Studiotyöskentely ›

Vanha kunnon Pod II on pätevä purkki ku vähän säätää. Signaali on ajettu podista LA-610 putkikanavaan ja sieltä kovalevytallentimeen.
 
Kaikk on vejetty samalla setupilla:
http://maihinnousu.net/a/?artist_id=760

Heguli: Pistäkää kotiäänittäjät ääninäytteitä. ....................

 
Minkälaisia ääninäytteitä haluat? tuolla ensimmäisella sivulla (2. tai 3. viesti) mä laitoin pari hupsua klippiä jossa olin käyttänyt aloittajan kyselemää Koch LB120 keinokuormaa. Haluatko ääninäytteen Logicin vahvistinmallinnuksesta kun kitara on kytketty suoraan äänikorttiin?
 
Tässä olisi yksi sellainen sooloskabaveto jossa tuo soolokitara on suoraan äänikorttiin kytketty ja Logicin omalla vahvistinmallilla väritetty. http://maihinnousu.net/s/20947
 
mulla ei ole yhtään mikillä kitarakaapin edestä äänitettyä versiota kun en ole vielä siihen hommaan päässyt sisälle. Mitä kitaravahvistimiin tulee, niin itse en näe mitään mieltä himassa huudattaa 100wattista mörssäriä ja nuo mun 60wattiset mörssäritkin on ihan hemmetin kovaäänisiä varsin tuo Fender BluesDeVille on ihan mahdoton rakkine, jota pystyn kotona käyttämään keinokuorman turvin, mutta ei se ilman sitä kerrostaloon kesyynny. Koskaan en sellaista ostaisi kotikäyttöön, mutta kun se on mun vanha keikka ja treenikämppäkone bändiajoilta, niin en ole halunnut lähteä sitä myymään ja uuttakaan ostamaan kun sen kotkotukset on mulle tuttuja muutenkin (uuden vahvistimen hinnalla sain siihen lisälaitteet jolla se nyt taipuu makkarissa ihan mihin vaan, kuin nuori neito taas:-D ).
 
Jos himaan olisi varsinaisesti vahvistinta ostamassa, niin se olisi varmaan Tech21 trademark 10W, 30W, tai 60W. ne on järjettömän hyväsoundisia vehkeitä ja kesyyntyy hiljaiseen soittoon ja on nuo linjalähdötkin vissiin ihan valmiina, jos ei halua mikillä äänittää.
 
E: unohtu sanoa, että isolaatiokaappihan on semmoinen konsti jolla voi aika hiljaisestikin äänittää sitä kitaravahvaria himassa mikillä jos ei naapurit 4X12 läjälle taivu:-D.

MadMatt: Vanha kunnon Pod II on pätevä purkki ku vähän säätää. Signaali on ajettu podista LA-610 putkikanavaan ja sieltä kovalevytallentimeen.
 
Kaikk on vejetty samalla setupilla:
http://maihinnousu.net/a/?artist_id=760
 
Onpa hinoja vetoja! jäbä on oikein maestro. Et sä mitään soundikikkailuja tarvitse, vedä kuivana vaan tota kuuntelee ihan ilokseen.

https://copy.com/sVgyDXkyLf8STROd
 
Siinä on vähän ääninäytettä miltä kuulostaa ketju Epiphone Les Paul - Vintage Overdrive - Bugera 333 - Tse X50 power amp ja kaappimallinnus. Nyt vaan siitä Zoomista näytettä, odottelen innolla ; )

hallu: että isolaatiokaappihan on semmoinen konsti jolla voi aika hiljaisestikin äänittää sitä kitaravahvaria himassa mikillä jos ei naapurit 4X12 läjälle taivu:-D.
 
Minulla on ihan hyviä kokemuksia äänittää vahvistinta hiljaa kun käyttää sopivaa kondensaattorimikkiä. Eli ei tarvitse aina huudattaa täysillä vahvistinta. Mutta olen saanut myös ihan kelvolliselta kuulostavaa soundia nauhoittamalla suoraan interfaceen ja käyttämällä Presonuksen Ampirea.
 
