Studiotyöskentely ›

kohdataan: Piti kirjoittaa, että luin opinnäytetyön, eikä loin opinnäytetyön.
Nopeasti se sisältö muuttuu, voi mua...
 
Joo, mut tuohan ei missään nimessä ole miksausopas ainakaan siinä määrin kuin vaikkapa Mike Seniorin 'Mixing Secrets for the Small Studio', vaan otanta muutaman jantterin työtavoista.
 
Sen sijaan tätä Clarkin teosta käytin omassa opparissani lähdeteoksena: http://vimeo.com/14351151

Danko: Joo, mut tuohan ei missään nimessä ole miksausopas ainakaan siinä määrin kuin vaikkapa Mike Seniorin 'Mixing Secrets for the Small Studio', vaan otanta muutaman jantterin työtavoista.
 
Sen sijaan tätä Clarkin teosta käytin omassa opparissani lähdeteoksena: http://vimeo.com/14351151
 
Muiden miksausoppaiden ohella luin myös tämä kyseisen opinnäytetyön. Ihan hyvä juttuhan se on, että suomalaiset pitkän linjan miksaajat avaavat miksaamista. Tässä tapauksessa, se oli suomalaisten tunnettujen miksaajien panos suomalaisille. Ihan hatun noston arvoisia haastatteluja suomalaisille miksauksesta kiinnostuneille, johon minäkin aloittelijana koen kuuluvani.

kohdataan: Muiden miksausoppaiden ohella luin myös tämä kyseisen opinnäytetyön. Ihan hyvä juttuhan se on, että suomalaiset pitkän linjan miksaajat avaavat miksaamista. Tässä tapauksessa, se oli suomalaisten tunnettujen miksaajien panos suomalaisille. Ihan hatun noston arvoisia haastatteluja suomalaisille miksauksesta kiinnostuneille, johon minäkin aloittelijana koen kuuluvani.
 
Kyllä, mutta opetusmateriaaliksi siitä ei ole, enemmänkin sitä kautta voidaan tutkia täällä käytössä olevia rokkimiksauksen menetelmiä.
 
Tässä ketjussa tuntuu mopo lähteneen neuvojilla hieman käsistä. Kuuntelematta sanoisin, että aloittajan kannattaisi tässä kohtaa keskittyä miksauksessa yleisbalanssin löytämiseen ja tutkia miten erilaiset mikrofonitekniikat vaikuttavat soundeihin. Kompressori on todella monimutkainen ja tärkeä vempain ymmärtää, mutta ilman sitä voi (ja kannattaakin alkuun/välillä) miksata.
 
EDIT: Sanoin tuon siis aloitusviestin jälkimmäisen kappaleen perusteella. Instrumentit voivat aivan hyvin soida päällekkäisillä taajuusalueilla ja niin ne usein soivatkin. Sovituksessa kannattaa vaan pitää huolta siitä, että ei tule liian ahdasta. Taajuuskorjainta voi käyttää sitten jos silti on liian ahdasta, tai sitten voi vaan laittaa rohkeasti toista soitinta hiljaisemmalle :)

kiiski: Kyllä, mutta opetusmateriaaliksi siitä ei ole, enemmänkin sitä kautta voidaan tutkia täällä käytössä olevia rokkimiksauksen menetelmiä.
 
Tässä ketjussa tuntuu mopo lähteneen neuvojilla hieman käsistä. Kuuntelematta sanoisin, että aloittajan kannattaisi tässä kohtaa keskittyä miksauksessa yleisbalanssin löytämiseen ja tutkia miten erilaiset mikrofonitekniikat vaikuttavat soundeihin. Kompressori on todella monimutkainen ja tärkeä vempain ymmärtää, mutta ilman sitä voi (ja kannattaakin alkuun/välillä) miksata.
 

