Studiotyöskentely ›

Hey everyone. I broke into Chaz studio and stole all his presets!
 
I\'m putting the final touches on the packaging but I am offering it in pre-sale now. Two options.
 
Dye Preset Light (Tweaker Pak) - $149.99
You get all of his Rvox, Rcomp, Digi rack Normalizer, AC2, TruVerb, Massey Tapehead, and Ren Eq settings. You also get a 6-pack of Michelob Ultra personally emptied by Charles himself!
 
Dye Preset Heavy (Aggresive Mix) - $199.99
You get all those above, plus his AC1, DUY Valve, DUY Tape, Massey 2007 Limiter, RVerb, Waves Doubler, and many more. You also get a 4-pack of Seagrams Wine Coolers personally emptied by Charles\'s bikini team.
 
These are both totally set it and forget it bundles. Thats right, just insert on track, set it and forget it. Mixing it like a Record has never been so easy. Act now.
 
But wait, theres more. Place your order in the next 30 minutes and we\'ll throw in his mix templates absolutly free. Thats right, you get the bundle and his award-winning mix template thrown in absolutely free. Thats a $55.99 value just for ordering now!.
 
Lisää tietoa täältä.
http://thewombforums.com/showthread.php?t=8178
 
lol lol lol

Luota korviisi joo, mutta itse ainakin tuntuu että kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin voi täysin luottaa omiin korviin. Ei se hetkessä tule, korvakin kun on melkoinen EQ itsessään ja kun tarpeeks kauan vääntää niin ei välttämättä enää kuule onko biisissä vaikka liikaa yläpäätä tai ei. silloin on hyvä pitää tauko tai jos on kiire, laittaa se referenssi pyörimään ja äkkiä silloin huomaa jos omasta miksusta puuttuu jotain oleellista.
 
Tuon korviin luottamisen suurin ongelma on akustiikan lisäksi psykoakustisella puolella poissulkematta fysiologista akustiikkaakaan, eri erilaista herkkyyttä äänille, eli on nämä Fletcher-Munsonin käyrät yms. Kuulo on yleensäkin aistihavainto jota on hankala mitata. Kuulostaako esim. joku tietty musiikki (esim. CD:ltä soitettu kappale) ihmisistä samalta? Jollekin siinä voi olla liikaa yläpäätä ja toiselle liikaa bassoja. Tietty voi vaan lähteä joko siitä että tekee miksauksessa itselleen hyvänkuuloisia ratkaisuja ja toivoo että ne kelpaavat muillekin. Kaksivaiheinen prosessi (miksaus + masterointi) saattaa myös pelastaa homman (tai pilata huonommalla tuurilla).
 
Mutta EQ-asiaan liittyen hommassa on kyse muustakin kuin EQ-säätimien kanssa räpeltämisestä. Esim. EQ yleensä aina muuttaa vaiheita, jolloin summa summarum eri instrumenttien tuottamien äänien spektrien summautuminen muuttuu toisenlaiseksi (jopa toisenlaiksi kuin oli tarkoitus). Samoin esim. lyhyen viiven käyttö vaikuttaa suoraan kampasuotimen tavoin. Kompressointi (varsinkin monialuekompressointi) on myös yksi keino vaikuttaa taajuusalueiden suhteisiin, käytännössähän se ei aiheuta vaihemuutoksia joten voi olla parempikin kuin EQ. Mikityksessä voi jo vaikuttaa myös asioihin, eli vokaalit esim. voisi paremmin äänittää mikillä jonka suuntakuvio on omni (pallo) tai säädettävissä jonnekin omnin ja kardioidin välille jolloin vältetään proximity-efekti. Yläpäätä taas voi säätää erilaisilla popfilsuilla.

Karu totuushan miksaamisessa (kuten monessa muussakin) on se, että ensin tulee osaaminen ja sitten vasta kamat. Laitehankintojenkin kanssa tuskaillessa kannattais aina yrittää pohtia myös sitä mikä on se todellinen saavutettu hyöty suhteessa rahalliseen satsaukseen.
 
