Studiotyöskentely ›

soundmodel: Halusin silti tietää, minkä kitaran ostaa siten, ettei tarvitsisi maksaa turhasta.
 
Semmosen mikä tuntuu käteen hyvältä ja soitettavalta. Mun eka kitarani 9-vuotiaana oli 12-kielinen Ibanezin akkari. Kallis soitin silloin ja soi edelleen hienosti, mutta se ei ollut käteen hyvä ja soitettava. Toinen kitara oli joku Eko ja kolmas Hondon akkari. Tämän jälkeen kaikenlaisia Gibsoneita ja Fenkkuja haalittuani olen todennut Harley Bentonien olevan varsin kelvollisia. Niilläkin pärjää, kun tietää mitä tekee.

soundmodel: 1) olisi helpompaa kyetä valitsemaan gearisijoituksia rationaalisesti
 
Määrittele rationaalinen, mieluiten aukottomasti.
 
2) olisi kivempaa, jos voisi paljastaa ammattimiksaajien yms. faktoina pitämät dogmat, kuten jonkinlainen arvostusasteikko jossain osassa tuotantoa tai sen, etteivät he erottaisi asiaa ABX-testissä
 
Miksi se olisi kivaa? Mitä saavutat sillä? Luuletko tosiaan, ettei suurin osa ammattilaisista tiedosta sokkouttaan ABX-testissä? Ja hahmotatko, että kyseinen detalji ei saa suurinta osaa niistä ammattilaisista menettämään yöuniaan saati duunejaan?
 
3) olisi helpompaa, jos voisi targettaa keskimääräistä kuuntelijaa, kuten Harman curvessa
 
Miten se tieteellinen haastattelutiedonkeruu esim. jostain yksittäisten soundien hyvyydestä veisi sut lähemmäksi keskimääräistä kuuntelijaa?

soundmodel: 2) olisi kivempaa, jos voisi paljastaa ammattimiksaajien yms. faktoina pitämät dogmat
 
Taiteessa ei ole faktoja, vaan ainoastaan erilaisia tyylejä, näkemyksiä ja ehkä mielipiteitä. Ei siinä totuuspoliisia tarvita. Taiteessa on se kiva, että siinä maailmassa voi ihan jokainen taaplata just omalla tyylillään.

No rationaalista voi olla esim. se, että kykenee näyttämään välin, jossa hinnan tulisi olla, mikäli estimoidaan tuotteen arvo ilman markupia tai suurta markupia.
 
Tämmöistä analyysiä on myös tehty esim. Applen tietokoneissa, jonka jälkeen on selvää, että Applen tietokoneet ovat usein melko ylihinnoiteltuja.
 
jannu:
Miten se tieteellinen haastattelutiedonkeruu esim. jostain yksittäisten soundien hyvyydestä veisi sut lähemmäksi keskimääräistä kuuntelijaa?
 
Toivottavasti tämä on vitsi.
 
Tuollainen malli olisi äärimmäisen arvokas jollekin levy-yhtiölle, koska se voisi tuottaa täsmälleen sitä, mitä kuluttajat haluavat. Se voisi tietää, mitä tarkoittaa joku "stomping bass", "classic 70s rock sound" tms. Varmaan oletamme tietävämme, mitä "classic 70s rock sound" tarkoittaa. Oikeasti se on kuitenkin yhtä subjektiivinen kuin muukin.

soundmodel: Tämmöistä analyysiä on myös tehty esim. Applen tietokoneissa, jonka jälkeen on selvää, että Applen tietokoneet ovat usein melko ylihinnoiteltuja.
 
Niin kauan kuin joku niitä ostaa, ei ne ole ylihinnoitettuja. Ylihinnoitettuja ne ovat sitten, kun eivät käy kaupaksi. Sitten taas jos aletaan vertaamaan omenaa puuceekoneeseen, mennään aika turhalle keskustelualueelle, koska molemmissa on puolensa, eikä ne ole erityisen vertailukelpoisia. Näistä eri segmenteistä oli jo monta sivua sitten tekstiä luettavaksi.

Eikä se ylihinnoittelu kyllä tuota tarkoita, vaan se tarkoittaa sitä, että se on pienemmän ryhmän saavutetavissa kuin se voisi olla.
 
