Studiotyöskentely ›

Leasing macci koneeksi.
Firma pitää olla, mutta tektor tai mustapekka noita liisaavat.
 
Onko muuten mahdollista liisata samaan settiin Logiccia?
 
Kiinnostaisi kovasti testata mäkkiä mutten viitsis pistää viittä tonnia kiinni "kokeilemiseen" :)
 
...

Kiitän kovasti ideoista ja ehdotuksista ja niitä saa laittaa lisää! Cubase SX3 on se softa joka on tullut tutuksi ja on hinnaltaan ja toiminnoiltaan hyvä. Sitäkin tuntuu olevan niin monella hintaa eri paikoissa. Onhan mulla hinku studion suhteen senkin takia, että pääsen omia demojani toteuttamaan kunnolla. Mutta ennenkaikkea sais duunia. Pitikin vielä kysymäni että mitä muuta Cubasen lisäksi? Joku mainitsi jotain editorista? Entäs se levyjen polttaminen? Olikse joku Wavelab jolla saa tuotokset hyvin CD:lle?

Pitikin vielä kysymäni että mitä muuta Cubasen lisäksi? Joku mainitsi jotain editorista? Entäs se levyjen polttaminen? Olikse joku Wavelab jolla saa tuotokset hyvin CD:lle?
 
Esimerkiksi SoundForge on musta riittävän hyvä editori Cubasen kaveriksi
 
Koneessa pitää olla DVD-asema, koko sessiot ja korkeat resoluutiot ei mahdu tavalliselle CD:lle
 
Joku kiva poltto-ohjelma on jees. Mä pärjään Nerolla, joku muu tarvii hienompaa (tosin biisien overlappaukset ja/tai/eli cross-fadet kannattaa tehdä vasta masteroinnissa).
 
Rautapuolelta ostaisin, jos rahaa noinkin on, ehdottomasti jonkin optokompressori-etusen, vaikka vain Art Tube Pakin. Sellainen on aika hyvä 'salainen ase', jolla kohinasuhde ja taso on kurissa silloin kun pitääkin, eli jo ennen digipuolelle menoa.
 
Mitäs vielä...

Esimerkiksi SoundForge on musta riittävän hyvä editori Cubasen kaveriksi
 
Mitäs vielä...
 
Tätä sivuten tuli mieleen, että saako aaltoeditorit (esim. toi soundforge tai wavelab) integroitua jotenkin hyvin näiden moniraiturisoftien (esim. toi cubase) kanssa raidan tarkempaa nysväämistä varten?
Esim. tuplaklikkaamalla raitaa raiturisoftassa se aukeaakin erillisessä editorissa?
Vaik pitääkö käyttää noita export-importtauksia tai rewiren kaltaisia palikoita?

Rautapuolelta ostaisin, jos rahaa noinkin on, ehdottomasti jonkin optokompressori-etusen, vaikka vain Art Tube Pakin. Sellainen on aika hyvä 'salainen ase', jolla kohinasuhde ja taso on kurissa silloin kun pitääkin, eli jo ennen digipuolelle menoa.
 
Joo-o. Joku yksi todella hyvä kanava (tai miksei stereo..) olis sit seuraava juttu. Itseasiassa tämä on mun seuraava rautaostos, jos tässä joku päivä rahaa jää yli:
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-175878.html

Joo-o. Joku yksi todella hyvä kanava (tai miksei stereo..) olis sit seuraava juttu. Itseasiassa tämä on mun seuraava rautaostos, jos tässä joku päivä rahaa jää yli:
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-175878.html
 
Kah. Hinta näemmä laskenu... Pitäisköhän ... :)
 
...

Hyvä juttu, että noita äänipuolen teoriaopintojakin on takana, samoin aiemmasta demorutiinista ei oo ainakaan haittaa. Yleensä suhtaudun aika varauksella ajatukseen, että lähdetään investoimaan suuria summia studioon kerralla, mutta toisaalta - kyllähän se sama raha menee ajan kanssa joka tapauksessa, eikä riitäkään.
 
Tärkeää on mun mielestäni joka tapauksessa se, ettei se oma studio saa olla ensimmäinen studio jossa käydään, vaan jollain tasolla pitää olla tiedossa miten muut on hommat ratkaisseet. Ei tarvi keksiä pyörää uudestaan

 
Samaa mieltä!
 
