Studiotyöskentely ›

Laulukoppiin liittyvä kysymys.
 
Tässä kuvassa väsäämäni koppi alkutekijöissään. Tilan puutteen takia olen luonut sen kyseiseen nurkkaukseen:
 
http://i58.tinypic.com/2cntts8.jpg
 
Kannattaako laulaa naama seinää vasten, vai selkä seinää vasten? Tarkoituksena olisi laittaa vielä jokin paksu viltti roikkumaan katosta tähän avonaiselle seinustalle.
 
Vastaukseksi ei kelpaa tyyliin "unohda tuo ja tee parempi" tai "paska saundi tulee olemaan jokatapauksessa" tai "kokeile ja voita".
 
Tällä kopin raakileella mennään ja kokeilemalla en osannut sanoa paremmuudesta. Varmasti joku osaa sanoa selkeästi että kumpi ratkaisu on näin yleisesti ottaen parempi.
 
Kiitos!
 
EDIT. vaihdoin paremman kuvan

LyraB: Kannattaako laulaa naama seinää vasten, vai selkä seinää vasten?
 
Oletettavasti sulla on jokatapauksessa molemmilla puolin seinä vastassa? ;) Mä asettaisin sen mikin suuntakuvion vähemmän ääntä poimivan puolen (oletan siis nyt esimerkiksi suuntakuvioksi vaikkapa kardioidin) kohti lähempää seinää. Sit sinne vastakkaiselle seinälle jonkinlainen äänisieppari/-hajotin, eli diffuusori, tai vaikka reilusti rypytettyä ja raskasta kangasta. Molempi parempi tietty ja tuskin siitä haittaa olisi sillä toisellakaan seinällä. Kankaaksi käy hyvin esimerkiksi Molton, sitä saa vaikkapa Thomannilta todella edullisesti. Toki postikulujen takia sitä ei välttämättä erikseen kannata pientä kaistaletta tilailla.
 
Mun mielestä kannattaa sen verran panostaa ulkonäköön, että pistää vaikka noi verhot ja jonkin kivan valaisimen tollaseen kopperoon. Pimeässä ja ikävässä kopissa laulaessa voi ruveta ahdistamaan ja se kuuluu aina toisinaan vähän ikävästi laulusta läpi. Kannattaa myös miettiä sitä laulusuuntaa siltä kannalta, että on ihan mukava nähdä ulos sieltä kopista myös, jottei joku selän taakse hiippaileva pelästytä pahanpäiväisesti. Tämä siis olettaen, että siinä on jonkinlainen ikkuna tms.
 
E: Aah, ei se tainnutkaan olla ihan eristetty koppero, vaan jonkinlainen syvennys ainoastaan? En tajunnut aiemmasta kuvasta katsoessani sitä.

Antti1:
 
E: Aah, ei se tainnutkaan olla ihan eristetty koppero, vaan jonkinlainen syvennys ainoastaan? En tajunnut aiemmasta kuvasta katsoessani sitä.
 
Sori, mun moka. Nyt tosiaan näkyy paremmin. Onko nykyisen kuvan perusteella lisättävää/muutettavaa?

LyraB: Sori, mun moka. Nyt tosiaan näkyy paremmin. Onko nykyisen kuvan perusteella lisättävää/muutettavaa?
 
No ei oikeastaan, samat neuvot jokatapauksessa. Pallo- tai kasikuviolla suosittelen panostamaan erityisesti syvennyksen akustointiin, kun ne lähimpinä seininä vaikuttavat eniten mikin kuulemaan ääneen. Kardioidi ja hyperkardioidi sit taas poimii ääntä enempi edestäpäin, eli ehkä laulajan takana olevan tilan akustiikka korostuu enemmän.
 
Jokatapauksessa noin pienessä tilassa mä paneutuisin nimenomaan niiden ikävien heijasteiden tappamiseen, enkä niinkään miettisi bassovasteita. Myöskään sellaisesta mahdollisesta liiallisesta demppaamisesta ei välttämättä tarvitse olla huolissaan tässä tapauksessa. Enemmänkin olisin huolissani siitä jos toi pieni nurkkaus rupeaa kuulumaan äänessä yhtään millään taajuuksilla, ellei haussa ole sit jotain erittäin erikoista soundia.

