Demostudio ›

Bändin nimi: Sakvaka (sävelt.)
Kappaleen nimi: Elämänkuvia-kokoelma
 
Genre: Klassinen
 
URL: http://koti.mbnet.fi/sakvaka/elk.zip (Muu)
 
Huomasin, että tällä alueella ei ole ollut klassista pitkään aikaan, joten pistän nyt oman kyhäelmäni tänne.
 
"Elämänkuvia" on kokoelma viidestä pikkukappaleesta. Se ei ole sarja, koska pikkukappaleilla ei ole yhteistä sävellajia eikä välttämättä edes yhteisiä soittimia. Perussoittimena on kuitenkin piano, jonka kanssa melodiaa soittaa joskus nokkahuilu tai klarinetti.
 
Elämänkuvia 1 on ensimmäisiä kappaleitani. Lisztin tyyliä huonosti jäljittelevä, yli 3 minuutin mittainen pianoteos sisältää lopussa lapsellisen pyrähdyksen, kun nokkahuilu liittyy mukaan hetkeksi.
 
Elämänkuvia 2:ssa tunnelma paranee. Iloinen marseljeesiteema moduloi jatkuvasti. Tarkkaavainen kuulija voi huomata jopa 5 sävellajinvaihdosta, ja kuulla 17 erilaista sointua kappaleen aikana.
 
Elämänkuvia 3 on viimeaikainen tuotos. Kansanlaulumaisen yksinkertainen, AABCA-muotoinen kappale yllättää perinteisyydellään. B-osassa voidaan huomata, että säveltäjä on saanut innoitusta jonkun linnun ääntelystä. C-osa on hidas Lento, jossa sointukierto moduloi ympäriinsä.
 
Elämänkuvia 4 on vielä uudempi. Sävelsin sen eilen. Muotorakenteeltaan se on samantyylinen Elämänkuvia 3:n kanssa. Alun ikiliikkujamainen nuottitykytys ja laskeva septimisointusekvenssi luovat vivaldimaisen tunnelman. Sekvenssin mukana kappale pääsee helposti moduloimaan a-mollista F#-duuriin. Sen sälkeen kuulijalle avautuu sata vuotta myöhempi musiikillinen maailma: Albertin bassolla säestetty melodia sisältää viittauksia Mozartiin ja Beethoveniin. C-osa on samantyylinen kuin kolmosessa.
 
Elämänkuvia 5 on sävellajiltaan looginen jatko aiemmille kappaleille (E-duuri, F-duuri, G-molli, A-molli, B-duuri). Aikakaudeltaan hiukan epäselvä, mutta barokkiajan giguetanssia tavoitteleva kappale on synkän konsertin päätteeksi miellyttävää kuunneltavaa. Klarinettimelodia pianosäestyksen päällä pohjautuu soinnullisesti Bachin erääseen preludiin.
 
Tässä oli lyhyt esittely kokoelman kappaleista. Elämänkuvia on kirjoitettu MIDI-muotoon ja pakattu ZIP-ohjelmalla, jollaisen saat esim. osoitteista http://www.rarlab.com/download.htm (winRAR) ja www.winzip.com (winZIP).
 
Kuunteluiloa!

No niin. Tiedän ettei tätä palstaa välttämättä seuraa kovin moni klassista kuunteleva, mutta niiltä, jotka tänne eksyvät, toivoisin palautetta.

No niin. Tiedän ettei tätä palstaa välttämättä seuraa kovin moni klassista kuunteleva, mutta niiltä, jotka tänne eksyvät, toivoisin palautetta.
 
Ihan vaan yksi kysymys: soitatko pianoa vai oletko piirtänyt noi biisit jollain Guitar Prolla tai vastaavalla?

Hmmm..tuota.?!?
 
Kuuntelen tosi paljon klassista.
Pitäs ehkä kuitenkin keksiä jotain uutta, tai ei ehkä uutta vaan... hmmm.. Siis tämä ei herättänyt minkäänlaisia mielikuvia, niinkun klassinen yleensä herättää.Hyvä klassinen "biisi" (onko ne biisejä) on semmonen että ajan kulku unohtuu ja uppoutuu kokonaan johonkin kauas tai johonkin.
Tässä mietti vaan että koska loppuu, kun kovasti junnaa samaa.
 
Vaan mikäs siinä. Itse vaan kuuntelen enkä säveltele, niin paha mennä muuten arvioimaan. Ei kyllä kuullosta oikeelta pianolta eikä soitolta.

Lisäys tuohon äskeiseen kun kuuntelin tuossa samalla uudestaan.
 
Siis samahan se minulle on vaikka soittais mopon tavaratelineellä pianon, jos KUULLOSTAA oikeelta. Nyt ei kuulostanu.
Mutta se on hienoo että on säveltäjällä kunnianhimoa tuohon.
 
Ehkä se joskus tuottaa tulosta.

(Tyhjä)

Ihan vaan yksi kysymys: soitatko pianoa vai oletko piirtänyt noi biisit jollain Guitar Prolla tai vastaavalla?
 
