Studiotyöskentely ›

Hanuriin: En ymmärrä ollenkaan, miksi niinkin moni liputtaa stand-alone-pedaalien puolesta. Kuitenkin interface+daw(:n plugarit ja kaikki muut hienoudet) on niin paljon joustavampi ja monipuolisempi paketti. Esimerkiksi erilaiset reititysjärjestykset ja vastaavat on ehkä sata kertaa helpompi testata ja toteuttaa tietokoneen/tabletin ruudulta käsin.
 
Joka väittää, ettei mallinnuksilla saa munakasta soundia ei joko ole kokeillutkaan nykyaikaisia mallinnuksia ja digiefektejä tai ei sitten osaa niitä käyttää.
 
Interfaceissa nyt en uskoisi olevan suuriakaan eroja, A/D-muunnos nyt ei kuitenkaan (enää) ole mitään ydinfysiikkaa.
 
http://youtu.be/2H_BQPlopdk
 
Tuossa ihan Logicin plugareilla tehty kaikki. JA sen lisäksi vedin pätkän lauluakin kitarakamojen läpi hakiessani megafonimaista tunnelmaa. Interfacena Zoomin H4n, jonka sisäänrakennetuilla mikeillä se inputin vaihto piuhanpäässä roikkuvasta kitarasta mikrofoniin kestää 0,5 sekuntia. Kaikki akustiset osuudet muuten äänitetty juuri noilla interfacen integroiduilla mikeillä.
 
Helppoa, kätevää, nopeaa, intuitiivista ja miten tässä vielä hehkuttaisi, en edes keksi, mutta purkkejen, puhumattakaan oikeiden kaappien (+pedaaliketjujen) mikittämiseen en tule äänitystilanteessa tod näk koskaan palaamaan. Eroa ei kuule kukaan.
 
En nyt haluaisi vaikuttaa tylyltä, mutta kun kuuntelin tuon videoklipin niin nuo kitarasoundit eivät kyllä kauhean hyvät olleet. En kehtaisi nauhoitella noilla soundeilla, aika kaukana munakkaasta. No offence :)

Generalissimo: En nyt haluaisi vaikuttaa tylyltä, mutta kun kuuntelin tuon videoklipin niin nuo kitarasoundit eivät kyllä kauhean hyvät olleet. En kehtaisi nauhoitella noilla soundeilla, aika kaukana munakkaasta. No offence :)
 
OK, hyvä (ja rohkea) keskustelunavaus. Jos vielä hieman avaisit, mikä oli eniten pielessä ja sitten arviota, johtuiko se kitarasta, soittajasta vaiko mallinnuksista (tai jopa miksauksesta).
 
ENTÄ miten lopputulosta olisi parantanut suurella huutavan putkinupin mikitys? Millä mikillä ja mistä kohtaa?
 
Tässä yhteydessä voisi nostaa senkin kätevyyden mallinnusten käytössä, että voi soittaa suoraan niillä soundeilla, jotka menevät narulle. Ei tarvi sen putkivahvarin huutoa korvatulppien kanssa kuunnella (ja käydä välillä kuuntelemassa, että miltä mikitys soundaa ja toistaa tätä iteraatiota vaikka äärettömyyksiin asti).
 
Toisinaan äänittelen luurit päässä jos on pakko olla hiljaa ja toisinaan kuuntelen koko miksausta (ja tietenkin nauhoitettavaa kitarasoundia myös) neutraalin kiipparivahvarin (ja sen kokospektriäänentoiston) kautta. Silloin voin halutessani luukuttaa niin kovaa kuin on fiiliksen kannalta tarvis.
 
Sitä paitsi kun vahvistimen mikityksessäkin on muuttujia äärettömän paljon, on harhaanjohtavaa puhua pelkästään yhdestä mallinnuksesta kun todellisuudessa ketjussa on useita pedaali-, vahvistin-, kaappi-, mikki-, ja tilasimulaatioita. Näitten kanssa voi nimittäin luovasti runkata ihan yhtä paljon kuin aidon audion mikityksessäkin!

Hanuriin: OK, hyvä (ja rohkea) keskustelunavaus. Jos vielä hieman avaisit, mikä oli eniten pielessä ja sitten arviota, johtuiko se kitarasta, soittajasta vaiko mallinnuksista (tai jopa miksauksesta).
 
ENTÄ miten lopputulosta olisi parantanut suurella huutavan putkinupin mikitys? Millä mikillä ja mistä kohtaa?
 
Tässä yhteydessä voisi nostaa senkin kätevyyden mallinnusten käytössä, että voi soittaa suoraan niillä soundeilla, jotka menevät narulle. Ei tarvi sen putkivahvarin huutoa korvatulppien kanssa kuunnella (ja käydä välillä kuuntelemassa, että miltä mikitys soundaa ja toistaa tätä iteraatiota vaikka äärettömyyksiin asti).
 
