Studiotyöskentely ›

Saattaa myös kannattaa valita pienikalvoinen - mututuntumalla niissä saattaisi olla tässä hintaluokassa parempi hinta-laatusuhde.
 
Mä ottaisin laajakalvoisen. Kuitenkin tulee jossain vaiheessa äänitettyä lauluraitakin ja toisaalta laajakalvoinen käy oikeastaan jotakuinkin kaikkeen mihin pienikaövoista ensimmäiseksi tarjotaan.
 
Viidellä kympillä on tarjolla muutamia vaihtoehtoja (Behku, Samson, T-bone), satasen tienoilla on valikoimaa jo pilvin pimein (kuten edellä, lisäksi Oktavaa, Studio projectsia jne.). Viidenkympin valikoimaa en tunne, mutta reilulla satasella saa jo oikein hyviä mikkejä. Ota mikä vaan ja opettele käyttämään sitä.

Viidellä kympillä on tarjolla muutamia vaihtoehtoja (Behku, Samson, T-bone), satasen tienoilla on valikoimaa jo pilvin pimein (kuten edellä, lisäksi Oktavaa, Studio projectsia jne.). Viidenkympin valikoimaa en tunne, mutta reilulla satasella saa jo oikein hyviä mikkejä. Ota mikä vaan ja opettele käyttämään sitä.
 
Satkulla mäkin ottaisin laajakalvon... noista viidenkympin laajakalvomikeistä mullakaan ei oo kokemuksia, siksi kyseessä oli nmenomaan mututuntuma.
 
Ja kyllä noilla pienikalvoisillakin voi laulua äänittää.
 
Toisaalta, mulla on kompuutterissa kiinni Samsonin C03U, joka on kai käytännössä aika sama mikki kuin viidenkympin C01, lisättynä vaan hintaa nostavilla suuntakuvio- ja leikkurivaihtoehdoilla ja USB:llä. Se on kyllä ihan jees.

Ja kyllä noilla pienikalvoisillakin voi laulua äänittää.
 
Oon lueskellu tässä tuota Kotistudio-kirjaa.
 
Siinä sanotaan että "huolella sijoitettuna pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni on useimmiten paras mikrofoni esimerkiksi akustisen kitaran mikittämiseen". "Äänikuva vastaa paljon sitä mitä se on luonnostaan."
 
Sanotaan myös, että "suurikalvoiset kondensaattorimikrofonit ovat erinomaisia akustisten instrumenttien äänitykseen, kun halutaan matalia taajuuksia (akustiset bassot ja kitarat)". "Parhaimmillaan näiden soundi on lämmin ja täyteläinen".
 
Että se on ihan mitä haluaa. Onkohan tässä hintaluokassa kuitenkaan erot niin suuria...Jossain muuallakin kehuttiin tuota T-Bonen SC100II:tä. Sen kannalla olen tällä hetkellä. Eiköhän sillä alkuun pääse. Ostelee lisää laitteita sitten kun tietää enemmän. Täytyy kai laittaa tilaukseen.
 
Kitaran ja miehen pitäisi olla kunnossa niin eiköhän tästä pienellä säätämisellä saa matskua nauhalle.

Ja kyllä noilla pienikalvoisillakin voi laulua äänittää.
 
Voi toki. En vain ole hyvänkään laulajan kanssa saanut koskaan hyvää laulusoundia niillä aikaiseksi (laulun tilamikkinä kyllä, muuten ei oikein eikä varsinkaan laululle tyypillisenä lähimikityksellä). Enkä sen jälkeen kun laajakalvoisiin käsiksi pääsin siihen suuntaan katsellutkaan.
 
Ongelma on se, että laulu kaipaa pientä imartelua, lämpöä ja läsnäoloa (ennemminkin kuin karua dokumentointia). Mieluummin dynaamisella, vaikka 57:lla kuin pienikalvoisella.
 
Ja varsinkin kun kysyjä aikoo hankkia yhden mikin, niin aloittaisin monikäyttöisemmästä ja paremmankuloisesta vaihtoehdosta. Jos itse olisin samassa tilanteessa triplaisin budjetin ja ostaisin kahdella etusella varustetun äänikortin, Shuren 58:n ja lisäksi jonkun laajakavoisen konkan* satasen tienoilta. Noilla tekisi jo vaikka mitä.
 
* tietysti sen jota netissä kulloinkin eniten hehkutetaan

Kun laulumikeistä nyt jo oli puhetta, niin millä näistä lähtisitte laulua kokeilemaan ensimmäisenä narulle?
-sm58
-sm57
-rode nt-3
 
Entä mitäs tekisitte yhdellä ylimääräisellä kanavalla rumpuja äänittäessä. Tilaa en taida ottaa kun on aika kaikuisa halli. Overeista varmaan tulee "ihan riittävästi".
7 kanavaa tällä hetkellä käytössä seuraavasti: basari, virppa ylä, overit, 3 tomia.
Basarille ulkomikki? Virpasta matto? Haikka? Pitää toki tilanteen mukaan katsoa että mitä tarvitsee, mutta jotain ajatuksia pohjalle..

