Studiotyöskentely ›

Mikael: Miksauksen erottaminen muusta tuotannosta erilliseksi tapahtumaksi on tavallaan ymmärrettävä kela, etenkin kuin viime vuosiin asti on tuntunut olevan ainakin jossain määrin vallalla sellainen ajatus, että miksatessa päätetään lopulta kaikki. Lisäksi muu tuotanto on jopa tukenut tätä ajatusta että kaikki asiat jätetään miksaajalle - äänitetään kaikki mahdollinen linjaan ja trigataan rummut niin että miksaaja voi päättää lopullisen soundin, äänitetään paljon vaihtoetoista kamaa joista miksaaja sit valitsee oikeat asiat ja muutenkin äänitetään kaikki mahdollinen itse kotistudiossa ja sitten vasta miksaamaan otetaan joku ulkopuolinen ammattilainen. Äänittäessä ei tehdä valmista soundia vaan pelkästään mahdollisimman sellaista prosessoimatonta mistä sitten se miksaaja voi muovata mieleistään... (sitten vielä jos käytetään niitä samoja mallinnuksia ja sampleja ja plugareita niin ihmekkös tuo jos kaikki kuulostaa samalta). Onneksi nykyään tästä ollaan pääsemässä vähän yli tai ainakin itsestä tuntuu siltä. Monet ovat alkaneet ajatella niin, että monet päätökset voidaan ja pitäisi tehdä aikaisemmassa vaiheessa, etkä kasata kaikkea sinne miksaukseen.
 
Kysymys mielenkiinoisest miksauksesta pitäis mun mielestä olla ennemminkin kysymys mielenkiintoisesta tuotannosta, jossa miksaus on vain yksi osa-alue. Ainakin omasta näköulmasta sovitus, soittaminen ja äänittäminen ovat lopullisen tuloksen kannalta tärkeempiä ja mielenkiintoisempia tapahtumia vaikka onhan toki miksaaminenkin hauskaa ja tärkeää.
 
Hyvä, Mikael. Juuri tästä syystä olen tuottajana alkanut tehdä enemmän ratkaisuja jo äänitysvaiheessa. Mikä vie miksaajalta pelivaraa, mutta niin kuin sanoit, miksaus ei ole hyvä eriyttää täysin omaksi tapahtumakseen. Musa edellä. Sitäpaitsi, ratkaisujen teko on paljon hauskempaa, luovempaa ja merkityksellisempää äänitys- ja studiosovitusvaiheessa. Miksausvaiheessa usein törmää äänitysjäljen asettamiin rajoihin. Mutta tässä taas sotkeentuu musiikilliset ja tekniset asiat, mitä koko äänituotanto on. Molempia.

PJ Harveyn Let England Shake kuulosti heti kokonaisuutena siltä, että jotain tuoretta ja tervettä oli saatu narulle.
 
Jos yksittäisistä soundeista puhutaan, niin Them Crooked Vulturesin kitarasoundissa on unohdettu "mikki kartion eteen"-ohjeistukset ja kuulostaa kuin olisi ilmaa ja tilaa kunnolla välissä.

Joo se on toki veteen piirretty viiva tuo miksaaja pelivaran ja toisaalta resurssit päättää ihan kaikki kaikesta. Itelle ei oo kiva jos miksaus tuntuu palapeliltä jossa ei oo oikeen mitään ajatusta valmiina. Mun mielestä miksatessa ei pitäis enää sovittaa ja tehdä esituotantoa. Tietty jos miksaaja, äänittäjä ja tuottaja on sama henkilö tai tiimi läpi koko prosessin niin toikin on mahdollista ja varmasti on esimerkkejä siitä että noin on saatu hyvää aikaan, mutta etenkin ulkopuolisena miksaajana edellä kuvatut metodit ovat vaikeita.

Mikael: Joo se on toki veteen piirretty viiva tuo miksaaja pelivaran ja toisaalta resurssit päättää ihan kaikki kaikesta. Itelle ei oo kiva jos miksaus tuntuu palapeliltä jossa ei oo oikeen mitään ajatusta valmiina. Mun mielestä miksatessa ei pitäis enää sovittaa ja tehdä esituotantoa. Tietty jos miksaaja, äänittäjä ja tuottaja on sama henkilö tai tiimi läpi koko prosessin niin toikin on mahdollista ja varmasti on esimerkkejä siitä että noin on saatu hyvää aikaan, mutta etenkin ulkopuolisena miksaajana edellä kuvatut metodit ovat vaikeita.
 