 
Voitko antaa jotain neuvoja yleisbalanssin aikaan saamiseksi?
Ihan perusvinkkejä: bassorummun, basson, syntikkamaton, laulun ja kitaran balanssin säätämiseen, mitä kannattaa ainakin tehdä, ja mitä ei kannata tehdä?

kohdataan: Voitko antaa jotain neuvoja yleisbalanssin aikaan saamiseksi?
Ihan perusvinkkejä: bassorummun, basson, syntikkamaton, laulun ja kitaran balanssin säätämiseen, mitä kannattaa ainakin tehdä, ja mitä ei kannata tehdä?
 
Ihan sen kovalla-hiljaisella-akselin lisäksi kannattaa hyödyntää stereokuva. Keskelle laulu, basso, basari, snare ja soolosoittimet. Muut elementit laidoille niin että niillä on joku vastapari toisella puolella (esim. stereosynamatto, taustalaulut, kitaratuplaus jne.). Tässä vaiheessa sen kompressorin parametrien sijaan melkein suosittelisin tsekkaamaan LCR-miksauksen; jos lontoo taittuu niin tällä pääsee alkuun: http://www.moultonlabs.com/more/pri … itrack_mixing_the_phantom_image/P0/

Veivattu on, olenko oppinut mitään, kommentoikaa please?
Tässä näyte:
 
http://www.harhakuva.org/view/226853

Wuu tuo linkitetty opinnäytetyö olikin huikea löytö! Kiitoksia kovasti siitä, taas paljon mielenkiintoista luettavaa vaihteeksi :)
 
Kun tässä miiksauksesta puhuttiin niin minusta kompuraan tutustuminen
on järkevää aivan alusta asti, tärkeimpiä työkaluja eq:n kanssa. Ongelmiinhan
kompuran anssa ajautuu hyvin helposti jos ei tiedä mitä tekee, ja yleensä johtuu liian rankoista asetuksista. Alottelija helposti menee överiksi säätöjen kanssa kuullakseen paremmin työkalun vaikutuksen kun ei osaa erottaa kevyemmän käsittelyn tulosta.
Ei pelkästään kompuran kanssa..
 
Basarista kun kysyit, riippuu luonnollisesti mitä haetaan.
Tarviitko lisää punchia? Pistä attacki sen verran hitaaksi että isku pääsee läpi, tyyliin 20-40ms, release saa olla vaikka hännän mittainen.
Haluuto pehmeemmän basarin tai enemmän sointia?
Nopee attacki millä liiskaat iskun transienttia jolloin suhteessa häntä tulee kovemmalle. Jos haluut enemmän attackia ja sointia samaan aikaan, nosta basarin faderia deebeellä :D
 
Ratiolla säädät jyrkkyyden, ja mitä pienempi, sitä huomaamattomampi.
Thresholdilla säädät luonnollisesti rajan jolloin kompura alkaa toimimaan.
Jos kompurassasi on mittari, auttaa se ehkä hahmottamaan missä mennään. Muutaman desibelin gain reductonit kestää aika paskatkin kompurat kohtuu luonnollisesti. Jos esmes haluat liiskata vain transienttia basarista, voit käyttää jyrkkää eli korkeata ratiota, tarkkana vain silloin sen thresholdin kanssa. Jos mittari näyttää jossain iskuissa vaikka 2db gain reductionia, voi se liiskata kovimmat basari-iskut jo ihan mössöksi.
 
Suosittelen voimakkaasti lukemaan tossa jo aiemminkin mainitun "mixing secrets for small studio" kirjan jos lontoo taittuu, loisto opus!

mä oon huomannut, että kun tekee omia juttuja, joissa on sekä säveltäjä/sovittaja/äänittäjä/miksaaja niin huolellisella sovittamisella säästää omia hermojaan miksaamisvaiheessa aivan helvetisti. Eli jos äänitysvaiheessa jo huomaa että joku soundi tukkii liikaa jotain toisen instrumentin elintilaa niin, varsinkin kun tekee etupäässä synteettistä konemusaa jossa vähän akustisia instrumentteja, vaihtamalla soundeja tyystin toisiin tarttee sit miksatessaan ruuvailla EQ:ta yms. huomattavasti vähemmän. Tätä samaa oon yrittänyt soveltaa myös bändieni kanssa: eli kun huomaa että molemmat kitarat ja synat tappelee samasta pienestä hiekkalaatikosta niin oon ikävänä mulkkuna vihjaillut bändikollegoilleni että vois vielä hieman miettiä josko vois soittaa ao. jutut joko eri soundilla, eri oktaavista, tai sit jopa joskus soittaa jotain IHAN MUUTA... :D - tosin ton kanssa saa olla sitten aika diplomaattinen ettei tuu murhaavia katseita...

