Studiotyöskentely ›

Niq: Fiiliskysymys, ah. olen vahvasti sitä mieltä että mikäli joku ajattelee ettei fiilistä ole koska ei ole laitetta X, on jossain jotain vialla...
 
Jos rumpalista tuntuu, et jakkara on väärä, niin fiilis on kirjaimellisesti päin persettä. Vaik se jakkara itsessään ei pitäis äänitteellä kuulua.

JoKo: Onko kukaan ollut tilanteessa jossa sulla on jo 8 ottoa jostain raidasta ja sitten mietitään että pitäiskö ottaa vielä pari lisää? Tai levyä on miksattu monta viikkoa ja kertaalleen todettu se jo valmiiksi... sitten päivää ennen masterointia tulee soittoja että pitäiskö haitsua nostaa c-osassa desibeli ja editoida yksi rumpufilli erilaiseksi? Pari tahtia vois leikata introsta pois ja niin edelleen...
 
Jos levy olisi äänitetty nauhalle niin nää asiat olisi ehkä mietitty tarkemmin jo ennen äänitystä...
 
Toisaalta joskus projektien pallottelu useamman pajan kesken on ainoa keino että jotain ylipäätään saadaan aikaiseksi.
 
Prosessi kuuluu hyvin paljon lopputuloksessa. Vempeleet ja mahdollisuudet voi inspiroida tai viedä huomion epäoleellisuuksiin.
 
Oikesti harmittaa kun se miksaaminen tuntuu aika pitkälti tuottamiselta samalla, kun nykyään on vallalla enemmän semmsota "mä varmuuden vuoksi vedän tähän sata raitaa perkkua, ne huonot voi sit miksatessa jättää pois" ja semmonen "tähän tulee tätä kitaraa vaan kertseihin, mut mä oitin koko matkalle kun senhän voi miksatessa jättää pois" jne. jne.
 
Olenkin jo pitempään yrittänyt kaikissa omissa projekteissa ajaa semmosta ideaa, että kun lähdetään äänittämään tosissaan, niin pitäisi niinku tietää etukäteen mitä ollaan tekemässä eikä semmosta "oho, täst tuli tämmönen, no kai tää on aika kiva". Tämmöisessä ne laitteet vie huomion olennaisesta, mun mielestä.

Mikael: Ihmiset saa eri asioista fiiliksiä. Mikä siinä nyt on vaikea ymmärtää? Miksi jonkun fiilikset pitää dumata naurettavina vain koska itse saa fiilkset jostain muualta?
 
Dumasin ne naurettavina koska halusin vastata aloittajan ja parin muun kärkevään "nykyaika on paskaa ja ennen oli paremmin" -dumaukseen dumauksella. Olin heikko, provosoiduin. Sori kaikille.
 
Ei siis enää mennä siihen. Halusin vaan vähän kyseenalaistaa koko asiaa, mua ihmetyttää vaan suuresti et se fiilis tarttee jotain nauhaa. Mut jos se on vaan niin, sit onnea sille tielle.

JoKo: Jos levy olisi äänitetty nauhalle niin nää asiat olisi ehkä mietitty tarkemmin jo ennen äänitystä...
 
Olet asian ytimessä. Tuntuu paljolti siltä että ennen bändit oikeesti treenas ja mietti näitä juttuja paljon enemmän. Kun katsoo livetallenteita jostain 70-80-luvun taitteesta niin kyl siellä vaan on niin rautaista menoa lavalla verrattuna moneen nykybändiin. Että on asuttu siellä treenikämpällä ja soitettu sitä musaa. Sitä mäkin haluaisin, ei se vaan oo niin helppoa sit kuitenkaan.
 
Paljon enemmän siihen lopputulokseen vaikuttaa juurikin tää ennen nauhalle raaputtamista tai laturiin laulamista kulutettu aika, kuin itse äänitysprosessi tai välineistö. Munsta.

Lukemalla vanhojen miksaajien sekä tuottajagurujen edesottamuksia ja elämänkertoja vuosien varrelta, saa aika hyvin käsityksen siitä miten tärkeää on saavuttaa oikea fiilis musiikinteossa. Ja miten uskomattomia asioita sen eteen on historiassa tehty, että on saatu johonkin lauluotokseen tai vaikka koko biisiin se oikea henki. Ja syykin on ilmeinen, koska jälkikäsittelyllä ei voida koskaan luoda jotain sellaista mitä siinä materiaalissa ei ole jo lähtökohtaisesti.
 