Tässä on yksi syy, miksi musatuotanto on ajautunut tällaiseen tilaan, missä se on. Markkinointikoneisto on suoltanut jo vuosikymmeniä yhä tarkempia työkaluja korjata, muuttaa ja vaihtaa asioita nimenomaan jälkituotantoon, jotta itse musanteko olisi mahdollisimman halpaa ja nopeaa. Usein se ampuu itseään nilkkaan. Toisaalta, yleisestä kommentoinnista päätellen (kuulostaa muoville, keinotekoisia ratkaisuja hyljeksitään ym) musiikki silti kiinnostaa. Ja se on hyvä asia. Peli ei ole menetetty :)
 
Onhan se ymmärrettävää, että se triggaus ja sämpläys jätetään miksaukseen, kun siellä studiossa ei ole varaa hengailla loputtomiin. Eikä uusin sukupolvi ole siihen edes tottunut. Mä näen studion soittotilan isona instrumenttina, jota on mahdollista sovittaa musaan mukaan vanhan liiton Echo Chamber -ajattelulla. Ripaus hulluutta, kaiuttimia ja paljon kompuroita.
 
Sama ilmiö toki on leffapuolellakin.

Mikael: Lisäksi muu tuotanto on jopa tukenut tätä ajatusta että kaikki asiat jätetään miksaajalle - äänitetään kaikki mahdollinen linjaan ja trigataan rummut niin että miksaaja voi päättää lopullisen soundin, äänitetään paljon vaihtoetoista kamaa joista miksaaja sit valitsee oikeat asiat ja muutenkin äänitetään kaikki mahdollinen itse kotistudiossa ja sitten vasta miksaamaan otetaan joku ulkopuolinen ammattilainen. Äänittäessä ei tehdä valmista soundia vaan pelkästään mahdollisimman sellaista prosessoimatonta mistä sitten se miksaaja voi muovata mieleistään...
 
Hyvä kirjoitus sulla.
 
Itse kun teen musiikkia, niin heti alkuun valkkaa soundit, VST instrumentit sun muut, mitkä sopii meneillään olevan biisin tunnelmaan. Ja on paljon miellyttävämpää tehdä sen soittimen ehdoilla, kuin että lopputulos on pelkkä signaali tai MIDI data. Mä välttelen pelkän signaalin ottamista sisään kitaralla, kun se on loputon suo sitten se. Heti alkuun soundit mieleisiksi ja niillä sitten nauhoittaa. Sama VSTi:den kanssa.
 
Kaiut sun muut laitetaan toki jälkikäteen, mutta jos on joku juttu mihin tietty efekti kuuluu, niin sillä nauhoitetaan. Wave eteenpäin ja se on siinä. Eipähän pääse kukaan jälkikäteen räpläämään omaa visiota :)
 
Meidän bändissä laulaja hoitelee miksailun ja on se mulle monasti toitottanut että "ota se kuiva signaali talteen", mutta puolivillaisin selityksin olen sen välttänyt.

koopop: Onhan se ymmärrettävää, että se triggaus ja sämpläys jätetään miksaukseen, kun siellä studiossa ei ole varaa hengailla loputtomiin.
 
Toisaalta niin, mutta toisaalta se lisää taas miksaamiseen käytettävää aikaa tai vaihtoehtoisesti syö aikaa ja resursseja itse miksaamiselta.
 
Mä näen studion soittotilan isona instrumenttina
 
Näin mäkin asian näen ja se on mahtavaa kun sen saa toimimaan musan ehdoilla ja sen hyväksi.

koopop: Onhan se ymmärrettävää, että se triggaus ja sämpläys jätetään miksaukseen, kun siellä studiossa ei ole varaa hengailla loputtomiin.
 
Mun mielestä taas tää on aivan käsittämätön ajatus. Triggaus ja sämplehelvetti pitäisi olla hoidettuna ennen miksausta, editointivaiheessa (johon harva on valmis panostamaan, koska se mielletään ylimääräiseksi kuluksi), sillä noilla ei ole mitään tekemistä miksaamisen kanssa; Päinvastoin, minkään editointitoimen suorittaminen kesken miksausta vie fokuksen sinne minne ei pitäisi, jolloin joko prosessi hankaloituu, lopputulos kärsii tai molempia. Toki indie- ja ruohonjuuritason tuotannoissa homma menee yleensä juuri noin, mutta tavalla tai toisella siinä mennään perse edellä puuhun. Ja yleensä pakon, eli lähinnä budjetin sanelemana.
 
