Studiotyöskentely ›

PJS: Mut voiks tyylitajua sit ajatella tolla tavalla, et se referenssipiste minkä mukaan tyylitaju määrittyy olisi ikään kuin lukittu nykyhetkeen.
 
Ei voi pysyvästi, mutta minä elän nyt ja ajattelen asiaa tästä hetkestä käsin oman subjektiivisen kakkulan läpi. Voiko muulla tavalla ajatella, kun tiedetään mitä on tapahtunut mutta ei sitä, mitä tulee tapahtumaan?

PJS: Mut voiks tyylitajua sit ajatella tolla tavalla, et se referenssipiste minkä mukaan tyylitaju määrittyy olisi ikään kuin lukittu nykyhetkeen. Eikö noita kasarin saundeja pitäis miettiä nimenomaan niin että ne suhteutetaan oman aikakautensa ihanteisiin ja estetiikkaan jolloin ne kahden markan saundit saattaa nimenomaan olla niitä tyylitajuisia juttuja vähän samalla tavalla kuin vaikkapa shoegaze-delayskebat ysärillä tai överi-autotunetetut vokaalit muutaman vuoden takaisessa räpissä...
 
Kasarisoundit synineen olivat paljon suurempi harppaus uuteen, kuin mikään, mitä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut musanteossa.
Tuolloin päästiin lopulta tilanteeseen, että ei tarvinnut olla miljonääri ostaakseen syntikan, eikä diplomi-insinööri käyttääkseen sitä.

Kalmo: Tuolloin päästiin lopulta tilanteeseen, että ei tarvinnut olla miljonääri ostaakseen syntikan, eikä diplomi-insinööri käyttääkseen sitä.
 
No, jostain deksistä ny välttämättä menis sanomaan :D

Kalmo: Kasarisoundit synineen olivat paljon suurempi harppaus uuteen, kuin mikään, mitä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut musanteossa.
Tuolloin päästiin lopulta tilanteeseen, että ei tarvinnut olla miljonääri ostaakseen syntikan, eikä diplomi-insinööri käyttääkseen sitä.
 
20 vuotta sitten oli 1995

Kyl mä väittäsin et kaikista suurin harppaus on kuitenkin ollut tää tietokonehomma 2000-luvulla. Nykyään on kuitenkin kaikilla himassa mahdollisuus nondestruktiiviseen editointiin ja periaatteessa rajattomaan raitamäärään. Ei siitäkään kuitenkaan kauhean kauaa oo ku 24 raitaa varten piti ensin ottaa hattu pois päästä ja mennä pyytämään pankinjohtajalta kuusinumeroista rahasummaa.

muutama suosikki, sen kummemmin erittelemättä
 
Lepukoiden Hysteria on iso luku sinänsä, mutta mites tässä viimeistä kertsiä edeltävä laulubreikki (kys. bändin parit ekat levyt on muutenkin sekä soundeiltaan että soitoltaan äärimmäisen kovaa). Vaikka vuosi on -92 niin kyllä tämä kasarille identifioituu, vai?
 
https://www.youtube.com/watch?v=oxOd0GXy2CU
yks detalji jonka bongasin linkkiä tarkistaessani, oli että kyseessä on selkeästi "videoversio" samasta kappaleesta. Pieniä eroja löytyi. Arvostan.
 
Ehdampaa kasaria on tämä avoimesti diggaamani helmi Starship-yhtyeeltä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=32ScTb6_KHg
 
Sekä sokerina pohjalla ihan vitusti kuuntelemani veto Sembellolta
https://www.youtube.com/watch?v=ayShkR-8eT0
(laittakaapa youtuben hakusanaksi "hi-tech aor" ja ihmetelkää)

Tänään tuli aamupäivällä ihmeteltyä menneitä vuosia (jolloin en ollut edes syntynyt) Hittimittari-maratonin parissa. Kyllä sitä Suomessakin osattiin jo kasarilla... Ensinnäkin, monet bändeistä on nykypäivän mittapuulla aivan ala-arvoisia, yleensä laulupuolella; vrt. Dingo ja siitä seuranneet ''asenteella mennään, ei soitto- ja laulutaidoilla''-bändit. Sekä oli niitä kaiku-delay-mössöjä ja liian nopeat release-timet gated reverb-virpoissa :D Oli kait se vuosikymmen.

