Studiotyöskentely ›

soundmodel: J
 
Ei kai ne hardisfirmatkaan myisi hardwarea, jos plugarit olisivat parempia.
 
Mulle plugarit ovat paljon parempia, koska ne ovat halvempia, eivät vie tilaa ja ovat paljon kätevämpiä käyttää.

ejhfi: Ja oikeesti, kuulijaa ei kakkaakaan kiinnosta minkälainen hintalappu jollakin härpäkkeellä on. Ei sitä hintalappua voi äänittää.
 
Yhdessäkään valokuvassa en ole nähnyt kulmaan kirjattuna kalustoa joitain puhelimia lukuun ottamatta. Teknologiaa hyödynnetään taiteen tekemiseen mutta edelleen etsimen/hanikoitten/instrumentin takana tehdään ne päätökset, joilla se teos luodaan.
 
Ärsyttävintä porukkaa ovat tietenkin ne taiteilijat, joille kalusto on ns. ihan sama, koska jälkeä syntyy. Osaava tekijä saa saundin vaikka halolla pahvilaatikosta tai piirtää kuulakynällä, kun sellainen sattui käteen. Minä en moiseen pysty, vaan tarvitsen juuri omaan käteeni sopivat värkit.
 
Keskinkertaisuus ei valitettavasti lähde raudasta eikä softasta. Ei musiikissa eikä muissakaan taiteissa.

ituvirtanen:
Ärsyttävintä porukkaa ovat tietenkin ne taiteilijat, joille kalusto on ns. ihan sama, koska jälkeä syntyy. Osaava tekijä saa saundin vaikka halolla pahvilaatikosta tai piirtää kuulakynällä, kun sellainen sattui käteen. Minä en moiseen pysty, vaan tarvitsen juuri omaan käteeni sopivat värkit.
 
Mutta ei tuo ole totta edes äänitettäessä. Huonot tilat kuulostavat huonoilta tiloila.

Raudalla tekeminen tuo prosessiin niukkuutta joka ruokkii luovuutta kun kaikki ei olekaan mahdollista. Valitettavan harvoin tätä on nykyään mahdollista valita kun reaaliteetit on mitä on ja duunia pitää tehdä.

soundmodel: Jotkut kuulijat kyllä varmaan. Oletko katsonut koskaan UA:n markkinointitekstejä?
 
Heidän vakioasiakkaanaan olen kyllä, mutta en ole, enkä tunne ketään muutakaan, joka olisi, perustanut kuuntelumieltymyksiäni sen perusteella, mitä signaaliketjuun on laitettu.
 
Ei kai ne hardisfirmatkaan myisi hardwarea, jos plugarit olisivat parempia.
 
"Älä hyvä mies hakkaa patupassilla nauloja" todetaan eräässä vitsissä.
 
Tällä mnetissäkin on studioiden mainoksia, joissa nimenomaan mainostetaan, mitä kaikkea aitoa gearia on.
 
Mainos on mielikuvien markkinointia, millä pyritään vaikuttamaan mahdollisen asiakkaan ostopäätökseen. Tämän pitäisi olla jokaiselle yrittäjälle, markkinoijalle ja myyntihenkilölle selviö.

Taitaa olla vähän tämmöistä "truu artist" -legendaa tämä, että "truu artist" tekee millä vehkeillä vain.
 
Hyvätkin artistit ymmärtävät, milloin paremmilla vehkeillä voi saada kuultavaa eroa.
 
Tämäkin on taas omasta kontekstista, mutta esim. Aphex Twin:in musiikkia on vienyt eteenpäin selvästi myös teknologiset harppaukset, joissa Aphex Twin on vain ollut "early-adoptereissa", kun monet muut ovat tuijottaneet vielä vanhoja työkaluja. 90-luvulla tämmöinen oli esimerkiksi sekvenssoinnin siirtäminen tietokoneelle tai vaikkapa ReCycle vs LiveSlice. Nämä toki digitaalisia työkaluja, mutta esimerkiksi työkalujen vaikutuksesta. LiveSlice:llä on uskottavasti suuri vaikutus soundiin, koska nimensä mukaisesti siinä on livempi työtapa kuin ReCycle:ssä.

ituvirtanen: Yhdessäkään valokuvassa en ole nähnyt kulmaan kirjattuna kalustoa joitain puhelimia lukuun ottamatta.
 
