Iskelmän ja pop-/rockmusiikin raja on todellakin häilyvä. Tämä menee himpun verran sinne popin puolelle. Tai oikeastaan vähän enemmänkin. Tämä on hyvä, ei aiheuta sellaisia vastenmielisyyden tunteita kuin moni muu saman "genren" edustaja. Tästä puuttuu se inhottava imelyys ja uikutus, joka on niin yleistä keskitien iskelmärokissa. Hyvä laulajakin.
Eli siis pidin, vaikka arvio nyt tulikin hieman negaatioiden kautta ilmaistuksi... Pelkäsin vain koko biisin ajan, että vieläkö ne kerkiävät muuttamaan tekeleen ällöiskelmäksi, mutta eivät onneksi kerenneet. Jos nyt kuuntelen toisen kerran, niin uskallan kenties jo nauttia kokonaisuudesta. |
Demostudio
0611
Mika Antero