Studiotyöskentely ›

Mä meinasin nyt lähinnä jotain sellasta et jotain musaa olis lytätty jollain hyvällä ja huonolla niin et pysytyis kuulemaan sen vaikutuksen siinä kontekstissa johon noi on tarkoitettu...
 
Aivan! Minulle ilmiöt alkavat olla olemassa vasta sitten kun ne oikeasti kuulee, siis ilman sitä, että haluaa kuulla sen.
 
Itse oon kuullu muutamasta halvemmasta VA-synasta varsin ilmeisen aliasoinnin, ainakin MikroKorgista kuulin, ei sillä käytän siitä huolimatta mielellään aina kun kohdalle sattuu.
 
Wavesin Renessanssi Eq:t on tunnettuja aliasoinnista yli 15 kHz alueella (hymiö sulkuihin ;), jos paljon buustaa sieltä. Harvaa se kuitenkaan niin paljon häiritsee, ettei voisi käyttää.
 
Aliasointi varmasti voi olla yksi tekijöistä, miksi joku plugari tai laitin ei nk "kuulosta hyvältä". Eikä sitä välttämättä sieltä osaa korvalla erottaa erikseen, ei varsinkaan täyden tuuttauksen seasta, missä on jo niin paljon muutakin signaalia vääristämässä.
 
IMHO: sellanen tutina mulla on, että aliasoinnin ja muiden määrällä ei ole juuri väliä jos laite tekee muutoin kaameata jälkeä toiminnassaan, esimerkiksi jos se itse kompressio on suolesta.
 
Siniaalto paljastaa tietyn osan laitteen tietyistä spekseistä, mutta ei sisällä "lainkaan informaatiota" niinkuin jossain sanotaan. Kantti lienee vähän sinnepäin, mutta ei sekään kerro transienttitoistosta jne. paljonkaan. Köykkä ehdotti vissiin aikanaan mittailuun kanttiaallosta derivoituja piikkejä? (Pelottava termi)
 
Älköön kukaan ottako hernehiä nenään kirjoituksistani, vaikka ne tuleekin melkein teinipojan itsevarmuudella ja röyhkeydellä. Nää vaan nyt on mun ajatuksia aiheesta, josta en kauheesti edes tiedä saati olisi vaadittavaa kokemuspohjaa. Ja harvaa näistä ketjussa mainituista laitteista olen käyttänyt, mitannut en ole yhtäkään ja tuskin pian mittaankaan, vaikka se sinänsä onkin hauskaa puuhaa.
 
Herneitä ulos.
- Niko

mikä olisi hyvä "brickwall" limitteri?
 
kunnon adda muunnin ja ajaa sinne täysiä ääntä.

Ja tekemisen apuna ei saa olla faktatietoa laitteiden toiminnasta, koska se on insinörismäistä turhuutta, tärkeämpää on sähköpaimeneen kuseminen ja pään seinään hakkaaminen.
Ei sillä yllä minäkin todennäköisesti löydän Helsingistä Pihtiputaalle ilman karttaa ja tienviittoja, siinä vaan kestänee hetki.

Tuskin missään muualla kun muusikko ja/tai äänimiespiirissä on näin kieroutunutta ajatushirviötä, että TEORIA on KÄYTÄNNÖSTÄ irrotettu erillinen ajatuskokonaisuus ja sen tunteminen tuhoaa luovan työskentelyn. Tämä siis sekä tekniikassa, että myös itse musiikissa.
 
Komppia tälle. Olen itsekkin aina ihmetellyt että mikä kumma siinä asioiden teoriapohjan esille tuomisessa niin ärsyttää. Mulle ainakin edes pintapuolinen teorian tuntemus on auttanut saamaan vekottimista enemmän irti ja nimenomaan helpottanut niiden käyttöä epätavallisilla ja luovilla tavoilla.
 
Jos ei tiedä miten se kapistus toimii, se johtaa usein siihen että se kytketään niinkuin myyjä sanoi eikä sitten kosketa siihen taikauskoisesti sen enempää ja kielletään muitakin koskemasta. Vaikka myyjä olisikin ollut väärässä.

Komppia tälle. Olen itsekkin aina ihmetellyt että mikä kumma siinä asioiden teoriapohjan esille tuomisessa niin ärsyttää.
 
Varmaan syynä tähän on semmoset tyypit, jotka tietää teoriassa kaiken, mutta onnistuvat silti käytännössä olemaan totaalisen hukassa. Nämä tapaukset vaan kovin harvoin myöntävät kuitenkaan olevansa väärässä, koska 'nehän tietää kaiken'.
 