Kitaran merkitys on hyvä muistaa, vaikka äänittäisi suoraan tietokoneeseen. Huonolla kitaralla on vaikea saada hyvää soundia, minkä ei pitäisi olla mikään yllätys. Kitara voi tuntua soittamisen kannalta hyvältä ja live-soundikin on ok, mutta nauhalle tarttuva soundi ei välttämättä ole sitten kovinkaan hyvä.

Omasta mielestäni mallintavat vahvarit ovat varsin hyviä "Plan B:hen", eli käyvät jos sopivia oikeita vahvareita (ja faciliteetteja niiden kunnolliseen käyttöön) ei ole tarjolla. Esim, Avidin ja IK Multimedian vahvarimallinnussoftat (Eleven ja Amplitube respectively) ovat ihan suht. koht. päteviä mallinnuksiltaan. Lisäksi mä olen näitä softia käyttämällä "ottanut haltuun" näitä vahvareita joita mallintavat ja kun oikea samanlainen oikea vahvari on tullut eteen, mulla on jo ollut käry mitä sellaisella pystyy tekemään ja tätä kautta pystynyt tekemään onnistuneita päätöksiä esim. kitaravahvarin vuokrauksissa äänityssessioihin oikeissa studioissa. Ennen kaikkea hyvät vahvarimallinnukset on "hyvää reeniä".
 
Monet asiat esim, nämä softat mallintaa hyvin, mutta yksi asia jota vahvarimallinnuksen on tosi vaikea emuloida on se ku sulla on vahvari pirun lujalla ja soitat sen kanssa samassa huoneessa. Kitaraan tulee aivan erilailla lisää sustainia kun vahvari mökä "soittaa" kitaraa. :) Oivalsin miten heikosti sähkökitara soikaan kokeiltuani mallinnussoftaa elämäni ensimmäisen kerran. Toki voisit huudattaa AxeFX:ääsi studiomonitorista täysiä, but that would defeat the purpose :)

Jossain toisessa foorumissa aiheesta joku kehui sitä Yamahan matkaradion näköistä mallintavaa kotivahvaria, siis hyvä saundi makuuhuonevolyymeilla, vaan miten tuo vehjes tallentuisi äänitteelle?

Kumiankka: Jossain toisessa foorumissa aiheesta joku kehui sitä Yamahan matkaradion näköistä mallintavaa kotivahvaria, siis hyvä saundi makuuhuonevolyymeilla, vaan miten tuo vehjes tallentuisi äänitteelle?
 
Mä en tiedä onko tämä mistään kotoisin, mutta youtubesta löytyy Yamahan video jossa joku kasaa kokonaisen piisin THR10 usb:llä macissä kiinni. Kommenteista löytyy linkki yksittäisiin raitoihin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=vzKOzppQi6k

Kumiankka: Jossain toisessa foorumissa aiheesta joku kehui sitä Yamahan matkaradion näköistä mallintavaa kotivahvaria, siis hyvä saundi makuuhuonevolyymeilla, vaan miten tuo vehjes tallentuisi äänitteelle?
 
Jos jokin asia kuulostaa hyvältä soittaessa, on aika vaikea uskoa, ettei siitä saisi äänitettyä jotain järkevää.

saastara: Jos jokin asia kuulostaa hyvältä soittaessa, on aika vaikea uskoa, ettei siitä saisi äänitettyä jotain järkevää.
 
Tähän on kyllä pakko heittää pieni anekdootti omasta elämästä, kun aloin äänittää soittoharjoitteluani kuullakseni miltä se soitto sitten ihan oikeasti kuulostaa. Niin huomasin itselläni olevan juuri päinvastoin eli se mikä soittaessa kuulosti tosi hyvältä, kuulosti ihan karmealta jälkeenpäin kuunnellessä:-).
 