En ymmärrä miksi ehdoin tahdoin menisit tuollaiseen syvennykseen laulamaan? Siinä tulet lisänneeksi ääneen kaikkein ikävämpiä komotuskaikuja, joita sitten minimaalisesti luulet demppaavasi vaahtomuovilla.
 
Parempi vaihtoehto olisi tuon koko huoneen tuoma tila, jota voi hillitä jollain reflexion filtterillä.

varakeef:
 
Parempi vaihtoehto olisi tuon koko huoneen tuoma tila, jota voi hillitä jollain reflexion filtterillä.
 
Jees tämä olisikin ollut seuraava kysymys. Mutta mennäänpä syvempään:
 
Mikkinä toimii Audio Technica AT2020 ja interfacena behringerin höpöhöpö. Onko paras ratkaisu nyt se että huoneen keskelle Mikki ständiin ja laulamaan, vai ruvettakko väsäämään jotain vaimennettua koppia?
 
Studiohommis on jääny tavaksi (ehkä muiden äänittäjien käytäntöjen vuoksi) laittaa mahd. paljon kaikua estäviä elementtejä mikin ja laulajan ympärille. ?
 
Tää tilakokonaisuus missä kohta aiotaan äänittää, on yleisesti ottaen hyvin akustoitu. Siellä on noita valkoisia levyjä seinällä tasaisin välein ja huoneen muoto neliö (n.22m2) lukuunottamatta tuota syvennystä.

LyraB: Onko paras ratkaisu nyt se että huoneen keskelle Mikki ständiin ja laulamaan, vai ruvettakko väsäämään jotain vaimennettua koppia?
 
Jos sä et aio tehdä tuosta eristettyä erillistä koppia, niin siinä tapauksessa suurempi tila on lähtökohtaisesti turvallisempi valinta akustiikan kannalta. Heijasteidenkin kanssa pystyy kikkailemaan jo ihan pelkästään paikallaan pyörimällä: käänny kohti kulmaa, älä suoraa seinää vasten --> heijasteet eivät osu välttämättä niin suoraan mikin suuntakuviota kohti. Myöskään se huoneen keskellä ei välttämättä ole paras mahdollinen paikka mikille, mutta toimii lähtökohtana. Loput selviää kokeilemalla. Mä oon joskus testaillut tota akustiikkaa pikaisesti niin, että äänitän rajusti kompressoitua ääntä ja hiukan normaalitilannetta kauempaa äänitettynä. Sillä selviää usein nopeasti miltä se tila kuulostaa kyseisen asetelman kanssa.
 
Mä itse tykkään akustisesti puutteellisissa tiloissa käyttää jonkinlaista vaimentavaa sermiä laulajan takana. Se voi olla joku fiksumpi rakennelma, mutta yksinkertaisimmillaan vaikka T-asentoon käännetyn mikkiständin päälle roikkumaan laitettu räsymattonippu. Joku viitseliäs rakentelisi kevytrakenteisen ja liikuteltavissa olevan lasi-/kivivillalla vaimennetun version ja ymppäisi vielä diffuusorinkin samaan yhteyteen. Siihen vielä toi mainittu filtteri mikin ympärille, niin hommat ovat jo melko hyvällä mallilla.
 
Kaiken kaiun murhaaminen ei oo kuitenkaan mun mielestä aina pelkästään hyvä asia, varsinkin kun yleensä siinä paneudutaan bassoa ylempiin äänen osiin. Sen takia mä liputan mahdollisuuksien mukaan noita muokattavia akustiikkaviritelmiä, joita voi hyödyntää eri tavoin erilaisiin tarpeisiin. Toinen vaihtoehto on sit akustoida studiotilat oikein kunnolla, mutta se on erittäin kallista.

Riippuu tosi paljon jo seinienkin materiaalista, että lähteekö moinen syvennys komottamaan, vaiko ei. Isoissa, ei studiotiloissa taas on vielä enemmän suoria heijasteita, jotka tulevat todella häiritsevästi esiin kompressoitaessa.
 
