onre: Kiinnostaisi tietää, moniko onnistuu luotettavasti erottamaan kaksi tämän tason laitetta toisistaan sokko-A/B-testissä.
Kahden about yhtä laadukkaan muuntimen ero voi olla vaikea kuulla pelkän stereoraidan perusteella, siis D/A-puoli. Kantsii kuitenkin tiedostaa, että minkä tahansa laitteen ja äänitysketjun erot kertaantuu raitojen määrällä. Jos äänität biisiin 20 raitaa saman äänikortin läpi, se pelkällä stereoraidalla kuuluva pienen pieni ero kertaantuu aika tavalla. D/A on "ikkunalasi", A/D puolestaan filtteri. Tästä johdan, että tuontannossa nimenomaan A/D-puoli on olennaisempi, sen vaikutus äänitettyyn matskuun kun on kirjaimellisesti moninkertainen - sekä peruuttamaton. Sama pätee etuasteisiin. Vain yhtä raitaa vertaamalla voi etuasteiden erot vaikuttaa pieniltä, mutta erosta kasvaa melkoinen, kun kaikki biisin 20+ raitaa äänitetään paremman/huonomman etarin läpi. "Practice cures most tone issues." -John Suhr |
Voisi mennä vaikeaksi vaikka saundissa voi kyllä olla eroja korvakuuloltakin, kuuntelutesteissähän on esim. koettu että jos ääneen sekoitetaan hieman kohinaa tai generoidaan parillisia harmonisia niin saundi on miellyttävämpi jota sitten monesti pidetään parempana. Sitten voisi miettiä pitäisikö se riipivän viulun ääni kuitenkin kestää hetkittäin ja vaikka miksauksessa yrittää tehdä sille jotain (esim. noissa MK2 Audientin D/A -muuntimissa (CS43198) on speksien mukaan 130 dBA dynamiikka-alue ja -115 dB THD+N (tot. harmoninen särö + kohina), MH:lla vastaavat lukemat (AK4393 muunnin) 120 dBA SNR ja -100 THD+N. Eihän noilla lukemilla tosin käytännössä ole juuri mitään merkitystä/eroa, muu elektroniikka niiden ympärillä, piirilevysuunnittelu ja se miten hyvin kytkentä on suojattu ulkoisilta häiriöiltä enimmäkseen määräävät äänenlaadun. |
washburn
onre