Toisinaan äänittelen luurit päässä jos on pakko olla hiljaa ja toisinaan kuuntelen koko miksausta (ja tietenkin nauhoitettavaa kitarasoundia myös) neutraalin kiipparivahvarin (ja sen kokospektriäänentoiston) kautta. Silloin voin halutessani luukuttaa niin kovaa kuin on fiiliksen kannalta tarvis.
 
Sitä paitsi kun vahvistimen mikityksessäkin on muuttujia äärettömän paljon, on harhaanjohtavaa puhua pelkästään yhdestä mallinnuksesta kun todellisuudessa ketjussa on useita pedaali-, vahvistin-, kaappi-, mikki-, ja tilasimulaatioita. Näitten kanssa voi nimittäin luovasti runkata ihan yhtä paljon kuin aidon audion mikityksessäkin!
 
Olin jo tulossa pyyhkimään tuota postaustani kun olin jotenkin pahalla päällä kun kirjotin, toivottavasti et harmistunut. Mutta totta puhuakseni soundi oli hieman halvan ja ohkasen oloinen, mutta voisi parantua huomattavasti vielä softan säädöilläkin. Myös kokonaismiksaus saatto vaikuttaa, pientä paranneltavaa kuulosti olevan. Tuossa perinteisessä mikityksessä on mukavaa tuo helppous, hyvä perusputkari ja mikkipaikalla hakee sen soundin niin ei tarvitse oikein suurempia säätää enää dawissa. :)

Hanuriin: En ymmärrä ollenkaan, miksi niinkin moni liputtaa stand-alone-pedaalien puolesta. Kuitenkin interface+daw(:n plugarit ja kaikki muut hienoudet) on niin paljon joustavampi ja monipuolisempi paketti. Esimerkiksi erilaiset reititysjärjestykset ja vastaavat on ehkä sata kertaa helpompi testata ja toteuttaa tietokoneen/tabletin ruudulta käsin.
 
Joka väittää, ettei mallinnuksilla saa munakasta soundia ei joko ole kokeillutkaan nykyaikaisia mallinnuksia ja digiefektejä tai ei sitten osaa niitä käyttää.
 
Interfaceissa nyt en uskoisi olevan suuriakaan eroja, A/D-muunnos nyt ei kuitenkaan (enää) ole mitään ydinfysiikkaa.
 
http://youtu.be/2H_BQPlopdk
 
Tuossa ihan Logicin plugareilla tehty kaikki. JA sen lisäksi vedin pätkän lauluakin kitarakamojen läpi hakiessani megafonimaista tunnelmaa. Interfacena Zoomin H4n, jonka sisäänrakennetuilla mikeillä se inputin vaihto piuhanpäässä roikkuvasta kitarasta mikrofoniin kestää 0,5 sekuntia. Kaikki akustiset osuudet muuten äänitetty juuri noilla interfacen integroiduilla mikeillä.
 
Helppoa, kätevää, nopeaa, intuitiivista ja miten tässä vielä hehkuttaisi, en edes keksi, mutta purkkejen, puhumattakaan oikeiden kaappien (+pedaaliketjujen) mikittämiseen en tule äänitystilanteessa tod näk koskaan palaamaan. Eroa ei kuule kukaan.
 
Olipa perkeleen hyvä biisi:-) ihan oikeasti muhun kolahtaa juuri tuollainen musta huumori ja taitavasti laadit koko paketin ja videokin oli ihan hottia (paitsi olisit nyt näyttänyt edes lapiollisen hiekkaa menevän sen kitaran päälle:-D ja ehkä vähän nopeammin olisin sen kitaran hautaamisen leikannut, mutta kitara/lapio analogia oli ihan huippua). Itse biisissä taiteilit hienosti paikoitellen hirtehisen huumorin ja banaaliuden vaarallisessa välimaastossa vieden homman komeasti kotiin.
 
No mitä kitarasoundeihin tulee, niin mun mielestä ne oli ihan hyvät, enkä itse missään tapauksessa kuvittelisi tunnistavani niitä mallinnetuiksi. Enemmän varmaan tuo miksaus jäi pikkuisen häiritsemään, kun aikalailla puleerattu kokonaissoundi. Minusta pikkuisen raakempi lähestymistapa olisi tuollaiseen biisiin sopinut paremmin. Sinällään miksaus kuulosti minusta kovinkin tasapainoiselta, mutta kuulosti vähän siltä, että olit hyllyttänyt ne taajuudet omille tonteilleen niin huolellisesti, että kuulosti vähän kuin bändi olisi ollut eripuolilla peltoa eikä samassa tilassa. Vähään raakempi ja suttuisempi kokonaisilme olisi mielestäni sopinut tähän biisiin. Sen sijaan olit käyttänyt kerrassaan nerokkaita sovituksellisia kikkoja niinkuin se lopun kitarajuttu minkä efektoit kuulostamaan ambulanssilta tms. hälytysajoneuvolta. Ainoa varsinainen puute oli mielstäni basso, joka jäi kumisemaan aika muodottomana sinne alataajuuksille (itse olisin valinnut middlekkäämmin kolisevan bassosoundit tähän).
 
