Demostudio ›

Bändin nimi: Random Mullet
Kappaleen nimi: Waters of Shame
 
Genre: Metalli
 
URL: http://www.randommullet.com/mp3/Random_Mullet-03-Waters_of_Shame.mp3 (Mp3)
 
Kolmas kappale uusimmalta Infection-demolevyltämme.. Soppaan on heitetty Meshuggahia, hieman jazzia, punaniskametallia ja toki myös orkestraalista meininkiä.
 
hae toki muutkin osoitteesta http://www.randommullet.com , jos kyseinen kappale maittaa

Aivan loistava toi teidän bändin nimi. Repesin sille niin pahasti, että luulin kuulevani jotain hauskaa settiä. Mutta ei... aika tiukka biisi olikin. Hienot ne horror-syntikat.

Noniin.
Intro kaikessa Meshuggahmaisuudessaan on mielestäni demon parhaita kohtia, vaikka se tuo ehkä liikaakin Nothing -levyn mieleen. Ilmeisesti mainittua punaniskametallia edustaa verseen lähtevä riffi, joka on ekan biisin vastaavan tyylinen. Aika perus, mutta asiansa ajava.
Jälleen lähtee kertsi melko aikaisin, ajatellen biisin kestoa. Ei ole niin hitikäs kuin muiden biisien kertsit, mitä varmasti auttaa hieman hämärä rytmitys. Itse en ole ainakaan vielä saanut siitä paljoa irti :I
Tokan kertsin jälkeinen Meshuggah-riffi iskee aika napakasti munille ja sen jälkeinen kohta puhtaine lauluineen on makiaa kuunneltavaa. Sitä seuraa siistin kuuloinen instrumentaaliosio, missä on näin rumpalin näkökulmasta aika vinkeitä juttuja. Kitarasoolo menee siinä sivussa vähän ohi..
3:40 lähtevä osio on jäänyt aika sinnikkäästi kummittelemaan mieleen, suorastaan nerokasta rytmittelyä! Fonittelu rauhoittaa tyylikkäästi meininkiä ennen seuraavaa repäisyä, yllättäen Meshuggah-tyylistä :) Päällä soiva kitarasoolo on tosi mielenkiintoinen ja se on mun maku huomioon ottaen aika hyvin. Seuraavan yhden äänen riffin olen varmasti kuullut tuolla kompilla ennenkin, mutta sehän toimii pirun hyvin tässäkin. Basarin mukaan lähtevät robottiäänet on erittäin viihdyttävä idea.
Seuraava kohta molemmilla laulajilla on ihan hyvä, mutta menee jotenkin ohi. Sitten taas jäynäriffiä, minkä päällä Inland Empiren (yks meiten suosikkileffoja!) samplet soljuu kivasti. Jäynäriffi muuttuu jonkin sortin thrash-meiningiksi ja silti toimii. Sitten taas kahden laulajan kohta, mikä on mielestäni ehkä turhaa toistoa, kitarasoolo ois lähteny aika mallikkaasti siitä rässiriffistä! Kiipparitilukin on hyvän kuuloinen, vaikken moisista yleensä hirveästi välitä. Biisi päättyy näppärästi aloitusjytkyttelyyn, jota on oikeastaan odotellut tulevan jo aiemmin uudestaan, mutta hyvä näin.
 
Pitää vielä sanoa että mun syytös kertsin ennenaikaisesta tulemisesta (heh) on loppujen lopuksi vähän tuulesta temmattu, koska biisissä on useampi eri kohta minkä voisi mieltää kertosäkeeksi. Mutta aivan samahan tuo on. Väkisin tulee kuitenkin mieleen että tästä järkäleestä olisi saanut helposti kaksi omillaan toimivaa biisiä. Vaan kyllä se näinkin maittaa. Jea. RM = Suomen Textures! =)

Kiitoksia (jälleen) hyvistä palautteista :)..
 
Tuo nimikysymys on tosiaan vähän kaksipiippuinen juttu, yleensä natiivienglanninkieliset sanovat että turhankin outo nimi ja pitävät koomisena.. toisaalta sekin voi olla hyvä asia jos kerran mieleen jää.. Suomalaisilta on tullut yleensä positiivista palautetta :D

Laadukasta menoa kyllä! Kiitos siitä. Monimutkaisuudestaan huolimatta erittäin kova biisi! Se saxofoni meni mielestäni jo hiukan hämyhakuisuuden/sikailun puolelle. Muuten kokonaisuus oli oikein yhtenäinen. Lisäpisteitä bändin oivasta nimestä.

Kiitoksia palautteesta.. saksofonilla on tosiaan haettu vähän lisäsävyjä musiikkiin, voi mennä hetki ennenku ne saksoilut aukeaa sieltä mätön keskeltä :D
monet ovat kyllä kehuneet että hyvin passaavat..