Kun laulumikeistä nyt jo oli puhetta, niin millä näistä lähtisitte laulua kokeilemaan ensimmäisenä narulle?
-sm58
-sm57
-rode nt-3
 
Kaikilla yhtä aikaa, mielellään.
 
Entä mitäs tekisitte yhdellä ylimääräisellä kanavalla rumpuja äänittäessä.
 
Noista virvelin alamikki.

Moi.
 
Nauhoitan Bossin Micro BR:ään kitaramusiikkia. Mikrofonina on Studio Projectsin C1 ja etuasteena VTB1. Näillä se homma nyt jotenkin toimii. Olisin kiinnostunut stereonauhoituksista. Voisin esimerkiksi ostaa toisen C1:n. Kuinka ne liitetään yhteen? Tarvitsee toisen etuasteen, eikös? Olisiko parempi nauhoittaa suoraan tietokoneeseen kuin nauhuriin?

Nauhoitan Bossin Micro BR:ään kitaramusiikkia. Mikrofonina on Studio Projectsin C1 ja etuasteena VTB1. Näillä se homma nyt jotenkin toimii. Olisin kiinnostunut stereonauhoituksista. Voisin esimerkiksi ostaa toisen C1:n. Kuinka ne liitetään yhteen? Tarvitsee toisen etuasteen, eikös? Olisiko parempi nauhoittaa suoraan tietokoneeseen kuin nauhuriin?
 
Etusaste on mono, tarvitsee siis toisen sellaisen. Etusista sitten piuha Micro Br:ään, tässä tapauksessa BR:n stereolinjasisäänmenoon (ministereoplugi). Jonkilainen Y-kaapeli siis, toiseen päähän sellaiset, jotka VTB1:n ulostuloihin mahtuvat.
 
Jos joka tapauksessa siirrät materiaalin tietokoneeseen, on BR turha välivaihe, ellei siinä ole jotain sellaisia kaipaamiasi ominaisuuksia, mitä tietokoneessa ei ole. Voit ostaa kaksikanavaisen kunnollisen äänikortin etusilla (tai ilman ja toisen VTB1:n).

Kiitos Varakeef,
voitko selventää tuota äänikorttiasiaa vielä hiukan? Missä hintaluokassa sellainen hyvä liikkuu, voisitko suositella jotain tiettyä? Mitä tarkoitat että voit ostaa sellaisen etusella tai ilman?

selventää tuota äänikorttiasiaa vielä hiukan? Missä hintaluokassa sellainen hyvä liikkuu, voisitko suositella jotain tiettyä? Mitä tarkoitat että voit ostaa sellaisen etusella tai ilman?
 
Joissain äänikorteissa on mukana mikrofonietuaste (tai useampia), joissain ei.
 
Hintaluokkaa tästä:
http://www.thomann.de/fi/search.htm … ointerfacet&hd=deals&oa=pra
 
Siis alta kahdella sadalla selviää kyllä, sataviisikymppiä on ihan mahdollinen myöskin.

Latasin Cakewalkin Sonar 6 Trial version kokeillakseni nauhoittaa suoraan tietokoneeseen. Etuasteesta laitoin piuhan line-in kohtaan tietokoneeseen. Sonar ei jotenkin tunnista laitetta. Windowsin ääninauhurilla kyllä voi näin nauhoittaa. Mikäköhän on vikana?

Typerä kysymys miksaamisesta/masteroinnista:
 
Eli volahan kannattaa vetää niin korkealle kun mahdollista. Mutta kuinka korkealle sen voi vetää? Eli jos on raidassa vaikka välillä hirveitä piikkejä niin saako ne piikit mennä yli nollan? Tai saako yleensäkkään mennä yhtään yli nollan? Mihin kohti se volahuippu pitää tähdätä? Pitääkö se itseasiassa tähdätä vähän alle nollan?
 
Onko esim. tässä jotain vikaa? http://rapidshare.com/files/27727953/KIEL.mp3

Typerä kysymys miksaamisesta/masteroinnista:
 
Eli volahan kannattaa vetää niin korkealle kun mahdollista. Mutta kuinka korkealle sen voi vetää?
 
Itse masteroin huiput yleensä -0.3 dB tasoille, limitteri jarruna (limitteriä yliohjaan kyllä useamman dB:n).
 
