Studiotyöskentely ›

redhat: Miksi käyttää Beta52:sta, kun on SM57? Ei se B52 kovin kaksinen mikki ole.
 
Itse en välitä "optimaalisista" suuntauksista yhtään. Ei sellaista olekkaan kuin optimaalinen suuntaus. Mikki suunnataan niin, että se kuulostaa hyvältä.
 
Ei ole 57:kaan kovin ihmeellinen, mutta käyttökelpoinen moneen hommaan, samoin kuin 52.

Pointtisi siitä, että kaikkeen sopivaa optimaalista suuntausta, tai muutakaan neuvoa ei ole, on oikean suuntainen. Sen sijaan ohjeesi mikkien sijoitteluksi taas kaipaavat hiukan selitystä, että niistä olisi mitään apua. Minkä vuoksi nämä mikit näille paikoille, ja mitä soundia niistä haetaan?

Alkup. kysymykseen vastaisin samansuuntaisesti: kannattaa aloittaa yhdestä mikistä ja etsiä se oikea soundi, joka sopii siihen kyseiseen tuotantoon, jonka parissa olet. Ensin vaikkapa se basari, ja sitten yhdellä tai kahdella oh:lla koko settiä, riippuen haluatko rummut monona vai stereona. Mono overhead ja stereotila riittää usein ison kuuloiseen soundiin, joka ei kuitenkaan mene "laidasta laitaan" ja jättää tilaa muille instrumenteille.

Vaihtoehtoja on, kuten neuvojakin. Kaikkia näitä mikkejä voi käyttää melkein missä kohtaa settiä vain, mutta kokeilemalla löytyy oikea yhdistelmä. Ja mikkien sijoittelu on sitä äänitystä edeltävää eq:ta, joten siihen kannattaa käyttää aikaa. Helpottuu miksaus sitten.

redhat: Miksi käyttää Beta52:sta, kun on SM57? Ei se B52 kovin kaksinen mikki ole.
 
Ei minustakaan B52 ole autuaaksi tekevä, ei edes lajissaan erityisen hyvä, eikä takuulla mun suosikki. Mutta SM57:n se hakkaa bassarimikkinä. B52:ssa on mm. enemmän botnea (BASSOrummussa aika kiva ominaisuus).
 
Itse en välitä "optimaalisista" suuntauksista yhtään.
 
Minä välitän. Sillä optimaalisella suuntaamisella, ja käyttökohteeseen oikein valitulla mikillä, saan äänitteeseeni mahdollisimman hyvän soundin, minimaalisilla haittavaikutuksilla (esim. vuoto muista rummuista, jos vuodon eliminointi on olennaista haetussa soundissa).
 
Ei sellaista olekkaan kuin optimaalinen suuntaus.
 
Onpas. Se on se, että Mikki suunnataan niin, että se kuulostaa hyvältä. On merkittävää, että "optimaalinen", ja "ainoa oikea" eivät ole sama asia. Epäoptimaalisella suuntaamisella hyvänkin lähtösoundin saa sitävastoin erittäin helposti tuhottua, ja radikaali prosessointi miksatessa on tarpeen. Radikaalilla prosessoinnilla on aina haittavaikutuksensa.
 
painofdespair:
- Onko rumpusaundien esimiksaaminen välttämätöntä? Pystyykö sen hoitamaan jotenkin mikserin kautta ja miten liittäminen onnistuu?
 
Mitä "esimiksaamisella" tässä tarkoitetaan? Jos tarkoitat useamman raidan summaamista yhdelle tai kahdelle raidalle (esim. tomit parille raidalle valmiina stereopakettina) tai soundin muokkaamista esim. EQ:lla äänittäessä, vastaus on:
 
ei ole välttämätöntä, mutta saattaa olla kannattavaa. Riippuu parista asiasta...
 
Onko kuuntelu (monitorointi) niin hyvällä tolalla, että sen antamaan palautteeseen voi luottaa? Äänittäessä tehtyä päätöstä voi olla miksatessa hyvin vaikea muuttaa... Onko muu kalusto sitä luokkaa, että saat sillä tehtyä haluamasi muutoksen ilman haitallisia sivuvaikutuksia?
 