Emmehän voi kuitenkaan pitää yleisenä preferenssinä niitä "ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa" -tyyppejä, koska tämä olisi sama kuin sanoa, että "Ferrari sopii jokaiseen käyttöön".

soundmodel: Tuollainen malli olisi äärimmäisen arvokas jollekin levy-yhtiölle, koska se voisi tuottaa täsmälleen sitä, mitä kuluttajat haluavat.
 
Eiköhän kaupalliset levy-yhtiöt aika pitkälle tiedä mitä kuulijat haluavat. Niillä on siihen keinonsa, niin kuin muillakin liikealan yrityksillä.

ejhfi: Eiköhän kaupalliset levy-yhtiöt aika pitkälle tiedä mitä kuulijat haluavat. Niillä on siihen keinonsa, niin kuin muillakin liikealan yrityksillä.
 
En tiedä, mutta peliteollisuudessa ei lukemani mukaan ole näin. Siellä kaikki muu kuin vakioitunut katalogi sisältää paljonkin riskejä. Vakioitunut katalogi on esim. NHL, Fifa, ...
 
En tiedä, onko sitten syytä olettaa, että se syy miksi näemme niin paljon "classic studio gear" -emulaatioita on tuo sama eli koska oletetaan, että ne ovat riittävän vakioituneita kulttuurissa. Eli on paljon vähemmän riskistä myydä "LA2A model":ia kuin "unique optical compressor":ia. Tällöin myös esim. se Behringerin 369-KT voisi olla ihan mitä vaan, kunhan sillä on järkevä imago ja nimi.

soundmodel: Eikä se ylihinnoittelu kyllä tuota tarkoita, vaan se tarkoittaa sitä, että se on pienemmän ryhmän saavutetavissa kuin se voisi olla.
 
Tästä asiakaskunnan osana brändiä taisi myös olla juttua aiemmin. Toisekseen omppu ja puucee eivät ole moneltakaan osin vertailukelpoisia keskenään. Tsekkaan piruuttas, kun tuubissa tykkäät aikaasi käyttää, mitä vaikkapa Barry Johns tai Glenn Fricker aiheesta ovat mieltä.

soundmodel: Siellä kaikki muu kuin vakioitunut katalogi sisältää paljonkin riskejä.
 
Yrittämiseen sisältyy aina riskejä ja ilman niitä tai niiden pelossa ei kannata edes lähteä yrittämään. Se on vähän niin kuin evoluutio, erilaisten vaihtoehtojen luomista ja kokeilua. Joskus ne tuottavat tulosta, joskus tulee umpikuja.

soundmodel: No rationaalista voi olla esim. se, että kykenee näyttämään välin, jossa hinnan tulisi olla, mikäli estimoidaan tuotteen arvo ilman markupia tai suurta markupia.
 
Tämmöistä analyysiä on myös tehty esim. Applen tietokoneissa, jonka jälkeen on selvää, että Applen tietokoneet ovat usein melko ylihinnoiteltuja.
 
Aika jyrkkiä tulkintoja.
 
Toivottavasti tämä on vitsi.
 
Tuollainen malli olisi äärimmäisen arvokas jollekin levy-yhtiölle, koska se voisi tuottaa täsmälleen sitä, mitä kuluttajat haluavat. Se voisi tietää, mitä tarkoittaa joku "stomping bass", "classic 70s rock sound" tms. Varmaan oletamme tietävämme, mitä "classic 70s rock sound" tarkoittaa. Oikeasti se on kuitenkin yhtä subjektiivinen kuin muukin.
 
Kysyinkö mä jotain levy-yhtiöiden tarpeista? Vai sun?

jannu:
Kysyinkö mä jotain levy-yhtiöiden tarpeista? Vai sun?
 
Tottakai se tarkoittaa keskimäärin muille samaa, jos se tarkoittaisi levy-yhtiölle ja sillä olisi mainittu ennustemalli. Jos sillä ei ole, niin ei ole mitään syytä, miksi sen idea "classic 70s rock soundista" liittyy mitenkään siihen, mitä ajattelen sen olevan.
 