Jos joku soundaa korviin hyvältä, niin mitä merkitystä sillä on, jos se on 'teoriassa väärin'?
 
Siis, teoria on toki hyvä olla hallussa, mutta joskus taas pelkkään teoriaan keskistytään liikaa ja käytännössä sitä ei osata soveltaa. Sitten syntyy näitä negatiivisia mielikuvia.
 
Tai jotain.

Komppia tälle. Olen itsekkin aina ihmetellyt että mikä kumma siinä asioiden teoriapohjan esille tuomisessa niin ärsyttää. Mulle ainakin edes pintapuolinen teorian tuntemus on auttanut saamaan vekottimista enemmän irti ja nimenomaan helpottanut niiden käyttöä epätavallisilla ja luovilla tavoilla.
 
Tuskinpa kukaan sitä teorian osaamista väheksyy silloin kun se yhdistyy käytännön kokemukseen.
 
Sen sijaan sen kaltainen teoriapohja, joka perustuu puhtaasti ulkoa opittuun / hyviin luentomuistiinpanoihin ja manuaalien lukemiseen, mutta vain vähän tai ei ollenkaan käytännön hands-on -työhön, ei saa kauheasti respectiä. Ja miksikö niin?
 
Siksi, että ne jotka laitteilla sitten joutuvat työtä tekemään, törmäävät väistämättä sekä "insinöörin suunnittelemiin" (älkää ottako liian vakavasti, kaikki laitteet ovat loppupeleissä insinöörin suunnittelemia) laitteisiin joiden käyttöliittymä on elämälle vieras, että "käyttöliittymältään miellyttäviin" laitteisiin joissa saattaa olla ihan oikeita puutteitakin, mutta miellyttävän käyttöliittymän takia niitä puutteitakin hyväksytään ja jopa opitaan hyödyntämään.
 
Intuitiivisesti maalaisjärjellä hallittavissa oleva laite voittaa aina sellaisen laitteen, jonka parametriviidakko lannistaa käyttäjän kättelyssä. Näin siinäkin tapauksessa, että jälkimmäinen olisi matemaattisesti ajatellen parempi, tarkempi tai monipuolisempi. Loppupeleissähän ne halutut asiat kuitenkin ovat sekä aika yksinkertaisia että vähän henkimaailman juttuja, jolta kannalta "hyvä viba" voi riittää, ja riittääkin.
 
Klassinen esimerkki voisi tosiaan olla täälläkin ehdotettu A/D-muuntimen yliohjaaminen. Siinä laite on väärässä käytössä, mutta kummasti se vaan Bob Ludwigille ja kumppaneille kelpaa.
:-D

Tuskinpa kukaan sitä teorian osaamista väheksyy silloin kun se yhdistyy käytännön kokemukseen.
 
Sen sijaan sen kaltainen teoriapohja, joka perustuu puhtaasti ulkoa opittuun / hyviin luentomuistiinpanoihin ja manuaalien lukemiseen, mutta vain vähän tai ei ollenkaan käytännön hands-on -työhön, ei saa kauheasti respectiä. Ja miksikö niin?
Ulkoa opettelulla ei mielestäni ole mitään tekemistä tiedon kanssa.
 
Siksi, että ne jotka laitteilla sitten joutuvat työtä tekemään, törmäävät väistämättä sekä "insinöörin suunnittelemiin" (älkää ottako liian vakavasti, kaikki laitteet ovat loppupeleissä insinöörin suunnittelemia) laitteisiin joiden käyttöliittymä on elämälle vieras, että "käyttöliittymältään miellyttäviin" laitteisiin joissa saattaa olla ihan oikeita puutteitakin, mutta miellyttävän käyttöliittymän takia niitä puutteitakin hyväksytään ja jopa opitaan hyödyntämään.
 
Intuitiivisesti maalaisjärjellä hallittavissa oleva laite voittaa aina sellaisen laitteen, jonka parametriviidakko lannistaa käyttäjän kättelyssä. Näin siinäkin tapauksessa, että jälkimmäinen olisi matemaattisesti ajatellen parempi, tarkempi tai monipuolisempi. Loppupeleissähän ne halutut asiat kuitenkin ovat sekä aika yksinkertaisia että vähän henkimaailman juttuja, jolta kannalta "hyvä viba" voi riittää, ja riittääkin.
 
Klassinen esimerkki voisi tosiaan olla täälläkin ehdotettu A/D-muuntimen yliohjaaminen. Siinä laite on väärässä käytössä, mutta kummasti se vaan Bob Ludwigille ja kumppaneille kelpaa.
:-D
Komppaan ja tuplaan vielä sen kompin:)
 
Sitten ajatuksena, moniko ruotsia jossian määrin osaava vastustaa pakkoruotsia?
Moniko musiikin teoriaa opiskellut on sitä mieltä, että se on turhaa scheissea? jne. jne.
 
