Studiotyöskentely ›

Heh, ja täähän on varmaan absoluuttinen totuus.
 
Sittenhän mun ei tarvitse laittaa romuihin kuin 45k euroa, ja mä olen äänijumala. =)
 
....takkia etsimässä jo......

Heh, ja täähän on varmaan absoluuttinen totuus.
 
Jos ei sun mielestä ole niin kerrotko missä meni pieleen ja mitä kirjoitetaan tilalle?

Jos ei sun mielestä ole niin kerrotko missä meni pieleen ja mitä kirjoitetaan tilalle?
 
Mä tarkoitin tätä:
 
Joku on sanonut et 1000$ sijoitus kamoihin parantaa lopputulosta 3:lla prosentilla.
 
Sori, että mä olen nyt vähän tosikko, mutta ei kai kukaan ihan oikeasti usko, että tommosta suhteellisuusprosenttia vois todellisuudessa määritellä.

Jep. Tossakin oli se homma, että ensin pitää opetella kokkauksen perusjutut ennen kuin mennään polttamaan se creme brulee pohjaan.
 
Niinpä; ennen viimeisen päälle olevan kama-arsenaalin hankkimista kertarysäyksellä alkuinnostuksen huumassa on hyvä palauttaa mieleen mitä oikein ollaan tekemässä ja mitä siihen oikeastaan tarvitaankaan. Ettei lähdetä tekemään bruleeta kattilassa. :)
 
Omalla kohdalla on tullut huomattua, että varsinkin kokeneempien juttuja täällä lukiessa tulee helposti innostuttua että "tuollainen ja tuollainen systeemi pitääkin hankkia", kunnes tulee ajatelleeksi asiaa hieman tarkemmin ja todenneeksi, ettei yksin vääntäessä oikeastaan tee yhtään mitään kuusitoistaraitaisella äänityssysteemillä ja nelikanavaisella kuulokevahvistimella, niin siisti kuin sellainen systeemi olisikin.
 
Parempi vain suosiolla aloittaa kevyemmillä vehkeillä, ettei käy niin kuin sille amatöörikokille, joka polleana osti bruleen tekoon järeimmän liekinheittimen joka alan erikoisliikkeestä löytyi "koska se on paras ja ammattilaisetkin käyttävät sellaista", ja tuli seuraavalla viikolla palauttamaan sitä sytytettyään keittiönsä verhot tuleen. :)

Vähän perspektiiviä...
... eli joskus teininä tuli hankittua fostexin neljäraitainen c-kasettinauhuri.
Siihen maailmanaikaan niitä budjettiluokan vaihtoehtoja ei niin hirveästi ollut, ainakaan minulla tiedossa.
Kyllähän sillä koti-ja bändiäänityksiä teki, mutta mistään studiolaadusta ei tarvinnut edes haaveilla.
Ne "oikeat" äänityskamat oli hinnaltaan kotinikkareiden ulottumattomissa.
 
Tänä päivänä se vähä mitä bändiä äänittelen tapahtuu seuraavasti.
Vanha tietokone treenikämpälle.
Piuha mikseristä koneen takaosaan.
Äänitysohjelmana ihan vaikka Neron Wave-editor.
Ja ´vot ...äänitteen laatu on suoraan verrannollinen mikserin ruuvaamiseen käytettyyn aikaan.
 
Se "studiolaatu" on tänäpäivänä lähes jokaisen ulottuvilla, mitä äänen tallennukseen tulee.
Kyllä se on mielestäni niin, että yhdistelmä - hyvät soittajat, hyväsaundiset soittokamat, hyvässä soittopaikassa, - on hankalampi toteuttaa, kuin tämmöisen yhdistelmän taltiontiin sopiva ihan vaikka budjettiluokan äänityskalusto.

...kunnes tulee ajatelleeksi asiaa hieman tarkemmin ja todenneeksi, ettei yksin vääntäessä oikeastaan tee yhtään mitään ... nelikanavaisella kuulokevahvistimella, niin siisti kuin sellainen systeemi olisikin.
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-184483.html
 
No kyllä tuommosen nyt voi kotipajalle yksikseenkin ostaa, ei budjettia kaatane ;-)
 
Se "studiolaatu" on tänäpäivänä lähes jokaisen ulottuvilla, mitä äänen tallennukseen tulee.
 
