Studiotyöskentely ›

Nythän on niin, että suunnitelmissa olisi tehdä kokoonpanon liveäänitys onnettoman kokoisessa perunakellarissa yhden mikin voimin.
Onko vastaavanlaisista projekteista kokemusta ja millaista mikkiä kannattaisi suosia?

Ihan millä vaan voi aina kokeilla. Jos äänenvoimakkuus on kohtuullinen, voi riittää puhelimen mikrofoni. Pieni tallennin stereomikrofonilla voisi olla näppärä. Tärkeintä on mikin sijoitus ja se selviää kokeilemalla. Äänitätte pätkän ja kuuntelette kuulokkeilla onko lopputulos riittävä. Näitä on vuosien jälkeen mukava kuunnella vaikka äänenlaatu ei ihan julkaisukelpoista olisikaan.

Joku stereotallennin voisi olla paras, mutta jos nyt menette vain yhdellä mikillä, niin kannattaa kokeilla toimiiko parhaiten pallo-, kasi- vai herttakuvioinen.

Millainen kokoonpano? Jos kaikki on ympäri huonetta niin pallokuvioinen vaan keskelle. Jos bändi yhdellä seinustalla niin hertta bändin eteen. Soittimia siirtelemällä voi vaikuttaa balanssiin... varmaan kandee äänittäessä ottaa testiottoja ja kuunnella balanssia ja säätää soittimien etäisyyksiä ja mahdollisten vahvistimen volaa sen mukaan miltä kuulostaa ja koittaa saada mahdollisimman hyvä balanssi aikaan jo äänitystilanteessa. Itse lähtisin liikkeelle konkkamikistä, mut tietty jos kyseessä on esim. punkkia niin dynaaminenkin vois toimia just hyvin.

Mikael: Millainen kokoonpano? Jos kaikki on ympäri huonetta niin pallokuvioinen vaan keskelle. Jos bändi yhdellä seinustalla niin hertta bändin eteen. Soittimia siirtelemällä voi vaikuttaa balanssiin... varmaan kandee äänittäessä ottaa testiottoja ja kuunnella balanssia ja säätää soittimien etäisyyksiä ja mahdollisten vahvistimen volaa sen mukaan miltä kuulostaa ja koittaa saada mahdollisimman hyvä balanssi aikaan jo äänitystilanteessa. Itse lähtisin liikkeelle konkkamikistä, mut tietty jos kyseessä on esim. punkkia niin dynaaminenkin vois toimia just hyvin.
 
Kokoonpano rummut, ukulele/laulu, tamburiini. Eli koon puolesta voisi pian hertta toimiakin. Minulla on kyllä jouten Zoomin H2n-tallenninkin, pitää toki kokeilla jos siitäkin jotakin irti saisi.

Henri Henri Olavi: Joku stereotallennin voisi olla paras, mutta jos nyt menette vain yhdellä mikillä, niin kannattaa kokeilla toimiiko parhaiten pallo-, kasi- vai herttakuvioinen.
 
Nauhamikithän on vissiin tällaisissa hommissa olleet hyviä työkaluja. Toki sekin varmasti riippuu tilasta ja kokoonpanosta. Mutta akustinen, pieni nippu ihmisiä kyseessä.

Kujala: Kokoonpano rummut, ukulele/laulu, tamburiini. Eli koon puolesta voisi pian hertta toimiakin. Minulla on kyllä jouten Zoomin H2n-tallenninkin, pitää toki kokeilla jos siitäkin jotakin irti saisi.
 
Tuolla Zoomilla ja sen lisäksi yhdellä pallokuvioisella mikillä, voi saada jo ihan kivaa ääntä talteen. Kunhan soittajien dynamiikan taju on tikissä.
 
Tai voihan se yksi olla myös hertta siinä stereon keskellä.

Henri Henri Olavi: Tuolla Zoomilla ja sen lisäksi yhdellä pallokuvioisella mikillä, voi saada jo ihan kivaa ääntä talteen. Kunhan soittajien dynamiikan taju on tikissä.
 
No onneksi tässä on koko talvi aikaa siirrellä miehiä ja mikkejä. Korvat ainakin on ylitikissä masteriseeraamisen jäljiltä, hyi olkoon!
 
Putkimikistäkin olen haaveksinut, eri suuntakuvioiden vuoksi.

