Studiotyöskentely ›

Nyt: kotiharjoittelua pidetään jopa mahdottomana ilman kunnollisia multiefekti/vahvistinmallinnus/kuulokevahvistimia, joilla pyritään jäljittelemään kappaleen ulkoista luonnetta.
 
Niin tai sitten pitää olla se 100W marsu että voi siinä sängyn reunalla istua ja huomata että perskeles mikä huono kitara kun en osaa soittaa niinkuin Stevie Ray ja oon jo viikon soittanu kitaraa. ;)
 
Ja mikäs se nyt on ettei muka ehdi nykyään kolmea biisiä viikonlopussa äänittää, joskus oli raivoisat keskustelut tästäkin aiheesta. Kun me bändin kanssa mentiin studioon ekaa kertaa, sitä edelsi neljän kuukauden 3-4kertaa viikossa treenaus. 5 biisiä ehdittiin vetää viikonlopussa eikä missään välissä ollut edes kiirettä, lopuksi vedettiin vielä yksi biisi livenä sisään kun tekeminen loppu ja aikaa oli vielä tunti jäljellä. Tuossa viikonlopussa olisi varmaan sen pitkäsoiton melkein äänittänyt jos kiireellä olisi veivattu.
 
Tämä on myöskin syy siihen miksi välttämättä se kotistudio ei olekaan se paras paikka tehdä demoa: sitä kun parhaimmillaan puoli vuotta sillointällöin pakerretaan, niin ei välttämättä saada samanlaista aikaan, mitä saisi oikeassa studiossa parin päivän kiireellisissä sessioissa valmiiksi sovitetuista ja kunnolla treenatuista biiseistä.
 
Sen olen myös oppinut muutamissa äänityksissä, mitä olemme tehneet kotikonstein, että kannattaa hommata joku bändin ulkopuolinen painamaan recciä, asettelemaan mikkejä, kuuntelemaan soitto/laulusuorituksia. Ettei sen yhden (tässä tapauksessa minun, kitaristin) joka tietää asiat, tarvitse tehdä kaikkia noita "ylimääräisiä" ja hän voi keskittyä hyvään soittosuoritukseen. Samoin ulkopuolinen korva on aika tarpeellinen, oma korva kun tottuu niihin biiseihin ja vaikka siihen että laulaja heittää aina reeneissä vähän nuotin vierestä tai että rumpali laahaa jossain kohdassa jne. ja sitä ei sitten pian huomaakaan kun on siihen tottunut ja paikkakunnan rokkipoliisit pääsee äänitteen kuultuaan ilkkumaan että pojat ei osaa soittaa eikä laulaa. Ja paska kitarasaundikin niillä on.
 
Huh. Silkkaa tajunnanvirtaa neljä metriä ohi topicista. Sori.

Off-topic linjalla jatkaen:
 
Mielestäni se, kestääkö äänitysruljanssi tunnin vai vuoden ei ole mitenkään riippuvainen siitä tehdänkö hommia isossa pro-studiossa vai treenikämpällä. Tottakai budjetilla on vaikutuksensa, mutta loppupeleissä kyse on asenteesta.
 
Jokaista nuottia täydellisyyteen saakka hinkkaavat hahmot soittavat yllättävän usein bändeissä jotka livenä toimivat ainoastaan niille jotka tuntevat materiaalin levyltä ja osaavat arvostaa loistavaa soittosuoritusta, jota sitten toistetaan kaavamaisesti keikasta toiseen.
 
Omat puuhat on aika lopullisen tuntuisesti kääntyneet sinne ensimmäisen live-oton suuntaan, niin äänittäessä kun soittaessakin. Jos homma ei toimi, voi aina treenata lisää. Paitsi että niitä ensimmäisiä ottoja on vain se yksi, ja sitä ei kannata mokata luulemalla että "we can fix it in the mix..."
 
Kommenttina mallintaviin ties mihin värkkeihin lainaisin legendaarisen bassotaiteilija J Martikaisen sanoja: "Ei tuu toimiin."

Kommenttina mallintaviin ties mihin värkkeihin lainaisin legendaarisen bassotaiteilija J Martikaisen sanoja: "Ei tuu toimiin."
 
No jos kokemukset mallinusteknologiasta rajoittuu pelkästään Podiin niin se ei välttämättä ole koko kuva tämän teknologian mahdollisuuksista. Jos on etsimässä mallinninta kotistudioon niin kehoittaisin testaamaan sen iänikuisen Podin lisäksi myös Yamaha Magic Stompin, mistä löytyy Yamahan tunnetusti laadukkaiden kitaravahvistinmallinnusten lisäksi myös muita kotistudiossa tarvittavia Yamaha ammattilaismulinexeistä kotoisin olevia efektejä. Ja on kaiken lisäksi halvempikin.

"Ei tuu toimiin."
 