ganesha: mä oon huomannut, että kun tekee omia juttuja, joissa on sekä säveltäjä/sovittaja/äänittäjä/miksaaja niin huolellisella sovittamisella säästää omia hermojaan miksaamisvaiheessa aivan helvetisti. Eli jos äänitysvaiheessa jo huomaa että joku soundi tukkii liikaa jotain toisen instrumentin elintilaa niin, varsinkin kun tekee etupäässä synteettistä konemusaa jossa vähän akustisia instrumentteja, vaihtamalla soundeja tyystin toisiin tarttee sit miksatessaan ruuvailla EQ:ta yms. huomattavasti vähemmän. Tätä samaa oon yrittänyt soveltaa myös bändieni kanssa: eli kun huomaa että molemmat kitarat ja synat tappelee samasta pienestä hiekkalaatikosta niin oon ikävänä mulkkuna vihjaillut bändikollegoilleni että vois vielä hieman miettiä josko vois soittaa ao. jutut joko eri soundilla, eri oktaavista, tai sit jopa joskus soittaa jotain IHAN MUUTA... :D - tosin ton kanssa saa olla sitten aika diplomaattinen ettei tuu murhaavia katseita...
 

 
Haha joo jengi tykkää ihastua omiin ideoihinsa, sillon niistä ei luovuta oli kuin paskoja tahansa!
"ai soittaisin jostai sellasesta oktaavista missä se mahtuis olemaan ja luopuisin omasta ideastani vain siks kun se on perseestä?? I don't think so!" :D Joo ei paskaa sovitusta korjaa millään ekuillla. Mutella voi parantaa tilannetta..

ryynikuolettaja: Haha joo jengi tykkää ihastua omiin ideoihinsa, sillon niistä ei luovuta oli kuin paskoja tahansa!
"ai soittaisin jostai sellasesta oktaavista missä se mahtuis olemaan ja luopuisin omasta ideastani vain siks kun se on perseestä?? I don't think so!" :D Joo ei paskaa sovitusta korjaa millään ekuillla. Mutella voi parantaa tilannetta..
 
Musta monesti tuntuu, erityisesti etenkin Internetin ihmeellisessä maailmassa, että jengi leipoo tuosta "samasta kaistasta" vähän isompaa mörköä kuin se todellisuudessa on, ainakin näin miksaamisen. Kun aivot pitää mukana, kyllä sinne ties minkä näköistä kilkutinta mahtuu sekaan. Musiikillisesti mielekäs tai mielenkiintoinen sovitus onkin sitten eri keskustelun alue.
 
Itsellä on semmoinen fengshui, että mielenmaisema siitä mitenkä jokaisella äänellä pitää olla oma 'kolo', aiheuttaa monesti enemmän hallaa kuin hyvää. Vaikka semmoinen "buustan tästä 2db 1khz ja leikkaan 3db 467hz ja teen päinvastoin toisella puolella"-tyyppinen poteroleikki kutkuttaa mieltä, ei sillä ole todellisuudessa mitään musiikillista relevanssia, vaan se on enemmänkin meidän oman nokkeluuden masturbointia.
 
Sen lisäksi, että se on musta musiikillisesti täysin hyödytön toimenpide, se myös loksauttaa aivot semmoiseen mielentilaan, että pitää päätellä ratkaisuja sen sijaan, että kuunnellaan niitä. Ja ainakin itsellä se on aika vaikeaa pitää sekä päättelly, että kuuntelu messissä samanaikaisesti.
 
Sillon kun sovitusta on siunattu lusikalla kauhan sijaan, ite oon huomannut, että mono on ystävä. Yksi kaiutin ja lähtee vaan survomaan jos mute ei ole vaihtoehto.
 
