Hienoa meininkiä. Lopussa oli loistavaa komppausta (ja piano saa aina hymyilemään) ja tykkäsin kööriharmonioista kertseissä. Tempo hieman kasvoi loppua kohden, mutta ei oikeastaan häirinnyt tässä. Hyvä soolokitaristi. Soundeissa oli haettu nykypäivänä hieman harvinaisempaa lähestymistä ("vanhempaa"), siis ihan hyvässä mielessä - suunta on oikea, tietysti selkeyttä voisi ehkä olla lisää. Ei nyt oikein keksi muuta, hyvä sävellys. |
Olen tainnut tätä(kin) bändiä kuunnella joskus aiemmin. Kyllähän tässä mennään just sinne sylttytehtaalle kuin nimi antaa ymmärtää. Oikein hyvä, mutta ei erittäin hyvä. Se viimeinen niitti eli tiukkuus puuttuu. Olen joskus jonkun muun bändin kohdalla sanonut, että kun pitäis olla yht'aikaa sekä helvetin tiukka, että samalla rennonletkeä. Tässä tuo rennonletkeys haiskahtaa pikkuisen löysyydeltä. Tää on kuitenkin niin hyvä, että tätä kannattaa vähän haukkuakin. Kyllä tämän kohdalla voidaan Faces ja Stones mainita ihan punastumatta. Kuuntelin äsken tuon uuden Grazy Maman ja siinä soitetaan tiukasti. Sister Morphinen kärsi varmaan vähän kun kuuntelin nämä bändit peräkkäin. "Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla."
Melkore |