Yleensä niissä on se refleksireikä, jonka kautta mikitys hoidetaan. Mutta hei - vastaa nyt niihin kysymyksiin niin jatketaan. Se, mitä kuvissa näet ja mikä on äänitystilan todellisuus on kaksi eri asiaa. Ei se ole mitenkään harvinaista nähdä bassarista puretun koko etupään kalvoineen vanteineen, ja lisäksi koko hökötyksen käärittynä peittoihin ettei runkoäänet soita tomeja ja virveliä. Luonnollisestikaan keikalla ei tehdä noin:-D Mä yleensä tykkään, että etukalvo on paikallaan, ja olen aika tarkka ettei mikin puomi tai johto koske aukon reunaan. Samoin demppiä (eri tavoin aseteltavaksi leikelty vaahtomuovisuikale. joka vain koskettaa kalvoa kapealta osalta) joudutaan yleensä säätämään jonkunkin aikaa ennen äänitysten alkua. Ihan tavallista on levyä tehdessä käyttää ensimmäinen studiopäivä rumpujen virittämiseen (varsinkin, jos aikoo kaikki kuusi vaihtovirveliä siitä piccolosta siihen puu-marssivirveliin samaan säveleen) ja neljän biiseihin parhaan peltisarjan valitsemiseen, ja seuraava päivä vain ja ainoastaan rumpujen mikittämiseen. Yleensä nää päivät haetaan alennetulla hinnalla, koska äänittäjä ei oo vielä paikalla eikä studion tarkkaamokalustoon kosketa - studiossa voi olla vaikka edellinen sessio vielä menossa. Kysyit ainakin musiikki tyylistä... No se on sellasta rock punk tyylistä... Esim. Apulantan uuden ja vanhan matskun tyylistä. Jos otan basarista etukalvon pois niin vienkö mikin rummun sisään lyönti kalvon lähelle? Tällä hetkellä mulla on siis umpinainen etukalvo ja mikki on ollut 20cm etukalvon edessä.
|