Studiotyöskentely ›

Kallekorvola: Tollasessa kamassa setin lähtösoundi, ja soittajan dynamiikka on todella isossa osassa. Lähimikityksen lisäksi myös sämple-tuki on todennäköisesti tarpeen. Prosessointi kaikenkaikkiaan on aika äärimmäistä.
 
En ole genren tuntija, mutta jotenkin dynamiikka ei tuosta soittotavasta ensimmäisenä tule mieleen. Samoin lähimikityksen sämple-tuen tarve ja prosessoinnin äärimmäisyys viittaisi johonkin muuhun kuin lähtösoinnin isoon osaan.
 
Mut juu, ei ehkä ole parin viisseiskan osastoa :)

varakeef: En ole genren tuntija, mutta jotenkin dynamiikka ei tuosta soittotavasta ensimmäisenä tule mieleen. Samoin lähimikityksen sämple-tuen tarve ja prosessoinnin äärimmäisyys viittaisi johonkin muuhun kuin lähtösoinnin isoon osaan.
 
Mut juu, ei ehkä ole parin viisseiskan osastoa :)
 
Ilmaisin itseäni hiukan heikosti. Dynamiikalla yleisterminä aiempana haen kahtakin hieman toisiinsa nivoutuvaa asiaa:
 
-Soittobalanssi. Rumpua pitää olla settisoundissa puolet enemmän kuin peltiä. Muuten peltivuoto tuhoaa kaiken. Kevyemmät symbaalit toimis tässä paremmin, mutta mutta... Harvemmin niitä tulee vastaan kun niitä 80-luvun stadionrokkimalleja...
 
-Dynamiikan tasaisuus / soittovoimakkuus. Siitä huolimatta, että noita hommia korjaillaan sämpleillä, on lopputuloksen kannalta tärkeää että soittajan soittovoimakkuus on ollut ns. riittävää ja dynamiikka tarpeeksi tasaista. Soittovoimakkuuden lisäksi liittyy siis myös edelliseen, sillä rumpua pitää lyödä metallia lujempaa.
 
Kaikissa genreissä ensimmäinen on nykyajan riesa. Jälkimmäinen lähinnä metallimusan parissa. Onneksi on (harvoja) poikkeuksia.
 
Ja ei todella oo parin 57:n osastoa.

Kiitokset kaikille vastaamisesta! Eiköhän tällä alkuun (ja vähän parempaan) ainakin päästä kuin viime kerralla!

Kallekorvola:
 
-Soittobalanssi. Rumpua pitää olla settisoundissa puolet enemmän kuin peltiä. Muuten peltivuoto tuhoaa kaiken. Kevyemmät symbaalit toimis tässä paremmin, mutta mutta... Harvemmin niitä tulee vastaan kun niitä 80-luvun stadionrokkimalleja..
 
Kyl itse asiassa aika monet rumpalit ton asian jo ainakin tiedostaa. Siis sen, että isot ja ohuet pellit on käskettävissä kevyemmällä kädellä. Jotkut käyttää jopa cympadeja niiden alla peltiälämölön pienentämiseksi. Mut jos/kun bongottaja soittaa omilla pelleillään, niin ne on valikoitu sen mukaan, mistä runpali itte tykkää/mihin on varaa.
 
-Dynamiikan tasaisuus / soittovoimakkuus. Siitä huolimatta, että noita hommia korjaillaan sämpleillä, on lopputuloksen kannalta tärkeää että soittajan soittovoimakkuus on ollut ns. riittävää ja dynamiikka tarpeeksi tasaista. Soittovoimakkuuden lisäksi liittyy siis myös edelliseen, sillä rumpua pitää lyödä metallia lujempaa.
 
Hyvät runpalit on harvinaista herkkua. Mut sama pätee oikeestaan kaikkiin soittajiin ja laulajiin.

rintapek:
Hyvät runpalit on harvinaista herkkua. Mut sama pätee oikeestaan kaikkiin soittajiin ja laulajiin.
 
Näinpä. Mut jos mun pitää valita, että otanko kehnon kitaristin vai kehnon rumpalin, niin mieluummin hyvä rumpali ja kehno kitaristi kuin toisinpäin.

Numb: Näinpä. Mut jos mun pitää valita, että otanko kehnon kitaristin vai kehnon rumpalin, niin mieluummin hyvä rumpali ja kehno kitaristi kuin toisinpäin.
 
Totta toikin, mut kitaristejahan on tuhat tusinassa. ;-)
 
Nois symbaaleissa taas ongelma tuppaa olemaan se, et ne on perkeleet yksilöitä. Siin saa metsästää, ostaa, myydä, vaihtaa ja varastaa useammankin yksilön, ennenkuin omaa korvaa miellyttävä löytyy. Ja sit se perkele ei kelpaa ultramustakirkonpolttohevigenreen.