Mun mielestä kyllä laitetta saa ja pitääkin käyttää väärin, mutta ei se pahaa tee vaikka tietäisikin miksi se käyttäytyy niin, osaa ehkä ennustaakin käyttäytymistä.

Sitten ajatuksena, moniko ruotsia jossian määrin osaava vastustaa pakkoruotsia?
Moniko musiikin teoriaa opiskellut on sitä mieltä, että se on turhaa scheissea? jne. jne.
 
Ei välttämättä moni. Lisäksi he helpommin tunnistavat ihmiset, jotka saattavat osata hyvin kieliopin, mutta eivät pärjää puhetilanteessa tai osaavat briljeerata musiikin teoriaan liittyvillä asioilla, mutta soittaminen ja musiikillinen ilmaisu ei vakuuta.

Kysehän ei tainnut niinkään olla siitä, että pitäisi osata monimutkaisten parametriviidakkolaitteiden käyttöä, vaan siitä, että jos tietää miten jokin tietty laite toimii, on paljon paremmat edellytykset käyttää ko. laitetta luovalla tavalla riippumatta siitä onko laite helppokäyttöinen vai monimutkainen vipu ja potikka matrixi. Ensimmäinen vaihtoehto on tietysti aina hieman helpommin valjastettavissa haluaamaansa käyttöön.
 
Otetaan pelkistetyksi esimerkiksi vaikka flanger ja kelanauhuri. Kelanauhurin avulla saa aikaan flanger-efektin, vaikka laitteen manuaalissa ei moisesta välttämättä mitään sanotakaan (eikä vastaavasti flangerin käyttöohjeissa useinkaan mainita efektin syntyaikojen metodeja). Mutta henkilö joka tuntee flanger-efektin sielunmaailman; siis sen mistä moinen suihkariääni syntyy; saattaa helposti kelamankan avulla luoda myrskyäviä äänimaisemia (olettaen, että hän ymmärtää myös nauhurin toimintaperiaatteen). Luulenpa, että esim. kitarapuolella moni aloitteleva jannu tietää flanger-soundin, mutta ei miten se käytännössä luodaan (mitenkään aloittelevia kitaristeja mollaamatta). Kokemuksen myötä tietysti tällainen tieto lisääntyy ja luulenpa ettei moni teoriatiedon mollaaja ole miettinyt kuinka paljon teoriatietoa itse oikeastaan omaa.
 
Ja lopuksi vielä. Itsekin olen sitä mieltä, että teoria ilman käytäntöä ei paljoa hyödytä loppupeleissä (paitsi jos sattu sopiva kysymys kohdalle Trivial Pursuitissa), mutta kun samasta päästä löytyy sekä teoriatietoa, että käytännön kokemusta on mahdollisuudet paljon laajemmat, kuin pelkällä maalaisjärjellä ja käytännön kokemuksella. Eli jos tietää, miten joku soundi soundi syntyy, on helpompaa luodo ko. soundi monenlaisella tavalla. Ja vastaavasti jos tietää mitä mikäkin laite tekee soundille on helpompaa saada jokaisesta laitteesta irti erilaisia lopputuloksia. Ja tätähän me kollektiivisesti kutsumme luovuudeksi. Toki samat asiat voi thedä ihan kokeilun ja erheen perustalla ilman mitään tietoa laitteiden toiminnasta, mutta tällöin menee aikaakin varmasti reilusti enemmän. Eikä tämä mielestäni ole välttämättä enää luovuutta, vaan sattumaa. Mun mielestä luovuus ei ole pelkästään visiota, vaan myös kykyä tuoda se visio muidenkin ulottuville.
 
Ja tästä juuri on kyse siinä Zen ja moottoripyörän kunnosapito-romaanissakin. Suosittelen lämpimästi minkä tahansa ammattikunnan edustajalle. Mekaanikoista levytuottajiin. On siinä tietysti paljon muustakin kyse, mutta itseäni tuo on ainakin auttanut ymmärtämään teorian ja käytännön yhteenkuuluvutta. Voin tietysti olla ihan väärässäkin... Mistä sitä tietää?

Kelanauhurin avulla saa aikaan flanger-efektin, vaikka laitteen manuaalissa ei moisesta välttämättä mitään sanotakaan (eikä vastaavasti flangerin käyttöohjeissa useinkaan mainita efektin syntyaikojen metodeja).
 