Mutta yhtä kaikki mun mielestä loistavaa duunia tämä. Linkkaan tuonkavereillenikin, kun hekin pitävät tuollaisesta musasta.

Onks tästä kokemuksia? http://www.positivegrid.com/bias-desktop/

Tässä tulee taas sama juttu mieleen kuin minkä vaan soittimen äänittämisessä. Eli vedetään ihan millä vaan soundilla sisälle ja rumplataan sitä pro toolssia tuntikausia loppupeleissä. "Kyllä tästä saa säädettyä" . Säästääkö siinä ees aikaa. Jos on oikea soittaja ja hyvillä soundeilla niin kestää vähimmillään sen biisin verran ja ihan eri fiiliskin.
Tuntuu, että tähän on tullu senmmonen insinööribuumi, että on pakko saada säätää sitä loputtomiin ja samalla mennää koko ajan kauemmaksi siitä musiikiksi kutsutusta jutusta....
 
Tulee mieleen eräs nyt nimettömäksi jätettäköön bändi, jonka levyä tehdessä äänimies ehdotti mulle, että tehdään koneilla rummut kokonaan hänen asunnossaan. Saat jokaisen fillin ja ghostnotet virppaan jne ohjelmoida niinkuin oikeesti soittasit. Ja laitetaan vielä päälle humaniser ohjelma, että kiilailee ja sleebailee sopivasti niinkuin oikea rumpali. Hahhaaha ei vittu todellakaan!!!
Rummut äänitettiin oikealla studiolla n tunnissa ja kitarat nuilla plukarijutuilla, mihin jäikin sitten onneton soundi vaikka hyvät soittajat ja kamat livenä...
Oon ehkä vähän vanhanaikainen näiden juttujen kans, mutta oikeasti tuo jälkityöskentely ja editointi tuntuu olevan tärkeemmässä roolissa , kuin se että yrittäisi soittaa mahd hyvällä soundilla ja fiiliksellä raidat nauhalle.

tomboarmageddon: Tässä tulee taas sama juttu mieleen kuin minkä vaan soittimen äänittämisessä. Eli vedetään ihan millä vaan soundilla sisälle ja rumplataan sitä pro toolssia tuntikausia loppupeleissä. "Kyllä tästä saa säädettyä" . Säästääkö siinä ees aikaa. Jos on oikea soittaja ja hyvillä soundeilla niin kestää vähimmillään sen biisin verran ja ihan eri fiiliskin.
Tuntuu, että tähän on tullu senmmonen insinööribuumi, että on pakko saada säätää sitä loputtomiin ja samalla mennää koko ajan kauemmaksi siitä musiikiksi kutsutusta jutusta....
 
Tulee mieleen eräs nyt nimettömäksi jätettäköön bändi, jonka levyä tehdessä äänimies ehdotti mulle, että tehdään koneilla rummut kokonaan hänen asunnossaan. Saat jokaisen fillin ja ghostnotet virppaan jne ohjelmoida niinkuin oikeesti soittasit. Ja laitetaan vielä päälle humaniser ohjelma, että kiilailee ja sleebailee sopivasti niinkuin oikea rumpali. Hahhaaha ei vittu todellakaan!!!
Rummut äänitettiin oikealla studiolla n tunnissa ja kitarat nuilla plukarijutuilla, mihin jäikin sitten onneton soundi vaikka hyvät soittajat ja kamat livenä...
Oon ehkä vähän vanhanaikainen näiden juttujen kans, mutta oikeasti tuo jälkityöskentely ja editointi tuntuu olevan tärkeemmässä roolissa , kuin se että yrittäisi soittaa mahd hyvällä soundilla ja fiiliksellä raidat nauhalle.
 
Siinä käy aika usein juuri näin, ainakin silloin kun päämäärä on siirtynyt soittamisesta säätämiseen. Ja hyvin usein käy vieläpä niin, että mitä parempi tuotos on teknisesti, niin sitä vähemmän siinä on kuuntelijan kannalta mielenkiintoista sisältöä.