Ja sitten tässä on kuitenkin sivutolkulla pohdittu sitä, että miksi klooni ei ole kuin alkuperäinen. Vaikka sen pitäisi voida olla teknisessä mielessä, koska klooni vs alkuperäinen ei sinänsä riipu meidän tulkinnoista, vaan ainostaan mittauksista. Eikä riipu plugari < tai > rautakaan soundin osalta.
 
Mikäli olisi mahdollista, että jollekin halvin geari tai vaikkapa pelkästään ilmaisplugarit on parasta, koska hän pitää siitä, niin tästähän vasta soppa vielä, koska näin ajatteleva on oikeassa. Myös riippumatta siitä, että pitääkö kukaan hänen musiikistaan. Mitähän ammattilaiset ajattelevat sitten, kun miksaaja-Joni väittää, että ilmaisplugarit ovat parempia kuin kalliit rautavehkeet. Jonihan on oikeassa. Näin myös rautavehkeiden valmistajat ovat tehneet täysin turhaa työtä!
 
Miksi voisi siis vaatia esim., että pitäisi julkaista jotain ollakseen vakavasti otettu? Tai miksi pitäisi olla jotain "kokemusta"? Riittää, että itse pitää musiikistaan? Siksi se on maailman parasta jo sen takia. Toisin sanoen, 0 kokemusvuotta on yhtä arvokas kuin mikä tahansa > 0. Tämän viimeistään tulisi herättää siihen, että subjektiivisuus ei ole kovin mielekäs idea ammattiarvostuksen kannalta, koska millään ei ole välttämättä mitään väliä kenellekään muulle. Olisi paljon mielekkäämpää kyetä markkinoimaan työtään esimerkiksi "parempi kuin muut" tms.
 
Toisaalta, mikäli näin ei olisi, niin kuten ketjussa on yritetty väittää, voisimme nimenomaan luottaa siihen, että miksaaja-Jonen suositukseen tietystä gearista kannattaa luottaa. Kuitenkin, jos se on pelkästään subjektiivinen, jota se on ilman jotain mallia, niin mielipide ei välttämättä tarkoita kenellekään muulle mitään. Toisin sanoen, Jone ei tiedä kokemuksestaan huolimatta muiden gearipreferensseistä välttämättä mitään. Vastaava ei onnistuisi vaikkapa jossain tietokoneprosessoreissa, joissa tiedämme kaikki, jos prossu A > prossu B, koska > on hyvin määritelty.

Aika jänniä tulkintoja ja analogioita. Toivottavasti saat yösi kuitenkin nukuttua.

Olisihan se hienoa jos olisi olemassa mittari, joka kertoisi milloin soundi on hyvä, olisihan?
 
Tekisikö se sitten musiikista parempaa, tuskin.
 
Musiikki voi olla ihan hemmetin hyvää, vaikka soundi olisi paska, eikä se haittaisi mitenkään suurinta osaa kuulijoista. Mutta toisinpäin mittarin mukaan paraskaan soundi ei auta jos musiikki on kuulijasta huonoa.
 
Avainasemassa on kokija ja hänen subjektiivinen kokemuksensa esityksestä/tallenteesta/maalauksesta/rakennuksesta/kirjasta jne....

Pauli Lappalainen: Olisihan se hienoa jos olisi olemassa mittari, joka kertoisi milloin soundi on hyvä, olisihan?
 
Tekisikö se sitten musiikista parempaa, tuskin.
 
Musiikki voi olla ihan hemmetin hyvää, vaikka soundi olisi paska, eikä se haittaisi mitenkään suurinta osaa kuulijoista. Mutta toisinpäin mittarin mukaan paraskaan soundi ei auta jos musiikki on kuulijasta huonoa.
 
Avainasemassa on kokija ja hänen subjektiivinen kokemuksensa esityksestä/tallenteesta/maalauksesta/rakennuksesta/kirjasta jne....
 
Ei sinun tai muunkaan tarvitse nyt toistaa jotain omaa anekdoottia, jotta asiassa voisi päästä eteenpäin. Lue alkuun vaikka se artikkeli:
 
"Measuring sound goodness, or quality, in instrumental
sounds is difficult due to its intrinsic subjectivity."
 