Eli suosittelisin seuraavaa. Menet tuonne syvennykseen selkä edellä ja laulat mitä laulat ja kuuntelet, miltä vaikuttaa. Kas kun se mikki poimii eniten juurikin etupuoleltaan.
Mitä dempimmäksi saat tilaa, sen parempi. Panisin vielä maton lattialle ja jotain kattoonkin. Sitten tosiaan jotain verhoa tai sen semmoista mikkidampperia takapuolelle.
 
Lauluja kun on nimen omaan helpoin jälkikäsitellä, jos soundi on mahdollisimman kuiva.
Se että isoissa studioissa lauletaan toisinaan siinä isossa huoneessa johtuu siitä, että siellä ne seinät on a.) hyvin akustoitu ja b.) kaukana ääniähteestä/mikistä.

Lueskelin kauan aikaa vanhoja tämän ketjun kysymyksiä mutten löytänyt oikeen hakemaani. Eli tarkoituksenani olis äänitellä akustista teräskielistä kitaraa. Ihan sellaista kevyttä sooloilua, "fingerstyleä". Ostan sen samson Co1u usb mikin. Mitä muuta vielä tarviin? Tietokoneelle latasin Audacityn. Kiitos jos viittitte vastata ^.^ Mitä vielä tarvisin?

määwaa: Lueskelin kauan aikaa vanhoja tämän ketjun kysymyksiä mutten löytänyt oikeen hakemaani. Eli tarkoituksenani olis äänitellä akustista teräskielistä kitaraa. Ihan sellaista kevyttä sooloilua, "fingerstyleä". Ostan sen samson Co1u usb mikin. Mitä muuta vielä tarviin? Tietokoneelle latasin Audacityn. Kiitos jos viittitte vastata ^.^ Mitä vielä tarvisin?
 
Etköhän noilla jo pärjää :)

Heips kaikenkarvaiset ääniaalloista pitävät ukkelit!
 
Tavoitteena on ruveta äänittämään musaa paremmalla laadulla ku tähän mennessä. Olen ihan lapsen saappaissa tän homman kanssa.
 
Olisin tyytyväinen jos saisin äänitettyä akustista kitaraa (pronssikielinen Recording King ROS-06) + laulua kivalla laadulla. Reasonilla saan tehtyä muut soittimet.
 
Ihmiset ovat suositelleet Shuren SM57 mikkiä, eikä mikään ihme. Ei ole pahan hintanenkaan. Tää SM57 ei ilmeisesti laululle oo paras mahdollinen, johon taas suositellaan SM58 -mikkiä. Jos on tietoa esim. jostain yleispätevästä mikistä, jolla vois äänittää molemmat skeban ja laulun, niin mainitkaa ihmeessä. Mutta kyllä nuo Shuren mikit on otollinen vaihtoehto.
 
Vai kuoleeko siihen kukaan, jos ostais vaikka SM57 mikin ja hoitais sillä laulunkin? Luin jostain, että se ei oikeen korkeita taajuuksia nappaa, mutta mulla onkin aika basso ääni.
 
Noh mikkien jälkeen tulee kysymys miten ääni otetaan talteen. Tuo XLR -kaapeli ei taida ihan läppäriin mennä, onko XLR -> usb kaapeleita olemassa? Jos sillä sais hoidettua. Vai onko suositeltavaa ostaa kenties pieni miksauspöytä jossa on XLR liitäntä mikkien ja läppärin väliin? Jos olette sitä mieltä että kannattaa ostaa myös miksauspöytä, heittäkää linkkiä tai valmistajaa/mallia, yms. johonkin semi edullisiin vaihtoehtoihin.
 
ps. Olen äänittelyyn käyttänyt Audacitya, kokemuksia/parempia vaihtoehtoja?
 
Muita vinkkejä äänittelemiseen otetaan myös vastaan.

Halenn: Ihmiset ovat suositelleet Shuren SM57 mikkiä
 
Jättäisin sun käyttöä ajatellen SM:t ja muutkin dynaamiset sikseen. Ne on livenä ihan ok, kunhan on hyvä EQ käytössä, mutta aloittelijalle kotiäänityksiin ne on mun mielestä aivan väärä valinta.
 
Isokalvoinen kondensaattorimikrofoni (esim. Studio-Projects B1) maksaa noin satasen, ja poimii erinomaisesti niin matalimmat kuin korkeimmatkin taajuudet, ja kitaravahvistimetkin hyvällä soundilla.
 