Joo-o. 60- ja 70 -luvun tuottajat olisivat olleet varmaan aika ihmeissään, jos olisivat nähneet vilauksen nykyajan vermeistä. Silti tuon ajan levyjä kuunnellaan vielä tänäkin päivänä. Nykypäivän standardien mukaan vaatimattomilla kamoilla on tehty uskomattomia suorituksia. Ensimmäisen kuulennon aikaan Houstonin lennonvalvomon tietokonekapasiteettikin vastasi yhtä läppäriä.

http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-184483.html
 
No kyllä tuommosen nyt voi kotipajalle yksikseenkin ostaa, ei budjettia kaatane ;-)
 
No mutta eihän tuollainen nolo pieni sardiinipurkki ole yhtään niin siisti kuin kuusi kertaa kalliimpi räkkilaite jossa on värivaloja (ja niiiin paljon enemmän ominaisuuksia). :) Tosin harvinaisen turhalta tuntuisi tuohonkin vetää signaali halvan pikkumikserin monitoriulostulosta vain, jotta voisi liittää siihen yhdet kuulokkeet, kun siinä pikkumikserissäkin on se kuulokeulostulo...
 
Jotenkin sitä silti koko ajan miettii, mitä kaikkea kivaa olisi siisti hankkia. :)

Joo-o. 60- ja 70 -luvun tuottajat olisivat olleet varmaan aika ihmeissään, jos olisivat nähneet vilauksen nykyajan vermeistä. Silti tuon ajan levyjä kuunnellaan vielä tänäkin päivänä. Nykypäivän standardien mukaan vaatimattomilla kamoilla on tehty uskomattomia suorituksia.
 
Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka Abbey Roadin studiossa oli jo 60-luvulla aivan viimeisen päälle hyvä akustiikka, erittäin hyviä mikkejä, täydelliset kompressorit ja eq't, hyväspondiset pöydät, erittäin laadukkaat nauhurit jne. Kaikki mitä täydelliseen äänitykseen tarvitaan itse asiassa.
 
Raitoja oli käytössä vähemmän ja osa efekteistä piti keksiä itse, tietokoneita ei ollut käytettävissä - mutta en kutsuisi kamoja vaatimattomiksi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka Abbey Roadin studiossa oli jo 60-luvulla aivan viimeisen päälle hyvä akustiikka, erittäin hyviä mikkejä, täydelliset kompressorit ja eq't, hyväspondiset pöydät, erittäin laadukkaat nauhurit jne. Kaikki mitä täydelliseen äänitykseen tarvitaan itse asiassa.
 
Oli kyllä. Lähinnä tarkoitin sitä nykyajan vaihtoehtojen runsautta plugareista, äänityssoftista ja kaiken maailma härpäkkeistä, mitä netistä innolla waretetaan (no, onhan noita kyllä iso liuta ilmaisiakin). Minun nähdäkseni noissa vanhoissa studioissa lähdettiin perusteista liikkeelle. Hyvät mikit, hyvä tila, hyvät perustyökalut, kuten juuri eq:t ja kompurat. Nykyään jossain Wavesin Plutonium-paketisssa yksinään on vissiin toista sataa eri plugaria, joita sitten yritetään kaikkia saada biisiin mukaan vain "kun ne on kerta käytössä". Miten nuo paremmat perusjutut sitten kuuluu normikuluttajalle, on edelleen hämärän peitossa. "Siis kuuntele nyt, miten tuo basso oikein tuntuu munaskuissa saakka!" "Mikä on basso?"
 
Keittiöanalogiaan palatakseni tuntuu, että ennen käytettiin vain ja ainoastaan korkealuokkaisia perusraaka-aineita. Nykyään on pakko tunkea kaiken maailman eksoottisia mausteita niihin lihapulliin, vaikka pelkkä suola ja pippuri siittäisi.

Toisaalta enhän minä tiedä mistään mitään, ja itsekin tekee aina vaan mieli enemmän ja enemmän lisää kamaa kotiin, vaikka edellisiäkään ei ole opeteltu käyttämään...

.. Abbey Roadin studiossa oli jo 60-luvulla aivan viimeisen päälle hyvä akustiikka, erittäin hyviä mikkejä, täydelliset kompressorit ja eq't, hyväspondiset pöydät, erittäin laadukkaat nauhurit jne. Kaikki mitä täydelliseen äänitykseen tarvitaan itse asiassa.
 
Raitoja oli käytössä vähemmän ja osa efekteistä piti keksiä itse, tietokoneita ei ollut käytettävissä - mutta en kutsuisi kamoja vaatimattomiksi.
 
En minäkään. Hintalappua niiden kamojen päälle on turha laittaa, liikutaan sadoissa tuhansissa punnissa.
 
Tänä päivänä ihan budjettiluokan kotilaitteilla tallennuspuoli on taatusti tarpeeksi hyvä.
Tai sanotaanko, että ei se laatu siitä kiikasta.
... jos halutaan vaikka Brian Mayn skittasoundi... niin siihen tarvitaan...
Brian May, Brian Mayn skitta, muutama Vox ja efektit niihin.
 