Studiossa ei ole ehkä varaa hengata loputtomiin, mutta mistä ihmeestä on syntynyt se nykyään vallalla oleva ajatus että studioaika=äänitys?

Mennään varmaan vähän sivuraiteille, mutta kyllä mä näkisin että osaltaan äänitteiden tuotantobudjetit ovat painavia syitä miksausten mielenkiintoisuuteen tai mielenkiinnottomuuteen.
 
Omakustannetasollahan peruskuvio on: varataan viikonloppu studioaikaa --> äänitetään albumimitallinen biisejä --> miksataan viimeisenä äänityspäivänä aamuneljään tai kunnes korvista vuotaa verta --> ei olla tyytyväisiä lopputulokseen --> mennään puolen vuoden päästä eri studioon ja todetaan että edellisessä paikassa ei ymmärretty mitä oltiin hakemassa, miksaus kuulosti demolta --> 20 GOTO 10
 
Ja toi siis tilanteissa, jolloin bändiltä/artistilta puuttuu suhteellisuudentaju tai porukoistaan joku visionäärin tapainen tai vaihtoehtoisesti joku joka handlaa äänitys-/miksaushommat. Kotioloissakin monet korvilla varustetut lahjakkuudet nimittäin saavat usein aikaiseksi aivan briljanttia jälkeä verrattuna niihin jotka sulloutuvat viikonlopuksi odottelemaan ihmettä ammattistudioon ventovieraan kanssa.
 
Nimim. "Saako näitä sanoa ääneen?"

Nykyään on niin monta erilaista tapaa tehdä musiikkia että on aika vaikea enää sanoa mitään yleistajuista. Aiemmin ei ollut vaihtoehtoja niin paljoa, nyt kaikki on mahdollista. Mun mielestä löytyy hyvinkin paljon kiinnostavia miksauksia ja/tai tuotantoja. Joskus tuntuu että vähän liiankin kanssa ja/tai itsetarkoituksellisesti tehtyjä.

Toisaalta itse olen nykyään enemmän kiinnostunut itse musasta. Ehkä iän myötä soundit sun muut jutut vaan ei enää jaksa innostaa niin paljoa kuin aikaisemmin. joskus riittää että on hyvä biisi, hyvä laulaja, sovitus, hyvät soittajat ja hommat melkein on siinä.

Toki paljon tehdään ja monella tapaa, mut realiteetit ajan ja työn suhteen kannattaa pitää mielessä. Samoin kuin se miten paljon yksi ihminen kykenee päivässä käyttämään aivoenergiaa niin että mielekkäitä asioita vielä syntyy (tämä on toki yksilöllistä).

Notefix: joskus riittää että on hyvä biisi, hyvä laulaja, sovitus, hyvät soittajat ja hommat melkein on siinä.
 
Ai joskus? :D Aikamoinen understatement sanoisin. Noiden asioiden saavuttaminen samaan biisin ei ole ihan niin yksinkertainen asia kun äkkiseltään vois ajatella.

Mikael: Ai joskus? :D Aikamoinen understatement sanoisin. Noiden asioiden saavuttaminen samaan biisin ei ole ihan niin yksinkertainen asia kun äkkiseltään vois ajatella.

Niin, tai se pointti oli siinä että jos noi toimii, ei haittaa jos soundi ei aina olis ihan kohdallaan :)

Ja hittimusa on sitten ihan oma juttunsa ja siinä on omat lainalasuutensa, mutta se on eri keskustelun paikka.

Spekuloin ääneen:
 
Voisko olla mahdollista että kriittinen tekijä siinä miksi päätöksenteko alkoi 2000-luvulla siirtyä myöhempään vaiheeseen projektissa olisi tullut miksaustaivaalta: Monien huippumiksaajien olemassaolo (ja palkkashekki) perustuu myös heidän saundiinsa (ääriesimerkkinä CLA), jota on luonnollisesti vaikeampi toisintaa jos eri äänitetyissä projekteissä on paljon muuttujia. Ainakin jos lukee vaikkapa juuri tuon CLA:n haastiksia 15 vuoden takaa, niistä kumpuaa vähän semmoinen sävy: "Jos sä teet päätöksiä mun puolesta, mä en pysty tekee mun omaa saundia". Ilmeisesti siinä kohtaa kun CLA nousi sinne miksaustaivaan kirkkaimmaksi tähdeksi hän rupes vetään vastuuta näistä saundiasioista yhä enemmän itselleen laaduntarkkailun nimissä. Toisalta samoissa haastiksissa sedät itkee sen perään kun niille annetaan kuus erillistä lähimikkiraitaa per kitararaita.
 