Itse olen kuullut eräästä rouvasta, joka laittoi seinälle ostamansa taulun viereen hintalapun, kuinka paljon hunajaa ja mansikoita oli taulusta maksanut, jotta ei vaan kenellekään jäisi hinta epäselväksi.
 
Osaava tekijä saa saundin vaikka halolla pahvilaatikosta tai piirtää kuulakynällä, kun sellainen sattui käteen.
...
Keskinkertaisuus ei valitettavasti lähde raudasta eikä softasta. Ei musiikissa eikä muissakaan taiteissa.
 
Muistan joskus vuosia sitten, kun kaveri soitti minulle kasettineliraiturilla tekemänsä sävellysdemon. Ihastelin rumpusoundeja ja kysyin millä ne oli tehty. Vastaus: Sähköhellan levyjä naputtelemalla ja koputtelemalla.

JoKo: Raudalla tekeminen tuo prosessiin niukkuutta joka ruokkii luovuutta kun kaikki ei olekaan mahdollista.
 
Tämä on itse asiassa juuri näin. Niin kuin Mikaelkin tuolla edellä mainitsi, yleensä jotakin rautaa on mahdollista laittaa ketjuun vain sen yhden härpäkkeen verran, mutta plugareita voi viljellä kosolti. Sitten pitää tehdä valintoja, olla luova tms.
 
En koskaan jaksa lakata hämmästelemästä vaikkapa Joe Meekin "I Hear A New Worldia" tai White Noisen "An Electric Stormia", joita molempia pidän studiotyöskentelyn mestarinäytteinä, kun miettii millä laitteilla ja milloin nämä on tehty. Nykyisin, jolloin laitepuoli ei ole enää rajoite, kuitenkaan harvemmin kuulee yhtä innovatiivisia luomuksia.

soundmodel: Taitaa olla vähän tämmöistä "truu artist" -legendaa tämä, että "truu artist" tekee millä vehkeillä vain.
 
Hyvätkin artistit ymmärtävät, milloin paremmilla vehkeillä voi saada kuultavaa eroa.
 
Miten se ennen on ollut mahdollista? Hyvän kuuloista musaa on kuitenkin tehty pienissä nyrkkipajoissakin vuosikymmeniä, eikä niissä taatusti ole ollut mitään kovinkaan kummoista laitearsenaalia.

ejhfi: Miten se ennen on ollut mahdollista? Hyvän kuuloista musaa on kuitenkin tehty pienissä nyrkkipajoissakin vuosikymmeniä, eikä niissä taatusti ole ollut mitään kovinkaan kummoista laitearsenaalia.
 
On kyse erilaisesta hyvyydestä. Ei se mono ole stereota. Lisäksi, kun tulee stereo, niin on paljon enemmän ajateltavaa kuin monossa.
 
Tuskin moni ammattilainenkaan sanoisi, että niissä vanhoissa vehkeissä on esim. hyvä S/N-ratio. Melkein millä vaan plugarilla saa jo vähemmän noisea.
 
Toinen ilmiö on sitten äänitetuotannon trendit, kuten loudness war, jotka tuhoavat äänenlaatua, sen sijaan, että ne lisäisivät sitä.

soundmodel: On kyse erilaisesta hyvyydestä. Ei se mono ole stereota. Lisäksi, kun tulee stereo, niin on paljon enemmän ajateltavaa kuin monossa.
 
Tämä on nyt vähän samanlaista ajattelua, kuin jos luulee maailman olleen ennen värivalokuvia mustavalkoisen.

soundmodel:
Tuskin moni ammattilainenkaan sanoisi, että niissä vanhoissa vehkeissä on esim. hyvä S/N-ratio.
 
No eihän tällaisella ole mitään väliä. Saa kohista ihan vitusti, kunhan on hyvä meno.

ejhfi: Mä koen, että se on just noin. Kristus miten matalaotsaista, ahdistaa :D
 
Ei se otsa hirveästi kasva siitäkään, jos taiteen tyylilajikohtaisen estetiikan sivuuttaa ihan vain koska on itse päättänyt sellaisen olevan merkityksetöntä.
 
Muistan, kun vielä äänittelin muita bändejä ja artisteja, montako kertaa kävin sen keskustelun, kun työstettävä artisti halusi, että joku juttu kuulostaa just siltä, tältä tai tolta. Piti aina varmistaa, että haluatko tehdä jonkun muun juttua vai pitäiskö keskittyä enemmän sen oman ja oman kuuloisen musan tekemiseen? Miksi pitää kuulostaa vaikka Nirvanalta, kun se on jo tehty ja kun te ette ole Nirvana, eikä biisinnekään ole Nirvanan biisejä teistä irtoavasta soundista puhumattakaan?
 