Tosin disclaimerina ehkä semmoinen, että mä en itse ikinä erityisemmin pyri tietoisesti erottelevuuteen, oikeastaan päinvastoin. Oma tavoite on aina lähtökohtaisesti yhtenäisyys, ei erottelevuus. Tietysti, silloin kun nää ei ole toisensa pois sulkevat, ollaan kullan äärellä.

En ole tainnut koskaan käyttää "kuopan kaivamista toiselle soittimelle"-metodia. En sano etteikö siitä olisi jossain tapauksessa hyötyä, mutta enemmän olennaista on poistaa joka raidasta turhat asiat ja korostaa niitä juttuja jotka niistä tekee erottuvan. Tai joskus jonkin soittimen on hyväkin olla erottumatta, mutettamalla sitten huomaa että jotain tärkeää puuttuu.

saastara: Musta monesti tuntuu, erityisesti etenkin Internetin ihmeellisessä maailmassa, että jengi leipoo tuosta "samasta kaistasta" vähän isompaa mörköä kuin se todellisuudessa on, ainakin näin miksaamisen. Kun aivot pitää mukana, kyllä sinne ties minkä näköistä kilkutinta mahtuu sekaan. Musiikillisesti mielekäs tai mielenkiintoinen sovitus onkin sitten eri keskustelun alue.
 
Itsellä on semmoinen fengshui, että mielenmaisema siitä mitenkä jokaisella äänellä pitää olla oma 'kolo', aiheuttaa monesti enemmän hallaa kuin hyvää. Vaikka semmoinen "buustan tästä 2db 1khz ja leikkaan 3db 467hz ja teen päinvastoin toisella puolella"-tyyppinen poteroleikki kutkuttaa mieltä, ei sillä ole todellisuudessa mitään musiikillista relevanssia, vaan se on enemmänkin meidän oman nokkeluuden masturbointia.
 
Sen lisäksi, että se on musta musiikillisesti täysin hyödytön toimenpide, se myös loksauttaa aivot semmoiseen mielentilaan, että pitää päätellä ratkaisuja sen sijaan, että kuunnellaan niitä. Ja ainakin itsellä se on aika vaikeaa pitää sekä päättelly, että kuuntelu messissä samanaikaisesti.
 
Sillon kun sovitusta on siunattu lusikalla kauhan sijaan, ite oon huomannut, että mono on ystävä. Yksi kaiutin ja lähtee vaan survomaan jos mute ei ole vaihtoehto.
 
Tosin disclaimerina ehkä semmoinen, että mä en itse ikinä erityisemmin pyri tietoisesti erottelevuuteen, oikeastaan päinvastoin. Oma tavoite on aina lähtökohtaisesti yhtenäisyys, ei erottelevuus. Tietysti, silloin kun nää ei ole toisensa pois sulkevat, ollaan kullan äärellä.
 

 
Toi on kyllä ihan totta, tosta "nerokkaasta" eq työskentelystä kun lukee tarpeeksi rupee oikeesti ajattelemaan että se on yksi raita per tietty taajuusalue, menee teoria käytännön yli. Se kannustaa vaan yliprosessointia. Itse huomasin että oma miksi parani huomattavasti kun vähensin esmes kitaroiden prosessoinnin minimiin. Ja täytyy myöntää miten oikeasti hämmästyin kun olin liian tässä mainitussa "tee eq:lla kaikille oma paikka" fenh shuissa ja piti kokeilla lisätä orkestraatioita miksiin joka oli juuri hyvä sellaisenaan, mietin että millä hitolla saan tehtyä niille tilaa!? Noh, kun avasin raidat huomasin ettei tarvitse teehdä juuri mitään, varsinkaan siis pändisoittimilleja miksille mikä toimi jo ennen orkkia.
Mahtuuhan tavaraa päällekkäin samoille taajuuksille ja vaikka mitä menemään uniksessakin eikä kaikilla tarvitsekkaan olla tehtävänä vain kuulua täysiä, voi vaan pehmentää vaikka tai tuoda syvyyttä esmes melodialle mikä pelkällä skebaliidillä voisi jäädä ei niin kauniiks. Mutta se edelleen edellyttää hallittua sovittamista, jos asiasta ymmärtämätön saa tyhjentää koko synansa instrumenttikirjaston dawille ei ole mitään takeita että siitä saa mitään kasaan..
 
