Demostudio ›

Bändin nimi: DIVARi
Kappaleen nimi: Verhon takana
 
URL: http://www.mikseri.net/divari (Mp3)
 
Tsunami iski kovalevyyn ja pyyhkäisi mennessään mm. tämän biisin - ja samalla sen parissa vietetyt kaksi kuukautta. Käteen jäi viitää vaille valmiista rallista ainoastaan tämä mp3 rumpalin demolaululla.
 
Käykää kuuntelemassa ja kertokaa kannattaako työstäminen aloittaa alusta, vai olisiko parempi siirtyä vain seuraavaan biisiin.
 
Ai mistäkö se kertoo? No, masennuksesta tietenkin. (Sattuikin sopivasti.)

(Laitetaan vielä sanat.)
 
VERHON TAKANA
 
En mitään tee, ei mikään mee
nyt enää paikoilleen.
Ei ketään näy, ei kukaan käy
- taas yksin vuoteeseen.
 
Peitän maailman pois verhon taa
yö vain tulla saa.
 
Ei enempää, ei vähempää
voi mikään kiinnostaa,
kun eteenpäin pään sisälläin
mä koitan suunnistaa.
 
Tiedän jäädä ei saa verhon taa,
täytyy uskaltaa.
 
Astun ulos aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös taivas on suuri ja värejä tulvillaan.
 
Voi unohtaa, voi hukuttaa
tai koittaa ymmärtää.
Jos odottaa, vain odottaa
se tuskin yllättää
 
kuinka huominen taas verhon taa
jäädä saa.
 
Nyt astun ulos aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös taivas on suuri ja värejä tulvillaan…

Hmm, ei yhtään kommenttia. Se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että aikamoista "kyykkytryffeliä"?

No sanotaan nyt jotain, jos kerran halutaan kyykkytryffelistä kommenttia. Musiikkityylistä en pidä, mutta sillä ei ole väliäkään. Kaikkia ei ole tarkoituskaan miellyttää. Tai jos on, pitää mennä pikaisesti itseensä.
 
Tämä "demohan" on jo melko valmiin kuuloinen tekele. Helvettiäkö te täällä sitä pyöritätte satunnaisten kusipäiden räävittävänä? Levy-yhtiölle yhteyksiä, sieltä varmaan kerrotaan onko tyylillenne kysyntää vai.
 
Kyllä tuo europaskahumppa meets hevi rok -saundimaailma minusta toimii ihan ok. Laulajakin on teknisesti aivan riittävän osaava kaveri, kuulostaa vain tulkitsijana lattealta ja pinnalliselta. Kokoomusta vanhempien perintönä äänestävältä "jeesjees kivaa on" -jampalta. Mutta minä tykkäänkin Loirista, Yrjänästä ja (Ismo) Alangosta.
 
Kappale sinällään on menevä, kokonainen ja toimiva keskiviivaa nuoleva hittiviritelmä. Liikkuessani siellä missä armas Radio Helsinki ei kuulu, en kyrpiintyisi ylettömästi jos tällaista tulisi vaikkapa YleX:ltä jota silloin saattaisin kuunnella.
 
Mutta, sitten ne sanat. Ne ovat korniudessaan kerrassaan vastenmielistä Aikakone-tason huttua. Jos Salatuissa elimissä olisi hahmona joku sanoittajanero, sen tuotanto olisi juuri tällaista. Musiikki voisi olla vaikka miten hyvää, mutta tätä sanoitusta saisi kyllä sovittaa ja tulkita aika erikoisella tavalla ennen kuin minä sen ostaisin. Mutta montakos sataa tuhatta levyä se Aikakone aikanaan myikään, että ei näitäkään yleensä minulta kysytä.
 
Ja niiden sanathan olivat aikanaan legendaarisia:
(mahdollisimman suora lainaus)
 
Keltainen toukokuu, juu juu
neiti groove, neiti groove
juu juu juu uu-u uu
 
jne.
 
Tulee kyllä mieleen, että kappaleen ylipirteä poljento ja tuo riemuidiootisanoitus voisivat sopivassa kontekstissa - vaikka albumilla, jolla musiikki on muuten enemmän minun makuuni - toimia perverssin terävänä (itse)ironiana. Oikeasti masentuneena tällaisen kuuleminen toimii lähinnä lisäperusteena itsemurhalle. Ainakin meillä päin.
 
Yhteenveto: lajissaan pätevää materiaalia. Eiköhän tälle löydy runsaasti ostajakuntaa niissä laajoissa piireissä, joissa Maki Kolehmaista pidetään säveltäjänä.
 
edit.
en lisännytkään mitään.

Biisi on soitettu hyvin ja miksaus pääosin tasapainossa.
 
Laulaja hoitaa homman ihan kohtuullisesti -- oli rumpali tai ei ;-)
Tosin laulussa kuitenkin ehkä biisin keskeneräisyys näkyy eniten, laulun rytmitys, fraseeraus, tulkinta ja miksaus eivät ole ihan viimeisteltyjä. Laulu saisi lopullisessa muodossaan olla enemmän esillä.
 
Biisin sovituksessa on hyödynnetty dynamiikkaa kunnolla, vaihtelua on sijoitettu siihen hyvin.
 
Biisissä on mielestäni alussa kolme erilaista soundimaailmaa: alun syna (n 3 sek.), särökitarat (0:18 asti) ja laulu. Kontrastia näistä syntyy, mutta minun korviini ne eivät sovi toisiinsa, IMHO.
 
Basso kuulostaa hieman ylävireiseltä (kn. kohdan 0:20 tienoilla), siinä on ehkä hieman efektien tuomaa pehmeyttä, joka vie alapäästä voimaa (driver, phaser?) ja attackia.
 
Kitaroiden riffit ja soitto on hyviä. Soundi on ehkä hieman terävä muuhun soundimattoon verrattuna.
 
Biisi on sekä sanoiltaan että melodialtaan oikeastaan aika erilainen kuin muu Divarin tuotanto, se on kuitenkin sovitettu samaan tempoon ja soundimaailmaan. Oletteko harkinneet tehdä biisistä selvästi erilaista, esim. hitaampaa, "unplgged" balladia säestyksellä? Tällöin melodiankian voisi laulaa rauhallisemmin, mutta biisin loppun voisi kuitenkin laittaa sähköistä nostatusta ... ?.
 
Hyvin soitettu biisi, myöskään biisissä itsessään ei ole mitään "vikaa". Divarin muu tuotanto kolahtaa itselleni kuitenkin paremmin.

Jossain joskus törmäsin termiin "adult alternative" ja tää kai sopisi siihen. Aiemmin esillä olleeseen yhtyeen tuotantoon peilaten olisi tuon alternative-osaston kuitenkin voinut jättää suosiolla pois. Aika väkinäisiltä tuntuivat särökitarat ja crash-kompit raameissa, jotka aika vahvasti iskelmään suuntaan ovat kallellaan. Liian rämyä iskelmäksi, liian iskelmää rokkimeiningiksi. Neither here nor there, sanois lontoolainen.
 
Yleisvaikutelma oli hermostunut, että jos masennuksesta kertoo, niin sitten vissiin enempi bipolaarinen oireyhtymä on kyseessä. Kyllä tämä sovittamalla taipuu ruotuun.
 
Niin, ja kiipparit oli taas liian esillä. Kohtuudella jos annostelisi.