Studiotyöskentely ›

Vähän mopommalla setillä liikenteessä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=e_eZSKZa-OI
 
Harvinaisen tyylitajuton rumpali. :)

Capelle plussa.

Harvinaisen tyylitajuton rumpali. :)
 
Oikea fraasi tähän kohtaan taitais olla että "poikkeaapas sen estetiikka vallitsevista ihanteista". Kun on Modern Drummerin Hall of Famessa, on persoonallinen, ei paska. :D

Kun on Modern Drummerin Hall of Famessa, on persoonallinen, ei paska.
Ehkä ei paska, mutta silti Harvinaisen tyylitajuton rumpali.

Mitä Portnoyn omista puheista voi päätellä, niin ei se tyylitaju ole pahimpana ongelmana, vaan sysipaska maku. Portnoy kun tuppaa ihannoimaan kaikkea teknistä ja hankalaa enemmän kuin biiseihin sopivaa materiaalia.

Vähän mopommalla setillä liikenteessä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=e_eZSKZa-OI
 
Pakko sanoa, että voi järkytys millaista paskaa. Nuo kaksi heviurpoa kyllä pilasivat tämän vedon aivan totaalisesti.
 
Gilbert on omissa jutuissaan edes hauska, Portnoy ei.
 
Mitä Portnoyn omista puheista voi päätellä, niin ei se tyylitaju ole pahimpana ongelmana, vaan sysipaska maku. Portnoy kun tuppaa ihannoimaan kaikkea teknistä ja hankalaa enemmän kuin biiseihin sopivaa materiaalia.
 
Ainakin tähänastinen soitanta puhuu vahvasti tämän väittämän puolesta.

Mitä Portnoyn omista puheista voi päätellä, niin ei se tyylitaju ole pahimpana ongelmana, vaan sysipaska maku. Portnoy kun tuppaa ihannoimaan kaikkea teknistä ja hankalaa enemmän kuin biiseihin sopivaa materiaalia.
 
Pätee aika pitkälti koko Portnoyn komentaman orkesterin musiikkiin. Ei ehkä huonoa, mutta liikaa keskitytään tekniikkaan, shreddaukseen ja ylipäätään muuhun minun mielestäni turhaan.

Aika lailla offariksi mennyt mutta...
 
...Mielestäni Portnoyn orkesteri on viime vuosituhannen puolella tehnyt jonkin verran vallan verratonta musiikkia. Scenes from a Memory on parhaita levyjä koskaan.
 
Uudemmat levyt ovat sitten asia erikseen. :(

Pätee aika pitkälti koko Portnoyn komentaman orkesterin musiikkiin. Ei ehkä huonoa, mutta liikaa keskitytään tekniikkaan, shreddaukseen ja ylipäätään muuhun minun mielestäni turhaan.
 
Kieltämättä samaa mieltä. Ei tästä kauaa ole kun vielä itse oli niin täysin DT fani kuin olla ja voi, vaikken koskaan erityisemmin siitä kikkailusta välittänytkään, oli se sitten kitaralla, rummuilla, bassolla tai koskettimilla. Eikä se LaBrien kiekuminen täysin uponnut silloinkaan. Olinpa jopa bändillä töissä useamman vuoden heidän forumeitaan siivoamassa. Aikansa kutakin, kai.

Ehkä ei paska, mutta silti .
 
Eiku oikea termi on rummuttimilla itseään ilmaiseva musiikintekijä, jolla on harvinaisen outo maku. Vähän niinku Lars.
 
Näin niin kuin vitsin ohessa totta toinen puoli -tyyliin voisi mietiskellä sitä, että kuinka moni varsinaisesti kutsuisi itse asiassa Portnoyta tai Ulrichia rumpaliksi sanan varsinaisessa merkityksessä? Herrojen estetiikka kun ei millään tavalla kohtaa yleisesti hyvänä pidettyjen rumpaleiden vastaavan kanssa. Vähän niinku ei kovin moni ottaisi kameleonttimaiseksi studiokitaristiksikaan B. B. Kingiä, Hendrixiä tai Yngwietä.
 
Joo, ja sitten varmaan taas takasin aiheeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=0MUPPKWHfyU
 
Mitä herran tyylitajuun tulee, niin kyllä hän mun mielestä osaa soittaa asiat aika fiinistikin kun tarve tulee. Mutta tietty mielipidekysymyksiä.
 
