Studiotyöskentely ›

Henri Henri Olavi: Eikä mun aivot ja korvat. Mä en välitä oikeastaa tuollaisista graafeista. Ainoa joka merkkaa on ne kaksi ensimmäistä, jotka aluksi mainitsin.
 
Enkä mä muutenkaan hommaisi suljettuja luureja miksaustarkoitukseen. Mut jokainen tyylillään.
 
Puoliavoimet.
 
Niidenhän yleensä väitetään yhdistävän avoimien ja suljettujen parhaat puolet.

soundmodel: Puoliavoimet.
 
Niidenhän yleensä väitetään yhdistävän avoimien ja suljettujen parhaat puolet.
 
Niinpä muuten onkin. Edition sen siksi pois viestistä.

soundmodel: ...graafit ovat hyvin suuntaa-antavia, koska käsittääkseni ne esittää vain joko yhden ikkunan tai monen ikkunan aggregaation FFT-ikkunoista. Ne eivät siis paljasta dynaamista vastetta lainkaan, vaan ainoastaan sitä, että mitä taajuuksia on ja missä suhteessa keskimäärin. Mutta graafi ei paljasta esimerkiksi, että millaisilla vasteilla ne pomppivat.
 
Saisiko tämän suomeksi: "...monen ikkunan aggregaation FFT-ikkunoista... missä suhteessa keskimäärin... millaisilla vasteilla ne pomppivat..."
 
Osaisitko kuvata ajamasi asian selkeästi? Nyt on liikaa lainasanoja sisältöön nähden. Onhan tuolla tietty tuo paljastava sana "käsittääkseni" mukana.

ituvirtanen: Saisiko tämän suomeksi: "...monen ikkunan aggregaation FFT-ikkunoista... missä suhteessa keskimäärin... millaisilla vasteilla ne pomppivat..."
 
Osaisitko kuvata ajamasi asian selkeästi? Nyt on liikaa lainasanoja sisältöön nähden. Onhan tuolla tietty tuo paljastava sana "käsittääkseni" mukana.
 
Niin siis, FFT ottaa taajuusvasteplotin aikasarjasta esim. 1024 samplen välein.
 
Koska kuvassa on yksi plot, niin se voisi olla 1024 samplen plot. Tämä ei kuitenkaan ole kovin hyödyllistä, koska 1024 samplessa ei tapahdu kovin paljoa. Informatiivisempi 1024 samplen plot saadaan, kun otetaan n * 1024 samplen plotia ja lasketaan niistä keskiarvoinen plot.
 
Tässä on edelleen se ongelma, että musiikin dynamiikka vaihtuu 1024 samplen plotien välillä ja 1024 samplen plot tallentaa sen vain tietyltä ajalta (1024 samplen ajalta). Lisäksi kun siirrytään ploteja eteenpäin: plot1, plot2, plot3, ..., niin mikään näistä ei oikeastaan tallenna sitä, että MITEN soundit soivat plotista toiseeen. Ne vain tallentavat taajuudet, jotka näkyvät plotin aikana, ja niiden amplitudit.
 
Dynamiikkaa ei voi myöskään ilmaista tuollaisella plotilla, koska dynamiikka on "siirtymiä", eikä staattinen kuva.
 
Toisin sanoen, on mahdollista ottaa kaksi kyseisenlaista plotia, jotka näyttävät melkein samalta, mutta joissa plotien välillä tapahtuu hurjasti erilaisia asioita. Tämä voisi selittää, miksi Superlux ei kuulostaisi yhtä hyvältä kuin Sennheiser tai AKG, koska tuollainen taajuusplot ei kerro kaikkea, mitä taajuuksissa tapahtuu. Se kertoo vain, että taajuudet näkyivät ko. amplitudeilla plotin aikana tai monen plotin keskiarvossa. Tai esimerkiksi, pelkän testinoisen soittaminen kuulokkeista ei kerro, soittaako se myös vaikka snareja ja ride-symbaaleita nätisti.
 
Todellisempi kuva saadaan siis vain kuuntelemalla itse tai mahdollisesti vertaamalla lyhyen FFT-ikkunan (esim. 64 samplea) siirtymiä jollain tunnetuilla äänillä.
 