Kuitenkin:
 
"Nevertheless, it has been shown that there is some consistency
among people while discriminating good or bad music performances 1."
 
Saattaa -> että ihmiset osaavat joskus erottaa myös esimerkiksi hyvän raudan ja huonon raudan. Itseasiassa, jos näin ei olisi, niin mitäpä ne vaikkapa YLE:lläkään valikoimaan.
 
Erityisesti:
 
"Furthermore, recent studies have demonstrated a correlation between the perceived music quality and the musical performance technique 2."
 
Voi implikoida, että vastaavasti ihmiset tunnistavat hyvin vaikkapa ekvalisaattoreiden tai kompressoreiden vaikutuksen laadullisiin parametreihin, kuten timbreen.
 
---
 
Lainausten lähde aiemmin annettu:
 
Bandiera, Giuseppe & Romani Picas, Oriol & Tokuda, Hiroshi & Hariya, Wataru & Oishi, Koji & Serra, Xavier. (2016). Good-sounds.org: a framework to explore goodness in instrumental sounds.
 
https://www.researchgate.net/public … ore_goodness_in_instrumental_sounds
 
sivu 2 kyseisen linkin dokumentissa.
 
---
 
Toisin kuin subjektivisti väittäisi, niin minusta esim. tuo paperi on huomattavasti hyödyllisempi kuin kenenkään oma mielipide sellaisenaan. Tämän pitäisi kuitenkin olla selvää jo paperin toisesta kirjoittajastakin:
 
"Technology Development Dept., KORG Inc., Tokyo, Japan"
 
Tuskin Korg tutkii aihetta ihan lämpimikseen. Vai tutkisiko se sitä siksi, että ko. tieto auttaisi sitä toteuttamaan paremmin suunnattuja tuotteita?

soundmodel: No rationaalista voi olla esim. se, että kykenee näyttämään välin, jossa hinnan tulisi olla,
 
Onhan meillä IKEA. Toisaalta jos aatellaan, niin IKEAnkin kalut on ylihinnoiteltuja koska Kampradista tuli miljardööri.
Joten voisi sanoa, et ne on erittäin rationaalisesti suunniteltu hintalappu, pakkaus ja keskimääräinen kuluttaja lähtökohtana ja tuotteet on tasalaatuisia eli laatusertifikaatttimielessä erittäin laadukkaita olematta kuitenkaan kovin laadukkaita laatu- sanan perinteisessä merkityksessä. Ja koska firma tahkoaa miljardeja ne ovat selkeästi myös ylihinnoiteltuja joten jotain on kuitenkin teoreettisesti pielessä.
 
Rationaalisuus ja taide ei aina oikein sovi yhteen koska jokainen menestynyt ja ei-menestynyt taiteilija on nuoruudessaan kuullut sanat -"hanki ittelles oikea ammatti" ja myöhemminkin -"menkää oikeisiin töihin". Se on rationaalista.

Tässä ei alusta alkaen olekaan sinänsä keskusteltu taiteesta vaan gearista.
 
Tai mikäli taide häiritsee, kuten se tekeekin, niin keskustelun voi nimenomaan rajata teknisempiin parametreihin. Kuitenkin viimeksi esitelty lähde implikoi, että esim. Korg tutkii jotain muutakin.
 
Minusta sellainen hinnoittelualgoritmi musiikkigearille olisi ihan hyödyllinen, mutta voi olla, että se on hieman overkill, koska musiikkiteknologia-ala on lopulta aika pieni ala. Osassa gearia hintaa hilaa ylös jo se, että potentiaalinen ostajakunta on niin pieni. Joten jotta valmistajalle olisi kannattavaa tehdä edes pieni erä, niin hinta pitää laittaa ylös.
 
Hinnoittelualgoritmi siis pisteyttää erilaisia muuttujia ja mahdollistaa siten ennusteet esim. siitä, että miten hyvää "valueta" tietty gear sisältää. Hinnoittelualgoritmi tuntisi esimerkiksi yleiset tekniset parametrit, kuten myös esimerkiksi markkinointitermien sisällön (esim. "S1LKi DSP"). Lisäksi se sisältäisi erilaisia psykoakustisia muuttujia, joilla pisteytetään esim. se, että onko gearin harmoninen mittaus parempi vai huonompi kuin toisella gearilla.
 