Groovi: Siinä käy aika usein juuri näin, ainakin silloin kun päämäärä on siirtynyt soittamisesta säätämiseen. Ja hyvin usein käy vieläpä niin, että mitä parempi tuotos on teknisesti, niin sitä vähemmän siinä on kuuntelijan kannalta mielenkiintoista sisältöä.
 
Minusta se ero hyvän analogisen soundin ja loppuun puleeratun digitaalisen tuotoksen välillä on pahimmoillaan kuin katselisi takkatulta tai sitten loisteputkea.

hallu: Minusta se ero hyvän analogisen soundin ja loppuun puleeratun digitaalisen tuotoksen välillä on pahimmoillaan kuin katselisi takkatulta tai sitten loisteputkea.
 
Nojuu, vaikka tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa, niin en kyllä oikein missään olosuhteissa menisi ihan noin pitkälle.. Vaikka toki soundikysymys onkin oma tärkeä juttunsa. Mä olen varmaan viimeksi polvenkorkuisena kuullut laadukasta analogiäänitettä.
 
Enemmän kyse on aina ollut ja on musta edelleen siitä, että ihmiset tekee aivan päättömän tyhmiä asioita digitaalisen ympäristön johdosta, tai edesauttamana ja keskittyy täysin triviaaleihin ja absurdeihin yksityiskohtiin. Tilaisuus tekee vartaan jne.
 
E: Mutta tottakai sitä voidaan rakentaa ihan vastakkainasettelun nimissä soundieroja, mutta ei siitä keskustelun kannalta kukaan kyllä rikastu yhtään mitään.. Burl B2 AD/DA ja rinnalle joku vanha Tascamin C-kassuraituri Behkun halpismikseriin. Jos ruvetaan nyt rautatangosta vääntämään..
 
Miksi ne on aina näissä keskuteluissa ne ääripäät. :)

Hanuriin: OK, hyvä (ja rohkea) keskustelunavaus. Jos vielä hieman avaisit, mikä oli eniten pielessä ja sitten arviota, johtuiko se kitarasta, soittajasta vaiko mallinnuksista (tai jopa miksauksesta).
 
ENTÄ miten lopputulosta olisi parantanut suurella huutavan putkinupin mikitys? Millä mikillä ja mistä kohtaa?
 
Onhan tässä varmaan makuasioitakin mukana, mutta omaan korvaan tuo kitara soundi oli kolkko ja munaton. Se voi johtua monestakin tekijästä. Epäilen mallinnosta ja miksausta. Mutta kuten sanottua, jos soundi oli semmonen kuin haluttiin niin emmätiiä..
 
Miksi toinen vaihtoehto on vain suurella huutava putkinuppi? Nykyään on varsin hyväsoundisia pienitehoisia nuppeja, jotka ovat erinomaisia äänityskäyttöön varsinkin kotistudioissa.
 
Ja sit on vielä yks juttu, millä on merkitystä varsinkin studiossa. Se mallinnos ei reagoi sun soittotatsiin samalla tavalla kuin putkivahvistin, varsinkin jos se lepattaa siinä vieressä. Fiilis on ihan toinen. Ja just sen taltioiminen on usein - ellei aina tärkeämpää kuin teknisesti ok soundin. Tää tuntuu kotiäänittäjillä unohtua vähän väliä.

Danko: Onks tästä kokemuksia? http://www.positivegrid.com/bias-desktop/
 
https://www.youtube.com/user/peteplaysmusic Pete Cottrell vetelee tolla ja on ilmeisesti ihastunut siihen. Ei soundit ainakaan huonoja ole.

saastara: ihmiset tekee aivan päättömän tyhmiä asioita digitaalisen ympäristön johdosta, tai edesauttamana ja keskittyy täysin triviaaleihin ja absurdeihin yksityiskohtiin. Tilaisuus tekee vartaan jne.
 
Näin se menee. Jos tekee remonttia niin tuskin silloinkaan kukaan käyttää välineitä perämoottorista kynsisaksiin vain siksi kun se on mahdollista. Kannattaako niitä komppikitaroiden raitoja leikata 3 sekunnin pätkistä, jos soittaja pystyy vetämään huoletta koko biisin kerralla? Tai toisinpäin, kannattaako upottaa soittokamoihin käteistä omakotitalon verran ja hinkata kaikki yöt soundeja kuosiin jos soitto ei kulje tippaakaan?
 
Ongelma ei ole digitaali tai analogi, vaan se että ylipäänsä työkaluista on tullut suurempi tekijä kuin soittajista.