Itse pyrin tekemään jo äänittäessä mahdollisimman valmista soundia. Muokkausketjussa ennen tallennusmediaa saattaa siis olla ainakin EQ ja kompressori. Miksaus nopeutuu, ja tietyt äänitysvaiheessa tehdyt päätökset pysyvät halutunlaisina ja pysyvinä. Mutta minulla kuuntelu on kunnossa ja tiedän voivani luottaa siihen. Jos kuuntelu ei ole optimaalinen ja luotettava, siirrän päätöksenteon sellaiseen vaiheeseen, jossa minulla on mahdollisuus testata eri vaihtoehtoja.
 
Äänittäessä summaamiseen pätee periaatteessa sama asia. Jos pystyt luotettavasti tekemään äänittäessä "valmista soundia ja balanssia", voit tottakai summata asioita yhteen... Tässä olennaista on muistaa, että päätökset "hakataan kiveen" siinä hetkessä ja tilanteessa, ja niiden muokkaminen jälkikäteen on vähintään haasteellista. Nykyisillä laitteilla on mahdollisuus tallentaa mittavia määriä raitoja, joten summaaminen ei liene kuitenkaan välttämätöntä.
 
Mikserin liittäminen nykyiseen äänitysjärjestelmääsi tehdään oikeanlaisilla kaapeleilla. Niitä en tässä vielä ala sen tarkemmin erittelemään tai kommentoimaan. Ensin pitäisi tietää, mitä kaikkea mahdollisella mikserin käyttämisellä haetaan tässä tapauksessa.
 
- Huoneen ja äänitystilanteen akustoinnista: Kuinka rummut kannattaa sijoittaa huoneeseen. Tila on n. 4m x 5,5m.
 
Rumpujen sijoittelu ja akustointi eivät juurikaan liity toisiinsa, eikös...?
 
Äänitystilaa kannattaa "säätää" jos akustiikka jättää toivomisen varaa. Huononkuuloiset elementit (esim. kuminat ja tärykaiut) kannattaa vaimentaa ennenkuin alkaa äänittämään, koska ne tulevat kuulumaan lopputuloksessa miltei varmasti. Samaa voi soveltaa "tarkkaamoon". Jos huonetilan sointi värittää kuuntelua paljon, miten kuulemaansa voi luottaa?
 
Rummut voi sijoittaa äänitystilassa esim. niin, että etsii sen paikan huoneesta jossa virveli kuulostaa parhaalta. Hakemalla ja kokeilemalla sellaisen paikan löytää, teorialla menee jo tosi vaikeaksi. Rumpu mukaan, ja sit vaan siirtelemään, hakkaamaan ja kuuntelemaan. Jos setin paikka löytyy huoneen reuna-alueilta, on mahdollisuus laittaa tilamikki (mikit) toiseen päätyyn, ja potentiaalisesti saada rumpujen ympärille hieman tilasointia mukaan.
 
Toivottavasti tästä on jotain apua alkuun.

Yksi asia vaikuttaa kanssa paljon mikkien sijoitteluun: onko tarkoitus käyttää enemmän lähimikkisoundia (jolloin esim. overheadeista halutaan lähinnä peltejä) vai onko tarkoitus mikittää rummut jollain stereoparilla/pareilla (joista pääosa soundeista tulee joita sitten tarpeen mukaan tuhdinnetaan lähimikeillä).

JoKo: Yksi asia vaikuttaa kanssa paljon mikkien sijoitteluun: onko tarkoitus käyttää enemmän lähimikkisoundia (jolloin esim. overheadeista halutaan lähinnä peltejä) vai onko tarkoitus mikittää rummut jollain stereoparilla/pareilla (joista pääosa soundeista tulee joita sitten tarpeen mukaan tuhdinnetaan lähimikeillä).
 
Lähimikkisaundia ainakin itselläni olisi tarkoitus saada. Mutta tietysti kokeilemalla ja harjoittelemalla nuo hommat oppii (ainakin jotenkin).

Sm57:lla saat napsun ja sm58:lla botnan. Tämä vaatii hiukan etsimistä, mutta toimii.
Jos rumpalilla sattuu olemaan moposetti, 58 pystyyn toiseen tomireikään ja johan löytyy botnaa.
Muu setti hoituu yhdellä 57:lla mono overheadina.
 
Postaukseni tarkoitus oli kyseenalaistaa stereotyyppiset äänitysratkaisut.
Missä raamatussa sanotaan, että overheadmikkien pitää olla konkkamikit, mihin kiveen on hakattu että basarissa pitää käyttää B52 / D112 tyylisiä mikkejä?
Varsinkin kun studio-olosuhteissa voi tehdä parempia ratkaisuja.
 