Kaikki se tekniikka on tehty palvelemaan musiikintekoa, eikä päinvastoin. Jos laulajan tarvii laulaa munasillaan tyhjässä kaivossa saavuttaakseen täydellisen suoritusfiiliksen, niin se kannattaa silloin tehdä niin. Ei se epämiellyttävässä työympäristössä vasten taiteilijapersoonan tahtoa väännetty materiaali parane siitä mihinkään kertomalla että "mutku tää on nyt tehty 64bit/192khz formaatissa, tää on pakko olla hyvän kuuloinen".

Niq: Dumasin ne naurettavina koska halusin vastata aloittajan ja parin muun kärkevään "nykyaika on paskaa ja ennen oli paremmin" -dumaukseen dumauksella. Olin heikko, provosoiduin. Sori kaikille.
 
Ahaa... no täähän oli jo mulle liian hienovaraista joten en ymmärtänyt, mut mähän oonkin vaan rumpali :D

Poistin tekstin liian vaarallisena niille, jotka ottavat kommenttini vakavasti.

Pieni jatko vielä edelliseen. Että kyllä analoginen nauhoitusympäristökin toimii tunnelmanluojana ja nostaa osaltaan fiilistä. Joo, kyllä näin on, mutta tarkoitin fiiliksellä kylläkin itse henkistä tilaa.

Teijo K.: Ihan hyvin voi nauha pelastaa paskan oton, jos soittaessa on hyvä fiilis siitä et nyt muuten soundaa kun on analogiaa. Soittaminen on fiilispuuhaa. Mä epäilen että amatööripuolella tää fiiliksen merkitys on jopa suurempi kuin ammattilaisilla, koska se fiilis pääsee vaikuttamaan siihen suorituksen tasoon enemmän.
 

 
Saisi tuolla ammattipuolellakin enemmän äänitykset perustua hyvään fiilikseen, sillä se taitaa olla peräti tärkein seikka koko biisissä. Riippuu tietenkin vähän biisin luonteesta, mutta noin yleensä nostaisin fiiliksen ykkösasiaksi.

Pieni jatko vielä edelliseen. Että kyllä analoginen nauhoitusympäristökin toimii tunnelmanluojana ja nostaa osaltaan fiilistä. Joo, kyllä näin on, mutta tarkoitin fiiliksellä kylläkin itse henkistä vireystilaani Ainoastaan silloin, kun se on kunnossa voin nauhoittaa ja olla lopputulokseen tyytyväinen. Senpä vuoksi kotiäänitys on realistisesti tällä hetkellä ainoa vaihtoehto, jopa senkin vuoksi, että en pysty toisten seurassa ollessani olemaan täysin avoin ja siten toimimaan aivan kuten itse haluan.
 
Muusikot ja ihmiset puhuvat yleensä niin kuin bändin tai artistin esiintyminen yleisölle olisi erittäin tärkeää, mutta mielestäni muusikko voi toimia aivan samoin kuin esim. taidemaalari tekee teoksen ja asettaa sen ihmisten kuultavaksi. Tällöin yleisö ei pääse vaikuttamaan lopputulokseen, mikä voi olla erittäin hyväkin asia. Musiikki tehdään juuri sellaiseksi, kuin sen itse haluaa. Kuinka moni on esim. kuullut lempiartistejaan lavalla. Minä kuulun sellaiseiin, jotka eivät ole kuulleet suosikkiartistejaan konserteissa, vaan tutustuminen on tehty äänitteiden kautta.
 
Musiikki on tärkein asia ei artistin tai bändin menestyminen, mutta useimmat artistit tekevät musiikkia menestyäkseen. Näin on uskottava, koska jälki on niin rumaa. Kuka näitä suomalaisten levytyksiä oikein ostaa. Sitä täytyy ihmetellä. Samoin ulkomaisten osalta.
 
Huomenna on jälleen uusi päivä, toivottavasti silloin kehityksen ratas pysähtyy ja kääntyy toiseen suuntaan: kohti mennyttä, jolloin tuleva on mennyttä ja mennyt on tulevaa.

Makuasioita..
 
Ite tykkään kuunnella tiettyjä juttuja tuolla mun vanhalla rohisevalla vinylivehkeellä ja se on ihan jees. Mutta suurin osa musiikista tulee nykyään kuunneltua joko kännykän soittimella tai tietokoneelta iTunesista ostetuilta. Jos oikeen tekee mieli kuunnella jotain tiettyä biisiä, eikä sitä löydy, niin voin sen kuunnella/ katsella myös Youtubesta, paskoilla soundeilla..
Oon ennen ollut HIFI/ Highend - harrastaja, silloin vinyyliajalla, mutta omasta mielestä digitaalinen ääni nykyään on ihan asiansa ajavaa..
 