En tiedä mitä puheita nää muut on kuunnellu, mutta siitä Mike on tainnu kyllä sanoa, että faninsa odottavat heiltä tietynlaista teknisyyttä ja ilmeisesti he myös nauttivat sellaisen soittamista. Itse en hirveästi tykkää sellaisista miljoona nuottia sekunnissa shreddauksista kovinkaan paljoa, mutta he selvästikin tykkäävät, koska tekevät sellaista. Ja varmaan siis joku muukin tykkää kun poikien musiikki sen verran hyvin myy.
 
Ite oon alusta asti nauttinu Portnoyn soitannasta ja just siitä teknisyydestä siinä ja nimenomaan siitä, kuinka hyvin se istuu siihen musiikkiin siinä ympärillä. Siinä on jotain melodista. Kaikki haukkuu Images and Wordsin rumpusoundeja (jopa Portnoy ite), mä tykkäsin niistäki... varmaan just sen kasarifiiliksen vuoksi. En tiiä mistä se johtuu, että tykkäsin niistä, mutta en ala niitä haukkumaankaan vain sen takia että porukassa tyhmyys tiivistyy.
 
Systematic Chaosilla oli kivat tollaset hevirunput ja mä just koin että se saundi sopis hyvin siihen settiin, mitä ite yritin tossa tehä. Ei se nyt kuitenkaan mitään elämää tärkeämpää ole, että pitää katella sitten joku toinen kerta uudestaan ja hakea sitä oikeaa soundia just siitä soitostaki sitten. :)

Moi vaan.
Haluaisin vielä palata tuohon alkuperäiseen kysymykseen rumpusoundien tekemisestä, joka on todella aikaa viepää puuhaa kokemukseni perusteella. Totta on, että soittajalla on älytön vaikutus rumpusoundiin. Portnoy lyö lujaa ja soundit ovat aika äärimmäiset monellakin tavalla.
 
Itsekin olen yrittänyt rumpusoundeja kaivaa monella eri tavalla, kuten plugareilla ja tietysti ennen kunnon plugareita ihan mikserin eq:lla. Jotenkin rummun hyvä perussoundi pitäisi kuitenkin saada talteen ennen kuin tarvii vääntää mitään radikaalia. Tässä muutamia opittuja tai kokeiltuja keinoja, ei kuitenkaan mitään totuuksia.
 
- Overheadit samalla etäisyydelle virvelistä (mitta käteen)
- Zoomaa äänitetystä materiaalista iskun aaltomuoto niin isoksi, että voit siirtää pienet virheet kaikki samaan vaiheeseen.
- Ota virveli kahdelle eri raidalle, esim. konkkamikki suoraan virvelin runkoon osoittamaan sivulta 5 cm päästä ja SM57 yläkalvolle. Tarkista taas vaihevirhe aaltomuodosta ja siirrä samaan kohtaan.
- Konkka ja SM57 ovat eri soundisia ja silloin on helpompi rakentaa toisella se kirkkaus ja toisella lätisevä runkosointi (n. 230Hz)
- Jotta onnistut, tarvitset todella hyvin toimivan geittauksen, koska muuten kaipaamasi yläpään nostaminen saa aikaan riipivän soundin.
- Konkan soundista yrität kaivaa (moni)alue kompressorilla sitä yläaluetta enemmän jotta saat kaipaamasi kirkkautta. Toisin sanoen kompressoit enemmän sitä aluetta jolta sopiva kirkkaus / resonanssi löytyy.
- SM57 yläkalvolla toistaa rumpusi soundin ja resonoinnin tukevammin. Jos (kun) ei satu samoille laduille, voit repiä irti sen minkä saat, mutta taas oikein säädetty kompura on tärkeämpi kuin eq. Monialue sellaisella saa sitten korostettu jotain taajuuksia
- Kuitenkin rumpusetti pitää soida kokonaisuutena, pelkkä virvelikanava ei kuulosta siltä, miltä virveli kuulostaa kun koko setti soi.
 
Sitten on osasto DrumKit From Hell ja nämä uudet rumpusoftat, jotka soittavat useampaa samplea peräkkäin ja soundaavat kyllä hyvältä omalla tavallaan. Mutta silloin täytyy olla aikaa editoida enemmän kuin soittaa. Jotenkin itse tykkään kuitenkin oikeasti soitetusta, mutta makuasia tämäkin. Hauskaa rumpusoundia saa neljälläkin mikillä. Tai yhdellä.
 
Hyviä rumpujen miksaamisen vinkkejä saa netistä eri lähteistä, itse katsoin muutaman kuukauden aikana "opetusvideoita" maksullisesta grooveboxmusic.com -sivuilta. Siellä oli myös softajuttujen lisäksi juuri rumpujen mikittämisestä juttuja. Todella työlästä se on, jos ei tee sitä työkseen.
 