Näen ongelmana sen, että kokemattomat soittajat vannovat isojen putkinuppien puolesta henkeen vereen. Sellaisia ei oikeasti tarvita kerrostaloissa, niistä ei saa sitä hyötyä kustannustehokkaasti mitä kuuluisi. Toinen asia on, että haluaako säilyttää naapurisovun. Jos ei, niin mitä sitten väliä, kunhan et ole minun naapuri... Älkää siis aloittelevat kitaristi uskoko kaveria, joka suosittelee isoja marsuja ja bognereita, keinokuormia yms. Ei kannata tuhlata kesälomatienistejä sellaisiin kamoihin. Paras hankinta alkuun on hyvä kitara. Siitä aiheesta saisi ihan oman ketjun, joten ei enempää tällä kertaa. Sitten pieni halpa vahvistin kuulokeliitännällä, pari pedaalia yms. Näin se homma lähtee mukavasti liikkelle. Sitten jos ja kun homma lähtee bändihommiin asti, niin sitten satsaamaan siihen putkikomboon tai nuppiin tarpeen mukaan. Kitarahan on jo hyvä...
 
Jos aikoo perustaa kotistudion kerrostaloon, niin kannattaa vakavissaan kokeilla erilaisia mallintavia laitteita ja simulaatioita. Itse aikanaan kokeilin äänittää vahvistinta mikillä, mutta luovuin saman tien siitä naapurisovun vuoksi. Mitään laatikoita jonka sisään vahvistimen voisi laittaa, en ole esteettisistä syistä edes harkinnut. Putkikomboa olisi pitänyt pitää niin hiljaisella, että soundi oli varsin surkea. Sen jälkeen kokeilin soittaa suoraan piuhalla äänikorttiin ja ottaa säröt ja kaiuttimet plugareilla. Täysin tyytyväinen en ollut. Päätin kokeilla mallintavaa ja pam, siinä oli se soundi mikä kotioloissa oli realistista saavuttaa.
Voisi luulla teoriassa, että on sama misssä kohtaa singaalia särön, kaiun ja kaiuttimen lisää, mutta näin ei jostain mystisestä syystä kuitenkaan ollut minun kohdalla. Joku viisaampi voi selittää "tilan" fysiologiaa tms mitä tälläinen 30 vuotta keikka- ja studiotöitä tehnyt puoliammattilainen ei ymmärrä.
 
Ja ettei tulisi taas tahallista väärinymmärtämistä, niin kyllä laadukas putkivahvistin on mielestäni paras sähkökitaran äänilähde. Mutta studiossa, keikalla yms. Älkää siis antako lumevaikutuksen hallita elämäänne, vaan kokeilkaa eri vaihtoehtoaja ja pitäkää järki kädessä.

Heguli: Näen ongelmana sen, että kokemattomat soittajat vannovat isojen putkinuppien puolesta henkeen vereen.
 
Mä näen ongelmana enemmän sen, että jengi yrittää väkisin nykyään väenvängällä tehdä huippulaatuisia äänityksiä olosuhteissa, joissa ei ole mitään edellytyksiä niitä tehdä. Ja sitten siitä seuraa hassuimmillaan kokettomien kohdalla semmoista tässäkin triidissä nähtyä kuuhulluutta, että vakavasti uskotaan niiden nollien ja ykkösten, ja kotipirkkaniksien voivan kilpailla missään muussa kuin käytännöllisyydessä sen best case scenaarion kanssa.
 
Luulen, että kaikilla olisi aika paljon kivempaa ja helpompaa jos keskityttäisiin kotona niiden hyvien biisien ja mahtavien ideoiden luomiseen, sen sijaan että jahdattaisiin yksisarvisia ja koitettaisiin luoda neljällä markalla sitä tonnin setelin sundia.
 
Sellaisia ei oikeasti tarvita kerrostaloissa, niistä ei saa sitä hyötyä kustannustehokkaasti mitä kuuluisi. Toinen asia on, että haluaako säilyttää naapurisovun. Jos ei, niin mitä sitten väliä, kunhan et ole minun naapuri... Älkää siis aloittelevat kitaristi uskoko kaveria, joka suosittelee isoja marsuja ja bognereita, keinokuormia yms. Ei kannata tuhlata kesälomatienistejä sellaisiin kamoihin. Paras hankinta alkuun on hyvä kitara. Siitä aiheesta saisi ihan oman ketjun, joten ei enempää tällä kertaa. Sitten pieni halpa vahvistin kuulokeliitännällä, pari pedaalia yms. Näin se homma lähtee mukavasti liikkelle. Sitten jos ja kun homma lähtee bändihommiin asti, niin sitten satsaamaan siihen putkikomboon tai nuppiin tarpeen mukaan. Kitarahan on jo hyvä...
 