Ukulele ja rumpusetti voi olla snadisti haastava yhdistemä mikäli ukuleleä ei ole vahvistettu. Tietty jos rumpali osaa soittaa todella hiljaa niin eipä siinä :)
 
Yksittäisen nauhamikin rajoite kokonaisen orkestein äänittämisessä voi olla liian tiukka suuntakuvio, mutta toisaalta kun kokoonpano on pieni niin ehkä sen voi saada riittävän tiiviiksi. Toisaalta kasikuvio voisi mahdollistaa sen että ukulele/laulu on mikin toisella puolella melko lähellä ja rummut/perkat toisella puolella vähän kauempana, millä voisi säätää balanssia edullisemmaksi jo äänittäessä. Sama toimisi tietty myös pallokuvioisella, mutta mikäli huone ei oo mitenkään ihan mahtava niin kasi vois olla jopa parempi.
 
Omat kokemukset putki-konkkamikeistä ovat sen suuntaisia, edullisemman pään mikeissä valitsisin ennemmin mikin ilman putkea. En tietty tiiä että mikä tässä on budjettina. Niin ja kyllähän useampia suuntakuvioita on myös muissa kuin putkimikeissä - putki sinänsä ei liity suuntakuvioihin mitenkään.
 
Itellä on muutama sE Electronicsin VR1 nauhamikki ja ne on aika kivoja, kun yläpää ei ole samalla tapaa tumppu kuin vaikkapa useimmissa noissa t.bone yms halvimmissa.
https://seelectronics.com/products/vr1/

Mikael: Toisaalta kasikuvio voisi mahdollistaa sen että ukulele/laulu on mikin toisella puolella melko lähellä ja rummut/perkat toisella puolella vähän kauempana, millä voisi säätää balanssia edullisemmaksi jo äänittäessä. Sama toimisi tietty myös pallokuvioisella, mutta mikäli huone ei oo mitenkään ihan mahtava niin kasi vois olla jopa parempi.
 
Juuri samansuuntaisesti itsekin mietin.

Mikael: Ukulele ja rumpusetti voi olla snadisti haastava yhdistemä mikäli ukuleleä ei ole vahvistettu. Tietty jos rumpali osaa soittaa todella hiljaa niin eipä siinä :)
 
Ja jos se tamburiini on laulajan kädessä niin sekin saattaa tulla liian lujaa :D
Kyllä tuo muuten onnistuu, rumpalin tilannetaju ratkaisee.
 
Jaa se ukulele taitaa kuitenkin olla sen laulajan instrumentti.

Onnistuu kyllä mut tarkkana saa olla. Erittäin helposti rumpusetti tulee liian lujaa pienessä tilassa... samoin tamburiini on monesti erittäin ärhäkkä peli.

Kujala: Kokoonpano rummut, ukulele/laulu, tamburiini. Eli koon puolesta voisi pian hertta toimiakin. Minulla on kyllä jouten Zoomin H2n-tallenninkin, pitää toki kokeilla jos siitäkin jotakin irti saisi.
 
Ite oon käyttäny bänditreeneissä Zoom H2:n 4 channel -tallennusta ihan hyvin tuloksin. Zoomi keskelle, toinen puoli kohti rumpuja ja toinen loppuja instrumentteja. Rankalla eqtuksella rummut saa kuulostamaan riittävän hyvältä ja toisaalta muista instrumenteista saa kaivettua oleellisia asioita esiin.
 
Zoomin paikka täytyy tietysti hakea rumpujen ja ukulelen voimakkuuksien perusteella.

Kasikuvioisen mikin kaveriksi kun laittaa toisen mikrofonin, niin voi kikkailla blumleinin tai MSn hengessä.
Sehän vois olla vaikka pallokuvioinenkin.
Laulaja laulaisi siihen melko läheltä, rummut ja tamburiini soittavat hiljaa, ukulele jäänee katveeseen.

Kefiiri: Ja jos se tamburiini on laulajan kädessä niin sekin saattaa tulla liian lujaa :D
Kyllä tuo muuten onnistuu, rumpalin tilannetaju ratkaisee.
 
Jaa se ukulele taitaa kuitenkin olla sen laulajan instrumentti.
 
Joo, laulisti roplaa ukulelea. Rummut vispilöillä soitettuna, mutta basaria täytyy kuitenkin varmasti vaimentaa.

Kujala: Joo, laulisti roplaa ukulelea. Rummut vispilöillä soitettuna, mutta basaria täytyy kuitenkin varmasti vaimentaa.
 