Kun ajat sitä kamaa yli nollan olevilla tasoilla, se klippautuu tasan nollaan siinä lopullisessa äänifailissa. Riippuu softasta miltä tämä kuulostaa - jotkut ohjelmat osaavat klipata nätisti, ja lopputulos kuulostaa aika tavalla limitteriltä. Jotkut taas menevät ruvelle tosi rumasti.
 
Jotkut masteroijat käyttävät tietääkseni tätä ihan tietoisesti hyväkseen.
 
Toi sun laittama pätkä kuulosti ihan siistiltä mun korvaan, ei ollut häiritsevästi ruvella.

Itse masteroin huiput yleensä -0.3 dB tasoille, limitteri jarruna (limitteriä yliohjaan kyllä useamman dB:n).
 
Kun ajat sitä kamaa yli nollan olevilla tasoilla, se klippautuu tasan nollaan siinä lopullisessa äänifailissa. Riippuu softasta miltä tämä kuulostaa - jotkut ohjelmat osaavat klipata nätisti, ja lopputulos kuulostaa aika tavalla limitteriltä. Jotkut taas menevät ruvelle tosi rumasti.
 
Jotkut masteroijat käyttävät tietääkseni tätä ihan tietoisesti hyväkseen.
 
Toi sun laittama pätkä kuulosti ihan siistiltä mun korvaan, ei ollut häiritsevästi ruvella.
 
Joo, kiitos vastauksesta. Tuota noin, voiko kompressoria käyttää jotenkin limitterinä, kun tässä raiturissani jotenkin sellaista neuvotaan. Ja mitä se limitteri nyt noin niinkun maalaisjärjellä varsinaisesti siis tekee?
 
Joo en itekkään huomaa että säröytys mitenkään tuo pätkä minkä laitoin. Niin mitä tarkoitatkaan että ei "häiritsevästi" ruvella?
 
Tosin ihan kun olisin kuulevinani jokusen napsauksen ( vai mikä sitä nyt kuvaiskaan, samantyyppisen äänen kun CD-levy pomppatessaan päästää ) jossain kohti. esim väliosan alun triolifillin kohdalla ja vikassa kertsissä. Jossain muussakin pätkässäni olen ollut havaitsevani tuon. Itse masterissa sitä ei ole, mutta kun teen masterista WAVin niin siitä sen sitten huomaa? Kuulenko nyt ihan omiani? WTF? Mitä tuolle voi tehdä?
 
Tässä vaiheessa tiedoksi että raiturini on Bossin Micro BR.
 
Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Joo, kiitos vastauksesta. Tuota noin, voiko kompressoria käyttää jotenkin limitterinä, kun tässä raiturissani jotenkin sellaista neuvotaan. Ja mitä se limitteri nyt noin niinkun maalaisjärjellä varsinaisesti siis tekee?
 
Periaatteessa kompressori ja limitteri tekevät samaa asiaa - rajoittavat äänenvoimakkuuden nousua asetetun raja-arvon jälkeen. Kompressori saattaa esim antaa äänenvoimakkuuden nousta vain puolet siitä määrästä jonka se nousisi ilman kompressoitia, lisäksi aika jolla kompressori alkaa vaikuttaa on säädettävissä - esim. nopeat transientit voivat päästä läpi pienemmällä muokkauksella.
 
Limitteri on nimitys kompressorille, joka toimii äärimmäisen jyrkästi ja nopeasti - limitteri ei päästä äänenvoimakkuutta nousemaan lainkaan raja-arvoa korkeammalle.
 
Tavallisesta kompressorista saa periaatteessa limitterin säätämällä attack -arvoksi mahdollisimman lähelle 0 ms ja amount (tai gain reduction tai vast.) -arvoksi äärettömän tai mahdollisimman lähelle. Kaikissa limittereissä ei ole release -säätöä, niissä joissa on, tehdasasetusarvo on yleensä 50-100 ms.
 
"Oikea" limitteri kuulostaa usein paremmalta kuin tällainen ääriasentoon säädetty kompressori.
 
Se nollan yli ohjaaminen / clippaaminen toimii periaatteessa kuin limitteri jonka attack ja release ovat molemmat tasan 0, ja amount ääretön.
 
Joo en itekkään huomaa että säröytys mitenkään tuo pätkä minkä laitoin. Niin mitä tarkoitatkaan että ei "häiritsevästi" ruvella?
 
Juu, valitsin sanani vähän hölmösti. Siis en minäkään kuullut säröytymistä tuossa, jos sitä oli se ei ainakaan häirinnyt korviani.
 
Pienet määrät säröä kuulostavat enemmänkin "munakkuudelta" kuin "säröltä", on hankala sanoa korvakuulolta onko kyse oikeasti säröstä vai ominaissoundista.

