Studiotyöskentely ›

Mitäs mieltä saundeihin perehtyneet asiantuntijat ovat Jussi Raulamon Groovy Eyes -levyistä? Kaikki live-in-studiona purkkiin, ilman päällekkäisäänityksiä, 2-raita-analogivehkeellä. Mielestäni ko. metodi kuuluu levyllä, piristävästi. Ainakin kliinisyys loistaa poissaolollaan, sekä saundeissa että soitossa. Tunnelma on välitön.
 
Toimii. Oon aina tykännyt Raulamon tavasta lähestyä blyyssiä (jo One o'clock humphin aikana), ja tuota äänitysmetodia parempaa en ainakaan minä tiedä, jos fiilis pitää saada narulle.
 
Muutenkin oon tällä hetkellä (av-messut takana, kirjamessut edessä) vähän sitä mieltä että ihmisten ois paree panostaa siihen että äänitystilassa on valot mukavasti ja jotenkin kodikasta, vaikka sitten punkkua, teetä ja kynttilöitä, eikä vaan niitä laitteita.
 
Eiköhän tää olo tästä parane. Mutta L'Acousticsin ja Q-seriesin PA-stäkit oli kyllä mun flunssanpuremiin pahvikorviinikin sillai kivat, että alkoi taas ajatella sitä hyvää kokonaissointia eikä vain sen osia, tuli mieleen kun tuli tuolla AES:n hiluissa käytyä.

kivi: Toimii. Oon aina tykännyt Raulamon tavasta lähestyä blyyssiä (jo One o'clock humphin aikana), ja tuota äänitysmetodia parempaa en ainakaan minä tiedä, jos fiilis pitää saada narulle.
 
Humphin jutut toimi myös, vaikka idea taitaa nyt olla toisinpäin; tehdään pienestä isoa. Humphissahan oli soittajia välillä melkoisesti.
 
Tuo Groovy Eyesin kitaran ja saksofonin vuoropuhelu on mielestäni jotain melkoisen ainutlaatuista tänä päivänä, tuollaisessakin musiikissa. Ja "meillä" on Suomessa tällainen heppu, jolla on noin syvällinen näkemys esittämäänsä musiikkiin, huh huh. Raulamo taitaa tosin olla lähdössä muille maille vierahille, toivottavasti saa siellä ansaitsemaansa arvostusta laajemminkin.
 
Muutenkin oon tällä hetkellä (av-messut takana, kirjamessut edessä) vähän sitä mieltä että ihmisten ois paree panostaa siihen että äänitystilassa on valot mukavasti ja jotenkin kodikasta, vaikka sitten punkkua, teetä ja kynttilöitä, eikä vaan niitä laitteita.
 
Omien, hyvin vähäisten studiokokemusteni perustella täytyy sanoa, että se haluttu tunnelma on itsellä (soittajana) aina taltioitunut paremmin jossain "mummolan vintillä" kuin varsinaisessa studiossa. Voi tietty laittaa ihan täysin kokemattomuuden piikkiin mutta kummiskin.

Blue Moon
 
Humphin jutut toimi myös, vaikka idea taitaa nyt olla toisinpäin; tehdään pienestä isoa. Humphissahan oli soittajia välillä melkoisesti.
 
Niin, Humphin aikanahan Raulamo diggas ylikaiken Guitar Slimiä, joka mun kirjoissa on vähän niinkuin Hendrixin edeltäjä, ja kova volyyminpalvoja bluesjätkäksi. Ei ihme jos tinnitus iski.
 
No mutta hei, ettei mee ihan off-topiciksi niin palataan ruotuun seuraavalla kysymyksellä: Voiko täydellisestä tulkinnasta ylipäänsä puhua samassa hengenvedossa kuin täydellisistä soundeista. Siis, jos threadin nimi on täydelliset soundit, eikö silloin pitäis aloittaa uus threadi jos halutaan puhua kuningasotoista, kuningasfiiliksistä tai täydellisistä levyistä..?
 
Vai onko ne sittenkin niin sidoksissa toisiinsa, ettei voi erottaa?

Voiko täydellisestä tulkinnasta ylipäänsä puhua samassa hengenvedossa kuin täydellisistä soundeista. Siis, jos threadin nimi on täydelliset soundit, eikö silloin pitäis aloittaa uus threadi jos halutaan puhua kuningasotoista, kuningasfiiliksistä tai täydellisistä levyistä..?
 
Vai onko ne sittenkin niin sidoksissa toisiinsa, ettei voi erottaa?
 
Veikkaan että tuskin kukaan mainitsi levyjä joista diggaa puhtaasti soundien tähden, eli sikäli ainakin tässä tapauksessa ne ovat sidoksissa.
 
Mutta tottahan se on, että monet täydellisyyttä hipovat biisit tai otot ovat jostain syystä päätyneet levylle täysin epäkelvoilla soundeilla biisin fiilikseen nähden. Ja päinvastoin.
 
Tää taisi olla vähän piilomerkityksellinen thread...
 
EDIT: lisäyksiä

jannu: Veikkaan että tuskin kukaan mainitsi levyjä joista diggaa puhtaasti soundien tähden, eli sikäli ainakin tässä tapauksessa ne ovat sidoksissa.
 