Itsellä yks suuri ongelma noiden mallintavien kanssa on fiilis, ei se tunnu samalta kuulokkeisiin rämpätä kun hyvällä vahvistimella kämpillä. Mut nuoremmilla jannuilla, jotka ei välttämättä koskaan oo vahvistina omistanu, vaan ovat tottuneet kuulokesoitteluun, ei tällaista ongelmaa välttämättä ole. Ja samaan aikaan mallinnukset koko ajan kehittyy niin mä on ihan varma, että toimii! Ennemmin tai myöhemmin. Ja sittenkin varmaan joku jaksaa vinkua, että ei oo aito jne.
 
Itse kyllä eniten odottaisin, että mallintamisella välillä pyrittäisiin luomaan uusia soundeja, eikä vaan apinoimaan sitä mikä nytkin jo varsin hyvin osataan "oikeilla" laitteilla.

Molemmilla on puolensa, ...
 
Eikä kumpikaan ole noin musta eikä valkoinen. Etkä tietysti sitä tarkoittanutkaan, mutta kyllä minulla on sellainen kuva, että nykyään esim. musiikin teoriaa opetetaan ja opetellaan ja opiskellaan kotona ja kouluissa vähintään yhtä paljon kuin "ennenkin" - tässä tarkoitettaneen aikaa jälkeen rockin syntymän. Ja nykyäänkin ainakin ne soittajat, joiden kanssa minulla on kunnia harrastaa, osaavat virittää soittimiaan korvakuulolta perusvireeseen ja säätää myös instrumenttinsa muilta osin kuntoon. Vaikka omistavatkin ehkä V-ampin ja viritysmittarin.
 
Kyllä kunnianhimo ja paneutuminen ajavat ihmisiä aivan samalla tavalla musiikin tekemisen peruslähteille kuin ennenkin. Pääsisikö nykyään ehkä vain vähemmälläkin paneutumisella jonkinlaisiin tuloksiin - puolivillaisiin demokyhäelmiin, joiden runsas leviäminen etenkin internetissä sitten synnyttää kuvan uusavuttomasta musiikin harrastajakunnasta?
 
Minä ajattelen, että nykyään kotinurkkien "studioiden" yleistyessä kehittyvä demoilukulttuuri synnyttänee myös parhaimmillaan monipuolisia muusikoita, jotka hallitsevat instrumenttiensa lisäksi myös studiotyön perusteet siinä vaiheessa, kun meininki mahdollisesti antaa aihetta siirtyä isompiin ympyröihin. Varmasti sellaistakin tapahtuu, eikä liene paha juttu.
 
... mutta nykyaika tarjoaa mielestäni turhankin hyviä mausteita peilin edessä treenaamiseen.
 
Ehkä näin. Ne, jotka haluavat "sen Metallica-saundin" - tai edes vähän sinne päin - ja nauttivat poseeraamisesta voivat sitä omassa makuuhuoneessaan harrastaa.
Uskon kuitenkin sen verran ihmiseen, että luulen tosissaan musiikista innostuneiden ohittavan tällaisen vaiheen ja paneutuvan kuitenkin niihin perusasioihin - ei kai luovaa liekkiä ja ihmisen uteliaisuutta muutamalla muovilelulla tuhota.
 
Jos tuhotaan, niin voi meitä kaikkia ja ihmisyyden tilaa.
 
Sivumennen sanoen vielä:
Tuo on kyllä varmasti totta, että enempi treenaus akustisten soitinten ja perusasioiden parissa varmaan tekisi monelle hyvää.
 
Pahoittelen vuolauttani. Tulipa vaan mietittyä.
 
edit.
Piti sanomani - samaa mieltä kai tästä asiasta aika pitkälti ollaan (?), eli kovin pitkälle filosofoinnille ja saivartelulle ei liene tilausta..

Itse kyllä eniten odottaisin, että mallintamisella välillä pyrittäisiin luomaan uusia soundeja, eikä vaan apinoimaan sitä mikä nytkin jo varsin hyvin osataan "oikeilla" laitteilla.
 
Käyttäjät jo pyrkivätkin, sankoin joukoin ja levein rintamin. Kyllä ne valmistajatkin siitä tokenevat. Mutta jospa kuitenkin saisivat ensin tehtyä yhden oikeasti toimivan ja hyväsaundisen matkijan.

No jos kokemukset mallinusteknologiasta rajoittuu pelkästään Podiin niin se ei välttämättä ole koko kuva tämän teknologian mahdollisuuksista.
 
Kokemuksia on muovipurkista jos toisestakin. Surullisintahan tässä on se, että mallinnuksen valmistaja valitsee noin miljoonasta mahdollisesta parametrista ne 20 keskiarvon keskiarvoa ja niilläpä sitten vetelet. Valintoihin johtaa tietysti se, että tuotteen hinta pitää saada asetettuihin raameihin jotta kauppa käy. Ja tämä johtaa siihen että ihmispolot oikeasti luulee niiden oikeiden vehkeiden kuulostavan just siltä mitä sieltä purkin outputista tulee.
 
Varmasti jossain laboratoriossa on laite joka mallintaa ehkä jopa soittimiakin suht uskottavasti, mutta sitä ei saa t-kaupasta 700 eurolla.. muutama nolla perään, ainaki.

