä positiivisessa mielessä kuten esimerkiksi mainitun Lyijykomppanian kanssa. Vaan älkäätte liian negatiivisesti tuota ottako: todennäköisesti biisi tulee soittimessani vielä useasti soimaan.
 
LISÄYS:
Todettakoon nyt vielä se, että minustakaan kappale ei liian pitkä ollut, mutta ehkä kaipaisin paremmin biisiä tukevaa muotoa. Varsinaisesti piti kuitenkin se vielä mainita, että tyylipisteet lopetussoinnusta!

Mää oon noista piisien pituuksista eri mieltä. Nykymusiikissa kun usein ollaan minuutin jälkeen jo kertsikin vedetty ekan kerran, ihan niinku olis kiire junaan. Molemmista piiseistä tykkään kovasti sävellykset, soitto ja soundi miellyttävät minun karvaisia korviani. Mitään mussuttamisen aihetta en löydä, enkä sitä ala sen tarkemmin etsimäänkään.
 
Tällästä se on hyvä oikea musiikki.
 
Se pitää vielä lisätä, että keikalle tuutte sitten Tampereelle. Onko selvä.

Jaa, tämmöinenkin. Ritchie Riitasointu siis vissiin tunnetaan myös nimellä Daddy Ritchie? Paljon tässä on hyvää, tuo ylempänäkin mainittu maaninen kitara esmes. Olisi saanut olla maanisempi ja "hullumpi" muukin osa esityksestä. Koska osa soittajistosta on käsittääkseni innoistunut siitä kaikkein räävittömimmästä rockbillystä tai mistä lie psychobillystä, niin sen vaikutuksesta oletin kuulevani nopeatempoisempaa ja vieläkin rämisevämpää ja ennen kaikkea räväkämpää musiikkia. Laulajakin kuulostaa ihan normaalilta välimallin kaverilta, vaikka pitäisi kuulostaa mielisairaalasta tai vähintään nyt vankilasta karanneelta, kun bändin nimikin on tuommoinen.
 
No, näin ne ennakkoasenteet vaikuttavat kuuntelukokemukseen. Jos en olisi vilkaissut soittajalistaa, niin olisin varmaan sepustanut ihan toisenlaisen kommentin. Hyvä tämä on, mutta jotenkin silti yllätyin. Älkäätten pahastuko, helppoahan tämä anonyymi rääpiminen on.
 
EDIT: Rujo totuus olikin sitten vähän sekopäisempi ja diggailin enemmän. Tai sitten vain ennakko-odotukset eivät enää aiheuttaneet hämmennystä.

Ritchie Riitasointu siis vissiin tunnetaan myös nimellä Daddy Ritchie?
 
Ritchiellä on noita persoonia, nämäkin mainitsemasi tyypit ovat ns. eri maailmasta. Toinen on kaivettu pari metriä syvästä kuopasta ja toinen on kotoisin jostain toisesta aurinkokunnasta.
 
Anyway, molemmat tykkäävät soitella enemmän ja vähemmän maanisesti.. ehkä sittenkin enemmän;)

Yritän jotain sanoa tästä Rujosta Totuudesta.
 
Tykkäsin ihme kyllä, kun en rokkia ole pitkiin aikoihin taas juurikaan kuunnellut. Tai ehkä se vain auttoi. Soitto oli jopa mainiota, ellei peräti oivallista!
 
Sähkökitarat on selvästi pääroolissa tässä bändissä, tai ainakin tämän näytteen perusteella. Laulun rooli jää miun makuun vähän pieneksi. Ei siis niinkään sen määrän kuin jotenkin sen olemuksen tai jonkun puolesta. Maanisiin kitaroihin verratessa se vaikutti jopa ujolta?
 
Basso on tässä senverran pienellä, että joutuu kuuntelemaan oikein tarkkaan, mutta kyllä siellä ihan eläväinen bassokuvio taustalla jossain lienee? Huonot luurini eivät varmaan oikein tuota bassoa tuo oikeuksiinsa.
 
Siis jos tässä nyt toivetta saa ilmaista kommentoinnin lomassa, niin seuraavalle bassoa isommalle, ja jos mahdollisuutta niin lauluun lisää intensiteettiä. Biisi on hyvä ja biisin pituus sopiva. Munsta. Kivat lyriikat.
 
Lyriikoista kyssäri, tuli heti mieleen Tim Burtonin corpse bride, onko yhtymäkohtaa?

Kasvain... murhaliigaa viimeinkin näytillä! Juuri sellaista kuin toivoinkin. Ei mitään radiosoittajia nuoleskelevaa silkkiperseilyä vaan musiikkia samanhenkisten korville. Tällainen on juuri sitä musaa mitä pitäisi kuulua täysikuun alla istuvien mystisten nuotiopiiriläisten korviin.
 
Kyllä niin mielellään heiluisi livenäkin tällaisen paiskeen tahtiin.