Soitan pianoa ihan vaan harrastuksena. Tasollisesti monimutkaisimmat kappaleet, mitä osaan soittaa, ovat ehkä Buxtehuden C-duurifuuga ja Beethovenin C#-mollisonaatin kaksi ensimmäistä osaa. En siis todellakaan osaa soittaa Elämänkuvia. Mutta tiedän, että eivät ne mitään kovin mahdottomia ole. Ainoastaan elämänkuvia 2:ssa fyysiset rajat lipsuivat mielestä.
 
Toivoisin, että tulevaisuudessa palaute koskisi yksittäisiä kappaleita enemmänkin kuin kokoelmaa yleisenä. Kiitoksia jo etukäteen.

Ihan vaan kysymys taas. Soitatko urkumusiikkia pianolla ja jos soitat niin miksi?
Kun minä olen kuullut Buxtehudea vaan urkumusiikkina. Tosin tuo C-duuri fuuga ei nyt tuntunu tutulta. Onko se alunperin pianolle sävelletty? Vai oletko vaan soittanu urkusävellyksen pianolla?
 
No sama se. Ihan vaan mielenkiinnosta.

Muuten. Tuo toive, että "arvostelis" yksittäisiä kappaleita on outo.
Kun tuo on klassisessa vähän vaikea. Kappaleet kun kokoelmassa liittyy aina jotenkin toisiinsa ja sinunkin kappaleesi on niin, tarkotitko niin tai ei.
Kuuntelin taas enkä nyt välittäny tuosta "tasosta" ja nehän alkaa paranemaan.
Kyllä sulla on joku ajatus tuossa ollut kuitenkin, Ehkä tiedostamaton mutta silti.

Ei kyllä kuullosta oikeelta pianolta eikä soitolta.
 
Juu no se pianosaundi on peräisin sun omalta koneelta. Midi on kuin ohje, jonka mukaan kone soittelee, joten ei ihme jos ei kuulosta oikealta.
 
On näissä ideaa juu, mutta ehkä vähän turhan vaikeaselkoista mulle. Toi eka oli vielä vähän vaikeatajuisempi kuin muut. Koen nää jokseenkin unenomaisina kun juuri kun jonkin mielikuvan sisäistää, tapahtuukin jotain kummaa ja mennään jo ihan toisessa paikassa. Se on vaan ilmaisukysymys tietenkin.
 
Ehkä ne on juuri nuo taitekohdat kuitenkin niitä, joihin panostaisin enemmän tai sitten yksinkertaistaisin selkeimmillä variaatioilla tms. niin että tunnelma ei olisi niin rikkonainen. Parissa kohtaa tuntuu, että eri osien välille on rakennettu välifilli, joka ei fiilikseltään istu kohtaan. Makuasia tietenkin. Kontrasti sinänsä on hieno asia kyllä eikä sitä välttämättä kannata vältellä - sehän sen tunnelman usein juuri luo.
 
Ihmisen soittamina näistä kyllä nauttisi varmasti paljon enemmän. Ei sen takia, että kuulostaisi "aidolta ja oikealta", mutta soitannollista tulkintaa näihin toivoisi. Fyysiset rajat voi munkin puolesta tosiaan unohtaa kokonaan, vaikka joskus tietyt rajat voivat auttaakin touhussa.
 
Tsemppiä jatkoon.

Ihan vaan kysymys taas. Soitatko urkumusiikkia pianolla ja jos soitat niin miksi?
Kun minä olen kuullut Buxtehudea vaan urkumusiikkina. Tosin tuo C-duuri fuuga ei nyt tuntunu tutulta. Onko se alunperin pianolle sävelletty? Vai oletko vaan soittanu urkusävellyksen pianolla?
 
No sama se. Ihan vaan mielenkiinnosta.
 
Uruillehan se on alunperin sävelletty, mutta kun se on kirjoitettu kahdelle viivastolle, se on mahdollinen soittaa pianolla tai siihen verrattavalla soittimella. Ainoastaan viimeisissä tahdeissa tulee soveltamisen varaa.
 
Äänite (ei minun): http://www.virtuallybaroque.com/audio/vpg/buxwv174_sg.mp3
Nuotti: http://www.sheetmusicfox.com/Buxtehude/buxorg04.pdf
 
Ja että miksi? Siksi, että minulla ei ole urkuja kotona. Mutta käyn aina välillä kirkossa soittelemassa.

Ja että miksi? Siksi, että minulla ei ole urkuja kotona. Mutta käyn aina välillä kirkossa soittelemassa.
 
Hyvä ettei ole! Kyllä urkuja ei kuuntele erkkikään (tunnen Erkin hyvin) yhtä sävellystä enempää! Olkoon hyvä tai ei.

Kyllä se Toccata & Fuga sieltä D-mollista edelleenkin iskee melko nätisti, jos on äänitteessä mietitty edes hieman niiden mikrofonien paikkoja, eikä käytetty mitään Sound Blasterin mikkietusta inputtina.
 
Olisiko säveltäjällä mahdollisuuksia äänittää näitä biisejä jollakin kunnollisella pianosaundilla? Tietenkin voisin nämäkin soittaa syntikan pianosaundilla, mutta ei tuon Tritoninkaan piano mikään täydellinen ole.
 
-Sale