Studiotyöskentely ›

Niq: Nyt yks oleellinen unohtui, ehkä soiton jälkeen oleellisimmista: nimittäin se soittoväline, eli äänilähde ja sen tarkoituksenmukaisuus (ei siis välttämättä hyvyys). Kyl hyväsoundinen soitin osaavan soittajan käsissä on vaikee pilata millään toimivalla äänitysvälineellä.
 
Monella tosiaan on väärin valitut soittimet, olipa ne kuinka laadukkaat tahansa. Se on yks juttu joka tuotannoissa kannattaa heti alkuunsa ottaa huomioon ja korjata tilanne. Toki oikeat pelimiesten vehkeet on sitten usein sellaisia, ettei niistä kukaan muu saa ääntäkään.

kivi: Luonnollisuus on määritelmä josta puhutaan vasta lopputuloksen yhteydessä. Matka siihen on joka kerta erilainen, ja saattaa vaatia rajua työstämistä ja erikseen aika torsoiksi karsittuja ääniä.
 
Nykyään on ikävän vähän luonnollista musiikkia, joten ei ihme, jos se määreenä kuulostaa oudolta.
 
Eikö kuitenkin realistinen olisi parempi kuvaus? Realistinen toisinto tilassa tapahtuneesta akustisesta ilmiöstä? Luonnollinen on terminä jotenkin luonnoton, varsinkin kun kyseessä ei ole mitään ihmisille luonnollista tai luonteenomaista vaan kulttuurisesti opittua ja kulttuurisidonnaista käytösmallia.
 
Menipä OT:ksi, vielä selvennökseksi, ymmärrän kyllä mitä esim. asiakas ajaa takaa jos hän haluaa äänitteelleen luonnollista soundia, mutta jostain syystä tuo termi vain tuntuu itsestäni typerältä tässä yhteydessä. Ja perään vielä hymiö, koska tämä on enemmänkin tällaista semivakavaa pohdiskelua :)

Esp: Eikö kuitenkin realistinen olisi parempi kuvaus? Realistinen toisinto tilassa tapahtuneesta akustisesta ilmiöstä? Luonnollinen on terminä jotenkin luonnoton, varsinkin kun kyseessä ei ole mitään ihmisille luonnollista tai luonteenomaista vaan kulttuurisesti opittua ja kulttuurisidonnaista käytösmallia.
 
Menipä OT:ksi, vielä selvennökseksi, ymmärrän kyllä mitä esim. asiakas ajaa takaa jos hän haluaa äänitteelleen luonnollista soundia, mutta jostain syystä tuo termi vain tuntuu itsestäni typerältä tässä yhteydessä. Ja perään vielä hymiö, koska tämä on enemmänkin tällaista semivakavaa pohdiskelua :)
 
Luonnollisuus on sujuvaa, realistisuus uskottavaa. Ne ovat aivan eri asioita, koska realistisuus vaatii aina jonkinlaisen dokumentaarisen lähestymistavan ja esimerkiksi mahdollisten virheiden sallimisen, luonnollisuus sen sijaan voi olla vaikka kuinka työn ja tuskan takana; ajattele vaikka JJ Calen levyjä, joissa on voitu käyttää luvuttomasti päiviä ja raitoja sen illuusion luomiseen, että mies vain ottaa kitaran ja alkaa soittaa. Luonnollisesti.
:-D

kivi: Kullan hinnasta en tiedä kun ei oo ees kultapaikkoja hampaissa, mutta mikki+etunen -kysymys on loppupeleissä enemmän tietoa kuin rahaa, ja tarjoaa äänittämisen viimeiset jokamiesluokan high-endin linnakkeet.
 
Esitänpäs seuraavassa muutaman väitteen ihan kiusallani:
 
-Kaikki dynaamiset mikit ovat samanlaisia, ne on vain vaimennettu eri lailla, ja joissakin on kevyempi kela/magneettiyhdistelmä. Ilman vaimennusta ne ihan kaikki soundaavat kakalta, mutta "huononkin" mikin vaimennusta voi muuttaa.
-Kondensaattorimikrofonia tarvitaan sen nopeuden vuoksi, ja koska se reagoi pieneenkin äänenpaineeseen. Kuitenkin euron hintainen japakiinalainen 3,5V elektreettikapseli reagoi yhtä nopeasti tai nopeamminkin kuin $$$ saksalainen tai tanskalainen "aito" 48V konkka.
-"Hyvä" etuaste voidaan toteuttaa ihan millä osilla tahansa. Se ei tarvi putkea, germaniumia, FETiä tms. vaan sisääntuloimpedanssin (=kuorman) joka on säädettävissä välillä 1x ja 10x siihen kytketyn mikrofonin impedanssiin nähden (eli maksimimäärästä tehoa maksimimäärään jännitettä). Jos kuorma on oikea, etuaste on riittävän hyvä melkein miten vain toteutettuna.
-Mikä tahansa ääntä poimiva elementti kelpaa mikiksi, puhelimen hiilikapselista irtokovaääniseen. Toistoon tarkoitettujen elementien kanssa joutuu kuitenkin kikkailemaan maadoitukset ja häiriösuojaukset kuntoon.
-Niin $$$ tarkkailukovaäänisten huulikartioita kuin $$$ ribbon-mikrofoneja on tehty studiossa syödyn pähkinäsuklaalevyn foliosta. Jos tietää mitä pitää saada aikaan, osat voivat olla vaikka kuinka improvisoituja.
-Sen rinnalla, miten soitto onnistuu ja mikä on soittofiilis, on ihan kutun sama, millä se äänitetään, kunhan joku pyydys on auki aina kun tarvitaan.
 