OK, kiitos taas valaisevasta vastauksesta!
 
Juu, valitsin sanani vähän hölmösti. Siis en minäkään kuullut säröytymistä tuossa, jos sitä oli se ei ainakaan häirinnyt korviani.
 
Pienet määrät säröä kuulostavat enemmänkin "munakkuudelta" kuin "säröltä", on hankala sanoa korvakuulolta onko kyse oikeasti säröstä vai ominaissoundista.
 
Huomasitko sitten mitään vastaavan tyylistä mitä mainitsin tuossa edellisessä viestissä?

Kuuntelusta ja akustoinnista pari kysymystä:
Elikkä tällä hetkellä mun ylevänä kuunteluna toimii sonyn ministereot. Nää on pöydän päällä joka sijaitsee nurkassa ja päällä on hylly. Ei varmaankaan mikään optimaalinen asettelu. Onko tässä tapauksessa mitään esim. siirtää pöytää vähän keskemmälle huonetta irti seinästä ja kauemmas nurkasta?
 
Entä kun thomannilla oli tuollaisia pieniä kulma trappeja niin onko tuollaisista hyötyä? Jos siis rakentelisi vastaavanlaisen itse ja iskisi tuohon yhteen nurkkaan joka siis jäisi vapaaksi.. Tuskin se kovin kummia tekee kun kaikki muut nurkat olisi vielä "tavallisia".
 
Joskus joku täällä foorumilla selitti että kaiuttimien taakse pitäisi laittaa villaa. Mitä tämä tekee käytännössä? Samaan tapaan kuin kaiuttimissa "lisää tilaa" kaiuttimen taakse?
 
Entä muita ideoita joilla tästä budjettikuuntelusta saisi revittyä viimeisenkin hyödyn irti?
Sillä silmällä vähän jotain virittelen että joskus vielä ne genet saisi hommattua..

Kuuntelusta ja akustoinnista pari kysymystä:
Elikkä tällä hetkellä mun ylevänä kuunteluna toimii sonyn ministereot. Nää on pöydän päällä joka sijaitsee nurkassa ja päällä on hylly. Ei varmaankaan mikään optimaalinen asettelu. Onko tässä tapauksessa mitään esim. siirtää pöytää vähän keskemmälle huonetta irti seinästä ja kauemmas nurkasta?
 
Jos kuunnellessasi teet töitä sen saman pöydän päällä, niin keskempänä huonetta voisi hyvinkin olla perempi. ei kuitenkaan ihan keskellä, vaan niin että sivuseinät ovat yhtä kaukana ja takaseinä selvästi kauempana.
 
Entä kun thomannilla oli tuollaisia pieniä kulma trappeja niin onko tuollaisista hyötyä? Jos siis rakentelisi vastaavanlaisen itse ja iskisi tuohon yhteen nurkkaan joka siis jäisi vapaaksi.. Tuskin se kovin kummia tekee kun kaikki muut nurkat olisi vielä "tavallisia".
 
Jos molempiin takanurkkiin saat trapit, se parantaa jo kummasti. Eli selkäsi taakse.
 
Joskus joku täällä foorumilla selitti että kaiuttimien taakse pitäisi laittaa villaa. Mitä tämä tekee käytännössä? Samaan tapaan kuin kaiuttimissa "lisää tilaa" kaiuttimen taakse?
 
Juuri niin. Lisää tilaa.
 
Entä muita ideoita joilla tästä budjettikuuntelusta saisi revittyä viimeisenkin hyödyn irti?
Sillä silmällä vähän jotain virittelen että joskus vielä ne genet saisi hommattua..
 
Nosta kaiuttimet ylös pöydän tasalta, diskanttielementit korvan korkeudelle, ja 60 asteen kulmaan niin että pääsi ja kaiuttimet muodostavat tasasivuisen kolmion.

Jos kuunnellessasi teet töitä sen saman pöydän päällä, niin keskempänä huonetta voisi hyvinkin olla perempi. ei kuitenkaan ihan keskellä, vaan niin että sivuseinät ovat yhtä kaukana ja takaseinä selvästi kauempana.
 
Nosta kaiuttimet ylös pöydän tasalta, diskanttielementit korvan korkeudelle, ja 60 asteen kulmaan niin että pääsi ja kaiuttimet muodostavat tasasivuisen kolmion.
 
Nämä operaatiot autto jo korvin kuultavasti. Pikkasen tarttee vielä kajareita nostaa jahka löytää jostain lisää puhelinluetteloja tai järkevämmän alustan..
Suuret kiitokset kivelle jälleen kerran.

Yhellä mikillä olisi tarkoitus äänittää treenit. Metallia soitetaan. Mikäs mikki olisi sopivin?