Itse olin ekana mukana ihmettelemässä oman bändin demontekoa ihkaoikeassa pikkustudiossa. Sitä ennen oltiin jo väännetty minidiskille treeniksellä demoja ja studiosession jälkeen tehtiin paljon lisää suoraan kahdelle raidalle.
 
Seuraavana oli vuorossa 16-raituri, joka oli hanskassa tekniseltä puoleltaan nopeasti. Taiteellinen puoli on edelleen työn alla ;-)
 
Tietokonetta olen käyttänyt pääosin masteroinnissa, toki jonkin verran miksannutkin. Eteneminen on ollut mielekästä, koska tekniikan opiskelu ei ole tullut pääasiaksi vaan musan tekeminen. Suora hyppäys Protoolsiin kaikkine herkkuineen olisi voinut mutkistaa asioita. Itseasiassa stereoäänittäminen antoi hyvät lähtökohdat moniraitahommiin, koska nyt tietää monta juttua käytännön tasolla, jotka olisi pitänyt kuitenkin oppia kantapään kautta. Ja olisiko liikojen muuttujien olemassaolo ainakaan helpottanut asiaa???

Samaa mieltä!

Itse olin ekana mukana ihmettelemässä oman bändin demontekoa ihkaoikeassa pikkustudiossa. Sitä ennen oltiin jo väännetty minidiskille treeniksellä demoja ja studiosession jälkeen tehtiin paljon lisää suoraan kahdelle raidalle.

Seuraavana oli vuorossa 16-raituri, joka oli hanskassa tekniseltä puoleltaan nopeasti. Taiteellinen puoli on edelleen työn alla ;-)

Tietokonetta olen käyttänyt pääosin masteroinnissa, toki jonkin verran miksannutkin. Eteneminen on ollut mielekästä, koska tekniikan opiskelu ei ole tullut pääasiaksi vaan musan tekeminen. Suora hyppäys Protoolsiin kaikkine herkkuineen olisi voinut mutkistaa asioita. Itseasiassa stereoäänittäminen antoi hyvät lähtökohdat moniraitahommiin, koska nyt tietää monta juttua käytännön tasolla, jotka olisi pitänyt kuitenkin oppia kantapään kautta. Ja olisiko liikojen muuttujien olemassaolo ainakaan helpottanut asiaa???

Jep, mä voisin kans kertoa oman historiani tuossa:

Mä aloin äänittää "kotipihan tapahtumia" isoisän kelamankoilla kai suunnilleen siinä iässä kun osasin kävellä ja puhua. Kiersin ympäri kannettavan Sonyn pienoiskelamankan kanssa ja haastattelin sukulaisia ja yritin äänittää kaneja (eivät sanoneet mitään), kissaa (juoksi karkuun) ja erilaisia luonnonääniä, niin pikkukelalla kuin isoilla putki-kelamankoillakin, joita isoisällä kielentutkijana ja vanhana radiotoimittajana oli.

Kasettimankat ei olleet olleet kauaa markkinoilla, kun sain ekalla ihkaoikealla palkallani (Ylen Tehostolta, olin Ylen kuunnelmissa vakituinen lapsiääni, ja muistan keränneeni kaikki irto-nauhanpätkät ja teipanneeni niistä äänittäjän avulla uusia äänikollaseja äänitystauoilla) sellaisen ostettua. Olisinko ollut 8 tai 10-vuotias. Crownin monomankka oli uskollinen kaveri, ja luuhasin stereokaupassa ostamassa halpoja paripuolia irtokaiuttimia jotka sitten muutin mikrofoneiksi, tai Annankadun RadioDuossa etsimässä löytölaareista piezoja, kuristinkeloja (puhelimen kuunteluun) ja kaikkea muuta mitä saattoi kytkeä jo kauan sitten auki repimiini Crownin mikki- ja linjatuloterminaaleihin.

12-vuotiaana mukaan tuli bänditoiminta, ja kaikki liikenevä raha vaihtui Soitin Mirschillä halpoihin rumpuosiin ja kitaralaitteisiin kuten Ibanez Standard Fuzziin. Demojen tekeminen oli alusta alkaen avainasemassa, jossain vaiheessa vain kahvipurkit ja lampunjouset muuttuivat oikeiksi soittimiksi, putkiradiot vahvistimiksi. Mikkien sijoittelua piti harjoitella.