Mutta tuohon alunperäiseen kysymykseen.. Hommaappa jostain Super/ HIFI VHS nauhuri! Hifi/ stereo äänellä.. Siinä on kelpo analogisoundi ja laitteita varmaan löytyy käytettyinä ihan pilkka hintaan..
 
Ja Vintiöistä puheenollen: http://www.youtube.com/watch?v=5LMYCjEKAmE
Mielestäni parhaimpia sketsejä ikinä..
 
Makuasioita..

Huhhuh. Siinä oli patoumia kerrakseen.
 
Ei olisi parikymmentä vuotta sitten, ennen internetaikaa, onnistunut tuollaisen vuodatuksen julkituominen, näin helposti. Siinäkin ollaan menty taaksepäin.
 
Se on musta ihan ok, että kuka käyttää mitäkin tallennukseen ja tekemiseen, jos siitä saa oikean tunnelman, minkä avulla saa luritettua virtuoosimaisen tulkinnan. Mutta ei se poista sitä tosiseikkaa, että ko. tekniikassa on omat rajoituksensa. Vaan eipä sekään tee siitä väärää toimintatapaa.
 
Mutta hiukan hämmentää tuollainen puolentoista sivun kirjoitus siitä, että nykyään kaikki on paskaa(en kiistä, etteikö näin monelta osin voisi ollakin), ennen ei ollut ja jos ei tätä tajua on joko tyhmä narsisti ja/tai liian nuori. Tätä lajia kun löytyy riittävästi Hs.fi tai Suoli24.fi keskustelupalstoilla. Mun mielestä tää ei enää liity kovin paljon edes otsikonmukaiseen kasettinauhuriin ja etääntyy vauhdilla myös "studiotyöskentelystä".
 
- Niko
 
edit: sana puuttui

Pahoitteluni Niq, mä olin näköjään pahasti hakoteillä suhun verrattuna.

cozmo:
Mutta hiukan hämmentää tuollainen puolentoista sivun kirjoitus siitä, että nykyään kaikki on paskaa(en kiistä, etteikö näin monelta voisi ollakin), ennen ei ollut ja jos ei tätä tajua on joko tyhmä narsisti ja/tai liian nuori. Tätä lajia kun löytyy riittävästi Hs.fi tai Suoli24.fi keskustelupalstoilla. Mun mielestä tää ei enää liity kovin paljon edes otsikonmukaiseen kasettinauhuriin ja etääntyy vauhdilla myös "studiotyöskentelystä".
 
Sama mieltä.

Mikael: Pahoitteluni Niq, mä olin näköjään pahasti hakoteillä suhun verrattuna.
 
Jep. Mun ei oikeastaan tarvii enää sanoa mitään kun aloittaja itse jo kertoi kaiken. I rest my case.

Musta on muuten mielenkiintoista, että eräät paskimmista kuulemistani miksauksista oli tehty analogisesti ja eräät parhaimmista taas täysin digitaalisesti. Sitten kun kärjistetään vähemmän, olen kuullut hyviä ja huonoja molemmissa formaateissa.
 
Digitaalinen=kylmä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kyse on vaan siitä, osaako vai ei. 16bit/44k1 on erittäin riittävä formaatti miellyttävän soundin taltioimiseen, jos tietää mitä tekee.
 
Sekin on mielenkiintoista, että vinyylit kaiverretaan nykyään pitkälti suoraan CD-levyn tasoisesta äänestä. Sekin on parempi kuin 80-luku, sillä 80-luvulla kaivertajat käyttivät digitaalisia viivelinjoja signaalitiellä, ja ne olivat parhaimillaankin lähellä 14-bittistä dynamiikkaa, eikä edes aloiteta keskustelua näiden muuntimien yleisestä surkeudesta. Siinä sitä lämpöä..

virtalahde: Musta on muuten mielenkiintoista, että eräät paskimmista kuulemistani miksauksista oli tehty analogisesti ja eräät parhaimmista taas täysin digitaalisesti. Sitten kun kärjistetään vähemmän, olen kuullut hyviä ja huonoja molemmissa formaateissa.
 
Näin. Tallennusformaatti ja käsittelytapa eivät tee, tuota eivätkä miksaa musaa.
 
Digitaalinen=kylmä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kyse on vaan siitä, osaako vai ei. 16bit/44k1 on erittäin riittävä formaatti miellyttävän soundin taltioimiseen, jos tietää mitä tekee.
 
Ja näin. Esimerkiksi Rushin Moving Pictures on miksattu 16 bit digitaaliin, ja siinä on loistosoundit.
 