PurpleCandle: 20 vuotta sitten oli 1995
 
Nimenomaan. Synien muuttuminen miljonäärien ylellisyydestä perusmuusikoiden työkaluksi oli suurempi muutos, kuin mikään 20 viime vuoden aikana tapahtunut.
Vuonna 1995 digitaalinen äänittäminen ja tietokoneiden käyttö oli jo ottanut paikkansa tulevaisuuden välineenä, joten se ei ole tuossa toteamuksessa mukana. Itsekin näpyttelin musaa tietsikalla jo silloin.
 
Siirtyminen DAW työskentelyyn oli vielä suurempi muutos, kuin synien halpeneminen.

Ehdottomasti parasta mitä 80-luvulla tapahtui on tämä: https://www.youtube.com/watch?v=Yysc3-SKoSw

Kalmo: Nimenomaan. Synien muuttuminen miljonäärien ylellisyydestä perusmuusikoiden työkaluksi oli suurempi muutos, kuin mikään 20 viime vuoden aikana tapahtunut.
Vuonna 1995 digitaalinen äänittäminen ja tietokoneiden käyttö oli jo ottanut paikkansa tulevaisuuden välineenä, joten se ei ole tuossa toteamuksessa mukana. Itsekin näpyttelin musaa tietsikalla jo silloin.
 
Siirtyminen DAW työskentelyyn oli vielä suurempi muutos, kuin synien halpeneminen.
 
Mä näin asian niin, että 90-luvun alkupuolen digi/tietsikkahommat olivat vielä midin kanssa touhuamista, tämmöisen harrastelijan näkökulmasta ainakin. Ihan jo tietsikoitten tehot, muistit, kiintolevytilat rajoittivat. Itse tein tietsikalla midinä taustat ja sitten kasettineliraiturille loput.
 
Audiopuoli tuli yleisemmäksi sitten 90-luvun loppupuolella. Alkoi tulla joka miehen hintaluokassa olevia intefaceja ja tietsikoiden resurssit riittivät paremmin.
 
Ammattipuolella varmaan nuo tulivat aikaisemmin?

Klezberg: Mä näin asian niin, että 90-luvun alkupuolen digi/tietsikkahommat olivat vielä midin kanssa touhuamista, tämmöisen harrastelijan näkökulmasta ainakin. Ihan jo tietsikoitten tehot, muistit, kiintolevytilat rajoittivat. Itse tein tietsikalla midinä taustat ja sitten kasettineliraiturille loput.
 
Audiopuoli tuli yleisemmäksi sitten 90-luvun loppupuolella. Alkoi tulla joka miehen hintaluokassa olevia intefaceja ja tietsikoiden resurssit riittivät paremmin.
 
Ammattipuolella varmaan nuo tulivat aikaisemmin?
 
No eipä juurikaan.
 
Vielä 90-luvun puolivälissä Pro Tools (johon oli just tullut 16-48 raitaa riippuen kuinka monta korttia olit ostanut; 7000 puntaa 16-kanavaisesta TDM-toolsista + n. 5000 puntaa per extra 8 kanavaa) vielä kilpaili erillisraiturien kanssa ihan vakavissaan. Tascamin DA98 (20-bit kasiraituri) maksoi vajaa 5000 puntaa. Nämä numerot tulevat vuodelta 1997.
 
http://www.soundonsound.com/sos/1997_articles/jul97/protools4.html
http://www.soundonsound.com/sos/1997_articles/dec97/tascamda98.html
 
Näin sivuhuomiona huvittavaa on se, että Pro Tools 3:sta oli olemassa versio joka pyöri ilman mitään rautaa :D
 
--------------------
 
Lisäksi monet tuottajat etenkin rockmusiikin saralla olivat varsin konservatiivisia ihmisiä: Miksi vaihtaa nauhasta tietsikkaan kun kerta toi nauhahomma toimii oikein hyvin? Yksi ekoja amerikkalaisia tuottajia jotka rupes vääntämään Toolsin kanssa oikein kunnolla oli muuan Howard Benson joka vuonna '97 aloitti tämän "post-production" -säädön jota niin paljon nykypänä näemme kovalevypohjaisessa levytuotannossa. Vasta Bensonin jalanjäljessä jengi rupes hokaamaan PT:n potentiaalin editoinnissa ja siirtymä nauhalta (digitaalinen tai analoginen) tools-pohjaiseen äänitykseen tapahtui aikavälillä 1997-2000.
 