Ja toi on hyvä pointti miten liika erottelevuus voi viedä toiseen ongelmaan missä menee se fiilis että kaikki soittaisivat yhdessä ja alkaa kuullostaa vain nipulta päällekkäin lapioituja raitoja. Ja hyvä pointti toi, että ruvetaan equttelemaan kuuntelematta jotain "kekseliäitä" juttuja vain saadakseen jonkun ylpeysfiiliksen vaikka mitään ongelmaa ei välttämättä olisi koskaan ollukkaan. Tällästä työtapaa ruokkii kyllä kaikki maholliset erikoisspecialencancerboosterwidenerwhatever plugarit mitä saattaa löytyä jostain plugari bundleista ja mihin varmaan sitten helposti tartutaan ennenku on miksissä perusasiat kunnossa. Täytyy myäntää että olen vasta matkalla takaisin päin tuosta yliprosessoinnista ja koitan tiedostaa kokoajan enemmän tätä ja käyttää enemmän korvia kuin insertti-slotteja :D
Hyviä pointteja! Ehkä ajauduttiin kauas jo basarin kompuroinnista mut ihan mielenkiintosta settiä minusta :}

Miksipäs sitä pitäisi alkaa eq:lla tilaa tekemään jos ei ole tarve. Sinfoniaorkesterissa monet soittimet soittavat yhtäaikaa samoilla taajuusalueilla ja se kokonaissoundi syntyy juuri siitä. Hienoahan se on jos soitinten osuudet pelaavat hyvin yhteen jo valmiiksi. Ongelmahan ei kai ole että soittimet soivat samalla taajuuskaistalla vaan se jos ne eivät toimi yhteen, siis häiritsevät toisiaan. Ja ainakin oma kokemus on että silloin mute tosiaan on se paras ratkaisu.
 
Eq:ta olen käyttänyt sitten leikkaamaan säestyssoittimesta tai koko taustasta keskialuetta hyvin leveälti (pieni Q) että laululle saa tilaa.

ryynikuolettaja: Ja toi on hyvä pointti miten liika erottelevuus voi viedä toiseen ongelmaan missä menee se fiilis että kaikki soittaisivat yhdessä ja alkaa kuullostaa vain nipulta päällekkäin lapioituja raitoja.
 
Mä luulen, että tää ilmiö on tavallaan tämän nykyajan plugari- ja 500-lunchbox-mentaliteetin äpärälapsi. Ei sillä, että se olisi suoralta kädeltä huono asia, mutta ehkä ihmiset ei varsinaisesti mieti, että sillä voi olla jokin hinta, liittyen estetiikkaan.
 
Käytetään joka ränniin eri eq:ua, konsolimallinnusta, nauhaplugaria, eri kompuroita tmv että kun niissä kaikissa on sitä kivaa "jotain" mikä sopii jonkin jutun kanssa paremmin kuin vastaava plugari x ja sitten metsästetään Gearslutzista jotain taikaplugaria millä saadaan se mixi "sound like a record" ja semmoiselta yhtenäiseltä, niin kuin noi wanhat hyvät julkaisut (tm), jotka kumma kyllä lähes poikkeuksetta miksattiin yhden tiskin, yksien etarien ja equjen, kompuroiden ja summauksen läpi. Jos jätetään nyt siis äänittäminen, ja sen kuriositeetit pois keskustelusta.
 
Tämä toki näin rankasti mustavalkoistaen.. Eiköhän se kaunein totuus löydy tuolta noiden kahden ääripään välistä.
 
Ja hyvä pointti toi, että ruvetaan equttelemaan kuuntelematta jotain "kekseliäitä" juttuja vain saadakseen jonkun ylpeysfiiliksen vaikka mitään ongelmaa ei välttämättä olisi koskaan ollukkaan.
 
