Studiotyöskentely ›

saastara:
Mutta ei sitä toisaalta ole mitään syytäkään väkisin niitä juttuja sisään printata jos ei ole pakko. On eri asia työskennellä ilman näkemystä kuin ihan vaan tietentahtoen sulkea pois optioita perusteetta.
 
Asiaan vaikuttaa toki myös onko biisissä eri äänittäjä ja miksaaja. Jos tekee kaiken itse, voi ihan hyvin jättää kaiken muutettavaksi masterointivaiheeseen asti. Jos taas tiedetään, että projekti menee muualle miksattavaksi, yritetään usein tehdä valmiimpaa saundia jo äänittäessä. Olen kyllä myös miksannut toisten äänittämiä hyvin raakasaundisia raitoja.

Exhausted: Asiaan vaikuttaa toki myös onko biisissä eri äänittäjä ja miksaaja. Jos tekee kaiken itse, voi ihan hyvin jättää kaiken muutettavaksi masterointivaiheeseen asti. Jos taas tiedetään, että projekti menee muualle miksattavaksi, yritetään usein tehdä valmiimpaa saundia jo äänittäessä. Olen kyllä myös miksannut toisten äänittämiä hyvin raakasaundisia raitoja.
 
Tähän liittyy kyllä yksi juttu mikä mua äänityksiä kuunnellessa monesti ihmetyttää. Tai siis juuri se, että jätetään äänitystilanteessa kaikki, ihan alkeellisia perusbalansseja myöten, miksaajalle arvottavaksi.
 
Ei siinä, kyllähän niistä syntymäpuvussa olevista raidoista saa leivottua soundia jälkeen, siinä missä äänityksen aikana, mutta en mä kyllä ymmärrä miksi porukka haluaa silleen työskennellä.. Jos mä olen esiintyvänä osapuolena, kyllä mulla ainakin nakertaa fiilistä, jos sillä mitä äänitetään ei ole soundillisesti mitään tekemistä sen kanssa mitä ollaan hakemassa.
 
Kyllä se myös miksaajan ominaisuudessa jaksaa ihmetyttää aina välillä kun raitoja eteen saa. Porukka on mennyt studioon, maksanut toista sataa euroa päivä äänityksistä, ja sitten kun nostaa liut nollaan, lopputulos ei edes etäisesti kuulosta musiikilta, saati sitten julkaisukelpoiselta semmoiselta..
 
Tämä ei nyt siis mitenkään ketään dissaten, mutta itse en vaan oikein jaksa käsittää miten ihmiset jaksaa tehdä levyjä tohon malliin. Tää tosin saattaa olla enemmän ton nykyisen rokki-ja heviosaston syndroomia.

saastara:
Kyllä se myös miksaajan ominaisuudessa jaksaa ihmetyttää aina välillä kun raitoja eteen saa. Porukka on mennyt studioon, maksanut toista sataa euroa päivä äänityksistä, ja sitten kun nostaa liut nollaan, lopputulos ei edes etäisesti kuulosta musiikilta, saati sitten julkaisukelpoiselta semmoiselta..
 
Välillä tuntuu, että bändeillä on vääristyneitä kuvia siitä, miten rajattomasti miksauksessa voi saundeja parannella. Ja välillä on niitä tapauksia, että bändin mielestä äänityksissä tehty pikabounce on parempi kuin tuntitolkulla hiottu miksaus.

Exhausted: Enemmän tässä taitaa olla kyse (ainakin omalla kohdallani) siitä, ettei ole munaa vääntää sitä eq:ta ja kompuraa suoraan narulle, vaan haluaa jättää vielä option korjata jälkikäteen. Useamman vuoden kokemuksella tulee sitten varmuus vääntää ruuvit kerralla kohdalleen.
 
Ja sit kun noi olis ainoat asiat jotka siihen "valmiiseen" lähtösoundiin vaikuttaa, ni olishan se helppoa. On tyyppejä jotka eivät käytä eq:a tai kompuraa lainkaan ja silti satelee grammyja ovista ja akkunoista.

jannu: Ja sit kun noi olis ainoat asiat jotka siihen "valmiiseen" lähtösoundiin vaikuttaa, ni olishan se helppoa. On tyyppejä jotka eivät käytä eq:a tai kompuraa lainkaan ja silti satelee grammyja ovista ja akkunoista.
 