Ymmärrän ette varmaan viitannut ihan tähän mainitsemaani ilmiöön, mutta soittaessa en itse pysty oikeastaan kuuntelemaan soittoani lainkaan ja pään sisäinen maailma sekoittuu siihen soittamiseen niin voimakkaasti, että välillä sitä kuvittelee velevänsä ihan jumalaisia sooloja, mutta kuunnellessa se onkin jotain ihan käsittämätöntä mokellusta:-D. Tietenkin ammattilainen muusikko kykenee tulostamaan koherenttia musiikkia aivoistaan, mutta meikäläinen on sen verran amatööri, että joutuu suunnittelemaan melkein etukäteen mitä soittaa saadakseen mitään järkevää ulos.
 
Ehkä se reamppaus olisi ratkaisu siihen pulmaan. Mutta kuten todettua, tämä on vain tällainen sivuhuomautus ja ymmärrän että puhuit ihan eri asiasta.

hallu: Tähän on kyllä pakko heittää pieni anekdootti omasta elämästä, kun aloin äänittää soittoharjoitteluani kuullakseni miltä se soitto sitten ihan oikeasti kuulostaa. Niin huomasin itselläni olevan juuri päinvastoin eli se mikä soittaessa kuulosti tosi hyvältä, kuulosti ihan karmealta jälkeenpäin kuunnellessä:-).
 
Juu, kaikilla varmasti on tämmöisiä kokemuksia.. Toki keskustelun nimissä kannattaa erottaa toisistaan heti ne ilmiöt, että luulee vetävänsä hyvin eikä vedä, vrt että luulee soundin olevan hyvä, eikä se ole todellisuudessa sitä. Molempiin auttaa kokemus.. Korostetuinhan tää ilmiö on monilla esim live-keikoilla.. Koitan olla itse ruoskimatta itseäni ihan liikaa noista 'luulin olleeni hyvä mutta täähän on ihan perseestä'-hetkistä.
 
Vasta-anekdoottina oltiin oman pumpun kanssa lämppäämässä rokkitähtiä muutama viikko sitten Suomen rundilla.. Päätöskeikka oli aivan tautisen kova, soitto kulki, mieletön energia ja draivi, tupa täynnä ja mukana, valot ja soundi toimi kybällä ja allekirjoittaneellakin soi bluesit niin komeasti, että olisi kokeneempikin rokkipoliisi luullut ihan oikeaksi kitaristiksi.. Noh, cut to the chase, keikkahan oli sitten narulta aivan jäätävää paskaa, ja mun kitarajumalailut lähinnä tragikoomisia. Mutta: Se ei tarkoita etteikö se keikka juuri silloin, siinä tilassa, niille ihmisille siellä, olisi ollut ihan mieletön keikka.. Se on vaan ihan oma taiteenlajinsa miten sen energian ja driven (mikä siis on todellisuudessa kaikki kaikessa), miten sen saa tallennettua, niin että se välittyy kuulijalle narulta.
 
Mistä päästäänkin toiseen ongelmaan tässä koti(kitara)äänittelyssä: sitä nyhrää kaikkea epäolennaista roskaa, jolla ei ole mitään väliä, koska sitä paloa ei ole kotona.. Mun on ainakin huomattavan vaikea keittiön pöydän ääressä vetää ihan raivona sisään, jotain siistejä juttuja, samalla kun tyttö katsoo MyLittlePonya ja vaimo trimmailee jotain basilikapuskia.
 
Sitä vähän ihmettelee plugareita, ja kääntelee mikkiä (sitä ainoaa halpaa minkä omistaa), vääntää podista soundia jne mutta sitä fjiulistä ei ole ollenkaan.. Tai ainakaan mulla ei ole.. Onnittelen kaikkia jotka onnistuu kiihottumaan musiikista kotinsa tietokonenurkassa, mun oli pakko rakentaa työhuone kotini ulkopuolelle jotta saisi jotain fiilistä hommaan.
 
Eli yksi ihan hyvä juttu miettiä siinä kotinyhräyksessä on, että miksi sitä oikeastaan äänittelee kotona?
 
Mulla oli tässä varmaan joku punainen lanka kun aloitin.. :)
 
Yksi miete tosta soundista on kanssa se, että kyllä korvat jalostuu siihen, mikä soundi 'toimii' missäkin yhteydessä.. Ja sitähän kokemusta ei saa muuten kuin kokeilemalla vaan paljon ja vertailemalla mikä toimii 'oikeilla' levyillä.
 