Kahden kelanauhurin (tai yhden kelanauhurin ja kourallisen ylimääräisiä äänipäitä) avulla saa aikaan multitap-delayn, ja multitapilla voi luoda flangerin lisäksi myös esimerkiksi choruksen ja phaserin äänimaailmat.

Kahden kelanauhurin (tai yhden kelanauhurin ja kourallisen ylimääräisiä äänipäitä) avulla saa aikaan multitap-delayn, ja multitapilla voi luoda flangerin lisäksi myös esimerkiksi choruksen ja phaserin äänimaailmat.
 
hämmentävää!! tietokoneella tuon saa plugareilla helposti! :D

hämmentävää!! tietokoneella tuon saa plugareilla helposti! :D
 
Ei saa, saa vaan sen paskemman version...
 
Hymiö. Ehkä.

Ei saa, saa vaan sen paskemman version...
 
Hymiö. Ehkä.
 
äh kakkaa ei tuu ku alapäästä...muut on makuasioita. pakollinen :)

äh kakkaa ei tuu ku alapäästä...muut on makuasioita. pakollinen :)
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt hoho!

Mulla olis esimerkki/ kysymys tähän teoria - käytäntö juttuun.
 
Pari kertaa on käynyt niin, että valmis mixaus on alkanut "pieremään" "halvoissa" subbareissa. Eli alapää on jotenkin "löysällä" :-) vaikka alapää leikattu jotain 45 hz kohdalta. Omat Genelec 8030 toistaa homman loistavasti, kuten myös kaverini ISOT Genet: http://mastervox.fi/musicstudios/kuva_albumi.php
 
Pitääkö näissä tapauksissa mennä tutkimaan puhtaasti sitä teoria hommaa? Mittaamaan aaltoja ja käyriä..? Kun korva ei siihen riitä..?

Mulla olis esimerkki/ kysymys tähän teoria - käytäntö juttuun.
 
Pari kertaa on käynyt niin, että valmis mixaus on alkanut "pieremään" "halvoissa" subbareissa. Eli alapää on jotenkin "löysällä" :-) vaikka alapää leikattu jotain 45 hz kohdalta. Omat Genelec 8030 toistaa homman loistavasti, kuten myös kaverini ISOT Genet: http://mastervox.fi/musicstudios/kuva_albumi.php
 
Pitääkö näissä tapauksissa mennä tutkimaan puhtaasti sitä teoria hommaa? Mittaamaan aaltoja ja käyriä..? Kun korva ei siihen riitä..?
 
Hyvä esimerkki, mutta vastaus on, että ei tarvitse! Jos alapää vähän löysällä, mutta kaverilla on kuitenkin isot genet, niin eihän alapään pitäisi piereskellä. Ei varsinkaan, jos alapäästä on leikattu kaikki kuuloalueen ulkopuolella oleva pörinä pois. Teorian tutkiminen on siis turhaa.
 
M.O.T
 
Haen wuohen ja rupeen nukkumaan...

Mulla olis esimerkki/ kysymys tähän teoria - käytäntö juttuun.
 
Pari kertaa on käynyt niin, että valmis mixaus on alkanut "pieremään" "halvoissa" subbareissa. Eli alapää on jotenkin "löysällä" :-) vaikka alapää leikattu jotain 45 hz kohdalta. Omat Genelec 8030 toistaa homman loistavasti, kuten myös kaverini ISOT Genet: http://mastervox.fi/musicstudios/kuva_albumi.php
 
Pitääkö näissä tapauksissa mennä tutkimaan puhtaasti sitä teoria hommaa? Mittaamaan aaltoja ja käyriä..? Kun korva ei siihen riitä..?
 
Sääh. Kavereillas on paskat subbaset ja se on täysin niiden oma moka.

Mun mielipiteeni on se, että halpoihin subbareihin ei kannata luottaa. Eikä subbareihin ylipäänsäkään jos ne eivät ole kunnolla asennettuja.
 
Musta on aika mielenkiintoista, kuinka huoletta jengi laittaa subbareita kiinni systeemeihinsä. Eihän kenelläkään tule mieleen pistää niihin lisädiskanttiakaan sillä asenteella että kunhan on kiinni.
 
Bottnesta sen verran että jos tuo 45hz:n leikkaus tarkoittaa sitä, että miksauksesta itsestään on masterissa leikattu bottne pois, ei hyvä. Bottneongelmat pitäisi ratkaista siellä, missä niitä on, eli raidoilla erikseen. Jos bottne on epäjärjestyksessä, ei se parane sillä että sen summaa leikkaa.
 