Järkevintähän olisi oikeasti hommata semmoiset vehkeet mitkä ruokkii sitä inspiraatiota ja paloa tekemiseen ja itsensä kehittämiseen. Kyllä mä olen pyhästi vannonut, että jos mun jälkipolvi oikeasti innostuu soittamisesta joku päivä, ostan mä sille oikean soittimen ja tarvittaessa kunnon vahvarin enkä mitään vinkuintian kuraa jota Hendrixikään ei olisi saanut kuulostamaan soittimelta.
 
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta, oli kyse sitten soittamisesta, urheilusta tai äänittämisestä, että paskoista vehkeistä voi muka oppia jotain arvokasta verraten hyviin vehkeisiin.
 
Ethän sä siis näin sanonut, mutta tuli tämä vain ohimennen mieleen tosta sun kirjoituksesta.
 
Voisi luulla teoriassa, että on sama misssä kohtaa singaalia särön, kaiun ja kaiuttimen lisää, mutta näin ei jostain mystisestä syystä kuitenkaan ollut minun kohdalla. Joku viisaampi voi selittää "tilan" fysiologiaa tms mitä tälläinen 30 vuotta keikka- ja studiotöitä tehnyt puoliammattilainen ei ymmärrä.
 
Ei kannattaisi luulla sen enempää teoriassa kuin käytännössäkään.. Luonnollisesti se signaalin kulku on sen soundin suhteen kaikki kaikessa. Kuinka monta kertaa sä olet törmännyt, että joku on laittanut säröpedaalin nupin ja kaapin väliin? Tai kaiun? Kyllä sillä plugaripuolella on ihan yhtä paljon väliä kuin analogimaailmassa, että mistä reiästä mihin niitä piuhoja vetelee. Savua toki nousee ilmaan paljon vähemmän jos kämmää plugarien kanssa..
 
E: Mutta jos hetkeksi edes etäisesti palaisin aiheeseen, oman kokemuksen mukaan, jos mikittäminen ei ole vaihtoehto niin parhaat soundit oon saanut kitaraetunen kiinni tietokoneeseen ja Nebulasta pääte + kaappimallinnus.

Se on ainakin mun mielestä kanssa hyvä pointti, kun porukalla on jo valmiiksi ostettuna niitä putkivahvistimia ja yms. kitarakamaa jotka on alun perin ostettu niitä bändihommia varten, niin minkä helvetin takia sitten pitäisi ne heivata pois kun ne sekä kuulostaa paremmalta linjaan äänitettyinä suoraan kuin joku parin sadan purkki ja niissä on se fiilis jota en ite ainakaan saa mistään vst-simulaatioista tai halpismallintavista jolloin soitto kärsii ja lopputuloksena on huonoa soundia.

Joku Kemper ja Axe Fx voisi kyllä onnistua siinä tosin, koskaan en ole kyllä valitettavasti päässyt koittamaan mutta ainakin ne sentään kuulostaa hyvältä. Musiikkihan se tässä kumminkin on se tärkein juttu loppujen lopuksi, ennemmin henkilökohtasesti kuuntelen paskoja soundeja kuin paskaa soittoa.

saastara: Luulen, että kaikilla olisi aika paljon kivempaa ja helpompaa jos keskityttäisiin kotona niiden hyvien biisien ja mahtavien ideoiden luomiseen, sen sijaan että jahdattaisiin yksisarvisia ja koitettaisiin luoda neljällä markalla sitä tonnin setelin sundia.
 
Tämä on kovin totta. Nyt on kuitenkin niin että nykyään on mahdollista kotioloissakin saada aikaan erittäin hyvääkin jälkeä versus ennenvanhaisiin kasettivehkeisiin. Hintakin on kohtuulliselle kotiäänityskalustolle varsin maltillinen ja jokseenkin jokaisen saatavilla on tuhannet raidat. Miksipä siis äänittää suttua kun hyvääkin voisi saada. Pelkkä soittoharjoittelu ja biisien veistäminen on toki tärkeää, mutta onhan se aina ollut osa harrastetta se kamarunkkaus ja soundien hakeminen. Paneutumalla ja kokeilemalla erilaisia temppuja tuskin tonnin soundia saa mutta ehkä edes satasen soundi neljän markan kamoista.

Juhani_t: Tämä on kovin totta. Nyt on kuitenkin niin että nykyään on mahdollista kotioloissakin saada aikaan erittäin hyvääkin jälkeä versus ennenvanhaisiin kasettivehkeisiin. Hintakin on kohtuulliselle kotiäänityskalustolle varsin maltillinen ja jokseenkin jokaisen saatavilla on tuhannet raidat. Miksipä siis äänittää suttua kun hyvääkin voisi saada. Pelkkä soittoharjoittelu ja biisien veistäminen on toki tärkeää, mutta onhan se aina ollut osa harrastetta se kamarunkkaus ja soundien hakeminen. Paneutumalla ja kokeilemalla erilaisia temppuja tuskin tonnin soundia saa mutta ehkä edes satasen soundi neljän markan kamoista.
 