Mä luulen, että tosta äänitetyn ja huoneen soundin erosta on syntynyt tää, tälläkin foorumilla paljon viljelty: "soittimen pitää soundata vähän huonolta yksin, että se toimii mixissä". Mikä on siis ihan paska ajatusmalli, jos sen käsittää suoraan noin. Mä tiedän paljon levyjä, jossa kaikki soundaa uskomattoman hyvältä.
 
Ajatus siitä, että kaikki soittimet ei voi sisältää kaikkea infoa, se on toki hyvä, mutta ei pidä lähteä siihen ajatukseen, että sen soittimen ON kuulostettava huonolta tai jotenkin puutteelliselta, että se voi toimia mixissä, koska ei tarvi. Mä luulen, että samasta ajatusvirheestä tulee se sairaalloinen tarve leikellä kaikki 'ylimääräinen' informaatio pois Soundeista.
 
Toki tää on tavallaan puhtaasti myös semaattinen pulma.. Kokemattomampi kuuntelee, että onpas orpo kitarasoundi, kun siinä ei ole yhtään tuommoista huminaa tai sihinää.. Ja sitten samaa soundia kuunteleva kokeneempi miettii, että kylläpäs on hyvä soundi kun ei ole kaikkea tuota sihinää ja huminaa sotkemassa asioita.

Vaikka laittaa linkin johonkin tuotteeseen, niin ei se tarkoita sitä, että se on välttämättä itsellä...
 
Tuollaisen tein n. 45 minuutissa. Kitaroissa HPF ja LPF ja korostus/leikkausta max 1-3 db, eli käsittely hyvin minimaalista. Kaiku sendissä ja pieni delay soolossa. En edes yrittänyt hieroa kokonaissoundia/masterointia, vaan räiskäsin kasaan lähes "valmiilla" preseteillä.
 
https://soundcloud.com/msv-studio/nayte101
 
Kitarana 23 vuotta vanha Stratocaster vanhoilla kielillä, välissä 250 e arvoiset "kitarakamat" (käytettynä torilta saisi 100-150 e ...) DAW Cubase Artist 7.5, josta otin omat standartiplugarit + hall Ikmultimedia.
 
Kerrostalossa saa varsin dynaamista kitarasoundia helposti ja pienillä kustannuksilla, vaikka keskellä yötä.

Ihan näinkin helppoa ratkaisua voi koittaa (sori en jaksanu lukia topikkia jos joku maininnut), että kitara vaan kiinni haluttuihin speduihin ja siitä suoraan interfacen direct iniin. Mausteet purkeista ja kuivalla soundilla vain soittelee, esim särö kuulostaa suoraan linjasoundiin pelkällä spedulla paremmalle kuin esim Guitar Rig 5 (joka mulla on).
 
IMO ihan riittävän hyvä soundi esim yksin reenailuun.

MadMatt: Vanha kunnon Pod II on pätevä purkki ku vähän säätää. Signaali on ajettu podista LA-610 putkikanavaan ja sieltä kovalevytallentimeen.
 
Kaikk on vejetty samalla setupilla:
http://maihinnousu.net/a/?artist_id=760
 
Hienon kuuloista!

Arkka: Eli isolaatiokaappi. Isolation cabinet, iso cab, isolation box.. siinä hakusanoja. Tein itelleni vanhasta piirongin kaapista kahdella markalla kun satuin saamaan villaa ilmaseksi. Ei todellakaan varmaan niin hiljanen kuin kunnolla tehdyt, mutta ainakin keinokuorman kaverina kerrostalosoitossa ihan ok.
 
https://www.youtube.com/watch?v=acAwsNM127I
 
Tuos demolla nyt saundi ei ole mikään edustavin, mutta kyl tuosta kuvaa saa kuinka röytäen sen saa oikeasti tehdä. Tää kaappi tosiaan tehtiin tyylillä "prototyyppi", eli romut sisään ja ovi kiinni, ei mitään mittailua tms. Ajatuksena oli tehdä sitten toinen kunnollinen kun oppii ja näkee miten homma ylipäätään toimii, mutta jäikin sitten tuo käyttöön kun toimi ok. Mulla olis jotain uudempiakin demoja paremmalla saundilla, mutta ne on niin paskasti soitettu etten kehtaa linkata :)
 
On kyllä pätevästi toteutettu. Tuollasen toteuttaa parhaimmillaan jo sadalla eurolla. Käytetty elementti jne.