Jos äänitätte reeniksellä eikä äänitysaika ole maksullista, miksi ette kokeilisi erilaisia tekniikoita. Koska Mnetissä sanottiin että näin se pitää tehdä...
 
Ensimmäisellä sivulla Vilhelmuksen "optimaalinen suuntaus" antoi sellaisen kuvan, että B52 pitää asetella perinteisesti keskelle basaria. B52 on livekäytössä hyvä, studiossa kuulostaa huonolta. Siksi sitä ei kannata käyttää.
 
Mitä lähimikkeihin tulee, kun rumpali istuu rumpujakkarallaan ja soittaa, onko rumpalilla korva kiinni rumpukalvossa? Ei.
Miksi siis mikrofonin pitäisi olla kiinni rumpukalvossa?

redhat: Sm57:lla saat napsun ja sm58:lla botnan. Tämä vaatii hiukan etsimistä, mutta toimii.
Jos rumpalilla sattuu olemaan moposetti, 58 pystyyn toiseen tomireikään ja johan löytyy botnaa.
Muu setti hoituu yhdellä 57:lla mono overheadina.
 
Postaukseni tarkoitus oli kyseenalaistaa stereotyyppiset äänitysratkaisut.
Missä raamatussa sanotaan, että overheadmikkien pitää olla konkkamikit, mihin kiveen on hakattu että basarissa pitää käyttää B52 / D112 tyylisiä mikkejä?
Varsinkin kun studio-olosuhteissa voi tehdä parempia ratkaisuja.
 
Jos äänitätte reeniksellä eikä äänitysaika ole maksullista, miksi ette kokeilisi erilaisia tekniikoita. Koska Mnetissä sanottiin että näin se pitää tehdä...
 
Ensimmäisellä sivulla Vilhelmuksen "optimaalinen suuntaus" antoi sellaisen kuvan, että B52 pitää asetella perinteisesti keskelle basaria. B52 on livekäytössä hyvä, studiossa kuulostaa huonolta. Siksi sitä ei kannata käyttää.
 
Mitä lähimikkeihin tulee, kun rumpali istuu rumpujakkarallaan ja soittaa, onko rumpalilla korva kiinni rumpukalvossa? Ei.
Miksi siis mikrofonin pitäisi olla kiinni rumpukalvossa?
 
Mä en taas tajua miksi pitää tarkoituksella tehdä elämästään hankalaa. En ehkä aloittelijalle antaisi ihan tälläisiä neuvoja.

redhat: Sm57:lla saat napsun ja sm58:lla botnan. Tämä vaatii hiukan etsimistä, mutta toimii.
Jos rumpalilla sattuu olemaan moposetti, 58 pystyyn toiseen tomireikään ja johan löytyy botnaa.
Muu setti hoituu yhdellä 57:lla mono overheadina.
 
58:lla botnea? Juupa juu... Sen mikin botne alkaa hävitä 100Hz alta aika rajusti.
 
Stereokuvaa ei övereihin mono 57:lla saa. Jospa sellainen on haussa.
 
Missä raamatussa sanotaan, että overheadmikkien pitää olla konkkamikit
 
On niissä etunsa. Hyvä transientti- ja yläpään toisto. Hyvä dynaaminenkin voi toimia, mutta SM57 ei ole erityisen hyvä.
 
Varsinkin kun studio-olosuhteissa voi tehdä parempia ratkaisuja.
 
Parempi on aika subjektiivinen käsite. Kyllä noilla "standardivalinnoilla" on maine ihan syystä.
 
Mitä lähimikkeihin tulee, kun rumpali istuu rumpujakkarallaan ja soittaa, onko rumpalilla korva kiinni rumpukalvossa? Ei.
Miksi siis mikrofonin pitäisi olla kiinni rumpukalvossa?
 
Kuulevatko korvat ja mikit asiat samalla lailla, ja pitääkö niiden siten olla samoissa paikoissa? Ei.
 
Onko äänittämisen tavoitteena luoda luonnollinen äänikuva, varsinkaan rock-genressä? Ei.

Se on totta että mono-overheadista ei tee (tai tekee mutta ei tee) stereokuvaa. Omasta mielestä perus AB tai XY stereo on tylsää kuunneltavaa.
 
Oletko kokeillut Sm57:aa overheadina vai millä perusteluilla sanot ettei 57 toimi overheadina? Sm57:n paras ominasuus overheadina on juurikin yläpään leikkaantuminen. Rode NT5 yläkerran toisto on omaan korvaan ärsyttävä.
 