Mitä olen porukoitten kotiäänityksiä kuunnellut, niin kyllähän himassa pystyy tekemään täysin julkaisukelpoista materiaalia tänäpänä. Enemmän kuin laitteet ja olosuhteet tulevat pullonkaulaksi se äänittäjän ammattitaito. Kotiäänittelijät eivät vaan ole yhtä taitavia kuin studioissaan häärivät ammattilaiset. Jos ammattimies tulisi tänne mun kotiin tekemään äänitteen näillä mun vehkeillä, niin hän saisi varmasti hyvää jälkeä aikaiseksi ja ilman muuta parempaa jälkeä mitä itse tulen koskaan näistä saamaan irti.
 
Meinaan, että ihmiset sitä musiikkia tekee eikä koneet. Tottakai se riippuu mitä äänittää ja jos haluaa äänittää vaikkapa punaarmeijan kuoroa, tarvitaan tila mihin se kuoro mahtuu jne.

Heguli: Näen ongelmana sen, että kokemattomat soittajat vannovat isojen putkinuppien puolesta henkeen vereen. Sellaisia ei oikeasti tarvita kerrostaloissa, niistä ei saa sitä hyötyä kustannustehokkaasti mitä kuuluisi.
 
Miksipä ei siis kokeilisi pientä putkaria? Jotain kakswattista kombonrääpälettä saa aika rauhassa huudatella naapurisovun vielä hirveästi kärsimättä.

Vessajono: Miksipä ei siis kokeilisi pientä putkaria? Jotain kakswattista kombonrääpälettä saa aika rauhassa huudatella naapurisovun vielä hirveästi kärsimättä.
 
Kyllä, tottakai kannattaa kokeilla...
 
Kyllähän se on nähty, että puutteellista soittotaitoa kompensoidaan kamojen koolla ja määrällä. Vahvistimet, kitarat ja plugarit on bisnestä ja niitä sitten mainostetaan eturivin tyypeillä. En epäile yhtään, että on suuri pettymys kun halpa floikkakitara ja 120 W putkinuppi ei sitten kuulostakkaan hyvältä. Hankintoja pitää sitten puolustella foorumeilla ja kavereille. Hankkikaa hyvä kitara ja opetelkaa soittamaan, soundi sitten tulee ikään kuin itsestään kokemuksen myötä.
 
Anssi Kela (no nyt kaikki tulevat sanomaan, että Anssi Kela on paskaa;)) äänitti viimeisen levynsä kotona. Jossain vanhemassa Riffi-lehdessä on juttu. Laitteet oli Mac-läppäri, Apogeen interface ja soittimet. Miksaus on tehty myös täysin in-box plugareilla kyseisellä levyllä. Se joka täällä väittää, että kotona ei saa kelvollista jälkeä, puhuu täyttä paskaa. Miksaus on taitolaji niin kuin soittaminenkin. Se, että ammattimaisilla etuasteilla, mikeillä yms on saatu dynaamista ja puhdasta soundia sisään, helpottaa tietysti ammattimaista tuotantoa. Kotona kuitenkin pärjää vähemmälläkin jos haluaa keskitasoa parempaa demolaatua.
 
Pistäkää nyt niitä ääninäytteitä. Omani on ketjun puolivälissä. Kitaravahvistimeni arvo on noin 70 e.

hallu: Mitä olen porukoitten kotiäänityksiä kuunnellut, niin kyllähän himassa pystyy tekemään täysin julkaisukelpoista materiaalia tänäpänä. Enemmän kuin laitteet ja olosuhteet tulevat pullonkaulaksi se äänittäjän ammattitaito. Kotiäänittelijät eivät vaan ole yhtä taitavia kuin studioissaan häärivät ammattilaiset. Jos ammattimies tulisi tänne mun kotiin tekemään äänitteen näillä mun vehkeillä, niin hän saisi varmasti hyvää jälkeä aikaiseksi ja ilman muuta parempaa jälkeä mitä itse tulen koskaan näistä saamaan irti.
 
Tottakai myös noin, mutta toi on vähän semmoista käänteistä perse-edellä-puuhun-logiikkaa. Totta kai ammattilainen tekee aina missä vain olosuhteissa parempaa jälkeä kuin harrastelija. Se ei tarkoita, etteikö se ammattilainen tekisi hyvissä olosuhteissa vielä huomattavasti parempaa jälkeä nopeammin kuin mitä se voisi tehdä sun makkarissa. Saati, että sä itse et muka tekisi parempaa jälkeä hyvissä olosuhteissa, verrattuna sun makkariin.
 