Tuottajan pestit erikseen, mutta soundipreferensseistä vääntäminen ja asiakkaalle huomautteleminen äänitysvaiheessa on omasta näkökulmasta vähän semmoista "ensitreffit alttarilla" -osastoa, ei jätä hirveän ammattimaista vaikutelmaa. Kyllä etukäteen olisi hyvä keskustella, mitä ollaan tekemässä. Turha studioon on mennä tuhlaamaan kenenkään aikaa saati rahaa, jos osapuolten intressit eivät kohtaa.

jannu: Ei se otsa hirveästi kasva siitäkään, jos taiteen tyylilajikohtaisen estetiikan sivuuttaa ihan vain koska on itse päättänyt sellaisen olevan merkityksetöntä.
 
Estetiikkahan nimenomaan on merkityksellistä, mutta en koe mielekkäänä sitä, että luodaan väkisin jokin muotti, mihin pitää ahtautua ja sinne väkisin sopia. Tyylinä voi olla myös tyylittömyys ja samoin "genrenä" genrettömyys. Musa ja taide edellä, genret vasta sitten, jos sellaisille perustaa. Itselle aina sellainen zappamainen mahdollisimman absurdi erilaisten elementtien keskenään sotkeminen on ollut ehkä mielekkäintä.
 
Tuottajan pestit erikseen, mutta soundipreferensseistä vääntäminen ja asiakkaalle huomautteleminen äänitysvaiheessa on omasta näkökulmasta vähän semmoista "ensitreffit alttarilla" -osastoa, ei jätä hirveän ammattimaista vaikutelmaa. Kyllä etukäteen olisi hyvä keskustella, mitä ollaan tekemässä. Turha studioon on mennä tuhlaamaan kenenkään aikaa saati rahaa, jos osapuolten intressit eivät kohtaa.
 
Äänittäjänä olen yleensä aina myös tuottanut ja varsinkin silloin, jos bändi on ostanut kallista studioaikaa ilman sen ihmeellisempää ajatusta, mihin sen käyttävät. Äänityö on myös palveluammatti ja jotta lopputulos voisi ehkä olla hyvä, tiettyjä asioita on syytä ottaa esille jo tuotantovaiheessa. Tyhjästä ei kannata kenenkään maksaa. Se, että kun lopuksi lyö kasetin kouraan ja toteaa, että tommonen siitä sitten tuli ja lasku olis tuon verran, ja kuuntelee tämän jälkeen asiakkaan v*ttuilua, kun ei kuulostettukaan Nirvanalta, ilman että tähän mahdollisuuteen on edes tuotannossa puututtu, ei palvele ketään.
 
Yksi syy miksi aikoinaan lopetin tekemästä ammattimaisesti äänityötä oli se, että en halunnut kuraa lähtevän ulos. Jotakin sellaista, mitä nolottaa kuunnella ja myöntää tehneensä. Toisekseen, työstettävä musa oli harvoin innostavaa ja mielenkiintoista. Kun tuli pienen ajan sisällä viides Nighwish tai Children of Bodom -kopio, alkoi kelaamaan, eikö mitään muuta olis tarjolla. Kyllä duunin pitää olla mielekästä, että sitä jaksaa antaumuksella tehdä. Viimeiset vuodet tein töitä lähinnä vakioasiakkaiden kanssa ja se oli ihan hauskaa, hyviä bändejä, omaperäistä musaa, mainioita sessioita ja hyviä tyyppejä. Mutta nykyisin on vielä hauskempaa, kun voin pyöritellä vain omia projekteja, eikä tarvitse miettiä seuraavan päivän leipää. Tätä varten pajani aikoinaan pitkästä tavarasta rakensinkin.

ejhfi:
 
Äänittäjänä olen yleensä aina myös tuottanut ja varsinkin silloin, jos bändi on ostanut kallista studioaikaa ilman sen ihmeellisempää ajatusta, mihin sen käyttävät. Äänityö on myös palveluammatti ja jotta lopputulos voisi ehkä olla hyvä, tiettyjä asioita on syytä ottaa esille jo tuotantovaiheessa. Tyhjästä ei kannata kenenkään maksaa. Se, että kun lopuksi lyö kasetin kouraan ja toteaa, että tommonen siitä sitten tuli ja lasku olis tuon verran, ja kuuntelee tämän jälkeen asiakkaan v*ttuilua, kun ei kuulostettukaan Nirvanalta, ilman että tähän mahdollisuuteen on edes tuotannossa puututtu, ei palvele ketään.
 