Toki. Mutta esim. vaikkapa Al Scmitt (joka tosiaan ei ihan aikuisten oikeasti käytä sitä EQ:ta itse äänittämissään projekteissa) ei oo tainnut montaa Grammyä voittaa rock-, ja metalligenrejen alla.

Spedemix: Toki. Mutta esim. vaikkapa Al Scmitt (joka tosiaan ei ihan aikuisten oikeasti käytä sitä EQ:ta itse äänittämissään projekteissa) ei oo tainnut montaa Grammyä voittaa rock-, ja metalligenrejen alla.
 
Juu. Pointti yritti kai olla vanha kunnon "paskasta ei saa konvehtia", eikä sillä ettei just Exhausted tätä asiaa hahmottaisi, mutta kun ketjun nimi on mikä on. Edelleen soittaja ja soittokamat menevät kaiken edelle, kun aletaan hyvää soundia rakentaa.

Exhausted: Välillä tuntuu, että bändeillä on vääristyneitä kuvia siitä, miten rajattomasti miksauksessa voi saundeja parannella. Ja välillä on niitä tapauksia, että bändin mielestä äänityksissä tehty pikabounce on parempi kuin tuntitolkulla hiottu miksaus.
 
Toki myös noinkin usein.. Mutta eniten tässä meiningissä mua harmittaa, että monet tuntuu vieraantuneen siitä, mikä todellisuudessa on tärkeintä äänittäessä, eli se "nyt muuten saatana lähtee!"-energia ja draivi. Jostain syystä jengi tuntuu aina kelaavan, että soundillisesti upea tuotanto ja mieletön energia soitossa ja suorituksissa, on toisensa pois sulkevia optioita.
 
Ja hämmentävintä musta on se, että tää ajatus tuntuu usein lähtevän niistä äänitettävistä, eikä suinkaan niistä äänittäjistä ja miksaajista, kuten usein tupataan olettamaan.

ganesha:...tai sit jopa joskus soittaa jotain IHAN MUUTA... :D - tosin ton kanssa saa olla sitten aika diplomaattinen ettei tuu murhaavia katseita...
 
Kerran olen saanut kunnian olla mukana proggiksessa, jossa oli viimeisen päälle seppä tuottajana. Kitaristi kun alkoi soittamaan omaa lickki-ideaansa niin tuottaja kuunteli sympaattisena päätään nyökytellen. Lopuksi tuumasi sama vilpitön symppis ilme naamalla, että "tosi hieno idea, mutta ootko sä ajatellut käyttää sitä?". Uusi kurssi löytyi naurun remakan jälkeen, eikä jäänyt kitaristiakaan kaivelemaan.

Perehtymättä paremmin koko ketjuun, niin yks hyvä tapa on mikittää basari kahdella mikillä, botnelle ja attackille oma mikki. Itse käyttelen laajakalvoista konkkaa 0,5-1m päässä ottamaan botnea ja kalvon reiällä (jos on, yleensä on) dynaamista basarimikkiä. ja multibandille on myös variaatio jakaa sama raita useammella raidalle, jolla voi rajata egulla kuuluvat taajudet ja käsitellä raidat eri kompressioilla. itse kyllä käytän yleensä kahden mikin tekniikkaa.
 
Saastaralla hyvä pointti. Luulisi tulevan automaattisesti kohtuu hyvä balanssi, kun aletaan esim. rumpuja äänittämään. Demobändeillä välillä saattaa olla hakusessa koko biisin punainen lanka ja rakenne, Mitä enemmän roinaa sekasin raidoilla, niin sekoittaahan se miksauspuoltakin. Oli vähän helppo viikon äänityskeissi, kun yksi kitaristi soitti vasemmalle ja oikealle samat jutut ja myös bassot, eikä sataa erillaista kielisoitinta, millä kaikilla on eri teema, väri ja elämäntarkoitus. No musiikki hiukan on saanut meshuggah vaikutteita ja metronomitahdituksissa hiukan säädeltiin, mutta saatiin rakennettua mahtava palapeli.