Esimerkki:
 
https://blog.endaq.com/hubfs/3_fft_compare.svg
 
Siinä esimerkiksi noisessa näkyy huomattavasti erilainen spektri riippuen siitä, mitä aika-ikkunaa katsotaan.
 
Plotit kertovat kylläkin ainakin jossain määrin, missä kuulokkeiden tyypilliset peakit ja dipit ovat, mutta ne eivät kerro siitä, että soivatko kuulokkeet hyvin.

soundmodel: On, koska ne on julkaistu vuonna 1997?
 
Marshall JTM45 on julkaistu vuonna 1963 ja se on edelleen ihan hyvissä hinnoissa jostain syystä.
 
Aiheeseen hyvinkin vahvasti liittyen... en tiedä tarkalleen, milloin Dynaudio BM6A -tarkkailukaiutin julkaistiin, mutta varhaisin arvostelu, jonka löysin on vuodelta 1997. Kaiutin on edelleen tuotannossa ja sitä saa ihan lähikaupasta, eli Thomannilta. Onko mahdollista ajatella, että jos joku asia on vaan tehty kerralla tosi hyvin, sitä ei tarvitse muuttaa?
 
Oli tai ei, mulla on noita kaksi paria ihan vaan siksi, että tykkään niistä niin paljon, että yksi pari ei vaan kertakaikkiaan riitä. Noilla tsekkaan musasta aina yleisfiiliksen tilassa, ja sitten taas etenkin keskialueen kriittisimmät yksityiskohdat HD600-kuulokkeilla. Yleensä jos noilla molemmilla arvioituna soundi on hyvä, se on aika hyvä.

Jucciz: Marshall JTM45 on julkaistu vuonna 1963 ja se on edelleen ihan hyvissä hinnoissa jostain syystä.
 
Vähän eri genreä kylläkin. Tuskin JTM45:sta ostetaan äänen_laadun_ perusteella, vaan vintagesoundin. Kyllähän mikrofonit ja vahvistimet ovat kehittyneet nimenomaan S/N-ratioissa ja taajuuksien toistossa.
 
Jucciz:
Aiheeseen hyvinkin vahvasti liittyen... en tiedä tarkalleen, milloin Dynaudio BM6A -tarkkailukaiutin julkaistiin, mutta varhaisin arvostelu, jonka löysin on vuodelta 1997. Kaiutin on edelleen tuotannossa ja sitä saa ihan lähikaupasta, eli Thomannilta. Onko mahdollista ajatella, että jos joku asia on vaan tehty kerralla tosi hyvin, sitä ei tarvitse muuttaa?
 
Kyllä, tällainen on esimerkiksi Genelecin kopan muotoilu. Se on sama eri kokoluokissa ja muissa malleissakin jossain määrin. Luultavasti myös Neumann tietää asiasta jotain, vaikka ne on joiltain osin edelleen kuutioita. BM6A taas mallintaa vain tietyn tyyppistä kaiutinta, "bookshelf"-kaiutinta.
 
Mutta toisaalta firmoille ei ole välttämättä edullisinta myydä "parasta", vaan myydä sellaista, joka ostetaan ja jonka perään voi myydä "parannetun version". Eli firman ei välttämättä kannata lyödä tiskiin sen parasta tuotetta ja olla sen jälkeen ilman asiakkaita, kun ne ostavat sen vain kerran.
 
En tiedä jostain kuulokkeiden bisneksistä, mutta ainakin Pro Toolsia myydään siten, että ne suunnittelee etukäteen, että millaisia featurepaketteja voidaan pudottaa myöhemmin, jotta ostajat ostavat myös kaikki päivitykset tulevaisuudessa. Ja näin yrityksen ei tarvitse julkaista koko kakkua kerralla.
 
HD600:sta pitäisi voida parantaa kylläkin, koska se ei tavoita Harman curvea täydellisesti.

soundmodel: Vähän eri genreä kylläkin. Tuskin JTM45:sta ostetaan äänen_laadun_ perusteella, vaan vintagesoundin. Kyllähän mikrofonit ja vahvistimet ovat kehittyneet nimenomaan S/N-ratioissa ja taajuuksien toistossa.
 