En tiedä, luitko nyt jotenkin kehnosti sen mun viestin. Äänityö on palveluammatti ja mun mielestä lopputulos kärsii lähes poikkeuksetta, kun äänittäjä alkaa tuottaa äänitysvaiheessa, sen sijaan että se tuottaminen on alettu jo jonkinlaisena esituotantona, oli se sitten vaikka pelkkä keskustelu hyvissä ajoin etupeltoon siitä, mitä olisi tarkoitus tehdä. Ja sen keskustelun pohjalta pitäisi käydä sekä palveluntarjoajalle että asiakkaalle selväksi, kannattaako studioaikaa ylipäätään varata.
 
Äänitysten jo alettua on aika turha alkaa enää asiakkaalle soittaa poskea, jos tällä on jotain preferenssejä ja toiveita, joita varten hän äänityöläisen apua tarvitsee. Tuottaa voi, antaa mielipiteitä, pitää homman läjässä. Mutta joku "miksi haluatte kuulostaa Nirvanalta, kun ette ole?" on kysymyksenä aivan hiton väärä ja tulee äänityksissä aivan liian myöhään.
 
EDIT: Lipsutaan off-topicin puolelle nyt... Toisaalta, alkuperäisen aiheen osalta on jotenkin tosi hankala kuvitella enempää kehitystä.

jannu: mun mielestä lopputulos kärsii lähes poikkeuksetta, kun äänittäjä alkaa tuottaa äänitysvaiheessa, sen sijaan että se tuottaminen on alettu jo jonkinlaisena esituotantona, oli se sitten vaikka pelkkä keskustelu hyvissä ajoin etupeltoon siitä, mitä olisi tarkoitus tehdä. Ja sen keskustelun pohjalta pitäisi käydä sekä palveluntarjoajalle että asiakkaalle selväksi, kannattaako studioaikaa ylipäätään varata.
 
Projektikohtaisia asioita. Vaikka miten tekisi asioita selväksi, milloin studioon kannattaa tulla ja mitä tulisi huomioida, tulee aina vastaan niitä tilanteita, jolloin kitaroissa on paskat kielet ja pannuissa kuolleet kalvot, soittimet eivät ole vireessä, lähtösoundit tuhnuaa tai ovat musa ja biisit huomioon ottaen vääränlaiset, treenaamisesta huolimatta soitto ei kulje, koska basisti ja runbalisti eivät polje yhteen, kitara ei komppaa, soolo soittaa väärää biisiä, laulaja menee väärässä sävellajissa, koska ei ole treeniksellä koskaan kuullut omaa lauluaan, ei ole kuunneltu ja kuultu mitä kanssasoittaja soittaa jne. Jotta tässä päästään etenemään ja saadaan edes jotakin jotakin järkevää narulle, on pelkästään sitä hyvää palvelua, että näihin asioihin äänittäjä tarttuu ja ohjaa. Itsekin nuorena soittajana olen aikoinaan ollut tällaisesta huolenpidosta pelkästään hyvilläni. Se opettaa.
 
Äänitysten jo alettua on aika turha alkaa enää asiakkaalle soittaa poskea, jos tällä on jotain preferenssejä ja toiveita, joita varten hän äänityöläisen apua tarvitsee.
 
Kuka tässä on poskensoittamisesta mitään maininnut? Ei kannata kuvitella asioita omasta päästään.
 
Mutta joku "miksi haluatte kuulostaa Nirvanalta, kun ette ole?"
 
Sen voi sanoa myös ystävällisesti ja v*ttuilematta (me porilaiset hallitsemme toki myös v*ttuilun jalon taidon, mutta sitäkään ei tarvitse yleistää, eikä varsinkaan pyytää). Yleensä tuossa kohtaa palaute on ollut pelkästään hyvää, varsinkin jos ei sitä ulkopuolista korvaa ole ollut.
 