Tämä on ihan hypoteettista, mutta kyseisenlaisen algoritmin olemassaolo saattaisi myös motivoida laitevalmistajia julkaisemaan laitteistaan esim. harmoniset mittaustulokset, koska kuluttajat olisivat tietoisempia tekemään valintoja niiden perusteella. Vastaavasti nyt niiden kannattaa vaan tuutata random mainoslauseita ja pro-Jonen endorsementteja, koska lampaat uskovat.
 
---
 
Tämän motivoimana ehdotan itseasiassa avoimen lähdekoodin hinnoittelutietokannan luomista, mutta en tiedä, onko tämän foorumin käyttäjäkunnassa runsaasti kykeneviä kontribuuttoreita.
 
---
 
Ohitan jatkossa itse kaikki viestit, joissa ei viitata johonkin vertaisarvioituun lähteeseen, jotta keskustelu menisi oikeasti eteenpäin.
 
Agenda on kuitenkin tullut selväksi: kenenkään omalla mielipiteellä asiasta ei voi sanoa mitään hyödyllistä.

soundmodel: Toisin kuin subjektivisti väittäisi, niin minusta esim. tuo paperi on huomattavasti hyödyllisempi kuin kenenkään oma mielipide sellaisenaan. Tämän pitäisi kuitenkin olla selvää jo paperin toisesta kirjoittajastakin:
 
"Technology Development Dept., KORG Inc., Tokyo, Japan"
 
Tuskin Korg tutkii aihetta ihan lämpimikseen. Vai tutkisiko se sitä siksi, että ko. tieto auttaisi sitä toteuttamaan paremmin suunnattuja tuotteita?
 
"This research has been partially funded by KORG Inc."
 
Vai onko Korg ollut lähinnä rahoittavana yhteistyökumppanina opinnäytteessä, tarjoten näkyvyyttä sekä itselleen että kirjoittajille? Ja sen kirjoittajan työnantaja on pakko ilmoittaa, koska bias. Sillä ei kalastella uskottavuuspisteitä artikelille vaan luotettavuuspisteitä kirjoittajille.
 
On melko hankala uskoa artikkelin sisällön ja lopputuotteen, eli tuon nykyisin jo kuopatun nettisivun, tuoneen Korgille juuri mitään sellaista merkittävää uutta dataa, mitä eivät olisi osanneet kerätä jo ennestään.
 
Mutta jos sulla on tarve tuollaiseen good-sounds -tyyliseen mittailuun, niin miksi et vain ota tuosta artikkelista mallia ja sovella omaan käyttöön, sen sijaan että hakkaat päätäsi seinään Miksaaja-Jonejen kanssa vääntäessä?

Anekdoottina: rumpuäänitykset rupesi jotenkin onnistumaan paremmin kun oli ainakin semikunnolliset etuasteet. Varmaan parempi bias ja jännite ja dolby.

soundmodel: Tässä ei alusta alkaen olekaan sinänsä keskusteltu taiteesta vaan gearista.
 
Ketjun aihe on rautasaundi. Saundi on se mitä levyn tai leffan äänimaisemassa kuulet.
Se levy, leffa tai mitä sillä gearilla tehdäänkin on taidetta.
Hyvä biisi on hyvä vastakun siinä on onnistunut esitys, onnistunut sovitus ja onnistunut saundimaailma ja kaikki noi vaatii paitti osaamista myös vision ja luovuutta.
 
Ja se saundi on vähän kuin valokuva joka on yks pysäytetty hetki ajassa. Jos kuva on hyvä se on legenda vaikka se olisi otettu neulanreikäkameralla. Tilanne jossa kuva otettiin ei toistu, joten seuraavan tilanteen voi tallentaa samalla vehkeellä tai eri vehkeellä.
Noin lähtökohtaisesti luovat osaavat käyttävät vehkeitä joihin ovat joko
a) mieltyneet
b) ovat hyväksi havainneet
c) joissa on nostalgiaa, uutuudenviehätystä tai hyvä fengshui
d) joita huvittaa just nyt kokeilla
e)
f)
ö) ja varmistavat, että on onnea tuottavat kalsarit jalassa.