----------
 
Nyt kun kerran puhutaan siitä mitä miksaus voisi tuoda biisiin (oikein linkkien kera), niin heitänpä yhden vastaan tulleen ääriesimerkin. Björkin biisi Jóga ja sen kaksi miksausta:
 
Singleversio biisistä (jonka on miksaunnut Howie B) julkaistiin toukokuussa 1997 ja kuulostaa tältä:
https://www.youtube.com/watch?v=8xJQafXHq0g&spfreload=10
(sivuhuomiona, kaikki tuubissa olevat versiot kuulosta tolta, eli aivan päreiksi vedetyltä masteroinnilta)
 
Itse albumi Homogenic tuli syyskuussa ulos ja biisin albumiversio (jonka miksaajana tuo aiemmin mainitsemani Spike Stent) saundaa hieman erilaisemmalta:
https://www.youtube.com/watch?v=oFV4QCq9SEU&spfreload=10

Pitää olla näkemys siitä mitä ollaan tekemässä ja kyky tehdä päätöksiä. Lopulta on aivan sama millä metodilla tai työkaluilla homma hoidetaan, koska ainoastaan lopputulos ratkaisee.
 
Nykyään hifistellään liikaa vaihtoehtojen kanssa, joiden merkitys lopputulokseen on mitätön. Pilkun viilaaminen ja arpominen vie fokuksen pois oleellisesta.

Kyllähän se tietyllä lailla alkaa aina mietityttämään, kun lukee kaikkia miksausoppaita; sitä plugarien, samplejen ja mallintavien laitteiden määrää... Heti alkaa miettimään, että miten 60-, 70- ja 80-luvulla asiat tehtiin. Nykyään tosiaan keskitytään liikaa ehkä siihen tekniseen puhtauteen ja hifistelyyn, kun joskus duuni tarvii vain sitä rosoa ja tunnetta. En nyt ehkä osaa pukea sanoiksi kaikkea, mitä mietin, mutta yritin kuitenkin.

Muistan, kun kerran aikoinaan soitin jollekin "tavalliselle" ihmiselle (ei siis tiedä/välitä soundeista ja miksaamisesta yhtään mitään) erään bändin raakademoa ja lopullista tuotosta. Sanoi, että ei huomaa mitään eroa. En siis etukäteen sanonut mitään, että ovat eri miksauksia. Tällainen vain tuli mieleen tätä ketjua lukiessa.

krautio: Muistan, kun kerran aikoinaan soitin jollekin "tavalliselle" ihmiselle (ei siis tiedä/välitä soundeista ja miksaamisesta yhtään mitään) erään bändin raakademoa ja lopullista tuotosta. Sanoi, että ei huomaa mitään eroa. En siis etukäteen sanonut mitään, että ovat eri miksauksia. Tällainen vain tuli mieleen tätä ketjua lukiessa.
 
Jopa omien tuotosten kanssa voi mennä sekaisin. Viikko session jälkeen voi eri miksausversiot kuulostaa just samalta. Silloin liikutaan viimeistelyssä liikaa mikrotasolla. Onkin tärkeää kyetä tunnistamaan se hetki jolloin viilaaminen on aika lopettaa.
 
Itseasiassa nämä hauskat kömmähdykset opettavat siihen, että ensin vedetään suuntaviivat mahdollisimman nopeasti "lekalla" ja vasta sitten uppoudutaan säätämiseen. Intuitio ja ensireaktio ohjaavat aina oikeaan suuntaan. Siihen pitää vain uskaltaa luottaa.

Kaikilla on tietty oma taju estetiikasta joten kukin voi puhua vaan omasta puolestaan.
 