Onhan noita valmiita presettejä plugareissa yleensä mukana mutta harvemmin niitä sellaisenaan voi käyttää. Toki ne toimii usein hyvänä lähtökohtana mutta jos ei osaa kunnolla kuunnella sitä mitä miksauksessa pitäisi tehdä niin ei voi myöskään hyödyntää presettejäkään.

Kick drum Bottom Depth at 60-80 Hz, slap attack at 2.5 kHz
Snare drum Fatness at 240 Hz, crispness at 5 kHz
Hi-hat/cymbals Clank or gong sound at 200 Hz, shummer at 7.5 kHz to 12 kHz
Rack toms Fullness at 240 Hz, attack at 5 kHz
Floor toms Fullness at 80-120 Hz, attack at 5 kHz
Bass guitar Bottom at 60-80 Hz, attack/pluck at 700-1000 Hz, string noise/pop at 2.5 kHz
Electric guitar Fullness 240 Hz, bite at 2.5 KHz
...
 
Eihän noi nyt presettejä oo, kun ei niissä kerrota pitääkö noita taajuuksia laskea vai nostaa.
Soittimissa on atakki ja sointi, ja niitten taajuuksia tossa koitetaan suunnilleen kertoa. Niistä on hyvä lähteä tekemään sitä soundia, mutta ei tietenkään voi vetää ihan noilla taajuuksilla, mutta sieltäpäin.
Eri asia on mitä sinne nauhalle menee, mistä pitää päästä eroon. Puuroa kertyy alamiddleen, josta se pitää kuuntelemalla kaivaa.
 
Edittiä: Selvennyksenä, siis korvan treenaamiseen, äänikuvan hahmottamiseen apuna noi on ihan ok, löytämään sen yhteyden korvan ja sormien välillä.

Juu, aika ärhkäkkä reagointi aiheeseen :)
 
On totta, ettei preseteillä tee mitään ennen kuin ymmärtää teorian ja käytännön niiden takana. Pätee kaikkeen muuhunkin elämässä.
 
Silti, ymmärrän hyvin kysyjää, jostainhan se on aloitettava. Presettien käyttäminen voi olla yksi osa oppimista. Erityisen tärkeää on oppia kuulemaan taajuuksia, sen jälkeen tulee vasta oppi eri soitinten taajuusjakaumasta, ja vasta sitten tulee EQ, joka nimensä mukaisesti on korjain. Ja yleensä jos jotain tarvitsee korjata, jossain on lähtökohtaisesti korjattavaa. Se ei aina tarkoita, että siinä olisi jotain vikaa tai korjaaminen olisi väärin, vaan sitä, että EQ tosiaan on toissijainen työkalu.
 
Dauntin esimerkki on hyvä. Äänitystilanne ratkaisee kaiken. Ajattele EQ:ta kuulosi viilana tai hiekkapaperina, ja jos sitä ylikäyttää, sen merkitys muuttuu. Siitä tulee efekti. (rankat korostukset/leikkaukset)
 
Eli opettele ensin kuulemaan kaikkien mahdollisten soittimien soinnin taajuusjakauma. Mielellään omin korvin ensin, ja sitten mikin läpi tallennettuna, jotta voit alkaa vertailla miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ajattele EQ:ta kuulosi viilana tai hiekkapaperina, ja jos sitä ylikäyttää, sen merkitys muuttuu. Siitä tulee efekti. (rankat korostukset/leikkaukset)
 
Johdamme ajatusmallia vielä vähän pitemmälle: poikkisyyhyn hiominen (vrt. randomilla huiskiminen) aiheuttaa ainoastaan vaan haittaa lopputulokselle ja liiallisella jynssäämisellä muodot rupevat kärsimään (alkuperäinen soundi katoaa).
 
Ugh, olen pätenyt!