Vintage-suhina ja vintage-taajuuspoikkeamat ovat ne, mistä maksetaan - eikä kitaravahvistimet ole poikkeus. Katsopa, mitä pyydetään vanhoista mikrofoneista, analogitiskeistä, kompuroista ja ties mistä. Ei niiltä odoteta särötöntä ja lineaarista toistoa.
 
Okei, menee ohi aiheen tietyssä mielessä - vaan en siltikään lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan esim. 90-luvulla tehtyä todella laadukasta kamaa, tai siis kyseenalaistamaan, etteikö se voisi olla aivan kuranttia ammattimaiseen audiotyöskentelyyn nykyäänkin. Jos HD600 (tai vaikka BM6A) on edelleen tuotannossa ja jengi haluaa sitä ostaa, eikö se ole osoitus jostain?
 
e: kaikki tietävät, että HD600:n alin basso on huomattavan vaimea, mutta jos sen kanssa ei tykkää työskennellä sellaisenaan, sille on helppo tehdä kompensointi joko DAW:issa, ääni-interfacen mikserissä tai missä tahansa muussa kohtaa signaaliketjua. Muilta osin se on edelleen soundiltaan erittäin käyttökelpoinen tuote tarkkaan äänityöhön.

soundmodel: Niin siis, FFT ottaa taajuusvasteplotin aikasarjasta esim. 1024 samplen välein...
 
Plotit kertovat kylläkin ainakin jossain määrin, missä kuulokkeiden tyypilliset peakit ja dipit ovat, mutta ne eivät kerro siitä, että soivatko kuulokkeet hyvin.
 
FFT:llä tuli analysoitua yhtä ja toista opiskeluaikana. Pari viikkoa sitten tein kotimittarilla (B&K) meluanalyysiä rakennustyömaan vieressä. Joku aavistus minulla on esimerkiksi Hamming- ja Hanning-ikkunoista. Minkälaisia mittauksia itse teet ja teetkö niitä harrastuksesta vai työksesi?
 
Kaiuttimista pitää ymmärtää jotain enemmän, kuin ulkoinen muoto, jotta voi mielessään hahmottaa kaapin suorituskykyä. Oletko laskenut seisovia aaltoja muodoista ja miettinyt, miten ne tapetaan eri taajuusalueilla? Oletko miettinyt, miksi hifi-vahvistimissa on niin paljon tehoa suhteessa kaiuttimien tuottamaan äänenpaineeseen? Miten suuntaat alimmat bassot kuuntelupaikkaan?
 
On naurettavaa yrittää kuitata valmistajat, etteivät he tuottaisi parastaan sillä hetkellä. Jos sinulla olisi todellista kokemusta tuotekehityksestä, tietäisit, että pahimmat mörkösi istuvat ikkunasi takana nimellä "kilpailijat". Kopioijat ja halpikset ovat asia erikseen mutta tässä viitataan toistamiseen studiolaatuun.
 
Kyllä, tuotteet pakosti ikääntyvät, tutkimus tuottaa uutta ja tarkempaa tietoa: milloin kuulit TIM-säröstä (ja kuka sen keksi)? Siksi uusia tuotteita tietysti kehitetään mutta hyvin toimivaa ja siksi suosittua tuotetta on turha tappaa. Lopeta siis arvailu ja lue syvällisesti enemmän, jos haluat tuottaa asiapitoista sisältöä. Kysy reilusti kysymys ja jätä nuo "Luultavasti Neumann tietää asiasta jotain" hörhellykset pois. Senkku on oikeasti kova firma, uskot tahi et.

Tai kontekstissa:
 
Voiko hyvät luurit tunnistaa niiden ulkomuodon perusteella?
 
Kaiuttimissa esim. Genelecien pyöristetyt sivut nimenomaan laittavat paineen pyörimään kotelon ympäri, sen sijaan, että ne heijastuisivat erit. suoralta etupinnalta ja pakkautuisivat kulmiin. Lisäksi elementit ovat tietysti hieman upotettuja/suunnattuja.
 
Kotelopaine-esimerkki:
 
https://external-content.duckduckgo … 3e7e011a2751e564eb28&ipo=images
 
Pyöreillä kulmilla paine johtuu paremmin kotelon taakse, joten eteenpäin tulee vähemmän heijasteita.
 