Yllättyisitte, jos tietäisitte kuinka harvoin tulee masteroinnissa leikattua bottnea raskaalla kädellä. Yleensä se kuulostaa vaan pahalta. Parempi ratkaisu on käyttää EQ:ta ja järjestellä niitä taajuuksia vähän toisella tavalla. Joskus analogisella parametrisellä, joskus linear phasella.
 
...
 
Sitten vielä aiheeseen liittyvää asiaan. Mistä tahansa dynamiikan supistamisesta puhuttaessa pitää muistaa, että mikään limitteri tai klippaus ei ole riittävän hyvä, jos taajuusbalanssi on kuinka sattuu. Kun kaikki on tasapainossa, matskun tuuppaaminen lujemmalle on paljon helpompaa. Limitointi ja klippaus tekevät kaikki säröä, ja riippuu ihan matskusta, kumpi toimii paremmin.
 
Sekin kannattaa muistaa, että särö kumuloituu. Jos miksatessa on jo joka raidalla säröä, sitä tulee sitä enemmän mitä kovemmalle tavaran tuuppaa loppuvaiheessa.

Nää mun esimerkit olikin sellasia demojuttuja, jotka ei mene minnekkään masteroitavaksi ja kun tuota alapäätä ei niin älyttömästi mulla kuule, on parempi leikata/ veikata 35 - 45 Hz tienoille. Tai niin mää teen tällasissa tapauksissa.
 
Toinen näistä tapauksista oli sellanen, että mixaus "masterointiin" WaveBurneriin, (vai oliko vielä silloin DP), ja siellä "munat pois" noin 40 Hz ja lätty bändille. Illalla tuli soitto, että kitaristin subbari pieree ja pörisee jossain tietyssä kohtaa. No lätty mukaan ja Immulle (ISO Gene Man). Siellä kuunneltiin ja kaikki hyvin.. Hyvin kuuluu. Sitten tutkittiin jostain 100 v vanhasta analysaattorista taajuuksia ja siellä oli välillä jotain piikkejä/ vastaavaa tietyllä taajuudella. No taajuus paperille ylös ja kotia korjailemaan "masterointia" tiukalla Quulla. ReMasteroidun version jälkeen koko orkesteri oli tyytyväinen.
 
Mun laitteilla tuota eroa ei kuullut, eikä liiemmin Immullakaan. Eli, tässä herääkin kysymys, voiko korviin enään luottaa, kun mittari kertoo asian tarkemmin..? Teoriaa vai Käytäntöä?
 
Tietysti voisin sanoa soittajille, että teillä on paskat laitteet jolla kuuntelette. Mutta kun nuita paskoja laitteita alkaa olemaan pikkuhiljaa noin puolella väestöstä, meinaan just jotain tyyliin Giganti 69 € stereoita tai 9,90 € mp3 soittimia..
 
Menee tilityksen puolelle.. -humalassa-

Eli jos tietää, miten joku soundi soundi syntyy, on helpompaa luodo ko. soundi monenlaisella tavalla. Ja vastaavasti jos tietää mitä mikäkin laite tekee soundille on helpompaa saada jokaisesta laitteesta irti erilaisia lopputuloksia. Ja tätähän me kollektiivisesti kutsumme luovuudeksi.
 
- Höpö höpö, emmekä kutsu. Kutsumme sitä ammattitaidoksi, joka onkin studio-ihmisen tärkein
ominaisuus. Artisti/bändi näet hoitaa sen luovan puolen. Vai miten on, kun mennään esim parturiin,
sanotaanko että leikkaa nyt luovasti, vai annetaanko tarkat ohjeet tai mallikuva?
- Ja jos ei lopputulos miellytä, ensi kerralla vaihdetaan parturia.
 
Toki samat asiat voi thedä ihan kokeilun ja erheen perustalla ilman mitään tietoa laitteiden toiminnasta, mutta tällöin menee aikaakin varmasti reilusti enemmän. Eikä tämä mielestäni ole välttämättä enää luovuutta, vaan sattumaa.
 
- Luovuus on 99 % perspiraatiota ja 1 % inspiraatiota. Eli ensin tehdään pirusti töitä, ja
sitten tapahtuu siinä tohinassa jokin SATTUMA: omena putoaa Newtonin päähän tai Knopflerin
kitarateknikko kytkee mikit vahingossa eri vaiheeseen... Ja loppu on historiaa.
Ja noin se menee ihan täällä Suomessa divari-tasollakin. Luovuus on ennen kaikkea työntekoa.
Ja aina välillä - usein vahingossa/sattumalta - työn tulos poikkeaa oletetusta ja tehdään
jotain oikeasti luovaa ;)

pitkästä aikaa kunnon repeilyä! jee jee