Mä en kyllä leikkais masterissa noin ylhäältä...
 
Jos leikkaa 35 Hz:stä, niin käyrän jyrkkyydestä riippuen toistohan jatkuu kuuloalueen alapuolelle. Eipä sellainen leikkuu mielestäni miksiä kirkasta. Aloittelijalle jää käsiin juuri kaikki se puuro, mikä helpoiten pilaa miksauksen, kun ei sitä puuroa edes miksatessa kuule. Kun katsoo keskiverto High Pass filtterin käyrää, tämä on mielestäni ihan järkeenkäypää.
 
45-50 Hz on ihan hyvä leikkuualue, kun pelaa käyrän jyrkkyydellä. Olen lukenut useita ammattilaisten haastatteluja, jopa hiphop/rb-suunnan edustajien, joissa he sanovat leikkaavansa HPF:llä tuolta alueelta. Ja mitä enemmän teen amatöörikokeitani, sitä fiksummalta tuo tuntuu.
 
Aloittelijan, jolla on monitorointiongelmia, on helpompi leikata tuo täysin kuuntelukontrollin ulkopuolella oleva alue. Äänitteestä sitä ei huomaa kukaan.
 
Kuuntelin juuri Kontakt2:n patarumpua, josta leikkasin melko jyrkästi 48 Hz:stä alaspäin. Kyllä lasit liikkuvat pöydällä jos volaa vähän nostaa stereoissa, ja subbari joutuu hommiin, eikä pienehkö kannettava CD-soitin pysty toistamaan ääntä käytännöllisesti katsoen lainkaan.

Kuulo on yleensäkin aistihavainto jota on hankala mitata
 
Tämä on mielestäni ihan hyvä syy käyttää sitä spektrianalysaattoria. Kyseessä on hyvä työkalu asioiden tutkimiseen.

Koopop puhuu asiaa.
 
offtopic:
Vaikka kysymys on osaavan korvaan oudohko, nii ei liene asiallista silti piikitellä. Siitä ei pitäis olla kenellekään hyötyä. Rivien välistä lueskellessa välillä tulee olo, että soundipoliittisia neuvoja kysyvät saavat aina samoja vastauksia.
Kärjistetysti: Älä vaivaudu, koska sinun pitää satsata 20000e kuunteluun ja 60000 äänityskalustoon, ennenko sinun tuotoksia sietää kuunnella. Sitä paitsi oot melko idiootti, ku satsaat rahas niihi laitteisiin, kun et näemmä osaa niitä käyttää. nim KVG
 
E: Kyllähän hpf:n käytössä raitakohtasesti on oma tolkkunsa. Jos esimerkiksi lauluraidalla on 0-40hz tavaraa headroomille saakka, niin johan se esim. kompressorin käyttäytymiseen vaikuttaa pikkasen. Ite tykkään käydä joka ikisen raidan läpi ja siistin niistä kaiken saissen (jota ei lopputuoteeseen haluta) veke ennen itse miksaamista.

Jos leikkaa 35 Hz:stä, niin käyrän jyrkkyydestä riippuen toistohan jatkuu kuuloalueen alapuolelle. Eipä sellainen leikkuu mielestäni miksiä kirkasta. Aloittelijalle jää käsiin juuri kaikki se puuro, mikä helpoiten pilaa miksauksen, kun ei sitä puuroa edes miksatessa kuule. Kun katsoo keskiverto High Pass filtterin käyrää, tämä on mielestäni ihan järkeenkäypää.
 
45-50 Hz on ihan hyvä leikkuualue, kun pelaa käyrän jyrkkyydellä. Olen lukenut useita ammattilaisten haastatteluja, jopa hiphop/rb-suunnan edustajien, joissa he sanovat leikkaavansa HPF:llä tuolta alueelta. Ja mitä enemmän teen amatöörikokeitani, sitä fiksummalta tuo tuntuu.
 