Wohoo. Mieltä ylentävää jopa :D lähes surkuhupaisaa..omalla kohdallani. No kullä siitä podista on mulle iloa kuitenkin, vaikka olikin hieman pettymys. Mutta mutta, te muut kaksi tai yksi tai nolla podin omistajaa jotka sillä myös nauhoittelette, oletteko keksineet hienoa tapaa kompensoida sitä yläpään katoamista? Haluaisin kovasti käyttää moiseen tarkkaa graafista VST-plugari EQ:ta, mutta en ole sellaista vielä ilmaiseksi löytänyt...
 
Eli olisiko jollain linkki ilmaiseen graafiseen EQ-plugariin jossa on mahdollisuus piirtää hiirellä se käppyrä?
 
- Li'oN

Varmasti jossain laboratoriossa on laite joka mallintaa ehkä jopa soittimiakin suht uskottavasti, mutta sitä ei saa t-kaupasta 700 eurolla.. muutama nolla perään, ainaki.
 
Nykyään kun tietokoneet on suhteellisen halpoja ja prossutehot kasvaa vaan kokoajan niin tuon mallinnuksen kulmakivihän on vain se mallinnuksen "koodi tai laskukaava" (mikä on se oikea termi?).
Elikkäs jos sellainen hyvä kaava jostain laboratoriosta löytyy, niin sen käyttäminen noissa mallintavissa värkeissä ei enää erikseen mitään maksa.
 
Se on sitten eri asia, että miten pitkälle markkinamiehet on laskeneet sen, että kuinka paljon kannattaa aina jättää pelivaraa kehittymiselle. Täydellistä kun ei vissiin kannata myydä.

oletteko keksineet hienoa tapaa kompensoida sitä yläpään katoamista?
 
Varsinaisesti Podin kanssa en yleensä pelaa, mutta mulla on monien inline-laitteiden kanssa ollut ongelmia signaalin latistumisesta tai äänen alukkeiden katoamisesta. Näihin yleensä auttaa se, että ottaa äänen puhtaana ja efektoimattomana sisään toista kautta, ja sekoittaa sitä sitten hiukan efektoituun signaaliin. Koko signaalin ajaminen jonkun multihärvelin kautta on mulle muutenkin kauhistus.
 
Erityisesti jos on tarkoitus käyttää sekä säröjä että kaikuja, teen mieluiten niin, että säröt aivan rutikuivaan signaaliin, ja puhdasta signaalia kaiutetaan sinne taakse. Kuulostaa mun mielestäni paremmalta.

Mutta mutta, te muut kaksi tai yksi tai nolla podin omistajaa jotka sillä myös nauhoittelette, oletteko keksineet hienoa tapaa kompensoida sitä yläpään katoamista?
 
Itse en ehkä korostaisi kovin paljoa sitä yläpäätä, jos sitä ei ole olemassa alkuperäisessä signaalissa. Käytän puhdasta signaalia minäkin: nauhoitan saman oton sekä putkietusen että Podin kautta ja miksaan niitä sitten sopivassa suhteessa yhteen. Yläpäät sitten vaikka plugarista, kuten joku jo edellä sanoikin.
 
Ja joskus se Podin saundi tietty käy sellaisenaan.
Ei sitä heleyttäkään aina tarvita.

Itse en ehkä korostaisi kovin paljoa sitä yläpäätä, jos sitä ei ole olemassa alkuperäisessä signaalissa. Käytän puhdasta signaalia minäkin: nauhoitan saman oton sekä putkietusen että Podin kautta ja miksaan niitä sitten sopivassa suhteessa yhteen. Yläpäät sitten vaikka plugarista, kuten joku jo edellä sanoikin.
 
Ja joskus se Podin saundi tietty käy sellaisenaan.
Ei sitä heleyttäkään aina tarvita.
 
Juu, tottahan tuo, että heleyttä ei aina tarvita, mutta kun podista ei meinaa kirveelläkään irrota sitä korviavihlovaa diskanttisärömättöä jos sitä haluaa. Zoomin multiefektin läpi vetäessä diskantit kuuluu kaikissa efekteissä ja vahvistinmalleissa loistavasti. Tosin tuo zoomi nyt ei ole maailman paras härveli, mutta jotenkin outoa silti, että homma toimii näin päin. Alkuperäisessä singaalissa on kyllä diskantteja... ei minulla nyt niin tunkkaiset paskamikit ole kitarassa vaikka paska kitara onkin..
 
- Li'oN

Tarkoitin:
Alkuperäinen signaali = levylle tallentunut Pod-saundi.

Tuli taas rävellettyä audiohommien parissa ja sivutuotteena syntyi saundikokeilupätkiä. Tuuppaanpa siis tähän loppukaneetiksi pari saundia, joissa olen käyttänyt Podia perusvälineenä. Siltä varalta, että jotakuta vielä kiinnostaa.
Kumpaisessakin on Pod-vahvistinmallinnus - kaapin, eq:t ja efektit tein VST-plugareilla.
 
Hevin jyystöä:
www.taivaanautio.net/perushevi.mp3
 
Heleämpi versio Pod-saundista:
www.taivaanautio.net/kliinisempi.mp3