Studiotyöskentely ›

mobbi: Kyllä niitä isoja settejä tulee otettua useammalla overilla + haitsut ja ridet ja ehkä vielä joku china erikseen. Volumeautomaatioita saa sitten vaan piirrellä viikon sessioiden jälkeen.
 
Oletteko kuulleet viimeisimmistä uutuudesta nimeltään gate? ;)

helma29: Oletteko kuulleet viimeisimmistä uutuudesta nimeltään gate?
 
Joo. Se vanheni niihin aikoihin kun digitaalieditoinnissa mm. strip silence ja volumeautomaatio tulivat arkipäiväisiksi ja tarkemmiksi (=paremman soundisiksi) työkaluiksi.
 
;)
 
Sarkasmi on niin kovin vaikea laji.

saastara: Mitä jos kitarakaapille rakentaisi semmoisen valtavan kuution jonka sisällä olisi vipuvarsilla toimiva mikrofonisuuntausjärjestelmä.. Sitten päällystäisi sisäosat kymmenillä senteillä kivivillaa ja painon mukaan sorbatenolia eristämään runkoresonointeja. Sitten ripustaisi ton kuution ilmaan kumisilla ketjuilla katosta, ja sitten pingottaisi lattiasta kattoon sen kuution niin, että se kelluisi tyhjän päällä kätevästi. Näin saisi helposti minimoitua huoneesta mahdollisesti tulevia resonansseja.
 
En tiiä, mut tänään tähän aikaan tää kuulostaa ihan helvetin hauskalta. Plussa

Antti1: Stereo- ja tilaääneen keskittyessä voisi tuon erillismikityksen sijaan miettiä esimerkiksi Blumlein-paria? Mä tykkään itse ORTF:n stereokuvasta, mutta toi voisi olla vähän tarkemman kuuloinen.
 
Itsekin olen tykästynyt ortf:stä niin oh:ssa kuin ambiesseissa. Varsinkin oh:ssa selkeä ja juuri sopivan leveä stereokuva.

Tartun hetken uinuneeseen aiheeseen, sori, palaan pieneltä muusinettitauolta, joten mielenkiintoisia juttuja jäänyt välistä.
 
Filosofian vaidot on aina paikallaan, jos on joku visio mitä tavoittelee. Yksi ehdotus joka näistä väännöistä vaiheongelmien ym suhteen ja alkuperäisen vision tavoittelusta olisi väännettävissä on lisävaihdos äänitysfilosofiaan seuraavanlaisesti: rummuista äänitetään pelkästään pöntöt erikseen ilman peltejä minkälaisella mikityksellä ne nyt parhaiten tulee, ja vältytään peltien aiheuttamalta vuodolta; seuraavaksi päälleäänitetään pellit taas niin monella mikillä tai mikkiparilla kuin lystää, ja voidaan rakentaa stereokuva niistä jo äänittäessä ilman rumpujen aiheuttamaa häiriötä. Peltienkin välille saa tarvittavan tilan, jotta lähimikityksestä saa parhaan hyödyn.

^ No huhhuh, tuo kuulostaa jo melko extremeltä! Liekkö vaikutusta soittotuntumaan?

Drummer-K: ^ No huhhuh, tuo kuulostaa jo melko extremeltä! Liekkö vaikutusta soittotuntumaan?
 
Eikös Foo Fighters tavannut tuota pellit erikseen-metodia käyttää?

Drummer-K: ^ No huhhuh, tuo kuulostaa jo melko extremeltä! Liekkö vaikutusta soittotuntumaan?
 
Toki on vaikutusta vaikka mihin, mutta tässä ollaankin työstämässä yliluonnollista stereoilluusiota lyömäsoitinrykelmästä. Kaikki temput on sallittuja.
 
e. Tarvitaan toki siis hyvä rumpali ja aikaa kokeiluun, mutta jos niitä on, niin lopputuloksesta saa sitten myös hyvän.

varakeef: Eikös Foo Fighters tavannut tuota pellit erikseen-metodia käyttää?
 
Oho. Millä äänitteellä?
 
Ihan mielenkiintonen idea kyllä. Ite en käyttäis, mutta jos se toimii..

AKWM: Oho. Millä äänitteellä?
 
Ihan mielenkiintonen idea kyllä. Ite en käyttäis, mutta jos se toimii..
 
Mä oon kuullut QOTSAn levyllä Songs for the Deaf käytetyn tätä metodia. Tuolla levyllähän rummut soittaa Grohl, olisiko FF käyttänyt seuraavalla levyllään samaa juttua?

GrooverMan: Mä oon kuullut QOTSAn levyllä Songs for the Deaf käytetyn tätä metodia. Tuolla levyllähän rummut soittaa Grohl, olisiko FF käyttänyt seuraavalla levyllään samaa juttua?
 
Juu, tuota tarkoitin enkä siis Foo Fighterseja.

Dave Grohl on kuitenkin maailmanluokan rockrumpali, joka oli myös äänittänyt/multiträkännyt itseään lukemattomia tunteja ennen noita QOTSA-sessioita. Jos on sitä mieltä, että tuollaiseen studiokikkailuun riittää "hyvä rumpali ja vähän aikaa", on kyseessä hienoinen understatement.
 
