Toi on hassua miten vaikkapa kaksi erilailla soitettua skittaa voivat oikeilla tai väärillä balansseilla joko saada biisin toimimaan tai sitten jopa pilata koko grooven. Tai kuinka joku soitin voi toimia aivan hiljaisella volumella mutta vähänkään suuremmalla ei ollenkaan.
Mulla yleensä miksaus lähestyy vääjäämättä jotain kuvittelemaani maalia ja jossain vaiheessa vaan alkaa hiipimään sellainen mielihyvän tunne, että v..tu ku tää toimii! Joskus siihen menee vähemmän aikaa joskus paaaljon enemmän.
Jos se maali jää jostain syystä saavuttamatta mä lohdutan itseäni ajatuksella, että tein parhaani enkä tällä kertaa pystynyt parempaan. Siihen pitää vaan olla tyytyväinen. Niillä jotka miksaavat leipänsä eteen on tilanne tietysti vähän toinen. ...siis mun mielestä. |
Timo JM