On myös joskus sovittu niinkin, että olen asiakkaan puolesta soittanut jonkun jutun sisään, kun soittajalla tahmaa. Tai demonnut kuinka sen itse tekisin, vaikka yksinkertaisemmin. Aika on rahaa ja valmistakin pitäisi saada. Kallista sekin on, varsinkin jos ja kun bändi tulee kaukaa ja aikaa on rajallisesti, että homma jää puolitiehen tai tullaan myöhemmin paikkaamaan.
 
Olen koko työelämäni 80-luvulta lähtien tehnyt asiakaspalvelutyötä ja nykyisin toimin konsulttialan yrittäjänä. En ole koskaan ollut konfliktissa asiakkaan kanssa, en edes silloin, kun työurani alussa juotin ihmisiä ja tein 12 vuotta kännisten kanssa töitä. Jos sinulla on aiheesta huonoja kokemuksia, älä projektoi.
 
Jäin nyt kelaamaan, onko mielestäsi parempi, että tehdään mihinkään puuttumatta kehnoa vaiko ohjaamalla hyvää?

ejhfi: Jotta tässä päästään etenemään ja saadaan edes jotakin jotakin järkevää narulle, on pelkästään sitä hyvää palvelua, että näihin asioihin äänittäjä tarttuu ja ohjaa. Itsekin nuorena soittajana olen aikoinaan ollut tällaisesta huolenpidosta pelkästään hyvilläni. Se opettaa.
 
Pakko todeta, että toi "että saadaan edes jotakin järkevää narulle" on just se, mihin kenenkään ei pitäisi ikinä opetella saati tyytyä, ei kummallakaan puolen lasia. Niihin tilanteisiin lakkaa teknikkona yleensä päätymästä, kun alkaa nähdä vaivaa esivalmisteluiden suhteen. Enemmän se junnu oppii, kun sen passittaa pariksi kuukaudeksi takaisin treenikselle ja sitä kehitystä käy vaikka tsekkaamassa pari kertaa siellä ja antaa palautetta. Tässä kohtaa on yleensä käynyt myös selväksi, onko yhteistyötä ylipäätään hedelmällistä jatkaa.
 
Mut se olen vain minä
 
Jäin nyt kelaamaan, onko mielestäsi parempi, että tehdään mihinkään puuttumatta kehnoa vaiko ohjaamalla hyvää?
 
Aika suppeat vaihtoehdot sulla tässä. :D
 
Onko mielestäsi parempi tehdä ohjaamalla kädenlämpöistä vai esim. kieltäytyä kohteliaasti koko projektista?

jannu: Aika suppeat vaihtoehdot sulla tässä. :D
 
Onko mielestäsi parempi tehdä ohjaamalla kädenlämpöistä vai esim. kieltäytyä kohteliaasti koko projektista?
 
Silloin, kun leipä on kiinni asiakkaista, kulut pyörii, laskut pitää maksaa, perheelle ostaa einestä, kuollettaa rakennuslainaa ja studion laiteinvestointeja, maksaa ennakot ja lakisääteiset sivukulut jne. ja asiakas ottaa yhteyttä varatakseen studioaikaa, jota sattuu löytymään, aika hyvässä mallissa pitää olla aloittelevan yrittäjän kukkaro, jos hän toteaa potentiaaliselle asiakkaalle, että "juu älä missään nimessä nyt ainakaan minulta mitään osta, äläkä ollenkaan, sikäli se nyt vaan on ihan turhaa. Mene mieluummin pois, hus matkoihisi siitä!" Sellainen ei ole kannattavaa liiketoimintaa ja näin toimivat yrittäjät ovat hyvin äkkiä entisiä yrittäjiä.
 
Tai sitten kun asiakas saapuu satojen kilometrien päästä studiolle, vastassa on portsari, joka toteaa "ja eikun takasin sinne mistä tulitte". Tuleeko hän toista kertaa? Ei tule. Tuleeko kauppoja ja kassavirtaa? Ei tule. Entä kun homma on saatu maaliin, asiakas poistuu tyytyväisenä kasetti kourassaan ja sanoo, että tullaan ensi kerrallakin tänne, jonka jälkeen hän myös ottaa taas kerran yhteyttä varatakseen studioaikaa? On syntynyt liikesuhde. Näiden kanssa mä lopulta tein töitä ja tekisin edelleenkin, jos yhä myisin alan palvelua.
 