Varaa aikaa ja hermoja ja kokeile. Musiikin äänittäminen on todella palkitsevaa ja jos et tällä kertaa saa aikaiseksi haluamaasi, niin ensikerralla olet taas kokeneempi asian suhteen!
 
Tsemppiä!
 
T: Juha
 
ps. viimeisenä vinkkinä: taajuusanalysaattori paljastaa pahimmat piikit ja resonanssit joita pitää leikata ettei ne peitä alleen "sitä oikeampaa soundia".

Moi vaan.
Haluaisin vielä palata tuohon alkuperäiseen kysymykseen rumpusoundien tekemisestä, joka on todella aikaa viepää puuhaa kokemukseni perusteella. Totta on, että soittajalla on älytön vaikutus rumpusoundiin. Portnoy lyö lujaa ja soundit ovat aika äärimmäiset monellakin tavalla.
 
Itsekin olen yrittänyt rumpusoundeja kaivaa monella eri tavalla, kuten plugareilla ja tietysti ennen kunnon plugareita ihan mikserin eq:lla. Jotenkin rummun hyvä perussoundi pitäisi kuitenkin saada talteen ennen kuin tarvii vääntää mitään radikaalia. Tässä muutamia opittuja tai kokeiltuja keinoja, ei kuitenkaan mitään totuuksia.
 
- Overheadit samalla etäisyydelle virvelistä (mitta käteen)
- Zoomaa äänitetystä materiaalista iskun aaltomuoto niin isoksi, että voit siirtää pienet virheet kaikki samaan vaiheeseen.
- Ota virveli kahdelle eri raidalle, esim. konkkamikki suoraan virvelin runkoon osoittamaan sivulta 5 cm päästä ja SM57 yläkalvolle. Tarkista taas vaihevirhe aaltomuodosta ja siirrä samaan kohtaan.
- Konkka ja SM57 ovat eri soundisia ja silloin on helpompi rakentaa toisella se kirkkaus ja toisella lätisevä runkosointi (n. 230Hz)
- Jotta onnistut, tarvitset todella hyvin toimivan geittauksen, koska muuten kaipaamasi yläpään nostaminen saa aikaan riipivän soundin.
- Konkan soundista yrität kaivaa (moni)alue kompressorilla sitä yläaluetta enemmän jotta saat kaipaamasi kirkkautta. Toisin sanoen kompressoit enemmän sitä aluetta jolta sopiva kirkkaus / resonanssi löytyy.
- SM57 yläkalvolla toistaa rumpusi soundin ja resonoinnin tukevammin. Jos (kun) ei satu samoille laduille, voit repiä irti sen minkä saat, mutta taas oikein säädetty kompura on tärkeämpi kuin eq. Monialue sellaisella saa sitten korostettu jotain taajuuksia
- Kuitenkin rumpusetti pitää soida kokonaisuutena, pelkkä virvelikanava ei kuulosta siltä, miltä virveli kuulostaa kun koko setti soi.
 
Sitten on osasto DrumKit From Hell ja nämä uudet rumpusoftat, jotka soittavat useampaa samplea peräkkäin ja soundaavat kyllä hyvältä omalla tavallaan. Mutta silloin täytyy olla aikaa editoida enemmän kuin soittaa. Jotenkin itse tykkään kuitenkin oikeasti soitetusta, mutta makuasia tämäkin. Hauskaa rumpusoundia saa neljälläkin mikillä. Tai yhdellä.
 
Hyviä rumpujen miksaamisen vinkkejä saa netistä eri lähteistä, itse katsoin muutaman kuukauden aikana "opetusvideoita" maksullisesta grooveboxmusic.com -sivuilta. Siellä oli myös softajuttujen lisäksi juuri rumpujen mikittämisestä juttuja. Todella työlästä se on, jos ei tee sitä työkseen.
 
Varaa aikaa ja hermoja ja kokeile. Musiikin äänittäminen on todella palkitsevaa ja jos et tällä kertaa saa aikaiseksi haluamaasi, niin ensikerralla olet taas kokeneempi asian suhteen!
 
Tsemppiä!
 
T: Juha
 
ps. viimeisenä vinkkinä: taajuusanalysaattori paljastaa pahimmat piikit ja resonanssit joita pitää leikata ettei ne peitä alleen "sitä oikeampaa soundia".

ps. viimeisenä vinkkinä: taajuusanalysaattori paljastaa pahimmat piikit ja resonanssit joita pitää leikata ettei ne peitä alleen "sitä oikeampaa soundia".
 
