Studiotyöskentely ›

kivi:
 
Kun pitää kuvan selkeänä, löytää oikeat kysymykset. Se on vaikeampaa kuin vastausten keksiminen.
 
Toi on niin totta kuin olla voi. Ihan yleispätevästi muuallakin kuin studiossa.
 
Toi kysymysten etsiminen ja niihin vastauksen antaminen on mun duuni pähkinänkuoressa. Aikanaan koulutusmateriaalia duunatessani mulla putkahti yhteen harjoitustehtävään ihan tahaton virhe. Tehtävänannosta puuttui yksi oleellinen tieto. Asia paljastui mulle heti ekaa kertaa noita harjoitustehtävä teettäessäni, kun yksi ryhmä ilmoitti, et "tähän asti päästiin, mut seuraava tieto puuttuu." Kymmenen pistettä.
En ole tota virhettä tehtävänannossa edes korjannut, vaan olen jättänyt sen siihen ihan tarkoituksella. Koska se on asia, joka asiakkaalta pitää osata kysyä joka tapauksessa työelämässäkin.
 
Pitää kuva selkeänä ja löytää ne oikeat kysymykset. Siinä on haastetta riittämiin. Vastaukset puolestaan sit on ainoastaan oikean yhtälön lopputulos, ei muuta.

kivi: Paljonko niitä tomeja sitten soitetaan per biisi? Mun kokemuksen mukaan niin vähän, että gaten käyttö tomeissa on turhaa, varsinkin kun jos tyyliin kuuluu vetää yhtään haamuiskuja (kuten hyvillä rumpaleilla on tapana) gaten avaa ihan yhtä helposti mikä tahansa muukin soundi ja sitten meillä on sellainen läähättävä raita joka puuskii milloin mitenkin, ellei säädä joka kerta erikseen ja tilanteen mukaan. Parempi käydä manuaalisesti raidalta joka isku niin kuulee koko ajan missä mennään. Mä käyn tomiraidat joka kerta käsin, isku iskulta.
 
Paitsi - jos rumpalilla on hyvä balanssi, niin saattaapa olla etten käykään. Voi olla tarpeellista saada ride kaikumaan lattiatomissa ja crash ekassa etutomissa. Iskujen eristäminen toisistaan ei sais olla mikään itseisarvo. Joskus se vaan toimii niin että kaikki kanavat on auki koko ajan, ja silti soundaa tiukalta.
 
Virvelisoundissa taas gate on usein ainoa ratkaisu. Gatella säätyy alamikin ottama matto saman mittaiseksi kuin ylämikin isku, ja niin saadaan se nykyaikainen virvelisoundi joka on melkein pelkkää mattoa.
 
Livenä gate on tietysti toinen juttu, kun silloin se on ainoa väline jolla saadaan automaagisesti kanavia auki ja kiinni.
 
No kappalekohtaista tuo miten kannattaa tehdä. itse käytän taajuusohjattua gatea jolloin saa sen aika tarkasti toimimaan halutunlaisesti. Ja mulle riittää vuodoiksi ambienssimikit. jos toi pelti kuuluu liikaa tomin soinnin läpi, niin silloin teen kompromissin ja ja saatan jättää gaten pois kokonaan.

Eipä tähänkään taida olla mitään universaalia totuutta.
 
Välillä tuntuu, että raakaraidat ovat sellaista ripulia, että edes yhdellä kuuntelukerralla olisi voinut todeta, että "tällä raidalla ei tee mitään". Riippuu niin hirveästi äänittäjästä/tuottajasta ja olosuhteista: onko kyseessä treenikämppänauha vai huippustudiossa ammattilaisen kanssa tehdystä tallenteesta.
 
Musta kuitenkin ois hyvä tehdä ero miksaamisen, editoinnin ja esim. vireen korjaamisen välille. Vai mitä mieltä te olette? Edittien ja tunetusten kanssa ainakin mulla tahton mennä hermot ja hirveästi aikaa verrattuna itse miksaushommaan.

maza:Musta kuitenkin ois hyvä tehdä ero miksaamisen, editoinnin ja esim. vireen korjaamisen välille. Vai mitä mieltä te olette? Edittien ja tunetusten kanssa ainakin mulla tahton mennä hermot ja hirveästi aikaa verrattuna itse miksaushommaan.
 
ISO KYLLÄ.
 
Editointi ja miksaaminen erilleen toisistaan.

Mua kiinnostaa kovasti miksaajien ja bändien omat kokemukset ja huomiot tällaisesta toimintamallista. Sellainen kuva mulla on,että näin ainakin omakustanteita kuitenkin jonkinverran tuotetaan.
 
Nykyään kun lähes joka bändistä löytyy se yksi, jolla on omaa äänitys- ja studiolaitteistoa, kiinnostusta ja ainakin jonkin verran osaamista, niin on mielestäni ihan järkevääkin hintavissa levytysprojekteissa tehdä mahdollisuuksien mukaan joitan äänityksiä itse.
 