Heguli: Pistäkää kotiäänittäjät ääninäytteitä. Mutta kai se on pakko uskoa asiantuntijoita... Ilman muuta kannattaa ostaa isoimmat vehkeet kotikäyttöön mitä löytyy. 100-120 w vähintään tehoa, 4 x 12 kaappi ja...
 
Ehkä noin tehokkaita ei tartte välttämättä, mutta ainakin 18- ja 50-wattiset toimivat mikitettynä 2x12 kaapin läpi omaan makuun passelisti ihan kerrostalovolyymeillä. Jopa ilman keinokuormaa (tämä 18w-laitos tosin tiputtaa power-potikasta tehoja). Niissä isommissa päätteissä on useasti vaan oma soundinsa. Parhaimmillaan ne toimivat myös pienellä äänenpaineella.
 
Tossa mun suht kattava demo Orangen 50-wattisesta putkimyllystä. Soundit on otettu talteen Sennheiserin e906-mikillä kaapin edestä (ilman softa-säätöä). Ja volyymit oli helposti alle sen mitä naapurisovun nimissä voi päivällä soittaa:
https://www.youtube.com/watch?v=6hZcsglTVIg
 
Tässä fuzz-räimettä sun muuta mex-Stratolla 18-wattisen nupin kanssa samoissa olosuhteissa:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … set/Neo%20Floyd%20Strat%20Tones.m4a

En ymmärrä ollenkaan, miksi niinkin moni liputtaa stand-alone-pedaalien puolesta. Kuitenkin interface+daw(:n plugarit ja kaikki muut hienoudet) on niin paljon joustavampi ja monipuolisempi paketti. Esimerkiksi erilaiset reititysjärjestykset ja vastaavat on ehkä sata kertaa helpompi testata ja toteuttaa tietokoneen/tabletin ruudulta käsin.
 
Joka väittää, ettei mallinnuksilla saa munakasta soundia ei joko ole kokeillutkaan nykyaikaisia mallinnuksia ja digiefektejä tai ei sitten osaa niitä käyttää.
 
Interfaceissa nyt en uskoisi olevan suuriakaan eroja, A/D-muunnos nyt ei kuitenkaan (enää) ole mitään ydinfysiikkaa.
 
http://youtu.be/2H_BQPlopdk
 
Tuossa ihan Logicin plugareilla tehty kaikki. JA sen lisäksi vedin pätkän lauluakin kitarakamojen läpi hakiessani megafonimaista tunnelmaa. Interfacena Zoomin H4n, jonka sisäänrakennetuilla mikeillä se inputin vaihto piuhanpäässä roikkuvasta kitarasta mikrofoniin kestää 0,5 sekuntia. Kaikki akustiset osuudet muuten äänitetty juuri noilla interfacen integroiduilla mikeillä.
 
Helppoa, kätevää, nopeaa, intuitiivista ja miten tässä vielä hehkuttaisi, en edes keksi, mutta purkkejen, puhumattakaan oikeiden kaappien (+pedaaliketjujen) mikittämiseen en tule äänitystilanteessa tod näk koskaan palaamaan. Eroa ei kuule kukaan.

Hanuriin: En ymmärrä ollenkaan, miksi niinkin moni liputtaa stand-alone-pedaalien puolesta. Kuitenkin interface+daw(:n plugarit ja kaikki muut hienoudet) on niin paljon joustavampi ja monipuolisempi paketti. Esimerkiksi erilaiset reititysjärjestykset ja vastaavat on ehkä sata kertaa helpompi testata ja toteuttaa tietokoneen/tabletin ruudulta käsin.
 