Mikrofoni mikä tahansa, niin tarvitset kunnollisen mikrofonietuasteen. Kätevintä on hankkia USB-väylään tuleva ulkoinen äänikortti. Hinnat alkaen joitain kymppejä. Huomaa että kondensaattorimikrofoni vaatii mikrofonietuasteelta Phantom-jännitteen.
 
Lisäksi tarvitset vain XLR-johdon ja mikrofonitelineen.
 
mulla onkin aika basso ääni.
 
Etköhän säkin kuitenkin S-kirjaimia lausu.
 
Muita vinkkejä äänittelemiseen otetaan myös vastaan.
 
Sen lisäksi että esitit kysymyksen tähän (aivan oikeaan) ketjuun, lue myös aiempia vastauksia. Aika moni on ollut ihan tuossa samassa tilanteessa.

Ei se ole noin mustavalkoista. Dynaamisellakin mikillä voit saada erinomaista soundia aikaiseksi. Itseasiassa akustoimattomassa makuuhuonedemottelussa jopa parempaa, kuin halpis kondensaattorilla. Dynaamiset poimii näetsen vähemmän akustiikkaa mukaan. Viisseiska ja viiskasi on molemmat erinomaisia mikkejä ja niillä hakkaa vaikka tarvittaessa naulan seinään. 57 on suuntakuvioltaan vähän tiukempi ja 58 on soundiltaan vähän pehmeämpi. Kumpiinkin on laulettu iät ja ajat onnistuneesti.
 
"Muita vinkkejä äänittelemiseen otetaan myös vastaan."
Aiheesta on kirjoitettu kasapäin erinomaisia opuksia. Myös suomeksi.
Kirjasto on ystävä. Taikin kirjasto sydänystävä ;)

Kiitos Aki ja dewil mielipiteistä.
 
mutta aloittelijalle kotiäänityksiin ne on mun mielestä aivan väärä valinta.
Miksi? Mikä tekee kondensaattorimikistä paremman valinnan kotiäänityksiin verrattuna sm57/58?
 
Kerrotko lisää tuosta mikrofonietuasteesta. Etsiskelin jotain tietoa siitä mutta jäi mietityttämään, miten ulkoinen äänikortti toimii etuasteena? Tuleeko mikki suoraan kiinni äänikorttiin, vai ohjautuuko ääni äänikortin läpi, onko se sit pelkälle mikrofonille tarkotettu? :D
 
Yritän olla kysymättä päivänselviä kysymyksiä ja etsiä tietoa itse mutta kyselen silti.
 
Riippuen tietysti mikrofonista ja käyttötarkoituksesta, millainen etuaste kannattaa olla?
 
Yhellä sivustolla lukee näin \\\"Many professional engineers prefer a pristine-sounding solid-state preamp and a small-diaphragm condenser mic to make an acoustic guitar come to life with a lustrous shimmer.\\\"
Sweetwaterilla näköjään on edullisia etuasteita myynnissä. Kokemuksia niistä?
 
dewililtä tuli pointti koskien akustiikkaa. Tosiaan 30 neliöinen avoin yksiö niin täällä akustiikka on tosi hassu. Mutta onneks sitä on helppo muokata.
 
ps. tuo Studio-Projects B1 mikki vaikuttaa miellyttävältä valinnalta.

Halenn:
Miksi? Mikä tekee kondensaattorimikistä paremman valinnan kotiäänityksiin verrattuna sm57/58?
Kondensaattorimikrofonit ovat herkempiä ja vaativat vähemmän vahvistusta etuasteelta. Dynaamiset toimivat loistavasti livekäytössä, mutta äänittäessä ne ovat usein melko tumpun kuuloisia, eikä niissä ole paljoa yläpäätä. Ainakin oman korvan mukaan. Tietysti rumpuihin yms. ne ovat hyviä.
 