Eniten minua häiritsee, että missä ovat kuulokemaailman Golden Age Projectit yms.

soundmodel: Tai kontekstissa:
 
Voiko hyvät luurit tunnistaa niiden ulkomuodon perusteella?
 
Kaiuttimissa esim. Genelecien pyöristetyt sivut nimenomaan laittavat paineen pyörimään kotelon ympäri, sen sijaan, että ne heijastuisivat erit. suoralta etupinnalta ja pakkautuisivat kulmiin. Lisäksi elementit ovat tietysti hieman upotettuja/suunnattuja.
 
Eniten minua häiritsee, että missä ovat kuulokemaailman Golden Age Projectit yms.
 
Geneliceissä taitaa olla muotoilu ja valmistustekniikka isossa osassa ulkomuotoa. Elementtien osalla nuo "upotukset" ovat melkoisen tarkkaan laskettuja suuntaimia.
 
Muutenkin, ehkä kannattaisi tutustua ja ottaa onkeensa tähänkin ketjuun kirjoittaneen asiantuntijan neuvoista, eikä vetää vaan vahvassa uskossa.

Jucciz: e: kaikki tietävät, että HD600:n alin basso on huomattavan vaimea, mutta jos sen kanssa ei tykkää työskennellä sellaisenaan, sille on helppo tehdä kompensointi joko DAW:issa, ääni-interfacen mikserissä tai missä tahansa muussa kohtaa signaaliketjua. Muilta osin se on edelleen soundiltaan erittäin käyttökelpoinen tuote tarkkaan äänityöhön.
 
Tässä on juuri se hankaluus mihin homma tökkää omalla kohdalla. Etenkin miksatessa tykkään vaihdella koko ajan monitoreiden ja luurien välillä. Jos luurit kaipaa vielä erikseen jotain omaa EQ:tä, sitä joutuu lisäksi laittamaan koko ajan päälle/pois. Mieluiten löytäisi juuri ne itselle sopivat kuulokkeet joilla vaihtelu onnistuu sujuvasti :) Toistaiseksi vain yhdet ovat läpäisseet omat kriteerit, mutta ne ovat epämukavat päässä ettei niitä jaksa sitten juurikaan käyttää tavallisen musiikin kuunteluun.

Humanoid: Tässä on juuri se hankaluus mihin homma tökkää omalla kohdalla. Etenkin miksatessa tykkään vaihdella koko ajan monitoreiden ja luurien välillä. Jos luurit kaipaa vielä erikseen jotain omaa EQ:tä, sitä joutuu lisäksi laittamaan koko ajan päälle/pois. Mieluiten löytäisi juuri ne itselle sopivat kuulokkeet joilla vaihtelu onnistuu sujuvasti :) Toistaiseksi vain yhdet ovat läpäisseet omat kriteerit, mutta ne ovat epämukavat päässä ettei niitä jaksa sitten juurikaan käyttää tavallisen musiikin kuunteluun.
 
Ainakin RME:n TotalMix:issa saa jokaiseen ulostuloon itsenäisen EQ:n, joten mulla on monitorilähtö flättinä, mutta toisessa kuulokelähdössä bassokorostus HD600:ille. Tällöin ei tartte tökkiä DAW:ista mitään päälle tai pois. Set and forget.

Jucciz: Ainakin RME:n TotalMix:issa saa jokaiseen ulostuloon itsenäisen EQ:n, joten mulla on monitorilähtö flättinä, mutta toisessa kuulokelähdössä bassokorostus HD600:ille. Tällöin ei tartte tökkiä DAW:ista mitään päälle tai pois. Set and forget.
 
Tällaiset ominaisuudet raudassa (softalla konffattavat lähtöjen EQ:t) helpottavat huomattavasti. Vahva suositus jos tekee tosissaan studiohommia. Omassa setupissa ei ole niin kriittistä, eli voin huoletta vaihtaa EQ-presettiä edes takaisin eri kuulokkeiden ja studiomonitorien välillä, kun en tee työkseni miksaamista. Mulla ei ole niin hektistä, että vertailisin edes takaisin todella nopeasti.

Kaiutinkuunteluun näkee usein Room EQ Wizard + Equalizer APO.
 