Sitten alkoi kaverien demojen äänittäminen. Joka ikisissä treeneissä kaikki vedettiin kelalle, ja Yamahan 6-kanavainen laulumikseri jousikaikuineen laitettiin oikein tarkkaamoon, lasin taakse eri huoneeseen. Kun rumpujen overheadille avasi jousikaikua, soundi oli "ihan kuin oikea." Kaverit soitti ja minä äänitin.

Sitten tuli 80-luku ja alkoi oma studiokierre, eka levysoppari ja loputtomasti demoja. Lepakon demopajasta Studio 303:n vakiasiakkaaksi, ja välillä Aarno Ranisen studiolla loputtomasti utelemassa äänittäjä Tonilta, miten kaikki toimii. Ja tietysti siivellä kaikkien saman lafkan bändien mukaan.

Kun pääsin lukioon, tuli markkinoille ensimmäiset kasettineliraiturit, melkein auton hintaiset Tascamit. Onneksi luokkatovereissa oli rikas perijä, jolta sellaisen saattoi lainata, ja silloin kun se oli muussa käytössä, muistelen saaneeni Kruunu-Radiosta samanlaista vuokralle, pariksi päiväksi kerrallaan. Niillä tuli tehtyä varmaan satoja tunteja.

Neliraitureiden yleistyttyä tuli pummittua lainaan varmaan kuutta, seitsemää erilaista, ja käytettyä joku loppuunkin - piti maksaa. Sitten ostin oman, ja aloin välittömästi tehtailla bändien demoja vetämällä pohjat stereoparilla, "tilassa miksaten" eli siirrellen ja säätäen kamoja ja mikitystä kunnes soundi oli hyvä, loppuraidoista toiselle laulu ja toiselle raidalle "punchaten" kitarasoolot, taputukset, tamburiinit ym. ja taustalaulut.

Kotioloissa samat neliraiturit saivat todistaa, kuinka ping-pong -äänitystä voi jatkaa melkein loputtomiin, kun muistaa aloittaa tummimmista äänistä ja säästää kirkkaat viimeiseksi.

Samaan aikaan omia bändidemoja tehtiin kelamankoilla, neliraitakelakoneella ja ehkä kasiraidallakin, joita saatiin lainaksi pummien menestyneemmiltä soittajaystäviltä. Niistä jotain julkaistiinkin.

Sitten tuli Yleisradion "Pop-äänittäjäkurssi", kokeiluluontoinen workshop, jonka aikana käytiin perusteellisesti teoriaa läpi, ja opeteltiin joka ikisen säätimen ja palikan toimintaa. Aika harmi, ettei Yle sitten ottanut kurssia koulutusohjelmaansa, se oli hyvin opettavaista, vaikka aika loppuikin aina kesken, kun jokaisen olisi pitänyt päästä miksaamaan kokonainen biisi kerrallaan.

Sitten päästiinkiin jo oikeisiin studioihin oikealla "firman" rahalla. 16-raitaisiin ja sitten 2" 24-raitaisiin, ja nyt oli jo vähän muutakin kuin nauhakaikua ja jousikaikua kyseltävänä. Pisin levynteko kesti kaksi kuukautta studiossa, siinä oli aikaa tentata äänittäjää ja tuottajaa.

Tietokonepohjaiseen työhon pääsin kiinni suoraan altaan syvästä päästä. Mulla oli aiemmin kokemuksena eräältä konemusiikin velhona tunnetulta kotimaiselta tuottaja-artistilta saatu päivän pikakurssi midin toimintaan, ja loputtomasti harjoittelua oman sekvensserin (Cakewalk) kanssa, mutta audiota ei oma koneeni jaksanut pyörittää.