Heguli:Kyllähän se on nähty, että puutteellista soittotaitoa kompensoidaan kamojen koolla ja määrällä. Vahvistimet, kitarat ja plugarit on bisnestä ja niitä sitten mainostetaan eturivin tyypeillä. En epäile yhtään, että on suuri pettymys kun halpa floikkakitara ja 120 W putkinuppi ei sitten kuulostakkaan hyvältä. Hankintoja pitää sitten puolustella foorumeilla ja kavereille. Hankkikaa hyvä kitara ja opetelkaa soittamaan, soundi sitten tulee ikään kuin itsestään kokemuksen myötä.
 
Tämä nyt oli aika hieno jatke tuolle perse-edellä-puuhun-toteumukselle. Loistava soittotaito ja hyvä kitara ei valitettavasti pysty kumoamaan fysiikan lakeja ja muuttamaan metafyysistä todellisuutta uhmaten vahvistimen tmv laitteiston soundeja joksikin, mitä ne ei ole. Sä voit koko elämäsi treenata päivittäin ja sä et silti saa tele + AC30-yhdistelmää kuulostamaan Les Paul + Dual Rectumfrieriltä.
 
Loistavat muusikot kuulostaa loistavalta siksi, että ne on loistavia muusikoita. Piste. Se on aivan helvetin turha pointti jos keskustellaan jostain teknisistä aspekteista. Miksiköhän ne kuitenkin valitsee soittaa loistavilla laitteilla usein huonojen paskojen sijaan..? Onko niillä kaikilla vaan tosi huono itsetunto?
 
Soundi ja soittotaito on eri asia. Hyvät biisit ja loistavat äänitteet on eri asia. Ne on molemmat on samaa pinkkaa, mutta ne ei ole sama asia. Mikä tässä on ihmisillä aina niin helvetin vaikea käsittää..? :D Loistava taito ja jälki syntyy huonoissa olosuhteissa niistä huolimatta, ei niiden ansiosta.
 
Mitä tulee ihan käytännönasioihin, isotehoiset vahvistimet nyt sattuu myös kuulostamaan erilaisilta, ihan myös pienellä volalla. Ei kyse ole pelkästään volasta ja kyrvän koosta. Jopa saman mallin 100w ja 50w mallit soundaa usein ihan erilaiselta. Se jos ei itse ole puljannut joko soittaen tai mikitellen vahvareiden kanssa niin paljoa, että tietäisi / välittäisi, ei ole järin hyvä syy ruveta niitä pelkkinä huluhommina dissaamaan.
 
Anssi Kela (no nyt kaikki tulevat sanomaan, että Anssi Kela on paskaa;)) äänitti viimeisen levynsä kotona. Jossain vanhemassa Riffi-lehdessä on juttu. Laitteet oli Mac-läppäri, Apogeen interface ja soittimet. Miksaus on tehty myös täysin in-box plugareilla kyseisellä levyllä. Se joka täällä väittää, että kotona ei saa kelvollista jälkeä, puhuu täyttä paskaa.
 
Toi Kelan uusin platta on enimmäkseen tommoista luuppipohjaista, elektronista fiilistelyä.. Kannattaa youtubesta tsekkaa sen edellisen Aukean tekemisestä pätkiä, ja miettiä miksi se ei tehnyt sitäkin levyään kotona, kun se kerran niin helppoa on.
 
Kotona kuitenkin pärjää vähemmälläkin jos haluaa keskitasoa parempaa demolaatua.
 
Tää onkin mun mielestä koko tän topicin olennaisin toteamus, johon mä kysyisin, että mitä merkitystä on 'keskitasoa paremmalla demojäljellä'? Viekö pari piirua parempi keskinkertaisuus sitä tavoiteltavaa asiaa jollekkin korkeammalle tasolle?
 
Eli mitä haluaa saavuttaa?
 
Jos haluaa vaan demotella biisejä, mitä väliä niillä soundeilla on?
Jos haluaa jotain oikeasti laadukasta jälkeä biiseistä joilla uskoo ihan oikeasti olevan potentiaalia, eikö niiden lopulliseen muotoon kannattaisi panostaa niin paljon kuin olosuhteet sallii? Mikä todennäköisesti ei tarkoita omaa makuuhuonetta ja itseään miksaamassa ja masteroimassa.
Jos on oikeasti kiinnostunut äänittämisestä ja miksaamisesta ammattimaisesti, kannattanee hilata omaa päätä pois perseestä pari senttiä ja miettiä, mitä syitä siihen on, miksi asiat on totuttu tekemään tiettyyn tapaan tällä alalla.
 
Totta kai kaikki saa tehdä ihan mitä huvittaa, ja kaikki harrastuneisuus on hienoa, mutta tuossa nyt vaan jotain omia ajatuksia.