Demostudio ›

Bändin nimi: Hokum Mantis
Kappaleen nimi: Goodbye Vanity, Welcome Harmony
 
URL: http://personal.inet.fi/surf/hokum/ (Mp3)
 
Rokkista, palautetta saa laittaa :)

Yksi nosto sallittakoon.

Tästä jäi vähän sekavahko fiilis. Biisissä oli kyllä hyviä yksittäisiä osia mutta hyvään biisiin ei vielä riitä, että pistetään peräkkäin hyvän kuuloisia osia vaan kokonaisuudenkin pitäisi toimia. En useammankaan kuuntelun jälkeen pysynyt oikein kärryillä, missä biisi menee, vaikka progea on tullut kyllä ennenkin kuunneltua. Biisi ei tuntunut etenevän ja kehittyvän kovin määrätietoisesti. Kunkin osan merkitys kokonaisuudelle jäi hämäräksi.
 
Mutta toisaalta on tietenkin hyvä, että uskalletaan kokeilla muutakin kuin perinteisiä säkeistö-kertsi-säkeistö-rakenteita. Niin ja soittopuoli kuulosti hyvältä.

 
Mutta toisaalta on tietenkin hyvä, että uskalletaan kokeilla muutakin kuin perinteisiä säkeistö-kertsi-säkeistö-rakenteita.
 
Hmmm.. tämä on omaan korvaan outo juttu koska kyseinen biisi edustaa ehkäpä sitä yksinkertaisinta puolta bändissämme... mutta kiitos toki palautteesta! :)

voi juma, tää on tiälä.

Diggasin ainakin noihin säröihin asti.
En tiedä oliko tää tarkoitettu progeiluks, mutta siltä se
pikkasen mun korvaan vähän kuulosti.
Itse biisi oli sinänsä ihan hyvä, mutta noista säröriffeistä
en niin perustanut, olisitte pitänyt koko biisin semmosena
pehmeenä progebiisinä, mitä ekat puoltoista minuuttia oli.
Biisissä oli mun mielestä sen verran ideaa että se kantais
ilman kitaravallejakin. Ja antakaa basistille tilaa hengittää!
 
Tässä jotain assosiaatioita:
Ekat kymmenen sekkaa toi jostain syystä mieleen
80-luvun alkupuolen King Crimsonin (levyt Beat ja Three of
a Perfect Pair) .
Laulu särökitaroihin asti toi mieleen Yes:sin.
Sitten tuli säröjä.
Ja sen jälkeen jotain Dream Theater tyylistä riffinpoikasta, ehkä?
Sitten vihdoin jossain ennen kuin kolme minuuttia tuli täyteen
rauhotuttiin ja palattiin biisin vähäks aikaa.
Mutta sitten tuli lisää säröä.
 
Mutta noin niinku yleisesti ihan positiivista. Kyllä tässä oli
ainesta ja tuli kuunneltuakin muutaman kerran.
Ja sai kaivamaan levyhyllystä Genesistä ja Gentle Giantia...mmm...
 
Antakaa mielikuvituksen lentää lisää!

Ensin vaikutti ihan kivalta, mutta sitten tuli ne jotenkin silkoisen ja ylituotetun oloiset hevi-metal särökitarat. Tuo särövalli on musta yksi tylsimpiä musiikillisia kikkoja nykypäivänä.
 
Laulajan ääni vähän hennon oloinen. Varmaan lähtisi josvain uskaltaisi.
 
Miten ihan oikeasti nämä puhtaammilla kitarasoundeilla soitetut kohdat vaikuttaa rankemmilta kuin nuo hifisäröt...
 
Yleiskuva silti ihan mukava.