Sitten mua pyydettiinkin tuottamaan ja miksaamaan kokonainen levy koneella. Ohjelma ei ollut tuttu - siis koneenihan ei pyörittänyt audiota - mutta sain Logic Platinumin manuaalit ja kehoituksen opetella homma niistä kunnolla ettei sitten mee studioaikaa siihen. Äänitysnappulan painajan sain onneksi erikseen, joten sain keskittyä mikkien suuntaamiseen, ja loppupelissä istuin viikkokausia tarkkaamossa tuijottamassa yhä uudestaan siniseksi pamahtaneita ruutuja, ja arpomassa uusia kortteja Brian Enon "Oblique Strategies" -pakasta. Onneksi mulle maksettiin jo palkkaa.

Ja sen jälkeen kaikki onkin tehty koneella, paitsi itse se ääni. Ääni tulee paria poikkeusta lukuunottamatta mun mielestäni edelleen oikeista soittimista ja soittajista, oikean mikin kanssa; synakin muuttuu paremmaksi kun sen ajaa vanhan Voxin kautta. Poikkeuksena mainittakoon handclapsit, jotka edelleen haetaan koneesta, muuten niistä ei tuu tiukkoja.

Tää on tällainen aika tavallinen harrastajan tarina. Ammattilainen en ole, enkä sellaiseksi jaksaisi ryhtyäkään, mutta elinikäistä harrastusta on vaikea kuvitella hauskempaa.

Suokaa anteeksi tää nostalginen jaarittelu.

Suokaa anteeksi tää nostalginen jaarittelu.
 
luen tuon jopa myöhemmin tarkemminkin tuollaiset oikeasti ihan kivaa luettavaa.

Huh! Olipa mainio tarina. Tuommosia on mukava lukea. Itselläni kiinnostus alko joskus alle kymmenvuotiaana, kun meille oli ostettu vanhempien makuuhuoneeseen mankka. Siinä oli sisäänrakennettu mikki ja kaks kasettipesää. Tein omia kasetti -kokoelmia kopioimalla isän autossa olevista nauhoista parhaat ja puhuin aina jotain biisien välissä. Sitten keksin miten kahdella mankalla saa aikaan moniraitaista ääntä. Olisinko ollut 11-12 vuotias kun hoilasin hittibiisien päälle omassa huoneessani ja monesti tuplasin laulut.
 
Omat biisi ideat tulivat kuvioihin. Mitään en osannu soittaa, mutta kunhan lauleskelin taikka lauloin keksimäni sanoituksen jonkun beatbox kokoelman instrumenttaali biisien päälle. Kitaran soiton aloitin akustisella Landolalla vasta 17 -vuotiaana, mutta aktiivinen soitanta alkoi vasta kolmisen vuotta myöhemmin.
 
Ostin Keltasesta Pörssistä Tascamin Porta Onen 2001 ja sillä pääsin neliraiturin makuun. Pleikkarilla tein MTV Music Generation ohjelmalla rumpu ja bassotaustat. Kiinnostus ja innostus lisääntyi ja pian oli ostettuna PC ja noh softiahan sai kaverilta...Sitten vaihtu suunnitelmat lukion jälkeisten opintojen suhteen ja tradenomi opinnot saivat siirtyä äänituotanto opintojen tieltä.
 
Nyt on opinnot ohi ja oma pikkupaja kinnostaa. Plussana olis myös maaseudun rauha ja omakotitalo.

Ainiin, niistä sähköistä piti kysymäni. Kun ympäristössä on monenlaista sähkölaitetta ja häiriöt on todennäköisiä. Eli pitääkö olla ihan oma sähkömittari? Vai mitenkä? Mahtaa olla kallista?

Kah. Hinta näemmä laskenu... Pitäisköhän ... :)
Pitäis.

Ainiin, niistä sähköistä piti kysymäni. Kun ympäristössä on monenlaista sähkölaitetta ja häiriöt on todennäköisiä. Eli pitääkö olla ihan oma sähkömittari? Vai mitenkä? Mahtaa olla kallista?
 
Ei välttämättä ollenkaan kallista.
 
Jos ja kun kerran olet tosissasi tekemässä, kannattaa pyytää paikalle sähkömies laittamaan tarkkaamoon ja soittotilaan maadoitetut pistorasiat, sähkökaapista asti vetäen ja eri sulakkeen taakse kuin kiinteät valot. Siis edellyttäen, että paikalla ei jo ole maadoitettuja pistorasioita (vanhemmissa taloissa yleensä ei ole) ja ihan oikealla maadoituksella, ei mitään nollajohtoon maadoittamisia.
 