Vaikka olisi kymppitonnien vehkeet, mutta se oleellinen puuttuu, niin sitä ei sitten synny.
On vain asioita, joita ei kaupasta saa.

Hintalappua niiden kamojen päälle on turha laittaa, liikutaan sadoissa tuhansissa punnissa.
 
Varmaan liikutaan, mutta herää kysymys, että liikkuuko noiden kamojen käyttöarvo noissa summissa? Noi kamat on varmasti hyviä ja jokaisen studiohörhön märkä uni, mutta johtuuko se vain siitä, mitä noilla vehkeillä on tehty. Spirit of St. Louis maksaa varmasti maltaita, mutta kyllä varmaan joku tavan Cessna toimisi paremmin nykypäivänä.
 
Ihmetyttää vaan, että mihin ne kaikki studiolaitteita valmistavien firmojen T&K-rahat on menny, jos kerran kaikki vermeet oli niin paljon parempia jo 60- ja 70-luvuilla. Takapakkiako tässä ollaan otettu?

Sori, että mä olen nyt vähän tosikko, mutta ei kai kukaan ihan oikeasti usko, että tommosta suhteellisuusprosenttia vois todellisuudessa määritellä.
 
Ehkäpä toi onkin vaan vertaus rahankäytön ja laadun parannuksen suhteesta. Mä oon kuullut tällasen vertauksen että kymmenkertaistamalla käytetyn rahamäärän laatutaso tuplaantuu, mut sekin on vaan tietenkin suuntaviiva... Sama juttu kun ihan kaikessa vehkeilyssä: mitä ylemmäs mennään niin sitä kalliimmaksi vähäisetkin muutokset parempaan muuttuvat - toisaalta kokemuksen myötä myös kyky huomioida muutoksia parantuu, jolloin pienetkin muutokset saattavat tuntua merkittävimmiltä.

Ihmetyttää vaan, että mihin ne kaikki studiolaitteita valmistavien firmojen T&K-rahat on menny, jos kerran kaikki vermeet oli niin paljon parempia jo 60- ja 70-luvuilla. Takapakkiako tässä ollaan otettu?
 
Silloin ei tuotantokustannuksia (komponenttien laatua ja työn hintaa) tarvinnut ottaa huomioon samalla tavalla kuin nykyään, koska äänitysvehkeiden markkinat olivat aikalailla erilaiset. Käsityö, laadukkaat komponentit ja laadukas suunnittelu näkyy hinnassa. Vuosikymmenten saatossa klassikkoaseman saaneet soittimet ja vehkeet ovat hintavampia, koska juuri niitä haluavat ovat valmiita myös maksamaan niistä ekstraa.

Silloin ei tuotantokustannuksia (komponenttien laatua ja työn hintaa) tarvinnut ottaa huomioon samalla tavalla kuin nykyään, koska äänitysvehkeiden markkinat olivat aikalailla erilaiset. Käsityö, laadukkaat komponentit ja laadukas suunnittelu näkyy hinnassa.
 
Niin, kaiken järjen mukaan ennen siihen ei tarvinnut panostaa samalla tavalla kuin nyt markkinoiden ollessa kireämmät. Pointti on se, että jos joskus aiemmin osattiin tehdä nykyään muka parhautta hipova härpäke X, niin miksei noita muka tänä päivänä osattaisi?
 
Vuosikymmenten saatossa klassikkoaseman saaneet soittimet ja vehkeet ovat hintavampia, koska juuri niitä haluavat ovat valmiita myös maksamaan niistä ekstraa.
 
Eikös ennen Slashia Lespojakin lähtenyt ihan pilkkahinnalla? Onko se niin, että vain nämä klassikkovekeet on loppupeleissä niitä ultimatekamoja? Nykyäänhän kaikkea tosin myydään niin pirusti eri artistien referensseillä, että kukaan ei uskalla ostaa kamaa, mitä ei ole kunnolla endorsattu. "Ai Slipknotin kaverit käyttää Spider II:sta? No minäpä sitten ostan semmosen!"

Pointti on se, että jos joskus aiemmin osattiin tehdä nykyään muka parhautta hipova härpäke X, niin miksei noita muka tänä päivänä osattaisi?
 
Osataanhan niitä.
 
http://www.forsselltech.com
http://www.cranesong.com/
http://www.gyraf.dk/
http://www.gmlinc.com/
http://www.johnhardyco.com/
 
Esimerkiksi.