Mä luulen, että tää pohjaa vähän samasta lähteestä kuin tuo mun aiemmin mainitsema juttu. Varmasti sitä monella on tiedostamatta, tai ihan tiedostaenkin tarpeensa 'jättää kädenjälki' siihen työhön. Ja etenkin vähän kokemattomampi väki kun lukee ja kuulee kaikista hienoista tekniikoista, vehkeistä, plugareista ymv trickseistä, sitä helposti rakentuu päähän semmoinen malli, että on tehtävä aivan helvetisti asioita, jotta lopputulos soundaa mahdollisimman hyvältä. Ihan lähtökohdista riippumatta, ei mixi voi olla valmis eikä se voi soundaa hyvältä jos sille ei ole tehnyt aivan helvetisti asioita ja syytänyt kaikkia mahdollisia tuntemiaan salatekniikoita ja hienoja plugareita siihen.
 
Omalla kohdalla tän on huomannut live-hommissa kaikesta parhaiten.. Sillon kun aloitteli, tuhat keikkaa etelään, sitä teki aivan helvetisti asioita. Väänsi jokaista nappulaa, ja loikki eessuntaas.. Hyvä jos keikan aikana kerkesi edes lavalle nähdä kun oli niin kiire väännellä namikoita ja työnnellä liukuja eessuntaas. Ja kummasti silti kaikki kuulosti enemmän tai vähemmän paskalta.
 
Nykyään sitä lähinnä nostaa liukua ja seisoo kädet puskissa. Keikan aikana ehkä vähän raidailee lauluja ja täppää dilsaa. Silti ne nykypäivien huonotkin vedot kuulostaa huomattavasti paremmalta kuin ne nuoruuspäivien parhaat vedot.
 
Toisaalta, ehkä sitä nykyään työskentelee vaan hyvien bändien kanssa, mutta ei se kyllä siitä ole kiinni. Sitä vaan jotenkin ajan kanssa kehittyy semmoinen finess ja maku siihen minimalismiin, mikä on oikeasti tarpeen.
 
Tällästä työtapaa ruokkii kyllä kaikki maholliset erikoisspecialencancerboosterwidenerwhatever plugarit mitä saattaa löytyä jostain plugari bundleista ja mihin varmaan sitten helposti tartutaan ennenku on miksissä perusasiat kunnossa.
 
Tilaisuus tekee vartaan.
 
Täytyy myäntää että olen vasta matkalla takaisin päin tuosta yliprosessoinnista ja koitan tiedostaa kokoajan enemmän tätä ja käyttää enemmän korvia kuin insertti-slotteja :D
 
Ironista kyllä, edellisten kappaleiden avautumisesta huolimatta, mulla on nykyään varmaan enemmän plugareita per kanava kuin laki sallii.. mutta ne on toisaalta aina samat, tietyllä tapaa kalibroidut, tietyssä järjestyksessä ja niillä kaikilla on aika tarkka funktio siinä ketjussa. Sama masterin kanssa. Mutta tää nyt tuntuu tällä erää luontevalta tavalta työskennellä, ensi viikolla kaikki voikin sitten olla taas toisin..
 
Hyviä pointteja! Ehkä ajauduttiin kauas jo basarin kompuroinnista mut ihan mielenkiintosta settiä minusta :}
 
Mä luulen, että tän tyyppiset pohdinnat on kaikille hyödyllisempiä kuin ehdottelu siitä, millainen attack-aika pitää olla jos haluaa hyvän rokkibasarin.

Mä luulen, että tän tyyppiset pohdinnat on kaikille hyödyllisempiä kuin ehdottelu siitä, millainen attack-aika pitää olla jos haluaa hyvän rokkibasarin.
 
No tämä on totta :) Ja topiccia hipoen voi todeta että monista miksausoppaista ja just näistä gearslutsi keskusteluista voi saada käistyksen että sitä prosessointia tarvitaan ihan älyttömästi joka voi johtaa siihen yliprosessointiin mistä tässä keskusteltiin..