Standardivalinnoilla saa tosiaan standardisoundia, jota kuulee nykyään 95% kaikista hevilevyistä. Sitten ne ihmettelee miten muutamat Ruotsalaiset studiot tekee paremman kuuloista soundia.
 
Eihän sen soundin realistista tarvitse olla, missään niin ole väittänytkään.
Jos tyytyy niihin pom, pam ja pöks soundeihin niin hyvä. Jos haluaa jotenkin erottua massasta, kannattaa kokeilla jotakin muuta.

redhat: Oletko kokeillut Sm57:aa overheadina vai millä perusteluilla sanot ettei 57 toimi overheadina? Sm57:n paras ominasuus overheadina on juurikin yläpään leikkaantuminen. Rode NT5 yläkerran toisto on omaan korvaan ärsyttävä.
 
Olen kokeillut. Olen siltä aikakaudelta, kun sanottiin että "riittää kun on muutama viisseiska, niillä pärjää kaikessa", ja niillä piti pärjätä. Mutta sitten tuli myös parempia vaihtoehtoja valittaviksi. 57:n yläpään leikkautuminen? Siellähän on melko holtiton möykky yläpäässä 4-5kHz paikkeilla... Just sillä räikeällä alueella. Tohon paikkaan mulla on paljon parempiakin vaihtoehtoja. NT5 ei ole niistä mikään suosikki, mut vedän sillä silti mieluummin kuin 57:lla.
 
Standardivalinnoilla saa tosiaan standardisoundia, jota kuulee nykyään 95% kaikista hevilevyistä. Sitten ne ihmettelee miten muutamat Ruotsalaiset studiot tekee paremman kuuloista soundia.
 
Käsittääkseni OP hakee juuri sitä soundia. Ja 95%:lle kaikista levyistäkin se kelpaa.
 
Eihän sen soundin realistista tarvitse olla, missään niin ole väittänytkään.
Jos tyytyy niihin pom, pam ja pöks soundeihin niin hyvä. Jos haluaa jotenkin erottua massasta, kannattaa kokeilla jotakin muuta.
 
Tämä totta, mutta se ei taida olla OP:lla hakusessa. Toki asiaa helpottaisi jos hän itse kertoisi tarkemmin mitä hakee.

redhat: Se on totta että mono-overheadista ei tee (tai tekee mutta ei tee) stereokuvaa. Omasta mielestä perus AB tai XY stereo on tylsää kuunneltavaa.
 
Oletko kokeillut Sm57:aa overheadina vai millä perusteluilla sanot ettei 57 toimi overheadina? Sm57:n paras ominasuus overheadina on juurikin yläpään leikkaantuminen. Rode NT5 yläkerran toisto on omaan korvaan ärsyttävä.
 
Standardivalinnoilla saa tosiaan standardisoundia, jota kuulee nykyään 95% kaikista hevilevyistä. Sitten ne ihmettelee miten muutamat Ruotsalaiset studiot tekee paremman kuuloista soundia.
 
Eihän sen soundin realistista tarvitse olla, missään niin ole väittänytkään.
Jos tyytyy niihin pom, pam ja pöks soundeihin niin hyvä. Jos haluaa jotenkin erottua massasta, kannattaa kokeilla jotakin muuta.
 
Sulla oli alunperin pointti joo, mutta aika jäätävän yksisilmäinen asenne siinä samalla.

redhat:Standardivalinnoilla saa tosiaan standardisoundia, jota kuulee nykyään 95% kaikista hevilevyistä. Sitten ne ihmettelee miten muutamat Ruotsalaiset studiot tekee paremman kuuloista soundia.
 
Onko mussa jotain vikaa kun kuulen noilla 95%:lla (tai no satunnaisotannalla niistä, enkä jaksa uskoa, että mun satunnaisotanta osuu tuurilla kokoajan siihen 5%:iin) eroja tuossa "standardisoundissa"? Kyllä, siellä on se hyperkompressoitu ja samojen samplejen (välillä jopa vähän erikin) ryydittämä pohja, mutta lopputulos on kuitenkin joka tapauksessa erilainen. Olen joskus yrittänyt tehdä kahdesta sessioista identtistä rumpusoundia, ei onnistu. Ei kyllä haitannutkaan. Erot ovat pieniä, mutta kyllä ne siellä ovat. Kysehän on tässä enemmänkin genren konventioista ja soundikäsitteistä. Tietysti tuottajan roolissa näihin voi puuttua, mutta kun maksava asiakas pyytää sinulta jotain, yleensä se on ihan hyvä idea tehdä hänelle sellaista. Tämä ala on ihan tarpeeksi niukkaa Suomessa muutenkin, eipä hirveästi ole varaa karkoittaa asiakkaita sillä, että tekee soundit omien ajatustensa mukaan, eikä asiakkaan toiveiden mukaan. Usko pois, kokeilin tuota, ei toiminut.
 