Voisin väittää, että jos lähtee erikseen opettelemaan tuollaista soitto- ja träkkäystapaa (rumpuraidan tarkka sovitus on myös olennainen osa), käytetty aika ja vaiva ei välttämättä ole mitenkään suorassa suhteessa lopputuloksen "hyvyyteen" tai "saavutettuihin etuihin" verrattuna normaalisti saman "hyvän" rumpalin omalla tatsillaan soittamaan raitaan. (Toinen näkökulma: jos tuolla työtavalla pääsee aina plussan puolelle verrattuna normaalisti träkättyihin rumpuihin, mikseivät sitten useammat rumpalit/äänittäjät tee niin?)

Janus: Toinen näkökulma: jos tuolla työtavalla pääsee aina plussan puolelle verrattuna normaalisti träkättyihin rumpuihin, mikseivät sitten useammat rumpalit/äänittäjät tee niin?
 
Samasta syystä, kuin about kaikki asiat musiikkihommissa: näin on tehty aina ennenkin. Sanokaa mitä sanotte, mutta toi entiseen tuijottaminen ohjaa suurimman osan käyttäytymistä, myös minua. Seuraavaksi varmaan puolustuspuheenvuoro: "No mutta niin on tehty ennenkin hyvää jälkeä, joten miksei tehtäisi nytkin?"

Tuohon Dave Grohl QOTSA sessiossa asiaan voisi heittää sellaisen anekdootin, että myös Grohlilla itsellään kuulemma paloi käämit touhuun ainakin kerran sessioiden aikana. "Whose fucking idea was this in the first place!?", kun kapulat lensi seinään.

Spedemix: Tuohon Dave Grohl QOTSA sessiossa asiaan voisi heittää sellaisen anekdootin, että myös Grohlilla itsellään kuulemma paloi käämit touhuun ainakin kerran sessioiden aikana. "Whose fucking idea was this in the first place!?", kun kapulat lensi seinään.
 
Mä oon tehny aikoinaan yhden levyn tuolla metodilla ja täytyy sanoa, että en lähtis moiseen hommaan kyllä enää hevillä uudelleen! Ihan hirvee duuni saada homma toimimaan ja komppi kulkemaan.

Spedemix: Tuohon Dave Grohl QOTSA sessiossa asiaan voisi heittää sellaisen anekdootin, että myös Grohlilla itsellään kuulemma paloi käämit touhuun ainakin kerran sessioiden aikana. "Whose fucking idea was this in the first place!?", kun kapulat lensi seinään.
 
WASPin Crimson Idol äänitetty myös samalla metodilla.
 
Songs for the Deafin rumputyöskentelyä kehutaan paljon, mutta musta se ei ole koskaan groovannut yhtään. Tiukkaa se on ollut, mutta groove puuttuu. Ehkä tossa äänitysmetodissa on syynsä.

dewil: Mä oon tehny aikoinaan yhden levyn tuolla metodilla ja täytyy sanoa, että en lähtis moiseen hommaan kyllä enää hevillä uudelleen! Ihan hirvee duuni saada homma toimimaan ja komppi kulkemaan.
 
Onhan tuossa se vaara, että on raidoilla kasa erillisiä rumpuja.
 
Niistä pitäisi saada aikaan hyvin soiva kokonaisuus vaikka ei ole mitään yhteensitovaa asiaa.
 
Voisihan noita sitten soittaa hyvässä tilassa PA:n kautta ja tehdä ambienssin ja niputtamisen jälkikäteen.

Lastinen:
Songs for the Deafin rumputyöskentelyä kehutaan paljon, mutta musta se ei ole koskaan groovannut yhtään. Tiukkaa se on ollut, mutta groove puuttuu.
 
Mä oon eri mieltä. Kyllä ainakin hittibiisit Go With The Flow ja No One Knows mun mielestä groovaa oikein hienosti. Mut groove on kyllä niin henkilökohtainen kokemus ja makuasia. Levyn rumpusoundi sitä vastoin ei oo mun suosikkihommaa. Perinteisin metodein olis varmaan saatu mua miellyttävämpi soundi, mut kyllähän tossa visio on viety hyvällä tavalla tappiin.

Jos emme tietäsi että tässä viestiketjussa mainituilla levyillä on rummut soitettu yksitellen purkkiin, niin huomaisimmeko sen pelkästään kuuntelemalla?
 
Vai loppuuko se biisien groove yllättäen juuri sillä hetkellä, kun meille annetaan tieto poikkeavasta äänitysmetodista?

Groovi: Jos emme tietäsi että tässä viestiketjussa mainituilla levyillä on rummut soitettu yksitellen purkkiin, niin huomaisimmeko sen pelkästään kuuntelemalla?
 
Vai loppuuko se biisien groove yllättäen juuri sillä hetkellä, kun meille annetaan tieto poikkeavasta äänitysmetodista?
 
Groovesta en lähde sanomaan, mutta Songs For The Deafin rumpusoundit aiheuttivat levyn ilmestyessä kyllä melkoisesti keskustelua.
 
Mikäs siinä, jos tila, kamat ja soittaja antavat myöten, mitä vaan voi kokeilla, vaikka säätämiseltä ja "ylimääräiseltä" työltä tuskin välttyy. Mutta jos joku noista spekseistä ei oo tikissä, niin saa erikoisempien ratkaisujen kanssa varautua ihan helvetilliseen savottaan.