Itseäni kiinnostaisi kovasti kuulla näytteitä oikeasta kelamankasta, ja miten nauhalle vetäminen vaikuttaa soundiin. Tämän jälkeen voisi vertailla, miten lähelle nauhamallinnusplugareilla/laitteilla voi tällä hetkellä päästä.
Käytännössähän homman voisi toteuttaa näin, että olisi ensin suoraan tietokoneelle äänitetyt näytteet (esim. virveli, tamburiini, rumpubus, akustinen kitara, kokonainen miksaus), jotka lootasta äänitettäisiin huolletulla kelanauhurilla nauhalle (hiljaa ja kovaa, 15ips/30ips) ja siitä takaisiin tietokoneeseen.
Itselläni ei ole kokemusta kuin kasettiraiturista, mutte tiedän suunnilleen miten se parhaimmillaan voi muuttaa soundia. Pidän vanhan koulukunnan levyistä, jotka kuulostavat silkinpehmeälle, ja joita voi luukuttaa kovallakin ilman että korvat vuotaa verta (esim. What's Going On). Näissä levyissä kelamankalla nauhoittaminen on varmasti yksi "salainen" ainesosa, eikös?
Tiedän, että tässä on paljon erilaisia muuttujia jotka myös vaikuttavat soundiin, mutta olisi kiva, kun pystyisi tekemään oikean nauhan ja mallinnusten välillä jonkinlaista konkreettista vertailua, kun usein foorumeilla homma perustuu mielestäni aikamoiseen mutuiluun. :)
T: w_keisari |
Kauheessa jouluflunssassa yritän muodostaa järkeviä lauseita...
Tuossa taannoin tehtiin kollegoiden kanssa juurikin ko. testi, jossa oli käyty läpi samaa rumpulooppia eri nauhureilla, nauhoilla ja erillaisilla mallintavilla.
Lopputulos oli sikäli odotettu, että erot olivat joissain tapauksissa pienehköjä ja toisissa suurehkoja.
Yks kuulosti semmoselta ja toinen tämmöseltä. Niettä revippä siitä sitten mitään nyrkkisääntöjä mihinkään.
C-kasetti tuo toisinaan sen "jonkin" siihen johonkin, toisinaan taas huippuunsa kalibroitu Otarikin on liikaa.
Mutta minusta oli hauska huomata, että miedosti käytettyinä näistä mallintavistakin sai melkolailla hyvää soundia lävitte.
Esimerkiksi se wintagewarmer2 semidriven-presetti on osoittautunut rumpuryhmiin melko meheväksi lähtökohdaksi. Dont Clone The Beat. Own The Beat. |
J Kascis
j-o-n-e
dewil