Harvassa äänitteessä on mitään järkevää (varsinkaan amatööreillä) siellä alle 50hz:n. Jos siellä jotain on, on se ihan paskaa muhjua, ellei se ole joku sample.
 
Myös esim. bassokitaran equtuksessa olen huomannut, että se voi toimia tosi hyvinkin, kun leikkaa jostain 50-> jopa 80hz. Se alakerta on niin tunkkasta, että soundi kirkastuu selkeästi ja ihminenhän kuvittelee sen alakerran kerrannaisista.
 
Jos jo bassossa on leikkaus esim.60hz, niin mitä muuta tavaraa siellä enää olisi bassorummun lisäksi? Juuri ja juuri voi jotain jytinää olla bassorummusta, mutta tätäkin vähän epäilen. Joten masterikanavan leikkaus 50hz:stä on mielestäni hyvinkin perusteltua.
 
Mietitäänpä vielä kappaleen kuuntelijoiden kuunteluolosuhteita. Harvat kaiuttimet toistava (hyvin) alle tuon 50hz. Vaikka olisi subikin, on subin jako jossain 80-120 ja se subi toistaa hyvin enintään 35-40hz:n. Jos sinne laitetaan meneen jotain muhjua alle 40hz:n niin se vaikuttaa rankasti subin toistoon koko taajuusalueella sinne jakotaajuuteen asti. Eli kuuntelija joutuu ottamaan vahvistimesta enemmän tehoja irti, että alle jaon menevä tavara (esim.

Joten masterikanavan leikkaus 50hz:stä on mielestäni hyvinkin perusteltua.
 
Huh huh!
 
Alakerta on sellainen alue jonka kanssa pitää olla erittain tarkkana. (Niin kuin tietysti muidenkin kanssa.) Sinne ei voi laittaa soimaan useampia äänilähteitä päällekkäin mutta bassaria ja/tai bassoa sieltä täytyy löytyä. Siis normaalissa pop/rock miksauksessa.
 
Jos leikataan kaikki 50 Hz:n alapuolelta niin kyllä se jo kuuluu tietynlaisena muhkeuden puuttumisena. Se varsinainen muhju syntyy usein jo ylempänä kun säestäviä soittimia ei ole siivottu asianmukaisesti.

Mikäs pointti on muuten leikellä vielä masterista se teidän 50Hz pois, jos se on jo kertaalleen leikattu yksittäisistä raidoista? Tykkäätte sotkea vaiheita sauvasekoittimella ihan huvin vuoksi vain?
 
Mun mielestä 30-35Hz on perustellumpaa, sillä saa ne ihmeellisimmät jytinät ja rasitteet kyllä alakerrasta pois ihan hyvin säätämällä leikkauksen jyrkkyyttä. Sen lisäksi voi leikellä kanavakohtaisesti toki, mutta bassoa 80Hz kohdilta? Mitäs ajattelit jättää sinne alakertaan soimaan? Kitarat varmaan sit 500Hz kohdalta poikki ja laulu on ihan hyvä 1kHz eteenpäin? Eipähän ainakaan pääse alapään muhju yllättämään joo.

Mäkin uskoin tohon HPF juttuun aiemmin, leikkasin sillä kaikista raidoista missä botnea ei tarvita. Sitten hommasin paremman mikserin, ja rupesin kuulemaan miten se alapäiden leikkaus (siis tietokoneella, ei itse tiskissä) vaikuttaa soundiin. Se jotenkin muljauttaa sen saundin vaiheen ja tekee siitä yksiulotteisen. Ihan sama mikä plugari, oli linear phase tai ei, sama juttu. Mä en oikeastaan pysty käyttää HPF-filttereitä enään paitsi pariin asiaan: Jos on vaikka kaksi mikkiä jotka ottaa samaa soitinta ja haluan ottaa vaikka botnen toisesta ja yläpään toisesta, niin silloin sillä on käyttöä. Myöskin nauhoittaessa leikkaan joistain mikeistä botnea pois jos on "iso" biisi kyseessä ja paljon matskua/mikkejä. Mutta muuten, täsmäleikkaus sinne missä sitä tarvitaan, ei liian isolla kädellä pois kerralla.
 