EDIT: lisätty Equalizer APO, kun luulin, että REW:iin olisi jo tullut sisäinen EQ.

ituvirtanen: FFT:llä tuli analysoitua yhtä ja toista opiskeluaikana. Pari viikkoa sitten tein kotimittarilla (B&K) meluanalyysiä rakennustyömaan vieressä. Joku aavistus minulla on esimerkiksi Hamming- ja Hanning-ikkunoista. Minkälaisia mittauksia itse teet ja teetkö niitä harrastuksesta vai työksesi?
 
Sekä että.
 
Vasteen esittäminen spektrogrammina olisi kylläkin hyödyllisempää myös noissa RTINGS:n ja oratory1990:n lapuissa. Ehkä ne ei olekaan parasta ammattitaitoa.
 
En tee tässä kontekstissa mitään, mutta halusin ymmärtää, miksi Harman curve FFT plot ei kerro, miten kuuloke tosiasiassa soi. Minulla on maisterintutkinto alaa sivuten.

Jucciz: Ainakin RME:n TotalMix:issa saa jokaiseen ulostuloon itsenäisen EQ:n, joten mulla on monitorilähtö flättinä, mutta toisessa kuulokelähdössä bassokorostus HD600:ille. Tällöin ei tartte tökkiä DAW:ista mitään päälle tai pois. Set and forget.
 
Tuollainen optio kuulostaa kyllä hyvältä.

soundmodel: Kaiutinkuunteluun näkee usein Room EQ Wizard.
 
Kaiuttimien huonemittaukseen löytyy varmasti moniakin ohjelmistoja. Room EQ Wizard (REW) on ihan asiallinen ohjelmisto, jolla voi mitata referenssimikillä kaiuttimen vastetta huoneessa. Sonarworksillä on myös oma ohjelmistonsa. Nuo kaksi lienevät ainakin harrastajapiireissä suosituimmat ohjelmistot.
 
REW ei taida yksinään riittää varsinaiseen korjaukseen, eli sen avulla voi mitata. Sonarworksiä voi käyttää mittaamisen lisäksi myös korjaamiseen.
 
Joka tapauksessa näiden ohjelmistojen kanssa saa olla tarkkana DAW-softien kanssa, että ei sitten vahingossa bouncaa varsinaiseen audiotiedostoon kaiuttimien tai kuulokkeiden EQ-säätöjä. Esim APO-EQ Windowsille ei taida toimia DAW-ohjelmien kanssa laisinkaan, eli vaatii eri tavat miten DAW:n kautta kuunnellessa on EQ päällä ja miten vastaavasti vaikkapa Windowsin Mediaplayerin kautta kuunnellessa EQ-toimii.
 
Siksi tuollainen Jucciz:n esittämä audiointerfacen lähtöihin konffattava EQ lienee kaikkein turvallisin. Se vain, että sellaiset audiointerfacet eivät ole ihan halvimmasta päästä.

iec:
 
Joka tapauksessa näiden ohjelmistojen kanssa saa olla tarkkana DAW-softien kanssa, että ei sitten vahingossa bouncaa varsinaiseen audiotiedostoon kaiuttimien tai kuulokkeiden EQ-säätöjä. Esim APO-EQ Windowsille ei taida toimia DAW-ohjelmien kanssa laisinkaan, eli vaatii eri tavat miten DAW:n kautta kuunnellessa on EQ päällä ja miten vastaavasti vaikkapa Windowsin Mediaplayerin kautta kuunnellessa EQ-toimii.
 
Siksi tuollainen Jucciz:n esittämä audiointerfacen lähtöihin konffattava EQ lienee kaikkein turvallisin. Se vain, että sellaiset audiointerfacet eivät ole ihan halvimmasta päästä.
 