Minusta taas välillä suurten pajojen miksaajien haastatteluja lukiessa tulee kotiäänittäjälle harhaantunut olo, että prosessointia ei tarvitsisi juurikaan tehdä. Tiedättehän, "I only used some EQ on the toms and some compression on the bass". Toki tässä pitää tietää, että matsku on ollut paljon valmiimpaa mennessään nauhalle laadukkaiden kompressorin, eq:n ja ääntä värittävän etuasteen läpi, toisin kuin kotiäänityksissä joissa mikki on kytketty suoraan äänikorttiin, ja tämä "esiprosessointi" tehdäänkin oikeastaan vasta jälkikäteen.

ryynikuolettaja: No tämä on totta :) Ja topiccia hipoen voi todeta että monista miksausoppaista ja just näistä gearslutsi keskusteluista voi saada käistyksen että sitä prosessointia tarvitaan ihan älyttömästi joka voi johtaa siihen yliprosessointiin mistä tässä keskusteltiin..
 
Hyvät miksausoppaat kyllä lähtee siitä, että kuunnellaan ja haetaan balanssia, ensin niin yksinkertaisin keinoin kuin mahdollista. Ja vasta kun huomataan ongelmia, ratkaistaan niitä, ongelman luonteesta riippuen, eri keinoin kuten kompuralla ja eq:lla. Mutta onhan toki niitäkin kirjoja on jotka on lähinnä vimpaimien esittelyä, mutta onko ne edes miksausoppaita?

Exhausted: Minusta taas välillä suurten pajojen miksaajien haastatteluja lukiessa tulee kotiäänittäjälle harhaantunut olo, että prosessointia ei tarvitsisi juurikaan tehdä. Tiedättehän, "I only used some EQ on the toms and some compression on the bass". Toki tässä pitää tietää, että matsku on ollut paljon valmiimpaa mennessään nauhalle laadukkaiden kompressorin, eq:n ja ääntä värittävän etuasteen läpi, toisin kuin kotiäänityksissä joissa mikki on kytketty suoraan äänikorttiin, ja tämä "esiprosessointi" tehdäänkin oikeastaan vasta jälkikäteen.
 
Totta tääkin, mutta mikäänhän ei estä ihan kotioloissakin äänittämästä sitä 'valmista' soundia. Maailman on täynnä hyviä plugareita, jotka pelaa nollalatenssilla, jos ei ole rahaa / halua sijoittaa rautaan. Enemmän kyse on tossa tilanteessa loppupeileissä siitä, että ammattimeisningeissä käytetään äänittäessä lähtökohtaisesti laadukkaita laitteita lopputulosta ajatellen, kun taas kotona käytetään sitä mihin on varaa. Se on myös semmoinen ero, joka ei kavennu missään kohtaa tuotantoprosessia, oli prosessointia tai ei.

saastara: Totta tääkin, mutta mikäänhän ei estä ihan kotioloissakin äänittämästä sitä 'valmista' soundia. Maailman on täynnä hyviä plugareita, jotka pelaa nollalatenssilla, jos ei ole rahaa / halua sijoittaa rautaan.
 
Enemmän tässä taitaa olla kyse (ainakin omalla kohdallani) siitä, ettei ole munaa vääntää sitä eq:ta ja kompuraa suoraan narulle, vaan haluaa jättää vielä option korjata jälkikäteen. Useamman vuoden kokemuksella tulee sitten varmuus vääntää ruuvit kerralla kohdalleen.

Exhausted: Enemmän tässä taitaa olla kyse (ainakin omalla kohdallani) siitä, ettei ole munaa vääntää sitä eq:ta ja kompuraa suoraan narulle, vaan haluaa jättää vielä option korjata jälkikäteen. Useamman vuoden kokemuksella tulee sitten varmuus vääntää ruuvit kerralla kohdalleen.
 
Juu, siis näin tietysti myös omalla kohdalla.
 
Mutta ei sitä toisaalta ole mitään syytäkään väkisin niitä juttuja sisään printata jos ei ole pakko. On eri asia työskennellä ilman näkemystä kuin ihan vaan tietentahtoen sulkea pois optioita perusteetta.