Pari vinkkiä: Kannattaa laittaa ensin asiat suurinpirtein balanssiin, jotta kuulee jutut oikeassa mittakaavassa. Panoroidaan myös. Sitten equtetaan epäselviä ja keskenään tilasta taistelevia elementtejä, ja ruuvataan lisää balanssia sitä mukaa kun asiat selviää. Itse, jos joudun leikkaamaan yli 4 desibeliä, rupeen miettimään onkohan se juuri oikea paikka leikata, ongelma saattaa olla jossain ihan muualla. Eqlla voi myös pelata syvyyssuunnassa, jotkut taajuudet (usein n. 3-6 kHz) tekevät läheisyyden, siitä leikkaamalla soitin menee taaemmaksi.
 
Jokaisella on vähän oma tyylinsä näissä asioissa, eikä absoluuttista totuutta ole, mutta tarpeeton efektien ja plugareiden käyttö saattaa vain tehdä lisää ongelmia joita sitten korjaillaan toisilla plugareilla... kannattaa siis koko ajan kelaa mitä tekee.

mutta bassoa 80Hz kohdilta? Mitäs ajattelit jättää sinne alakertaan soimaan?
 
täysin perusteltua. botnepäässä päällekkäisten asioiden merkitys korostuu; johtuen juurikin kuluttajaluokan ghettoblastereiden bassotoistosta, olen itse mieltynyt varaamaan alabassoalueen (30 ... 70 Hz) bassarin soinnille ja yläbasson (80 ... 120 Hz) bassokitaralle.

Pitäkää mielessä, että HPF:n laittaminen 50 Hz:n kohdalle ei tarkoita alle 50 Hz äänien poistamista. Käyrän jyrkkyys määrää tuloksen. Ja kun tutkailen kaupallisia äänitteitä spektrianalysaattorilla, niin kyllä kaikki toistaiseksi näkemäni tukee tuota.
 
Ja tässähän on keskusteltu toimivista starttisäännöistä aloittelijoille, joilla ei ole laadukkaita kuunteluolosuhteita, ei Timbalandin uusimmasta.

Pari vinkkiä: Kannattaa laittaa ensin asiat suurinpirtein balanssiin, jotta kuulee jutut oikeassa mittakaavassa. Panoroidaan myös. Sitten equtetaan epäselviä ja keskenään tilasta taistelevia elementtejä, ja ruuvataan lisää balanssia sitä mukaa kun asiat selviää.
 
+!
 
tämä on opettavainen ja suositeltava lähestymistapa.
 
yleisesti, mä jakaisin ekvalisoinnin kahteen vaiheeseen; A: yksittäisekvalisointiin äänitysvaiheessa ja B: ryhmäekvalisointiin miksaus- /yhdistely- /summausvaiheessa.
 
oletetaan että miksaus koostuu sekä pohjaraidoista että dubbauksista ja päällesoitoista.
 
A; yksittäisekvalisointi (äänitysvaiheessa, valmistelut ennen kuin signaali äänitetään) on mikin valinnan ja paikan jälkeinen toimenpide, jossa äänittäjä alkaa viilaamaan sointia siihen suuntaan, mihin hänen osaaminen, kokemus ja vaistot kertovat. nimenomaan lopputulosta, eli miksausta korvalla pitäen. usein mikeille tehtävät prosessit on ammattilaisilla tietynlaisia, koska he tietävät jo etukäteen kokemuksestaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. hyvä perstuntuma siitä kuinka yksittäisekvalisoida "etukäteen", on summa kokemuksia ja tietoa siitä mihin kyseistä saundia on tarkoitus käyttää. ikään kuin aletaan veistämään muotoa jo etukäteen sen mielikuvan pohjalta mikä äänittäjällä tulee olemaan miksauksen muista soittimista. yleensä mielikuva on karkea, mutta tärkeä siksi että se ohjaa sitä visiota mikä äänittäjällä on. mokaamalla tässä vaiheessa oppii parhaiten.
 
muistutan, että tässäkin ekvalisoinnissa on kysymyksessä lievä, viilaava, ei niin dramaattinen käsittely. ellei EQ:ta käytetä kuin efektiä.
 
