Studiotyöskentely ›

kivi: Samapa tuo, lähden tästä baariin keksiin parannusta britannian livemusan kriisiin
:-D
 
Kyllä se vastaus sieltä tuopin pohjalta löytyy, tai ainakin loppuillasta hetkellisesti helpottaa. Aamulla taas sorvi laulaa niin että maksa ja korvat viheltää, pakko raahautua monitorin ääreen kysymään muusikoiden.netistä että kenen oli syy?
 
=)

Seuraava keskustelu vois olla "miten miksaan/masteroin levyn aivan sairaan lujalle raiskaamatta matskua ihan 100-0?" Ton luulis olevan nykypäivää, kun tuon volume-sodan täälläkin monet hiljaa hyväksyvät.

Master Fader: Nykyaikaisilla mikrofoneilla, etuasteilla ja muuntimilla on hyvin vaikeaa tuottaa dynamiikkaa, joka on merkittävästi suurempi kuin CD:n dynamiikka.
 
Tuo pitää paikkansa osittain. Elektronisesti tai siis käytännössä paremminkin numeerisesti (DSP) pystytään kyllä tuottamaan vaikka minkälaista dynamiikkaa.
 
Mutta tuossa jutussa on mennyt kyllä puurot ja vellit sekaisin - joku orkesterin 90 dB dynamiikka on ihan eri asia kuin 16-bittisen äänitteen 96 dB. Sitä paitsi 16-bittisen äänitteen max. dynamiikka on oikeasti vähän päälle 98 dB (1.76 + 6.02 * bits, = 98.08 dB 16 bitillä) itse asiassa jos ollaan tarkkoja. Mutta siis kuka haluaisi kuunnella 48 dB tasoista musaa vain 8 bitillä äänitettynä? Ja jos DR jollain Metallican levyllä / biisillä on kompuroitu alle 6 dB niin senkö tallettamiseen pitäisi tällöin riittää vain yksi bitti?
 
Flotariformaatti tai ylipäänsä joku sen 144 dB tai ylikin tarjoava formaatti olisi siitä kiva että sellaisen kanssa varmaan pakostakin pitäisi asettaa se yläraja käytännössä jonnekin sinne puolivälin paikkeille tai jopa sen alle. Tosin en tiedä mikä se puolivälikään käytännössä olisi. Nytkin jo 16-bittinen kovalle miksattu äänite, oli sitä lytätty tai ei, saattaa laittaa laitteet (varsinkin vanhemmat CD-soittimimet) jo pahasti särölle analogipuolella. Toisaalta 16-bittinen lineaarinen + joku 6-bittinen (64-steppinen) volume (envelope) voisi olla ihan riittävä, nuo volume-bitit voisi tallettaa esim. 1024 sämplen välein, tällöin hiljaisissa kohdissa (esim. klasarimatskulla) päästäisiin käyttänössä parempaan kantisointikohinasuhteeseen. Nyt kun äänitysmedia on halpaa niin on aika älytöntä että kaiken aikaa kehitetään yhä pienempään ja pienempään tilaan mahtuvaa formaattia sen sijaan että kehitettäisiin joku järkevä DVD-audio-formaatti (esimerkiksi) korvaamaan CD:tä.

sikki-six: Seuraava keskustelu vois olla "miten miksaan/masteroin levyn aivan sairaan lujalle raiskaamatta matskua ihan 100-0?" Ton luulis olevan nykypäivää, kun tuon volume-sodan täälläkin monet hiljaa hyväksyvät.
 
Kuka päättää onko "matsku raiskattu"? Jos artisti/taiteilija/tuottaja haluaa musansa lyttyyn ja näkkileivälle, niin vittuako se kuluttajalle kuuluu?

jannu: Kuka päättää onko "matsku raiskattu"?
 
Verwüsten Kunst Kommission im der Dritten Reich.

jannu: Kuka päättää onko "matsku raiskattu"? Jos artisti/taiteilija/tuottaja haluaa musansa lyttyyn ja näkkileivälle, niin vittuako se kuluttajalle kuuluu?
 
Mitä vittua, puhuinko mä jotain tossa kuluttajasta?
 
Vastataan silti kysymykseen: Totta munassa kuuluu, niillehän noita tehdään.

sikki-six: Mitä vittua, puhuinko mä jotain tossa kuluttajasta?
 
Vastataan silti kysymykseen: Totta munassa kuuluu, niillehän noita tehdään.
 
Eli mun pitäis kysyä lupa potentiaaliselta kuulijalta, millaista taidetta mä saan tehdä?

jannu: Eli mun pitäis kysyä lupa potentiaaliselta kuulijalta, millaista taidetta mä saan tehdä?
 