Esim. omien bändieni kanssa kahdella viimeisimmällä pitkäsoitolla käytännöksi vakiintui, että nauhoitin kaikki kiipparit itse kotistudiolla. Hain rauhassa mielestäni hyvät soundit ja tein audioraidan. Joskus toimitin pelkät midikartat miksaajalle ja ne ajettiin studiolta löytyvien laitteistojen/plugarien läpi. Tässä oli hyötynä se, että koska bändeissä ei ole vakio kiipparisteja ja oma soitto kyseisellä instrumentilla ei ole tasaisen virheetöntä, niin säästää jopa useamman rahakkaan tunnin "eiku, eiku" soittoa, bändikaverien ja äänittäjän provosoivaa haukottelua ja loputonta soundien hakemista studiolla. Studioisännätkin olivat kannustavia kyseiseen toimintamalliin ja se sujuikin varsin onnistuneesti.
 
Viimeisimmällä älppärillä nauhoitimme myös kaikki "feattaavat" solistit itse omalla pikkustudiolla. Ainoa käsittely oli kevyt comppi äänitystilanteessa, mutta muuten täysin raakaa dataa miksaajalle. Miksaajat kyllä neuvoo missä muodossa he ääniraidat haluavat.
 
Suosittelen kyllä omasta puolestani kyseistä toimintamallia, jos siihen on mahdollisuuksia.

Tommy Voltage: Nykyään kun lähes joka bändistä löytyy se yksi, jolla on omaa äänitys- ja studiolaitteistoa, kiinnostusta ja ainakin jonkin verran osaamista, niin on mielestäni ihan järkevääkin hintavissa levytysprojekteissa tehdä mahdollisuuksien mukaan joitan äänityksiä itse.
 
Esim. omien bändieni kanssa kahdella viimeisimmällä pitkäsoitolla käytännöksi vakiintui, että nauhoitin kaikki kiipparit itse kotistudiolla. Hain rauhassa mielestäni hyvät soundit ja tein audioraidan. Joskus toimitin pelkät midikartat miksaajalle ja ne ajettiin studiolta löytyvien laitteistojen/plugarien läpi. Tässä oli hyötynä se, että koska bändeissä ei ole vakio kiipparisteja ja oma soitto kyseisellä instrumentilla ei ole tasaisen virheetöntä, niin säästää jopa useamman rahakkaan tunnin "eiku, eiku" soittoa, bändikaverien ja äänittäjän provosoivaa haukottelua ja loputonta soundien hakemista studiolla. Studioisännätkin olivat kannustavia kyseiseen toimintamalliin ja se sujuikin varsin onnistuneesti.
 
Viimeisimmällä älppärillä nauhoitimme myös kaikki "feattaavat" solistit itse omalla pikkustudiolla. Ainoa käsittely oli kevyt comppi äänitystilanteessa, mutta muuten täysin raakaa dataa miksaajalle. Miksaajat kyllä neuvoo missä muodossa he ääniraidat haluavat.
 
Suosittelen kyllä omasta puolestani kyseistä toimintamallia, jos siihen on mahdollisuuksia.
 
Tässä hieman lipsun ohi aiheen, mutta sieltä kotistudiosta ei välttämättä löydy niitä tilanteeseen sopivia soittimia. Itse yleensä treenaan himassa (ne harvat kiippariasiat, joita tulee soitettua nauhalle) logicin softasynilla sekä soundillisesti, että soitannollisesti haltuun ja menen sitten sitten sen oikean MiniMoogin/MarkII:n/Hammond B3:n ääreen oikealla studiolla ja pamautan raidan (miellellään) ykkösellä talteen. Menee hieman provosoivaksi, mutta minun mielestä ei ole mitään "eiku, eiku" hakemista, kun tietää mitä hakee :)

kivi: Onko? Aikoinaan säästettiin kimpassa rahaa koko vuosi, että päästiin oikeaan studioon kahdeksi päiväksi tekemään demo kolmesta parhaasta biisistä. Koska sen ja kasettimankka-nurkkaan -metodin välillä ei ollut mitään, kukaan ei nähnyt siinä mitää outoa, ja tärkein oppi tapahtui ennen kuin nuottiakaan oli tallennettu: kun harjoiteltiin ja suunniteltiin mitä sitten studiossa kerralla vedetään purkkiin, että saadaan vuoden säästöille vastinetta. Tallenteita tuli ehkä vähemmän, mutta oppia tuli kerralla enemmän.
 
Jep.
Mun mielestä pienen budjetin tuotannoissa kannattaisi usein mieluummin äänittää kunnon studiolla ja miksata itse kuin äänittää itse huonossa tilassa ja palkata ammattilainen miksaamaan.
 
Riippuu tosin paljon musatyylistä, mutta ainakin luonnollista soundia haettaessa hyvin äänitettyä kamaa ei juuri tarvitse miksata. Huonossa tilassa äänitetystä kamasta sen sijaan ei saa millään hyvän kuuloista.
 
Toki oppia tulee myös itse äänitettäessä, mutta silloinkin isoin oppi tulee siitä, kun yrittää syödä omaa koiranruokaansa eli miksata hyvän kuuloisen lopputuloksen äänittämistään raidoista.

Mä haluan ite kaiken kaman raakana. Kitaroista ja bassosta DI raidat ehdottomat.
Ei gatea, kaikua, eq:ta eikä varsinkaan kompressoria.