Osataanhan niitä.
 
http://www.forsselltech.com
http://www.cranesong.com/
http://www.gyraf.dk/
http://www.gmlinc.com/
http://www.johnhardy.com
 
Esimerkiksi.
 
ja sit on se virtalähteen etusprojekti jonka tuloksia tässä venaillaan kieli pitkällä... : )

Ihmetyttää vaan, että mihin ne kaikki studiolaitteita valmistavien firmojen T&K-rahat on menny, jos kerran kaikki vermeet oli niin paljon parempia jo 60- ja 70-luvuilla. Takapakkiako tässä ollaan otettu?
 
En nyt takapakiksi sanoisi... jos tänään kuluttajamyynnissä on tekniikaltaan ammattitason vimpaimia murto-osaan hinnasta, mitä noina vuosikymmeninä.
 
Digitaalitekniikalla on päästy eroon kohinoista, saatu reippaasti lisää dynamiikkaa, on mahdollista tehdä asioita, jotka aikaisemmin olivat mahdottomia, tai sanotaanko, että niiden toteuttaminen vaati mielikuvitusta.
 
Mutta se, että Elvis kuulostaa Elvikseltä, johtuu kyllä siitä, että se kuulostaa siltä jo ennen mikrofonia.
Eikä siitä mitä tapahtuu missäkin purkissa mikrofonin jälkeen.

Sori, että mä olen nyt vähän tosikko, mutta ei kai kukaan ihan oikeasti usko, että tommosta suhteellisuusprosenttia vois todellisuudessa määritellä.
 
Jos alkaa kelaamaan mitä tonnilla saa jos alkaa oikeesti haalimaan kamaa, akustointeja tms. niin kyllä se varmaan antaa ainakin oikeamman kuvan harrastelijalle. Itse luulin aikanaan että kun sain tietokoneelle moniraitasoftan niin olin samalla viivalla "isojen kanssa".
 
Toi on ehkä samanlainen totuus kuin että paskasta ei saa konvehtia.
 
Sori lievästi ärsyyntynyt sävy aikaisemmin, liian pitkä päivä.

Selvennetäänpäs nyt, että 60-70 -luvulla se käytössä ollut studiotekniikka ei tosiaankaan ollut halpaa. Itse asiassa se oli aika pirun paljon kalliimpaa kuin nykyinen high end.
 
On aika turhaa verrata 60 - 70 -lukujen studiotekniikkaa nykyiseen Thomannkakkaan, "prosumer" -osaston tavara on enemmänkin 80-luvun peruja kun kotiäänittely alkoi olla yleisempää. Verratkaa Behringereitä, Altoja ym. 80-luvun halpiskamaan ja eteenpäin on varmasti menty. Verratkaa 60-70 -lukujen tavaraa nykypäivän Crane Songeihin ym, ja joissain on menty eteenpäin, joissain ei.
 
Kaikki 60-luvun kama ei ole hyvää. Eikä 00-luvun kama.

Selvennetäänpäs nyt, että 60-70 -luvulla se käytössä ollut studiotekniikka ei tosiaankaan ollut halpaa. Itse asiassa se oli aika pirun paljon kalliimpaa kuin nykyinen high end.
 
Ei varmaan. Samalla tavallahan esimerkiksi 60-70 -lukulaiset "tietokoneet" maksoivat huimasti enemmän, mitä tämän päivän huippu-kauntteri-mylly.
 
On aika turhaa verrata 60 - 70 -lukujen studiotekniikkaa nykyiseen Thomannkakkaan, "prosumer" -osaston tavara on enemmänkin 80-luvun peruja kun kotiäänittely alkoi olla yleisempää.
 
Ymmärrän pointin, mutta kai noita voi silti vertailla. Eikö tuo Thomannkakka ole silti tehty samaa tarkoitusta silmälläpitäen kuin Abbey Roadin vehkeet?
 
Kaikki 60-luvun kama ei ole hyvää. Eikä 00-luvun kama.
 
Siinäpä se varmaan on kiteytettynä. Huomautettakoon, että ei mulla ole mitään aikomusta dumata jotain tiettyä juttua tai edes kovin vahvoja mielipitetä suuntaan tai toiseen. Jokainen ostakoon sellaista kamaa kuin haluaa ja kuvittelee tarvitsevansa. Kunhan koitan saada hieman perspektiiviä näihin kama-asioihin. Minä en koskaan tule tarvitsemaan Thomannkakkaa parempia vermeitä, ja se riittää minulle.
 
Aikaisemmin sanoin, että ottaisin mieluummin jonkun alan miehen korvat, taidot ja näkemyksen paskakamoilla kuin Finnvoxin vermeet omilla taidoillani. Kyllä mä mieluiten kuitenkin ottaisin sellasen biisin, joka kuulostaisi hyvältä jopa paskakamoilla ja paskatuottajalla.
 
Ei minulla muuta.