No ei se varmaan aivan noinkaan ole, mutta asiaa täytynee ajatella ainakin sen mukaan että ollaanko synnyttämässä rajat rikkovaa musiikillista taideteosta vai onko äänitteellä tarkoitus saavuttaa jotakin kaupallista arvoa. Nämä kaksi asiaa eivät aina kulje kovin suosiollisesti käsi kädessä.
 
Jos ollaan tekemässä kaupallista tuotosta, lienee syytä tutkia muiden tekemiä vastaavan genren äänitteitä ja pohtia onko materiaali "raiskattu" näihin vertailukohtiinsa nähden.
 
Jos taas ollaan tekemässä nykytaidetta levyn muodossa, niin samahan se on täyttää lätty vaikka nurinpäin käännetyillä saamenkielisillä uutisilla, siinä konkurssissa ei särölle masterointikaan voi muuta kuin parantaa lopputulosta.
 
Kysyisin melkein mielummin kysymyksen, että eikös monet nykylevyt ole jo soundillisesti raiskattu? Ei tässä ainakaan olla enää ainoastaan menossa siihen suuntaan, vaan monilta osin kyseinen päämäärä on saavutettu.

mhelin: Mutta tuossa jutussa on mennyt kyllä puurot ja vellit sekaisin - joku orkesterin 90 dB dynamiikka on ihan eri asia kuin 16-bittisen äänitteen 96 dB. Sitä paitsi 16-bittisen äänitteen max. dynamiikka on oikeasti vähän päälle 98 dB (1.76 + 6.02 * bits, = 98.08 dB 16 bitillä) itse asiassa jos ollaan tarkkoja.
 
Valaisetko asiaa hieman tarkemmin?
 
Orkesterin 90dB:n dynamiikka on siis 90dB luonnossa, pohjamelun yli, eli vaikka 30-120dB. CD-toistossa käytännön dynamiikka (häiriöetäisyys) on laitteista riippuvainen ja teoreettinen itse mediassa jotain enemmän, vaikkapa tuo 98dB. Missä kohtaa eivät korreloi? Tarkoitatko että koska desibeli ei ole arvo vaan suhdeluku ja käytössä oleva verrokki 0dB = x vaihtelee, rinnastusta ei voida suorittaa ellei verrokki ole sama?
 
Tallennuksessa yleinen 24 bittiä kattaisi kaiketi koko ihmisen kuulokyvylle mahdollisen dynamiikka-alueen, vaikka jää käytännössä selvästi alle teoreettisen 144dB, parhaimmissa laitteissa lienee himpun päälle 100 dB...vaan väliäkö silläkään, CD on kuitenkin 16 bittiä? Dither.

zepeteus: Valaisetko asiaa hieman tarkemmin?
 
Orkesterin 90dB:n dynamiikka on siis 90dB luonnossa, pohjamelun yli, eli vaikka 30-120dB. CD-toistossa käytännön dynamiikka (häiriöetäisyys) on laitteista riippuvainen ja teoreettinen itse mediassa jotain enemmän, vaikkapa tuo 98dB. Missä kohtaa eivät korreloi? Tarkoitatko että koska desibeli ei ole arvo vaan suhdeluku ja käytössä oleva verrokki 0dB = x vaihtelee, rinnastusta ei voida suorittaa ellei verrokki ole sama?
 
Se orkesterin tuuttaama 120 dB ei kuitenkaan ole enää 120 dB sinne yleisöön asti. Liekö myöskään äänityskalustoon?

jannu: Eli mun pitäis kysyä lupa potentiaaliselta kuulijalta, millaista taidetta mä saan tehdä?
 
CD-levy (aivan kuten vinyyli ym.) sisältää tiettyjä rajoituksia, kuten pituus ja maksimivolyymi - tehköön taiteilija taiteensa jollekin muulle forumille jos näillä vanhoilla tulee rajat liian äkkiä vastaan vastaan ;)
 
Tossa levyjen ruvelle masteroinnissa ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa, älä esitä hönttiä.

Tossa levyjen ruvelle masteroinnissa ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa, älä esitä hönttiä.
 
Jätkä tietää tän jutun, koska oot kattellu niitä vihreitä laatikkoscreenshotteja jonku speden audioeditorista?
 
Se rupimasteri on aivan samanlainen valinta kuin joku phaser kitarassa.

jannu: Jätkä tietää tän jutun, koska oot kattellu niitä vihreitä laatikkoscreenshotteja jonku speden audioeditorista?
 
Se rupimasteri on aivan samanlainen valinta kuin joku phaser kitarassa.
 
rupi rules!