Aiheesta kukkaruukkuun, kukaan ei todennäköisesti "ikinä" tule kysymään valmiin tuotteen kuultuaan että "millä tuo basari on äänitetty" jos joku tekee viissesiskalla tai viiskasilla parasta basarisoundia ikinä, ei häntä tule moittia siitä. On kuitenkin syynsä että b52/d6/u87/d112/d12/901/at250/whatever-you-want on suosittu käytettävänä basarimikkinä ja 57/904/421/441/whatever tomimikkinä. Maailmassa on hyvin monia teknisesti arviotuna parempia mikrofoneja kuin sm57, mutta silti se on varmaan yksi käytetyimmistä. Näkisin että rumpujen(kin) äänittämisessä on yhtä monta koulukuntaa, kuin äänittäjääkin, lisäksi on myös "näillä mennään mitä on"-kuntaa. Tilanne on joskus se, että on käytössä x-määrä x-mikkejä, joilla on saatava soitetusta materiaalista mahdollinen rakkaus talteen ja esitettyä levyn tai demon muodossa jälkipolville. Ketjun aloittajan näkökulmasta ajateltuna äänittäisin noilla mikeillä mitä on saatavilla helposti ja keskittyisin hyvään soittoon ja tarkkaan asemontiin mahdollisimman hyvän lähtösoundin aikaansaamiseksi, ja tarkemminottaen niin toimisin millä tahansa kattauksella minkälaisia mikkejä tahansa. Jos joku on jossain joskus äänittänyt viissesiskalla basaria, ei suinkaan meinaa sitä että että se on paras keino siihen, kyseisellä äänittäjäll'ä on varmasti ollut oma syynsä siihen. Viisi senttiäni, kiitos.

mattivuorela: Aiheesta kukkaruukkuun, kukaan ei todennäköisesti "ikinä" tule kysymään valmiin tuotteen kuultuaan että "millä tuo basari on äänitetty" jos joku tekee viissesiskalla tai viiskasilla parasta basarisoundia ikinä, ei häntä tule moittia siitä. On kuitenkin syynsä että b52/d6/u87/d112/d12/901/at250/whatever-you-want on suosittu käytettävänä basarimikkinä ja 57/904/421/441/whatever tomimikkinä. Maailmassa on hyvin monia teknisesti arviotuna parempia mikrofoneja kuin sm57, mutta silti se on varmaan yksi käytetyimmistä. Näkisin että rumpujen(kin) äänittämisessä on yhtä monta koulukuntaa, kuin äänittäjääkin, lisäksi on myös "näillä mennään mitä on"-kuntaa. Tilanne on joskus se, että on käytössä x-määrä x-mikkejä, joilla on saatava soitetusta materiaalista mahdollinen rakkaus talteen ja esitettyä levyn tai demon muodossa jälkipolville. Ketjun aloittajan näkökulmasta ajateltuna äänittäisin noilla mikeillä mitä on saatavilla helposti ja keskittyisin hyvään soittoon ja tarkkaan asemontiin mahdollisimman hyvän lähtösoundin aikaansaamiseksi, ja tarkemminottaen niin toimisin millä tahansa kattauksella minkälaisia mikkejä tahansa. Jos joku on jossain joskus äänittänyt viissesiskalla basaria, ei suinkaan meinaa sitä että että se on paras keino siihen, kyseisellä äänittäjäll'ä on varmasti ollut oma syynsä siihen. Viisi senttiäni, kiitos.
 
Toi "niillä eväillä on mentävä, mitä repussa on- koulukunta" taitaapi olla se yleisin.
Melko harvassa taitaapi olla ne paikat, mis on sata bassaria, sata mikkiä ja sata etusta ja joiden yhdistelmiä (miljoona) vois seuraavat kymmenen vuotta testata.
 
Asiasta yleisesti puhutaan käsitteellä "ammattitaito". Soittajan, äänittäjän, miksaajan, sovittajan, tuottajan tai kuun asennon ammattitaito.
 
Paskaa on helppo tehdä hyvilläkin vehkeillä.
 
Olenko mä muuten hirveen väärässä, vai onko ttoi "asiasta kukkaruukkuun" mun lanseeraama termi? Jos näin on, niin sen käytöstä vaadin copyraittia plussalla palkittuna.

Laitetaan gramexeja tulemaan kunhan levylle painetaan... Mut kyllä totta on se että yleensä eväät on ne, mitä repusta löytyy. Se on sit ammattitaidosta kiinni miten niitä tykkää käyttää, mut perusajatus on kuitenkin e, että pitää soittaa oikein ja pirun hyvin, ennenku valituilla mikeillä on olennaista merkitystä, ne kun ei sitä soittotatsia paranna mihinkään.