Vielä hyvin pitkälle 90-luvulla levyt tehtiin nauhan voimin, joko parilla 2'' 24-raitasella analogilla tai sitten esim. vaikkapa jollain Sonyn 3348:lla (joka on siis 2'' 48-raitainen digitaalinauhuri) jos fyrkkaa riitti semmosen studion vuokraamiseen. Ero nauhakuluissa ja kovalevykuluissa (ja kyllähän ne tietokoneetkin maksoi) ei ollut niin iso, kuin nykypänä.

Spedemix: No eipä juurikaan.
 
...
 
Vielä hyvin pitkälle 90-luvulla levyt tehtiin nauhan voimin, joko parilla 2'' 24-raitasella analogilla tai sitten esim. vaikkapa jollain Sonyn 3348:lla (joka on siis 2'' 48-raitainen digitaalinauhuri) jos fyrkkaa riitti semmosen studion vuokraamiseen. Ero nauhakuluissa ja kovalevykuluissa (ja kyllähän ne tietokoneetkin maksoi) ei ollut niin iso, kuin nykypänä.
 
No vähän arvelinkin tämänsuuntaista. Olin vain varovainen kun ei ollut varmaa tietoa.

Klezberg: No vähän arvelinkin tämänsuuntaista. Olin vain varovainen kun ei ollut varmaa tietoa.
 
Joo sori jos siis kirjoittelu vaikutti tylyltä. :) Tarkoitus oli vain jatkaa keskustelua (koska arvelusi kolkuttelee vahvasti totuutta).
 
Ainakin itselleni se on todella mielenkiintoista peilata eilistä tähänpäivään mitä tulee ääniteteknologiaan.

Spedemix: Joo sori jos siis kirjoittelu vaikutti tylyltä. :)
 
Ei mitään ongelmaa :)
 
Tarkoitus oli vain jatkaa keskustelua (koska arvelusi kolkuttelee vahvasti totuutta).
 
Joo, ja jotain tämmöistä täydennystä vähän odottelinkin. Ja itseäni kiinnostaa tekniikan/teknologian historia niin näissä musahommissa kuin muutenkin.

Vessajono: Ehdottomasti parasta mitä 80-luvulla tapahtui on tämä: https://www.youtube.com/watch?v=Yysc3-SKoSw
 
Siisti toi sähkökitaran ääni joka kävi esim. tossa 0:29 sekunnin kohdalla

https://www.youtube.com/watch?v=oxOd0GXy2CU
yks detalji jonka bongasin linkkiä tarkistaessani, oli että kyseessä on selkeästi "videoversio" samasta kappaleesta. Pieniä eroja löytyi. Arvostan.
 
Ehdampaa kasaria on tämä avoimesti diggaamani helmi Starship-yhtyeeltä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=32ScTb6_KHg
 
Sekä sokerina pohjalla ihan vitusti kuuntelemani veto Sembellolta
https://www.youtube.com/watch?v=ayShkR-8eT0
(laittakaapa youtuben hakusanaksi "hi-tech aor" ja ihmetelkää)

Heh, noihan on ihan mahtavia. Ja kaikki Suomessa aika tuntemattomia. Täällähän ei Amerikan huttu juurikaan lyönyt läpi kasarilla. Vaikutteet olivat enemmänkin Briteissä.

Mielenkiintoista että esim. Starshipin tuottaja oli aiemmin Zappan bändin kiipparisti. Yleensäkin aikakauteen liittyi se, että soittajat olivat vielä varsin tasokkaita. Ysärilllähän toi alkoi muuttua ja nykyään ollaan jo DJ tuottajien ajassa.

Ajan tekniikasta mulla on monta kauhunsekaista muistoa. Suurin osa liittyi synkkaan.

Notefix: Heh, noihan on ihan mahtavia. Ja kaikki Suomessa aika tuntemattomia. Täällähän ei Amerikan huttu juurikaan lyönyt läpi kasarilla. Vaikutteet olivat enemmänkin Briteissä.

Mielenkiintoista että esim. Starshipin tuottaja oli aiemmin Zappan bändin kiipparisti. Yleensäkin aikakauteen liittyi se, että soittajat olivat vielä varsin tasokkaita. Ysärilllähän toi alkoi muuttua ja nykyään ollaan jo DJ tuottajien ajassa.