Se rupimasteri on aivan samanlainen valinta kuin joku phaser kitarassa.
 
Ja silloin on kaikki hyvin, jos näin on.
 
Harvemmin kuulee kuitenkaan, että esim. levy-yhtiö painostaa tekijöitä laittamaan enemmän phaseria kitaraan, koska se myy silloin paremmin tai kun muillakin on sitä phaseria niin paljon. Tai miksaajat harvemmin kirjoittelevat blogeissa, että miksasin siitä sellaisen vähemmän phaseria sisältävän version, kun se oli enemmän mun mieleen, mutta tein varalta semmosen enemmän phaseria sisältävän ja sitten nykytyylin mukaisesti ultraphaseroidun, jossa kaikessa on phaseria kosolti.

Master Fader:
Hauskaa, jos mun kommentit noin sua huvittaa. Mä halusin vain tänne tuoda ammattilaisen realistisen näkemyksen aiheesta. Näkemyksen, jonka jakaa usea mun kollega, jotka myös tekevät paljon hyviä levyjä tähän maailmaan. Varmasti joku osaa myös arvostaa elettäni.
 
Kivi:
No mä ainakin. Ihanteet on toinen juttu, realismi sit erikseen.

 
Puhutaanko nyt idealismista vai realismista, kun tapahtuu tämä minkä aiemmin kirjoitin:
 
Pop Corn:
Pari viimeistä ostamaani CD-levyä ovat lentäneet kirjaimellisesti nurkkaan, kesken
ensimmäistä kuuntelukertaa. Emmätiä, kai musiikki oli ihan ok, mut se jööti ei vain
mahtunut korvasta sisään.
 
Ehkä mä en oo keskiverto kuluttuja, mutta mä oon alkanut pelkäämään tätä äänenvoimakkuussotaa.
Mä pelkään mennä ostamaan uutta CD-levyä, koska se voi räjähtää mun korville kotona!
 
No, mä toivon että muut kuluttajat eivät ajattele kuten minä, vaan nauttivat näistä modernien
masteroijien mahtavista master-töistä. Kaupallisista syistä - tietenkin.

Pop Corn: No, mä toivon että muut kuluttajat eivät ajattele kuten minä, vaan nauttivat näistä modernien masteroijien mahtavista master-töistä. Kaupallisista syistä - tietenkin.
 
Musta on hauska ajatus, että on olemassa maailman täydellisimpiä, dynaamisesti hulppeita äänitteitä, jotka ilkeä masteroija ihan vittuillakseen länää särölle vaikka mitä pyytäisi. Koska masteroijat ovat häijyjä kavereita ja poikkeuksetta vuosikausia bodanneita, ei kukaan tietenkään uskalla sanoa vastaan vaan sitten nämä äänitteet päätyvät sellaisenaan kauppaan.

Pop Corn: Mä pelkään mennä ostamaan uutta CD-levyä, koska se voi räjähtää mun korville kotona!
 
Tollasten pelkotilojen kanssa ei kenenkään pitäisi elää.

Päätelmiä tähän mennessä:
 
- Kuluttajien *) mielestä musiikki masteroidaan nykyään liian lyttyyn.
- Tekijöiden mielestä ongelmaa ei ole, koska klippaus on osa soundia.
- Lyttyyn masteroinnin kritiikin esittäjät ovat kalkkiksia ja spedejä.
- Vastaisuudessa tehdään yhä lujempaa soivia levyjä.
- Loudness War jatkuu, koska taiteen nimissä on lupa tehdä mitä vain.
 
---
*) 90% kuluttajista ei tiedä aiheesta mitään (eikä heitä edes kiinnosta), mutta on täällä tuotantoportaan seassa ilmeisesti musiikin kuuntelijoitakin.

virtalahde: Musta on hauska ajatus, että on olemassa maailman täydellisimpiä, dynaamisesti hulppeita äänitteitä, jotka ilkeä masteroija ihan vittuillakseen länää särölle vaikka mitä pyytäisi.
 
Niin tai yksi esitetty ajatushan kai oli, että ei vittuillakseen, vaan ilmaistakseen itseään taiteellisesti.

Thyvon: Harvemmin kuulee kuitenkaan, että esim. levy-yhtiö painostaa tekijöitä laittamaan enemmän phaseria kitaraan, koska se myy silloin paremmin tai kun muillakin on sitä phaseria niin paljon.
 
Kyllä ne levy-yhtiöissä puuttuu herkästikin. Meille aikanaan CBS:n tuotantopäällikkö kävi studiossa sanomassa miksaajalle, että bassari enemmän pintaan.