Terve!
Testailin ajan kuluksi muutamaa mikrofonia bassorummun edessä. Testi on sangen epätieteellinen eikä tämän pohjalta laadita väitöskirjaa. Näistä monikaan ei ole ns. varsinainen bassorumpumikki, mutta halusin huvikseni vertailla näiden soundia. Ajattelin tehdä testin vain omaksi iloksi, mutta sitten tuli ajatus, että ihan siltä varalta, että jotakuta muutakin kiinnostaa, laitoin nuo pätkät yleiseen jakoon - elämmehän ATK:n aikakautta!
Bassorumpuna toimi vuoden 2012 Ludwig Classic Maple 22x14", lyöntikalvona Remo Powerstroke P3 Coated ja resokalvona Remo Ambassador Fiberskyn 3, eli jäsen Mikaelin hyväksi havaitsema kattaus. ;) Etukalvossa on reikä. Rummun sisällä on pienehkön pyyhkeen verran demppiä, eli ei täysin "vapaasti hengittävä", muttei kuollutkaan. Pedaalina Taman perus Iron Cobra huopanuijalla.
Koko rumpusetti oli pystyssä ja virvelissä matto päällä, mutta aika vähän se rämisee mukana: bassarin ympärillä oli nimittäin kolme isoa sohvatyynyä ja kaksin kerroin taitettu petauspatja eristämässä ulkopuolelta tulevaa möykkää, ts. kotitarvikkeista rakennettu vaimennustunneli.
Mikrofonit sijoitin resokalvon eteen siten, että kapseli oli 14 senttimetrin päässä resokalvosta ja osoitti aika lailla kalvon keskikohdan ja reunan puoliväliin. Poljeskelin bassorumpua sekä haudaten että hautaamatta nuijaa usealla eri voimakkuudella. Saahan tästä joku vaikka bassorumpusämplejä biisiinsä, jos tahtoo. :)
Käytössä olivat seuraavat mikrofonit:
- Sennheiser Black Fire 509 (Teknisesti sama kuin MD409, mutta vaan eri värinen)
- AKG C414 XLS, hertta
- AKG D14 (vintage, valmistus lopetettu käsittääkseni n. 60 vuotta sitten)
- Sennheiser MD421-2, vanha harmaa
- Sennheiser e906, pakasta vedetty
Mikkietuasteena toimi Amek System 9098 Dual Mic Amplifier ja muuntimena RME Fireface 800. EQ:ta, kompressoria tai muutakaan ei käytetty, pätkät ovat täysin raakoja.
Pätkät on normalisoitu ja ne löytyvät täältä, jos jotakuta kiinnostaa:
http://jucciz.com/kick%20mic%20test/ Saa kommentoida!
Jucciz
anapena