Miksaatko volat nollilla vai kuinka? Hiukan kun jaksaa nähdä vaivaa ja opetella, niin korvat kyllä kertovat jos joku on pielessä, paremmin kuin mikään analysaattori. Se käyrällä näkyvä taajuuspiikki kun ei automaattisesti tarkoita sitä, että kuulostaa huonolta.
 
Raitojen siirtelyä helpompaa on treenata mikittämään kunnolla eli kuunnella ja siirrellä niitä mikkejä niin kauan, ettei tartte miettiä mitään käppyröiden zoomailua, tuijottelua ja siirtelyä.
 
"Vaihevirhe" ei ole mikään absoluuttinen huono asia. Monen eri tyylin ja etenkin aikakauden ominaissoundit pohjaavat vaihe-eroilla pelaamiseen.

Miksaatko volat nollilla vai kuinka? Hiukan kun jaksaa nähdä vaivaa ja opetella, niin korvat kyllä kertovat jos joku on pielessä, paremmin kuin mikään analysaattori. Se käyrällä näkyvä taajuuspiikki kun ei automaattisesti tarkoita sitä, että kuulostaa huonolta.
 
Raitojen siirtelyä helpompaa on treenata mikittämään kunnolla eli kuunnella ja siirrellä niitä mikkejä niin kauan, ettei tartte miettiä mitään käppyröiden zoomailua, tuijottelua ja siirtelyä.
 
"Vaihevirhe" ei ole mikään absoluuttinen huono asia. Monen eri tyylin ja etenkin aikakauden ominaissoundit pohjaavat vaihe-eroilla pelaamiseen.
 
Komppaan. Toi edellisen kirjoittajan metodi on mun mielestä loistava esimerkki siitä miten turhanpäiväinen, väärien asioiden järkeily ja näköaisti harhauttaa tekemään jotain muuta kuin KUUNTELEMAAN.
 
Ennen kuin mitään raitoja alkaa siirtelemään ja "korjailemaan", kandee ne rummut valita harkiten, pistää kunnon kalvot, laittaa hyvään vireeseen, kasata järkevästi vuodon minimoimiseksi, valita hyvät kapulat. Sitten voi ruveta miettimään jotain mikkejä. Lähtee hyvin pienestä määrästä (4-7) liikkeelle, tutkii tilannetta korviensa avustuksella ja lisää tarpeen mukaan. Vaiheenkääntönappulat kandee paukutella systemaattisesti läpi aina kun lisää jotain tai siirtää. 90% tapauksissa miksattaviksi tulevissa raidoissa on jotkut pari raitaa jotka flippamalla setti yhtäkkiä alkaa kuulostaa täysjärkiseltä. Toi "siirtely vaiheeseen" on rehellisesti sanottuna urpoa hommaa, ellei yritä korjata jotain tiettyä ongelmaa. Silloinkin se on loputon suo.
Helppoa se rumpujen äänitys tai miksaus ei ole, mutta jostain syystä monet tekee siitä itselleen turhaan vielä vaikeampaa ja keskittyy aivan epäolennaisiin asioihin. Kuten äänittämisessä yleensäkin.

Moi,
Pointti meni näköjään vähän ohi kahdelta edelliseltä kommentoijalta.
 
Tottakai on selvää että raitojen siirtely ei voi olla normaalia työskentelyä. Vinkki tarkoitettiin opetusmielessä tarkastamaan missä vika voi olla JOS KORVIENVÄLI sitä ei kerro. Idea siis on vähän samanlainen kuin digikuvaus vs filmille. Nykyään kuvan voi tarkistaa saman tien ja valottaa uuden "ruudun" kun heti näkee lopputuloksen. Filmiaikana oltiin tyytyväisiä, mutta petyttiin kun saatiin kuvat kehityksestä käteen. Meni siis pidemmän kaavan mukaan kuin nykyään. Jos raitojen aikaero on iso > mikit on väärässä paikassa.
 
Sama koskee analysaattoria. Jos kuulee että jokin on pielessä/kumisee/piikkaa, niin kyllähän melkein joka softan mukana tuleva analysaattori paljastaa heti ko. taajusalueen missä mennään. Kyllä aika moni tietää ettei minkään instrumentin taajuusvaste ole viivasuora. Jokainen taablaa tyylillään, mutta se analysaattori löytyy kyllä kaikista vakavasti otettavista studioista muodossa tai toisessa.
 
Onhan tuolla noissa muissa viestiketjuissa hyviä juttuja aiheesta, ja aihe on vaikea. Vinkkejähän nämä ovat ei muuta.
 
Tsemppiä edelleen.