Silloin tietysti kun tehdään omaa kamaa, niin jokainen voi toteuttaa ihan millaisia ambitioita haluaa. Taksamittarin juostessa toisten maksamalla ajalla tehdään sitä mitä maksaja haluaa. Jos he haluavat jotain tietynlaista, mitä sinä olet kertomaan heille, että heidän mieltymyksensä on väärä? Tietysti reaaliteetit on hyvä kertoa asiakkaalle, että jonkin tietyn soundin aivan täydellinen kopiointi on vaikeaa, jos ei mahdotonta, mutta siihen suuntaan hommaa olisi hyvä viedä.
 
Tämä siis pätee nyt ihan äänitysvaiheeseen. Välillä on hieman turhauttavaa, kun asiakkaat ovat äänittäneet levyn jossain muualla ja pyytävät tietynlaista soundia miksauksessa, joka ei ole sinne päinkään mitä levylle on äänitetty :D
 
redhat:Eihän sen soundin realistista tarvitse olla, missään niin ole väittänytkään.
Jos tyytyy niihin pom, pam ja pöks soundeihin niin hyvä. Jos haluaa jotenkin erottua massasta, kannattaa kokeilla jotakin muuta.
 
Pistätkö jonkun esimerkin tällaisesta massasta erottuvasta rumpusoundista esim. juuri tuossa hevigenressä, jota pidetään yleisesti hyvänä (mieluusti moderni levy, tehty viimeisen muutaman vuoden aikana)? Haluaisin nimittäin kuunnella sen. Ja tämä ei ollut mitään vittuilua tms. vaan ihan puhtaasti ammatillista kiinnostusta.

Kallekorvola: Olen kokeillut. Olen siltä aikakaudelta, kun sanottiin että "riittää kun on muutama viisseiska, niillä pärjää kaikessa", ja niillä piti pärjätä.
 
Heh, ole onnellinen, meillä oli yksi 57, yksi 58 ynnä neljä raitaa millä piti pärjätä :D (ja meillä tarkoitan siis siinä audioalan periferiassa, missä nuoruuteni vietin...) nimimerkki maza:ltahan tuo neliraiturikin oli yleensä lainassa :D

Esp: Heh, ole onnellinen, meillä oli yksi 57, yksi 58 ynnä neljä raitaa millä piti pärjätä :D (ja meillä tarkoitan siis siinä audioalan periferiassa, missä nuoruuteni vietin...) nimimerkki maza:ltahan tuo neliraiturikin oli yleensä lainassa :D
 
Joo, hyppäsin vielä alkukauden yli... Alkuun oli neliraituri ja 1kpl Unidyne 545 (omassa lajissaan eli kitaravahvistimen edessä hyvä, mut ei ihan rumpusetin taltiointiin...). Myöhemmin, sit kun hommat alkoi mennä "isolle", oli jo 8-raituri ja nippu 57:ja. Joskus kun oli varaa, vuokrattiin bassarille D12... : )

Mites, joutuko hiihtämään kouluun kesät-talvet ja aina oli pelkkiä ylämäkiä ja kokaiini niin kortilla että joutui snorttaamaan pieniä kiviä? :D

Kouluun hiihdettiin vaan kesällä, crackin voimalla.

Kallekorvola: Kouluun hiihdettiin vaan kesällä, crackin voimalla.
 
Meilläpäin oli kesällä liian paljon lunta hiihtämiseen, ja sudetkin kiusasivat.

redhat: Sm57:lla saat napsun ja sm58:lla botnan. Tämä vaatii hiukan etsimistä, mutta toimii.
Jos rumpalilla sattuu olemaan moposetti, 58 pystyyn toiseen tomireikään ja johan löytyy botnaa.
Muu setti hoituu yhdellä 57:lla
 
Oliskohan sulla näytteitä siitä millaista jälkeä oot onnistunut saamaan näillä esittämilläsi metodeilla?
 
Mä kannatan kyllä innovatiivista ajattelua, mutta toisaalta kunnioitan myös perinteisiä ja ajan myötä hyviksi havaittuja metodeita. Aloittelijalle monesti yleisesti hyviksi havaitut työtavat ovat hyvä lähtökohta ja opiskelun alue ennen siirtymistä mystillisimpiin metodeihin...
 