Mulle on pitkään jo ollut tavoitteena välittää musiikissa sitä tilannetta, missä musiikki syntyy ja diggaan ihan älyttömästi sitä fiilistä, mikä tulee kun muusikot soittavat yhdessä. Tästä syystä tykkään tietenkin äänittää mahdollisimman pitkälti asioita ns. livenä. Muusikoiden välinen kommunikaatio ja intuitiivinen reagointi toisten soittoon on parhaimmillaan älyttömän monimutkainen, mielenkiintoinen ja vaikuttava yhtälö, jota on todella vaikea mitenkään saavuttaa millään muulla tavoin. Pitkälti tästä samasta syystä tykkään että soundit ovat päätetyt aika pitkälle jo ennen tallennusta. Samplet, mallinnukset ja pitkälle viedyt soundin muutokset helposti etäännyttävät siitä ainutlaatuisesta tilanteesta jossa musiikki saa alkunsa. Lisäksi ne saavat asiat kuulostamaan helposti justkin siltä samalta ja tylsemmältä - omaperäisyys ja ainutlaatuisuus ikäänkuin feidaantuu.
 
Tietenkään kaikkea musaa ei voi tehdä livenä, mutta silloinkin kun tehdään enempi paloissa, niin kannatan ajatusta että tehdään mahdollisimman paljon kerralla yhdessä. Niin että yhteinen luova flow säilyy ja usean ihmisen yhteinen synergia saadaan talteen ja tiivistettyä musiikiksi. Tämä siis verrattuna siihen, että useat ihmiset eri aikoina käyvät äänittämässä yksinään tai yhdessä sen äänittäjän kanssa asioita biiseihin. Joukossa myös nerokkuus tiivistyy! Ainakin itelle on vaikea saavuttaa jonkin hetken tunnelmia jos biisin tekeminen venyy kuukausien tai pahimmillaan vuosien mittaisiksi prosesseiksi ja tämäkin osaltaan ajaa ainakin mua tylsempiin ja tavanomaisempiin ratkaisuihin.
 
Eikä tämäkään tietty päde kaikkeen (kuten esim konemusasooloprojekteihin), mut itelle ainakin tällaiset kelat tuntuvat usein sellaisilta jotka ajavat hyviin lopputuloksiin. Ja kyllä itelläkin on tietenkin projekteja jotka venyvät ja vanuvat ja silti niistä on tullut hyviä... mut jos sais itse päättää ja olis ideaalitilanteet niin näihin metodeihin mä tähtäisin.

Joo kyllä ehdottomasti kannattaa harrastella taltiointia livenä ja saundit suoraan kuntoon.
Kassuneliraituria kehiin! Vaikka fidelitystä jää tietokoneelle jälkeen, on lopputulos usein todella mielenkiintoinen vs. kotipolttoinen tietokoneäänite. Ammattilaiset maksavine asiakkaineen erikseen, harrastajille parasta mahdollista treeniä äänityshommiin! Bändi oppii soittoa ja sovitustaitoa ja äänittäjä perus mikitys ym. tekniikoita mitkä on paljon tärkeämpiä lopputuloksen kannalta kuin plugarikikkailu.

jannu: Mun mielestä taas tää on aivan käsittämätön ajatus. Triggaus ja sämplehelvetti pitäisi olla hoidettuna ennen miksausta, editointivaiheessa (johon harva on valmis panostamaan, koska se mielletään ylimääräiseksi kuluksi),
 
Studiossa ei ole ehkä varaa hengata loputtomiin, mutta mistä ihmeestä on syntynyt se nykyään vallalla oleva ajatus että studioaika=äänitys?
 
Ehkä tossa oli just se ajatus mitä hain aiemmin; editointi on työvaihe, joka lankeaa tunnollisen atk-vastaavan hartioille, ja se tehdäänkin usein maksettujen työtuntien ulkopuolella, ja täysin päättömillä aikatauluilla :) (lue: kuulokkeilla himassa keskellä yötä, kun sessio painaa aamulla päälle). Oli se editointi sitten mitä vaan, palapeliä, tai ottojen valkkausta, tai ihan vaan raitojen silottelua ja sessionhallintaa.
 
Se editointivaihe kun on hankalaa laskuttaa täyteen hintaan. Se myös johtaa siihen, että se otetaan itsestään selvyytenä. Usein kun laskussa näkyy vain äänityspäivät ja miksaus. Ja se editointi tulee sitä tarpeellisemmaksi, mitä vähemmän aikaa on ollut äänittäessä, tai tuottajataitojen puute, whatnot.