Kerrotko lisää tuosta mikrofonietuasteesta. Etsiskelin jotain tietoa siitä mutta jäi mietityttämään, miten ulkoinen äänikortti toimii etuasteena? Tuleeko mikki suoraan kiinni äänikorttiin, vai ohjautuuko ääni äänikortin läpi, onko se sit pelkälle mikrofonille tarkotettu? :D
Useimmissa ulkoisissa äänikorteissa on sisäänrakennettuna jonkinlainen etuvahvistin ainakin osalle sisäänmenoista. Useissa äänikorteissa on myös linja- ja instrumentti-sisäänmenot. NÄihin voi kytkeä sitten vaikka kitaran, basson tai kiipparit.

tepeh: Dynaamiset toimivat loistavasti livekäytössä, mutta äänittäessä ne ovat usein melko tumpun kuuloisia, eikä niissä ole paljoa yläpäätä.
 
LOL! Kuinkahan montaa dynaamista mikrofonia olet vakavasti käyttänyt erilaisissa äänityksissä?

Mä oon huomannut, että joskus hyvä dynaaminen kapula on tuntunut istuvan soundiltaan helpommin miksaukseen, kuin joku vaihtoehtona ollut konkka. Ei aina tietenkään näin, mutta kannattaa niitäkin kokeilla. Esimerkiksi jotain agressiivisia metallilauluja äänittäessä 58 voi nousta arvoon arvaamattomaan. Sit taas rummun overiksi se voi olla aika paska, jos ei hae vähän pieruisempaa yläpääntoistoa. On sitä siinäkin tullut käytettyä tosin... :D

Nyt kun teen jonkinmoisen rempan "studiohuoneeseeni", on mahdollista tehdä pöytään muutoksia. Siispä kysymykseni, kumpi on parempi lähikenttämonitorien sijoittelu: suunnattuna kuuntelijaan ylhäältä alaviistoon vai alhaalta yläviistoon?
 
Tein aikoinaan pöytään ylätason ja mitoitin sen monitorien mittojen mukaan siten että diskantit ovat korvien korkeudella. Nyt kun päivitän ison osan kalustoa, menee myös monitorit vaihtoon ja tilalle tulee rutkasti suuremmat, joissa tietysti diskanttikin on korkeammalla. Siitä siis kysymykseni juontaa, eli toisin sanoen laitanko uudet monnit ylätasolle ja suuntaan alas, vaiko pöydälle ja suuntaan ylös..?
 
Tilasta sen verran, että lattia on laminaattia ja katto halteksia (tms pahvin oloinen materiaali). -Jos sillä jotain merkitystä on.

Pistä sinne missä on kaiuttimen ja korvien välillä vähemmän heijastavia pintoja lähellä. Yleensä se on alhaalta ylös, tai suoraan korvan korkeudella. Ylhäältä alas ei välttämättä oo kovinkaan hyvä idea, ellei pöytä sitten ole romppeiden muodoista johtuen jo melkoisen hyvä diffuusori. Harvemmin on, usein noi sijoittelut on enempikin käytännön pakkoja puutteellisen budjetin vuoksi ja paremman tiedon puutteessa.
 
E: Olisiko niitä kaiuttimia mitenkään mahdollista sijoitella omille jalustoilleen? Siis kokonaan irralleen pöydästä. Ei meinaan olisi pahitteeksi äänen kannalta.

Antti1: Pistä sinne missä on kaiuttimen ja korvien välillä vähemmän heijastavia pintoja lähellä. Yleensä se on alhaalta ylös, tai suoraan korvan korkeudella. Ylhäältä alas ei välttämättä oo kovinkaan hyvä idea, ellei pöytä sitten ole romppeiden muodoista johtuen jo melkoisen hyvä diffuusori. Harvemmin on, usein noi sijoittelut on enempikin käytännön pakkoja puutteellisen budjetin vuoksi ja paremman tiedon puutteessa.
 
E: Olisiko niitä kaiuttimia mitenkään mahdollista sijoitella omille jalustoilleen? Siis kokonaan irralleen pöydästä. Ei meinaan olisi pahitteeksi äänen kannalta.
 
Olisi ne mahdollista laittaa myös jalustoille, pitää vaan hankkia semmoiset ensin. No, nyt kun itsekin miettii niin sepä olisi varmaan se paras ratkaisu! Tulossa ois monitorit joissa refleksi on eteenpäin, onkos niissä se "takavaara-alue" yhtä tarpeellinen kuin takaporttisissa monneissa? Meinaan notta kuinkahan lähelle seinää ne pystyy laittamaan, vai onko loppujen lopuksi suurtakaan väliä?
 
Kiitti vastauksista!!