Eikä noi dynaamiset overeina nyt niin vallankumouksellinen ajatus ole - mm. lähes koko Beatles-tuotannon rummut on äänitetty dynaamisella mono-overilla ja muutenkin ihan parilla mikillä.

Kallekorvola:
Tämä totta, mutta se ei taida olla OP:lla hakusessa. Toki asiaa helpottaisi jos hän itse kertoisi tarkemmin mitä hakee.
 
Tässä on näitä saundipätkiä rumpuihin, mitä olisi tarkoitus "jäljitellä pienemmässä mittakaavassa."
Virppa tämän tyylinen: http://www.youtube.com/watch?v=cQauSEFPgxI&ob=av2e
Muut osat suunnilleen tätä saundia: http://www.youtube.com/watch?v=_lVke3IzmSo&ob=av2e
Ei nyt tommoiseen tulokseen voi päästä, mutta suunnilleen saundimaailmallisesti tohon pyritään.

Noihin lopputuloksiin ei ihan mono-57:lla överinä ja bassarimikillä päästä...
 
Tollasessa kamassa setin lähtösoundi, ja soittajan dynamiikka on todella isossa osassa. Lähimikityksen lisäksi myös sämple-tuki on todennäköisesti tarpeen. Prosessointi kaikenkaikkiaan on aika äärimmäistä.
 
Tuolla palstan alussa on "pysyvissä" toi "aggressive drums" -ketju. Suosittelen kahlaamaan opuksen läpi.

Kallekorvola:Ihan kaikessa musiikissa genrestä riippumatta setin lähtösoundi, ja soittajan dynamiikka on todella isossa osassa.
N. 90% ei-ammattilaisrumpaleista ei tajua tästä aiheesta mitään ja vetää lähes millä sattuu kamoilla tahansa, sen suuremmin miettimättä tai kuuntelematta soundeja. Valitettavan monesti koko ajan kovimmalla mahdollisella volumella, jolloin soiton syvyydestä menetetään kaikki potentiaali. Lopputulos on yleensä myös sen mukainen.
Lähimikityksen lisäksi myös sämple-tuki on todennäköisesti tarpeen. Prosessointi kaikenkaikkiaan on aika äärimmäistä.
Näinpä. Ekassa referenssissä oli vielä jotain luonnollista symbaalisoundeissa jäljellä. Snaret ja toisen pätkän rumpusoundit sellasta, että jos pitäis itse lähteä tekemään, niin triggaus/midi/sample-osastolle mentäisiin. Sähkörummuilla varmaan vetäisin niin homma olis helpoin, nopein ja halvin toteuttaa ja lopputulos helpoimmalla lähimpänä haluttua. Jos sulla ne mikit on olemassa jo, niin keskity siihen setin viritykseen todella huolellisesti, mutta ihmeitä ei kannata odottaa. EQ varmasti auttaa, mutta lähtösoundia se ei vaihda. Soundi lähtee ensisijaisesti näpeistä, kapulaotteesta, sit kamoista ja virityksestä, tilasta, mikistä ja sen sijoittelusta jne.
 
Liputan kuitenkin soittotaidon ja "luonnollisen" soundin puolesta. Viimeistään keikalla yleisö pettyy, jolleivät rumpalin dynamiikka/settibalanssi/vireet sekä bändin keskeinen balanssi ole kunnossa, kaikkien lähtösoundeista puhumattakaan.
 
Lisäksi on hyvä välillä pysähtyä miettimään ihmisen anatomiaa (mm. korva) ja omien kamojen valintaa. Miksi niin monet, varsinkin metallirumpalit käyttävät paksuja symbaaleja, joiden sointiväri on kehno ja voimakkuus on isojen ulkoilmafestarilavojen luokkaa, jos valtaosa keikoista soitetaan n. 100m2 baareissa. Kitaristeista puhumattakaan. En ole toistaiseksi nähnyt yhtään ammattilaista, joka kantaa selkä väärällä 4x12 kaapin nuppeineen pikkupaikkaan keikalle. Harrastelijoista näitä löytyy pilvin pimein ja ilmiö jaksaa hymyilyttää.
 
Pahoittelut aiheen sivuamisesta, mutta soittamisen perusasiat kuuluvat mielestäni äänitettäessä, musiikin ollessa iso kokonaisuus. Niitä on hyvä välillä pysähtyä miettimään.