Joka väittää, ettei mallinnuksilla saa munakasta soundia ei joko ole kokeillutkaan nykyaikaisia mallinnuksia ja digiefektejä tai ei sitten osaa niitä käyttää.
 
Interfaceissa nyt en uskoisi olevan suuriakaan eroja, A/D-muunnos nyt ei kuitenkaan (enää) ole mitään ydinfysiikkaa.
 
http://youtu.be/2H_BQPlopdk
 
Tuossa ihan Logicin plugareilla tehty kaikki. JA sen lisäksi vedin pätkän lauluakin kitarakamojen läpi hakiessani megafonimaista tunnelmaa. Interfacena Zoomin H4n, jonka sisäänrakennetuilla mikeillä se inputin vaihto piuhanpäässä roikkuvasta kitarasta mikrofoniin kestää 0,5 sekuntia. Kaikki akustiset osuudet muuten äänitetty juuri noilla interfacen integroiduilla mikeillä.
 
Helppoa, kätevää, nopeaa, intuitiivista ja miten tässä vielä hehkuttaisi, en edes keksi, mutta purkkejen, puhumattakaan oikeiden kaappien (+pedaaliketjujen) mikittämiseen en tule äänitystilanteessa tod näk koskaan palaamaan. Eroa ei kuule kukaan.
 
Oikein hyvää tekstiä vikaan lauseeseen saakka.
 
Kuten tuolla jo aiemmin totesin, itse myin juuri AxeFX2:n, joka on varmaan parasta mitä maailmasta löytyy tällä hetkellä, siirtyäkseni takaisin kaappeihin, mikkeihin, speduihin, putkinuppeihin ja muihin epäkäytännöllisyyksiin. Eli se mitä joku kuulee tai ei kuule, lienee melko tulkinnanvaraista.
 
Se mikä näissä keskusteluissa oikeasti vääristää tosi paljon on todellisen referenssin puute, etenkin vähän kokemattomammilla. Ihan varmasti plugarit ja impulssit tuntuu / soundaa paremmalta jos se vertailu on jossain makuuhuoneen nurkassa kuiskailuvolalla äänittäminen jollain sekundalaitteistolla. Mutta saa olla kyllä aika kuuro yksilö jos hyvässä huoneessa mikitetyn, lujaa huutavan putkinupin, pomittuna hyvin asemoidulla hyvällä mikillä joka kulkee hyvien vehkeiden läpi, ulos hyvistä monitoreista tulevan soundin ja jonkun plugarin välillä ei huomaa eroa.
 
Mutta ei tässä ole kyse mistään absoluuttisesta paskasta ja hyvästä, oon mäkin lähes koko elämäni soitellut mallintavilla, ja tullut toimeen ihan jees. Mutta nyt kun on elämässä ekaa kertaa semmoinen tilanne, että voi surutta äänitellä vehkeillä lujaa, niin en kyllä millään muotoa ole vaihtamassa takaisin mallintaviin.
 
Mutta kuten tuolla jo aiemmin sanoin, se final frontier tossa mallinnushommassa on kyllä kaappimallinnus, vahvariosasto on jo melkoisen hyvin, joillain jopa huomattavan hyvin lapiossa. Ja sitä kaappimallinnushommaa ei aina edes huomaa, mulla se iskee yleensä naamaan miksatessa, jos ei jo äänittäessä. Sitä vain jossain kohtaa iskee semmoinen seinä, että miksi itsessään aivan passelit soundit vaatii jumalatonta sodankäyntiä, että ne mahtuu mixiin, ja syytä siihen ei tahdo oikein löytää. Mikitetyt kitarat aina tuntuu sen sijaan uppoavan kuin itsestään miksaukseen, senkus nostaa liu'ut ja pannaa sivuille ja täts it.
 