Ajan tekniikasta mulla on monta kauhunsekaista muistoa. Suurin osa liittyi synkkaan.
 
:D Arvelinkin että teikään uppoaisi.

Itse olen ihmetellyt monesti että miten hyvin monella kasarilevyllä rummut potkii. Tässä yksi esimerkki mitä en ymmärrä miten on onnistunut ilman triggausta:
https://www.youtube.com/watch?v=XjAaoM7B2eY
 
Pari kertaa olen saanut miksata ihan ammatistudiossa äänitettyjä rumpuja ja ne kuulostaa aina suunnilleen samalta kuin muoviämpäriin joku vähän taputtelis, ilman triggausta ei kehtais edes julkaista. Onko sitten äänittäjiltä kadonnut nykylaitteiden myötä kyky alunperin äänittää kunnollista materiaalia ja mennään vaan "nää kuitenkin trigataan kaikki" ajatusmaailmalla? Tossa kyseissä klipissä on muuten hieno kaiku kanssa. Reilusti tilaa muttei kuitenkaan joka isku jää soimaan kymmeneks sekunniks.

northern: Itse olen ihmetellyt monesti että miten hyvin monella kasarilevyllä rummut potkii. Tässä yksi esimerkki mitä en ymmärrä miten on onnistunut ilman triggausta:
https://www.youtube.com/watch?v=XjAaoM7B2eY
 
Pari kertaa olen saanut miksata ihan ammatistudiossa äänitettyjä rumpuja ja ne kuulostaa aina suunnilleen samalta kuin muoviämpäriin joku vähän taputtelis, ilman triggausta ei kehtais edes julkaista. Onko sitten äänittäjiltä kadonnut nykylaitteiden myötä kyky alunperin äänittää kunnollista materiaalia ja mennään vaan "nää kuitenkin trigataan kaikki" ajatusmaailmalla? Tossa kyseissä klipissä on muuten hieno kaiku kanssa. Reilusti tilaa muttei kuitenkaan joka isku jää soimaan kymmeneks sekunniks.
 
Tarjoan vaihtoehtoisen ajatusmallin: Jos ne rummut on kerran ammattistudiossa äänitetty osaavan henkilön toimestä, niin entäpä jos niissä rummuissa ei ollutkaan mitään vikaa vaan sinussa, kun et osannut prosessoida niistä sellaisia mitä halusit?
 
Harvemmin nyt rumpuihin lyödään vaan mikit ja sieltä tulee Painkiller-rumpusoundit luomuna, tuossa myös huomaa vitun hyvin kun alun jälkeen lähtee virvelin oneshot-rumpusample mukaan, voisin kanssa väittää että nuo basari on kanssa ihan oneshot-rumpusampleja, en minäkään kyllä ymmärrä miten tämä on onnistunut ilman triggausta kun selvästikkään se ei ole onnistunut ;). Tämä voisi ihan hyvin olla vaikka joku demonstraatio miltä rumpusamplet kuulostavat övereimmillään : D.

northern: Itse olen ihmetellyt monesti että miten hyvin monella kasarilevyllä rummut potkii.
 
Mä luulen, että suurin tekijä on dynamiikan vaaliminen taltuttamisen sijaan ja masterien helläkätisempi limitointi. Kun valtaosa nykyrokkihommista on sitä osastoa, että kun biisi lähtee käyntiin, mittarit liimaa kattoon ja tulee alas kun biisi loppuu, onhan se selvää, että ei niillä rummuilla ole jäljellä mitään minne potkaista.
 
Jos biisin taso pyörii jossain siellä -0.2dbfs ja rumpalismies mäiskäisee snarea miehekkäällä otteella ja taso hyppää sen desibelin kymmenyksen ylöspäin, niin eihän se nyt kovin dramaattiselta voimannäytökseltä tunnu vrt se, että headroomia olisi huomattavasti enemmän.
 
E: Mitä tulee sampleihin ja siihen ettei porukka osaisi äänittää / prosessoida, kannattaa muistaa, että joku seppähän ne 'sairaan läskit pannut'(tm), on prosessoinut ja äänittänyt, mistä ne samplet on sitten pilkottu.
 
E II: Eiks Painkiller tullut ysärillä?