No älä nyt. Jos sitä käyttää huolella niin siinähän vasta oiva efekti. Toisaalta jos biisin pointti on arpeggiaattorissa niin itkua tekee..
Mä muistan kuinka onnellinen olin, kun Korg Polysixissa oli arpeggiaattori. Se oli eka lajiaan, minkä näin. Sitä piti tunkea joka ideaan. Vuosi tais olla 82. Poly-sixtyonen arpeggiaattori oli jo kehittyneempi, heti sen jälkeen. Ryöstöviljelin. Mutta nykyään mulle tulee aina mieleen Levoton Tuhkimo noista kone-arpeggioista.
Arpeggiaattori on samalla tavalla leimallinen 80-luvulle kuin geitattu, valkoisella kohinalla ryyditetty virvelikaiku ja Yamaha DX7:n string+huilusoundi. Final Countdown!
Nyt noita kaikkia voi taas käyttää, jos siltä tuntuu. Aika on kypsä. Viimeksi tein koko biisin mittaisen arpeggion ihan viime vuonna, samplaamalla, nopeuttamalla ja taimaamalla tempoon kitarariffin.
:-) |
Nyt noita kaikkia voi taas käyttää, jos siltä tuntuu. Aika on kypsä. Viimeksi tein koko biisin mittaisen arpeggion ihan viime vuonna, samplaamalla, nopeuttamalla ja taimaamalla tempoon kitarariffin.
:-)
Juu, sen takia mä tuon DX7:n ostinkin. |
No älä nyt. Jos sitä käyttää huolella niin siinähän vasta oiva efekti. Toisaalta jos biisin pointti on arpeggiaattorissa niin itkua tekee..
Niin, siis tottakai sävellyksenkin pitää olla hyvä, mutta mun mielestä arpeggiaattori toimii parhaiten kun se on ns. sen biisin "clou" eikä väkisin päälleliimattu juttu.
TJEU: Grandaddy - The Crystal Lake |
Henga
kivi
Lennu