Jos sen pallokuvioisen konkkamikin laskis kaulan korkeudelle saattais ukulelen ääni yltää siihen.

Oman bluegrassbändin kanssa on yhdellä/kahdella mikillä äänittelyä testailtu. Kannattaa hyödyntää mikin suuntakuvio. Siis esim niin että herttakuvioinen mikki osoittaa laulajaa naamaan, jolloin lauluun saadaan paras preesens. Soittimet sijoitellaan sitten sopivasti mikin ympäri, niin että balanssi on järellinen. Balanssi ei meinaa nyt vain äänenvoimakkuutta vaan myös taajuutta. Pallokuvioiset dynaamiset mikit ja nauhamikit on osoittautuneet toimiviksi. Konkkamikit voivat olla toisaan jopa ns. liian hyviä, siis pallokuviona vaste ei muutu tarpeeksi kulman suhteen, jolloin mikkiä kääntelemällä ei saada tarpeeksi muutosta aikaan. Dynaamisessa pallossa (esim. sennheiser md21) taas etupuoli on selvästi herkempi suuremmille taajuuksille ja tätä pystytään käyttäämään hyödyksi.
 
Lopputulokset voi olla hyviä tai yllättävän hyviä vähilläkin mikeillä. Kannattaa tutustua vaikka näihin videoihin https://www.youtube.com/@onemic-theminimalist/videos
Tuolta löytyy soittovideoiden lisäksi, myös selitystä aiheesta.
 
E:Tässä yksi poiminta ylle linkatulta kanavalta https://www.youtube.com/watch?v=8qbatsMEC7A
Tuossahan mikki on stereo ja tila ei tientenkään ole akustisesti surkea, mutta idea varmaan tulee selväksi eli laulaja lähimmäksi, rummut kauimmaiseksi...

Basifisti: Ihan millä vaan voi aina kokeilla. Jos äänenvoimakkuus on kohtuullinen, voi riittää puhelimen mikrofoni. Pieni tallennin stereomikrofonilla voisi olla näppärä. Tärkeintä on mikin sijoitus ja se selviää kokeilemalla. Äänitätte pätkän ja kuuntelette kuulokkeilla onko lopputulos riittävä. Näitä on vuosien jälkeen mukava kuunnella vaikka äänenlaatu ei ihan julkaisukelpoista olisikaan.
 
Osaatko kertoa mitkä ehdot "julkaisukelpoisuudelle" pitää täyttyä? onko esimerkiksi monoäänite ehdottoman nounou? tai pitääkö sen olla valmiiksi kompressoitu tms.? olen tuon "julkaisukelpoisuus" käsitteen aikaisemminkin kuullut ja miettinyt että mitä se täsmälleenottaen tarkoittaa.

hallu: Osaatko kertoa mitkä ehdot "julkaisukelpoisuudelle" pitää täyttyä? onko esimerkiksi monoäänite ehdottoman nounou? tai pitääkö sen olla valmiiksi kompressoitu tms.? olen tuon "julkaisukelpoisuus" käsitteen aikaisemminkin kuullut ja miettinyt että mitä se täsmälleenottaen tarkoittaa.
 
Julkaisukelpoisuus on jotain seuraavanlaista: palveleeko se äänite, äänenlaatu ja muu tekninen laatu musiikkia vai viekö toteutus huomion negatiivisella tavalla pois sisällöstä.
 
Joskus toki näennäinen huonouskin voi olla tyylikeino, jolloin päästään taas saman ajatuksen pariin: viekö toteutus huomion negatiivisella tavalla pois sisällöstä.

Joo... joskus rupinen äänenlaatu on osa taiteellista kokonaisratkaisua. Toisinaan sellainen jopa toimii, mutta usein sekalaista indieropinaa kuunnellessa tulee mieleen, että olisipa tämä äänitetty selkeämmin!
 
Julkaisukelpoisuus tietty on veteen piirretty viiva, mutta jos äänite kulostaa demolta eikä viimeistellyltä tuotokselta, niin harvemmin sellaisia radiossa soitetaan. Radion kuunteluhan on kaltaisteni lahoavien muumioiden harrastus, eikä radiosoitto nykyään ole mikään onnistuneisuuden mittari, mutta itse ajattelen että julkaisukelpoinen on soundeiltaan (ja instrumenttien keskinäiseltä balanssiltaan!) semmoista mitä voisi kuvitella kuulevansa radiosta.