B; ryhmäekvalisointi (ts. ekvalisointia vuorovaikutuksessa toisiinsa miksauksessa) on sitten se dramaattisin vaihe, jossa lopullinen muoto saa paikkansa. tällöin monet mittasuhteet saattaa muuttua, alkuperäinen tarkoitus saattaa vaihtua. esimerkiksi huolellisesti äänitetty ja hienoekvalisoitu soolo saatetaan muiden soittimien, biisin tyylilajin tai tuotannollisen vision mukaan rytätä, "pilata" ja vaihtaa totaalisesti erilaiseksi. mikä on täysin suositeltavaa, jos se vain palvelee musiikkia.
 
näissäkin on olemassa koulukuntia ja tyylejä; jotkut miksaavat äänittäessään, jotkut jättävät kaiken pelivaran vasta miksaukseen.

Pitäkää mielessä, että HPF:n laittaminen 50 Hz:n kohdalle ei tarkoita alle 50 Hz äänien poistamista. Käyrän jyrkkyys määrää tuloksen. Ja kun tutkailen kaupallisia äänitteitä spektrianalysaattorilla, niin kyllä kaikki toistaiseksi näkemäni tukee tuota.
 
Siinä vain on eroa, onko se tavara alta 50Hz balanssissa vai ei. Jos se ei ole balanssissa, sitä ei korjata millään HPF:llä. Jos se on balanssissa, sitä ei edes tarvitse leikata.
 
Mun mielestä on yhä parempi opetella se kuuntelu, kyllä sen oppii. Sen kun käy vertailemassa tuotoksia ympäriinsä erilaisissa kuunteluissa.

Itse, jos joudun leikkaamaan yli 4 desibeliä, rupeen miettimään onkohan se juuri oikea paikka leikata, ongelma saattaa olla jossain ihan muualla.
 
Mä ainakin oon sitä mieltä, että väännän nupin vaikka ympäri, jos se saundaa hyvälle. Toi vaihekäyttäytyminen on sit semmonen asia mistä voi vääntää, mut mä en lähe siihen keskusteluun. Ja mitä tohon taajuuskaistaan tulee niin mä käytän kyllä 20hz-20khz ja filtterit päihin. Sit on miksaajassa jotain vikaa jos ei saa koko taajuusaluetta hallintaan muuta kuin leikkaamalla.

Mä ainakin oon sitä mieltä, että väännän nupin vaikka ympäri, jos se saundaa hyvälle.
 
Joo samaa mieltä kyllä tästä. Ei pitäis kuitenkaan olla mitään rajoittavia tekijöitä päässä niinku että "oho, nyt on korostusta jo yli 5db, ei voi enempää EQ:taa." Noi on tietysti niitä päätöksiä mitä jokainen tekee, mikään ei ole oikein eikä väärin. Ainoa mikä merkitsee on se että lopputulos toimii, oli siihen päästy mitä kautta tahansa.

Siinä vain on eroa, onko se tavara alta 50Hz balanssissa vai ei. Jos se ei ole balanssissa, sitä ei korjata millään HPF:llä. Jos se on balanssissa, sitä ei edes tarvitse leikata.
 
Mulla on todella harvoin musiikkia miksatessa EQ masterissa ollenkaan ja silloinkin kun on niin ei kyl HPF vaan ihan snadeja ja lenseitä viilauksia suuntaan tai toiseen. Ennemminkin etsisin niitä ongelmia sieltä alkupäästä... demot, mainokset, spiikit ja kiirehommat tietty erikseen.