Sähkömiehen kanssa kannattaa jutella selväksi sellaiset asiat, kuin että kaikki "sähköä pilaavat" laitteet kuten loisteputket, talon jääkaapit, pesukoneet, betonimyllyt, sirkkelit, autotallin ja pihan työkoneet ja vastaavat olisivat alun alkaenkin kolmivaihevirran eri vaiheista kuin tää sulle tuotu audiosähkö. Sähkömies kyllä ymmärtää.
 
Sitten itse tarkkaamossa sähkönveto kannattaa suunnitella järjellä, vaikkei yhdessä pienessä huoneessa mitään teatterin tai megastudion kokoista hässäkkää saakaan aikaan. Hakusanoilla "tähtimaa" ja "maalenkit" löydät Googlesta varmaan aika lailla oikeaa tietoa.
 
Jos maalenkkejä kumminkin muodostuu esimerkiksi soittotilan eri sähkön takia, varmuudella vain balansoiduista signaaleista voi katkaista audiomaan, balansoimattomista ei välttämättä onnistu.
 
Suosittelen kahta perusteosta luettavaksi:
J. Pekka Mäkelän "Kotistudio" ja Kivi Larmolan "Rokkibändin ABC" tekevät sun elämäsi niin paljon helpommaksi
:-)

Pitäis.
 
Äh. Jos ehtisin tehdä noilla olemassaolevilla romuilla joskus jotain, niin sitten pitäis ainakin :)
 
Nykyinen "kanava" eli Röde NTK -> Mackie VLZ direct out -> (FMR RNC) -> RME 96/8 pad on toiminut sen verran hyvin, että siirtyminen puolentoista tonnin etuseen saa pyörittää kyllä sukat jaloista ennenkuin raha liikkuu. Ainakaan raha EI liikkunut TLAudion 5051:sen suuntaan kun sitä testailin tuota nykyistä settiä vastaan.
 
...

Äh. Jos ehtisin tehdä noilla olemassaolevilla romuilla joskus jotain, niin sitten pitäis ainakin :)
 
Eihän niillä mitään tehdä. Niitä katsellaan ihan fiiliksissä samalla kun juodaan punkkua : /

Eihän niillä mitään tehdä. Niitä katsellaan ihan fiiliksissä samalla kun juodaan punkkua : /
 
Jep. Hemmo aikoinaan opetti, että kaikki romut pitää koota yhdeksi suureksi puolikaareksi, katsoa niitä ylpeänä ja sanoa: "Te olette kaikki minun lapsiani!" - ja mielen valtaa "kyrväs vaurauden tunne" (sic.)...

Jep. Hemmo aikoinaan opetti, että kaikki romut pitää koota yhdeksi suureksi puolikaareksi, katsoa niitä ylpeänä ja sanoa: "Te olette kaikki minun lapsiani!" - ja mielen valtaa "kyrväs vaurauden tunne" (sic.)...
 
Mulla tohon omistamisen euforiaan liittyy kuitenkin useimmiten sellanen snadisti haikea sävy et "noilla sitä kyllä sais aikaan vaik mitä jos vaan osais..."

Mulla tohon omistamisen euforiaan liittyy kuitenkin useimmiten sellanen snadisti haikea sävy et "noilla sitä kyllä sais aikaan vaik mitä jos vaan osais..."
 
Älä, älä...
 
"noilla sitä kyllä sais aikaan vaik mitä jos vaan ehtis..."
:-)

Älä, älä...
 
"noilla sitä kyllä sais aikaan vaik mitä jos vaan ehtis..."
:-)
 
Ai niinks se oli... tänks maan.

Ai niinks se oli... tänks maan.
 
Joo, kato, ihmisarvo mitataan nykyään verenpaineessa ja sykemittarilla. Sen tietää siitäkin, että jos on läski, laiska ja toimeton, syömällä rasvaa ja suolaa voi silti tulla paremmaksi ihmiseksi.
 
Kun taas nuoren ja sporttisen pitää juosta duunien perässä kaikki päivät.
 
Mut ei se mitään, riittää että on kiire. Ei tarvi saada mitään aikaan. Siihen mä panostan. Ja tietty noihin pesuhiontapetsattuihin räkkeihin.
:-)