Enkä mä ole keksinyt tolle edellämainitulle oikeastaan muuta kuin sen, että impulssipohjaiset kaappimallinnukset on niin lyhyitä ja staattisia snapshotteja tilasta, mitä ne ei todellisuudessa voi koskaan olla. Sama pätee myös toki konvoluutiokailuihin, ja selittää varmaan osaltaan myös sen miksi mä harvoin pidän niistä, kunhan ensimmäinen 'wau'-efekti on haihtunut.
 
Eikä tohon ole oikeasti mitään muuta syytä kuin prossurajoitteet. Vaikka aina halutaan parasta laatua, ei kukaan kuitenkaan sitten loppujen lopuksi halua käyttää plugaria jota kone jaksaa pyörittää yhden instanssin kerrallaan.. Muutenhan kaikki kotimuusikot käyttäisi pelkästään Nebulaa miksaamiseen.
 
Mutta mitäs niin...... Joo, ei. Ei kuulosta samalta. Ei mulla muuta.

impulssipohjaiset kaappimallinnukset on niin lyhyitä ja staattisia snapshotteja tilasta, mitä ne ei todellisuudessa voi koskaan olla. Sama pätee myös toki konvoluutiokailuihin, ja selittää varmaan osaltaan myös sen miksi mä harvoin pidän niistä, kunhan ensimmäinen 'wau'-efekti on haihtunut.
 
Kaiut ja muut akustiset ilmiöt ovat vaan niin monimutkaisia asioita että niitä on hyvin vaikea mallintaa uskottavasti. Tai sitten ne tosiaan vaativat kohtuuttomasti prosessoritehoa.
 
Lisäksi mallintavilla "äänitettäessä" puuttuu kokonaan äänityksen luova puoli, se miten suuntaa mikit, mille etäisyydelle ne laittaa vahvistimesta, mitä suuntakuviota käyttää, paljon poimii ensimmäisiä heijasteita ja mistä tilasta jne.

JoKo: Kaiut ja muut akustiset ilmiöt ovat vaan niin monimutkaisia asioita että niitä on hyvin vaikea mallintaa uskottavasti. Tai sitten ne tosiaan vaativat kohtuuttomasti prosessoritehoa.
 
Juu, tätä mä vähän ajoinkin takaa. Sitä vaan tuntuu nykyään ihmisillä olevan semmoinen mielikuva, etenkin äänihommissa, että 'onhan tietokoneet nykyään ihan järjettömiä ja pysytään kaikkeen terminator-osaston juttuihin. Totta kai me saadaan mallinnettua 100% aitoudella vaikka mitä..' Mutta aika vähän me loppujen lopuksi saadaan kun puhutaan yksinkertaisista, luonnollisista ilmiöistä, ja niiden autenttisesta mallintisesta.
 
Ajatellaan hetki vaikka visuaalista puolta.. Millaista tehoa ja mitenkä kaoottisia laskutoimituksia vaatisi vaikka realistisesti piirtää nurmikko joka heiluu tuulessa (tää tuli nyt mieleen kun sellaista tuijotan ikkunasta tässä näpytellessä). Nopealla vilkaisulla jo pystyy laskemaan, että se muuttujien määrä on käytännössä ääretön.
 
Tai sitten vaikka sade, joka iskeytyy peltikattoon, ja sen tuottama ääni..?
 
Tai sitten dynaaminen ääni huoneessa jonka pintamateriaalit vaihtelevat, heijasteet kimpoilevat ties mistä ja sekoittuvat ties mihin ties miten.. Ja sitten siihen vielä sitten päälle joku mikrofoni joka poimii kaikkea tuota kaaosta dynaamisesti riippuen ties mistä elektronisesta mumbojumbosta.
 
Jotenkin sitä vain 10 millisekunnin staattinen ääninäyte, tuntuu kovin riittämättömältä poimimaan tuon kaiken.
 
Lisäksi mallintavilla "äänitettäessä" puuttuu kokonaan äänityksen luova puoli, se miten suuntaa mikit, mille etäisyydelle ne laittaa vahvistimesta, mitä suuntakuviota käyttää, paljon poimii ensimmäisiä heijasteita ja mistä tilasta jne.
 
Juu, tää on myös ihan oma suonsa ja melkein jopa tota soundipuolta merkittävämpi.