Sitä käytetään mikä toimii, ei siinä sen kummempaa.

virtalahde: Musta on muuten mielenkiintoista, että eräät paskimmista kuulemistani miksauksista oli tehty analogisesti ja eräät parhaimmista taas täysin digitaalisesti. Sitten kun kärjistetään vähemmän, olen kuullut hyviä ja huonoja molemmissa formaateissa.
 
Digitaalinen=kylmä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kyse on vaan siitä, osaako vai ei. 16bit/44k1 on erittäin riittävä formaatti miellyttävän soundin taltioimiseen, jos tietää mitä tekee.
Totisesti
 
Sekin on mielenkiintoista, että vinyylit kaiverretaan nykyään pitkälti suoraan CD-levyn tasoisesta äänestä. Sekin on parempi kuin 80-luku, sillä 80-luvulla kaivertajat käyttivät digitaalisia viivelinjoja signaalitiellä, ja ne olivat parhaimillaankin lähellä 14-bittistä dynamiikkaa, eikä edes aloiteta keskustelua näiden muuntimien yleisestä surkeudesta. Siinä sitä lämpöä..
Eli käsitinkö oikein, jos ehdoin tahdoin lähettää masterin levyverstaalle kelanauhalla tms. niin tehtaan sedät äänittelevät sen kuitenkin tietokoneelle tai vastaavalle?
 
Ja toisekseen lämminsoundiset 80-luvun vinyylit ovät käyneet cd:tä huomattavasti kuppasemmassa muodossa välillä? Muistanko oikein, että side-kanavaa viivästetään kaiverruksessa? Vai oonko ihan hakoteillä? Jos näin on, niin vinyylin etuihin tuskin on kuulunut parempi retseokuva. :D

cozmo: Jos näin on, niin vinyylin etuihin tuskin on kuulunut parempi retseokuva. :D
 
No ei hemmetissä oo kuulunut parempi stereo, paitsi jos "parempi stereo on monompi stereo".
:-D
 
Kyllä se että stereokuva väistämättä on kärjellään seisova kolmio sen sijaan että se voisi olla aidosti binauraali, on rajoittava tekijä vaikka se kuulostaisi hyvältä. Useinkinhan se on niin että rajalliset työkalut pakottavat tekemään yksinkertaisimpia ratkaisuja ja siten parantavat lopputulosta. Kun tämä viedään äärimmilleen, puhutaan "dogmasta". Mutta ei se ole niiden työkalujen ansio että ne ovat rajallisia, vaan se kertoo enemmän siitä että käyttäjä ei ilman pysty pysyttelemään hyvän maun puitteissa.
 
Kerran kävi niinkin että olin miksaamassa levyä, ja studiossa oli tarjolla kaikkia kivoja analogilaitteita, kokoelma sellaisia laitteita joista oikeasti tykkään ja oon normaalisti hyvinkin innostunut, että ei kun patchaa mukaan vaan. Mutta kun se äänite kuulosti jo valmiiksi siltä miltä piti, melkeinpä jo kun kanavat avasi, niin en sitten laittanut.

Old Guitar: Olet niin nuori, vielä untuvikko henkisesti ja kommentoit asioita joista sinulla ei ole kokemusta...
 
Mulla on joitain satoja LP-levyja sekä vielä jonkin verran enemmän CD-levyjä, tietokoneeni kovalevyllä on musaa vuorokausitolkulla mp3, wav ja acc -formaateissa + kuuntelen nykyään aika lailla myös Spotifyta. Mulla on ollut (ja on edelleen) vuosia laadukas vinyylipyöritin, CD-soitin, C-kasettisoitin, Md-soitin, kelanauhuri ja tietokone varustettuna laadukkaalla äänikortilla. Oon äänittänyt sekä nauhalle että kovalevytallentimelle sekä eri softilla suoraan tietokoneen kovalevylle. Vaikka en koekaan itseäni vanhaksi enkä vielä kovinkaan kokeneeksi, niin mielestäni sun argumentointi ja mieleipiteteet tästä käsillä olevasta aiheesta ovat jotakuinkin naurettavia. Sun puheet mm. naisrokkareista ja nykypäivän muusikoiden tekemästä musasta osoittaa lähinnä pieruuntuneita asenteita sekä tietämättömyyttä.
 
Musan laatu ei riipu formaatista, sukupuolesta, iästä, ulkomuodosta, vuosikymmenestä tai edes markkinoinittoimenpiteistä joita muuten käyttivät hyväkseen kaikki menestyneet bändit myös menneisyydessä. Menneisyydessä ei käytetty myöskään internetin keskustelupalstoja... vink vink.