Asiakaspalvelijan tehtävä on palvella asiakasta ja oli sitten kyseessä minkä tahansa alan toimija, jolta tullaan ostamaan ratkaisuja ja palvelua, jotta asiakas pääsee tavoitteeseensa, asiakaspalvelijan osaaminen on just hänen palvelualttiudestaan kiinni. Se on se, miten tilanteet voitetaan ja liiketoiminnalle on edellytys jatkua.
 
Jos bändi haluaa kuulostaa Nirvanalta, pitää sen myös lähtökohtaisesti kuulostaa siltä ja soundata siltä. Ei se miksauspöydässä enää siksi metamorfioidu. Entä, jos bändi kuulostaakin joltakin muulta, esim. omalta itseltään? Kyllä mä näkisin, että se hyvä asia ja kaivaa silloin niitä vahvuuksia esiin, eikä väkisin tehdä b-luokan Yöstä c-luokan Nirvanaa. Eiköhän jokainen kuvataiteen arvostajakin halua seinälleenkin mieluummin oikean alkuperäismaalauksen kuin sellaisesta tehdyn halvan kopion tai kohta haalistuvan polaroid-kuvan.

ejhfi: Eiköhän jokainen kuvataiteen arvostajakin halua seinälleenkin mieluummin oikean alkuperäismaalauksen kuin sellaisesta tehdyn halvan kopion tai kohta haalistuvan polaroid-kuvan.
 
Vain, jos kyseessä olisi tosiasiallisesti kulttuurialan piirre.
 
Sen sijaan, yleisesti on helppo kuvitella, että muunlaisillekin tuotteille voi olla kysyntää. Myyhän raudassakin erilaiset kopiot jopa paljon paremmin kuin aidot. Hienompaa kuvitella saavansa €3299 rauta €299 hintaan. On jotenkin paradoksaalista sanoa, että halpa ei menisi taiteessa, mutta taiteen tekovälineissä se nimenomaan menee. Olen melko varma siitä, että jotain Golden Age Project:ia myydään moninkertaisesti sen verran mitä sitä vastaavaa alkuperäistä rautaa.
 
Itse muuten ostan €9.99 levyn mielummin kuin €29.99 levyn.

soundmodel: Vain, jos kyseessä olisi tosiasiallisesti kulttuurialan piirre.
 
Sen sijaan, yleisesti on helppo kuvitella, että muunlaisillekin tuotteille voi olla kysyntää. Myyhän raudassakin erilaiset kopiot jopa paljon paremmin kuin aidot. Hienompaa kuvitella saavansa €3299 rauta €299 hintaan. On jotenkin paradoksaalista sanoa, että halpa ei menisi taiteessa, mutta taiteen tekovälineissä se nimenomaan menee. Olen melko varma siitä, että jotain Golden Age Project:ia myydään moninkertaisesti sen verran mitä sitä vastaavaa alkuperäistä rautaa.
 
Itse muuten ostan €9.99 levyn mielummin kuin €29.99 levyn.
 
En välttämättä vertais rautaa taiteeseen ainakaan ihan suoranaisesti (joskin taidetta se raudan suunnittelu ja käsityönä tekeminenkin voi olla). Raudassa kuitenkin monta kertaa ensisijaisesti maksaa nimi eli tuotebrändi. Kyse voi olla kuitenkin vuosikymmeniä vanhasta tekniikasta ja osista, joita edes alkuperäisvalmistaja ei enää käytä syystä tai toisesta. Jollakin pienemmällä putiikilla voi myös olla edullisemmat tuotantokustannukset, millä pystyvät tekemään edullisemmin, kun ei tarvitse maksaa ison henkilöstön kulurakennetta ja siten katetavoite on pienempi.
 
Tai sitten päinvastaisesti todella isolla toimijalla voi olla pientä pajaa suuremmat resurssit, jolloin voidaan satsata volyymiin ja kahmia sillä osuutta markkinoista. Raudan hinnan vertailu, alkuperäisvalmistaja vs. klooni, onkin nyt kovasti keskusteluttanut, kun Behku lisäsi tuoteluetteloonsa muutamankin uuden kloonin (73, 676, 1273 jne). Ja paradoksaalistahan on se, että esim. Warmin tai Klark Teknikin kloonit onkin ok eli ei puhuta.
 
Mulla ei ole levyn hinnalla merkitystä, kunhan se on mielellään vinyyli tai muussa tapauksessa, että vain yksinkertaisesti haluan sen. Toki, jos sen saa kallista edullisemmin, jää rahnaa muuhun.