Taitaa olla näiden äänityspuolen "hörhöjen" kuvioita nää, kun kuunnellaan tuntitolkulla innostuksesta puhisten jonkun levyn ylimaallisia basarisaundeja. :-) Just tuontyylisistä jutuista mun mielestä on ollut mielenkiintoista lukea tässäkin ketjussa - se tuo vähän toisenlaista näkökulmaa omaankin kuunteluun, jossa useammin kiinnittää huomiota saundeihin vasta silloin kun ne eivät miellytä.

Muutamia loistavia miksauksia ja tietty loistavaa musaa..
Korn: Issues
Doors: koko tuotanto
Entombed: Morning star
Martin Birchin tuotannot: Maiden, Sabbath jne..
Andy Wallacen miksaukset: Nirvana, Soad, Ratm jne..
60-70 luvun kamaa: Hendrix, Yes, Pink Floyd, Jukka Tolonen
No löytyyhän niitä hirveesti kun rupee pohtimaan!

No mutta hei, ettei mee ihan off-topiciksi niin palataan ruotuun seuraavalla kysymyksellä: Voiko täydellisestä tulkinnasta ylipäänsä puhua samassa hengenvedossa kuin täydellisistä soundeista. Siis, jos threadin nimi on täydelliset soundit, eikö silloin pitäis aloittaa uus threadi jos halutaan puhua kuningasotoista, kuningasfiiliksistä tai täydellisistä levyistä..?
 
Aivan, täytyy muistaa asioiden arvojärjestys. Tulkinta ja musiikin sisältö tulee aina ensin ja hyvät soundit on vähän niinkuin mauste. Loistava tulkinta voi pelastaa biisin joka on soundillisesti surkea, mutta jos musiikki paskaa, niin se on paskaa vaikka voissa paistaisi.
 
Toisaalta, soundeista on hauskempi jauhaa koska johonkin mittaan voidaan löytää objektiivinen totuus sen suhteen minkälainen on hyvä soundi. Sama pätee musiikiin liityviin teknisiin juttuihin: on olemassa objektiivisesti huonoja ja hyviä vahvistimia.
 
Sensijaan siitä minkälaista on hieno musa on vähän hankala keskustella. Jos minä sanon että Beatlesin musa on tulkinnallisesti ja taiteellisesti maailman parasta niin mitäs siihen on lisäämistä? Ihan sama juttu on jos sanon että makaroonilaatikko on maailman parasta ruokaa, niin se on - minulle - lopullinen totuus.

Quintessence - Talk Less Listen More.
 
Nää on täydelliset. Kaikessa epätäydellisyydessäänkin. Koko levy on oikeastaan täydellinen. Ensimmäinen levy mistä voi sanoa näin. Kannattaa tustua...

Täydelliset soundit:
 
1. Eppu Normaali - valkoinen kupla
2. Eppu Normaali - Kahdeksas ihme
3. Eppu Normaali - Aku ja köyhät pojat
4. Weezer The blue album ja Pinkerton.
 
Eppujen rumpusoundit on kyllä perkeleen komeet! Pantse on jumala :)

Eppujen rumpusoundit on kyllä perkeleen komeet! Pantse on jumala :)
 
Meinasin soittaa jo poliisille, mutta katsotaan nyt sormien läpi tän kerran. Kunhan lupaat lopettaa tollaset jutut alkuunsa.

Fear Factory - Demanufacture
Front Line Assembly - Implode
Helloween - Better Than Raw
Testament - The Gathering
Faith No More - King For a Day, Fool For a Lifetime
 
Näin aluksi..

Meinasin soittaa jo poliisille, mutta katsotaan nyt sormien läpi tän kerran. Kunhan lupaat lopettaa tollaset jutut alkuunsa.
 
Älä poliisille soita, soita sairaalaan.

Älä poliisille soita, soita sairaalaan.
 
Ne sano sieltä et älä enää soita tänne...

Meinasin soittaa jo poliisille, mutta katsotaan nyt sormien läpi tän kerran. Kunhan lupaat lopettaa tollaset jutut alkuunsa.
 
No kerroppas, herra herkkä taitelijasielu toiselle, mikä sinun ongelmasi on? Odotan perusteellista ja asiallista selvitystä.
 
Lisäisin vielä listaan ylimääräyset kehut Eppujen kitarasoundeille!

Epuilla on kyllä ainakin selkeästi oma tunnistettava soundinsa.
...niin paitsi että useamman kerran kun on joku Eppu-ralli tärskähtänyt radiosta eetteriin olen erehtynyt luulemaan biisiä uudemmaksi Dire Straitsiksi. Melko samankuuloiset soundit, varsinkin kitarat. Näin sanoo ainakin minun korvani.

No kerroppas, herra herkkä taitelijasielu toiselle, mikä sinun ongelmasi on? Odotan perusteellista ja asiallista selvitystä.
 
Ei ongelmaa. Hymiön vajaakäyttöä.
 
Lisäisin vielä listaan ylimääräyset kehut Eppujen kitarasoundeille!
 
Mahtavaa!

Tällaisia levyjä minä ottaisin Hi-Fi ostoksille mukaan.
(eivät ole missään järjestyksessä)
 
Gomez - Bring it on
Lenni-Kalle Taipale Trio - Nothing To Hide
Michael Jackson - Thriller
Absoluuttinen Nollapiste - Suljettu
Kuusumun Profeetta - Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Radiohead - OK Computer
Yes - Close To The Edge