Ei siinä ole mitään käytännön eroa, jos konffaa ne oikein. Ei noihin äänikorttien ekvalisaattoreihin saa mielestäni importattua käppyröitä, ja käsin asettaminen on joskus vaikeaa, jos suodattimia on paljon tai jos niiden muodot eivät vastaa oletettuja, koska eri ohjelmistoissa voi olla hieman erilaiset käppyrät. Joissain on jopa erilaiset käppyrät kuin mitä se grafiikka näyttää, koska kooderi ei osannut tai se grafiikan zoom yms. vääristää.

soundmodel: Ei siinä ole mitään käytännön eroa, jos konffaa ne oikein. Ei noihin äänikorttien ekvalisaattoreihin saa mielestäni importattua käppyröitä, ja käsin asettaminen on joskus vaikeaa, jos suodattimia on paljon tai jos niiden muodot eivät vastaa oletettuja, koska eri ohjelmistoissa voi olla hieman erilaiset käppyrät. Joissain on jopa erilaiset käppyrät kuin mitä se grafiikka näyttää, koska kooderi ei osannut tai se grafiikan zoom yms. vääristää.
 
Eihän se ole helppoa eikä nopeaa. Tarkkana pitää olla Q-arvojen yms kanssa jos manuaalisesti tekee asetukset (ihan sama konffaako plugaria vai konffaako audiointerfacen lähtöjen EQ-asetuksia). Onneksi niitä ei tarvitse tehdä kuin yhden kerran per uusi laitekokoonpano.

soundmodel: ...halusin ymmärtää, miksi Harman curve FFT plot ei kerro, miten kuuloke tosiasiassa soi. Minulla on maisterintutkinto alaa sivuten.
 
Lienetkö fysisti tai matematisti? Mitä mittalaitteita käytät? Kaiuttomassa vai vapaassa kentässä? Vai teetkö vain sähköisiä mittauksia?
 
Lähtisin purkamaan soimisen aistimista fysiologiasta: kaikki audiologiset mittaukset perustuvat keskiarvoihin. Ihmisiä on mitattu, tutkittu ja siitä rakennettu, niin, suuri keskiarvo.
 
Jokaisella on oma tapansa kuunnella, jokaisella on oma näkemyksensä äänestä ja nämä yhdessä eroavat lähtökohtaisesti keskiarvoista. Kun tähän liittää sen, että korvat ovat yksilöllisiä ja ne muuttuvat läpi elämän, kuten kuulokin, mittaus on korkeintaan ja enintään kuva tuotteesta. Kaiken lisäksi korvamme mukautuvat liiankin nopeasti uuteen.
 
Ihmisen aistit ovat relatiivisia, eivät absoluuttisia. Pystymme tekemään vertailuja parhaimmillaan erittäinkin tarkasti mutta mittareina olemme aivan onnettomia. Siksi mittanormaalit ja vertailutestit ovat niin tarpeellisia.
 
Kun kokeilet jotain tuotetta, tarvitset rinnalle vähintään toisen, jotta voit edes kuvitteellisesti arvioida niitten keskinäisiä ominaisuuksia - eli vertailla. Referenssiäänite voi olla tarpeen, josta mielikuvan (huomio!) rakentaminen vasta alkaa.
 
Tuttu sanoi kerran hyvin kuulokkeista ja sen voi levittää muihinkin tuotteisiin:
Mene kauppaan ja valitse kalleimmat kuulokkeet. Ota sitten seuraavaksi kalleimmat, kunnes kuulet äänessä eron. Edelliset ovat valintasi. Jos teet valinnan numeroitten tai käppyröitten perusteella, olet kuin urheilija, joka urheilee numeroitten avulla, koska ei luota oman kehonsa tuottamiin signaaleihin.
 
Akustiikka on tiedettä. Ihmisen kuulo vain on valitettavan häilyvä referenssi, jonka keskimääräisyyteen yritetään mittauksissa nojata. Mittaustuloksissa ei ole kyse personoidusta tuloksesta. Lue edellinen uudestaan. Jos vaikkapa soittimen väri on väärä, psykoakustinen kokemus (toinen huomio!) on pilalla ja soitin jää kauppaan (vaikka sen voisi viedä maalaamoon). Tartutko ajatukseen? Ja milloin olet viimeksi tutkituttanut kuulosi, saadaksesi paremman kokonaiskuvan järjestelmästä, joka päättyy aivokuorellesi?
 
Omat korvat ovat soineet vuosia ja siksi mittaan mieluiten kohteita, joissa en tarvitse varsinaisesti omia korviani, vaan voin tyytyä mittarilukemiin (B&K:t ovat kivoja).