;-D
 
Ota plussa.

kivi: Luonnollisuus on sujuvaa, realistisuus uskottavaa. Ne ovat aivan eri asioita, koska realistisuus vaatii aina jonkinlaisen dokumentaarisen lähestymistavan ja esimerkiksi mahdollisten virheiden sallimisen, luonnollisuus sen sijaan voi olla vaikka kuinka työn ja tuskan takana; ajattele vaikka JJ Calen levyjä, joissa on voitu käyttää luvuttomasti päiviä ja raitoja sen illuusion luomiseen, että mies vain ottaa kitaran ja alkaa soittaa. Luonnollisesti.
:-D
 
:) Illuusion luominen, ehkä oma suosikkinäkemykseni. Musiikissahan on juuri siitä kysymys, oikeastaan aina, ainakin tallennetussa musiikissa. Halutaan luoda illuusio siitä miten halutaan toisintaa jokin akustinen tapahtuma. Eihän kuitenkaan luonnollisuuden illuusio ole luonnollista?

Esp: :) Illuusion luominen, ehkä oma suosikkinäkemykseni. Musiikissahan on juuri siitä kysymys, oikeastaan aina, ainakin tallennetussa musiikissa. Halutaan luoda illuusio siitä miten halutaan toisintaa jokin akustinen tapahtuma. Eihän kuitenkaan luonnollisuuden illuusio ole luonnollista?
 
Selvennökseksi vielä, olen tässä vuoden alusta lähtien miettinyt graduni aihetta. Mieli käy tässä vaiheessa ehkä hieman ylikierroksilla ja hakee sen takia asioista moniulotteisempia näkemyksiä, sekä keskittyy semiotiikkaan ynnä semantiikkaan. :)

Juutas: No tästäpä päästäänkin jatkokysymykseen eli mitä sitten suosittelisit? ;) Ei sillä, mitäänhän sitä ei pakosti tarvitse ja plugareilla saa yhtä sun toista aikaiseksi, MUTTA jos rautaa alkaisi kotiin hankkia, niin mistä liikkeelle?
 
No nyt ollaankin sitten siinä loputtomassa suossa :) Ihan ensin kantsii miettiä, mihin käyttöön oikeesti kaipaa jotain, mitä ei ilmaisilla/halvoilla plugareilla tunne saavansa. Ja sitten mietitään, onko siihen lopulta valmis sijoittamaan taaloja :)
 
Dynamiikan hallinta on pirun kivaa, ja siihen löytyy paljon luottovehkeitä, joissa kaikissa on se oma "jokin." 1176 (ja sen lukuisat revisiot) on mahtava vehje rumpuryhmissä, Kiven mainitsema LA-2A on nannaa voksuissa ja bassossa, Distressor on kaikessa monipuolisuudessaan suorastaan ihastuttava. SSL:n G-sarjan bussikompura (josta on muuten pirusti erilaisia klooneja eBayssa sun muissa palveluissa liikkeellä) on hirmu kiva masterbus-kompura.
 
Ekuttamiseen, kaikuloihin jne. löytyy vähintäänkin yhtä paljon tutustumisen arvoisia muppaloita, kuten vaikkapa Pultec-kloonit, joilla buustaaminen aiheuttaa useimmiten iloisia onnistumisen tunteita, Bricastin M7 (tästä on muuten netissä liikkeellä ilmainen konvoluutiopaketti, suosittelen tutustumaan), joka omaan makuun on koko lailla reverbien aatelia, ja niin eespäin.
 
Näiden hinnat toki ovat mitä ovat. Jos kuitenkin haluaa hankkia rautaa vain siksi, että se potikoiden ruuvailu tuntuu itselleen mukavalta, niin kannattaa pitää silmät auki esmes Aphexin broadcast-käyttöön tehtyjen kompuroiden ja limittereiden varalta. DBX:n 160-sarjalaiset ovat ihan päteviä (etenkin se vanha vekotin, oliko 160VU?). FMR Audion RNC on kuuleman mukaan hintaisekseen erittäinkin mainio kompura, tosin tätä en ole itse koskaan roplannut. Jos jostain vielä löytyy, niin efektiprossujen osalta Ensoniqin DP4 on kaikessa karuudessaan kovasti monen mieleen. Jos taas sitä kotimasterointiketjua mietitään, niin TC:n Finalizer on iha yleispätevä laitos. Kannattaa seurailla käytettyjen markkinoita, ja ostella sellaista, jonka saa tarpeen mukaan myytyä eteenpäin ilman suurempia taloudellisia tappioita.
 
Nämä kommentit ovat sitten taholta, joka tietoisesti pyrkii pysymään mahdollisimman paljon laatikon sisällä. Rautaa käytän lähinnä muissa studioissa äänittäessäni, mutta oma setuppi tulee ainakin toistaiseksi pysymään pitkälti tietokoneistettuna. Toki tykkään hyvästä outboardista, mutta sitä kymmenen sekunnin recall-aikaa ja plugareiden joustavuutta oppii nopeasti arvostamaan, kun työskentelee hankalien asiakkaiden kanssa! ;)

jhakwe:
Bricastin M7 (tästä on muuten netissä liikkeellä ilmainen konvoluutiopaketti, suosittelen tutustumaan), joka omaan makuun on koko lailla reverbien aatelia, ja niin eespäin.
 
Näiden hinnat toki ovat mitä ovat. Jos kuitenkin haluaa hankkia rautaa vain siksi, että se potikoiden ruuvailu tuntuu itselleen mukavalta, niin kannattaa pitää silmät auki esmes Aphexin broadcast-käyttöön tehtyjen kompuroiden ja limittereiden varalta. DBX:n 160-sarjalaiset ovat ihan päteviä (etenkin se vanha vekotin, oliko 160VU?).
 
Se Bricastin konvoluutiopaketti on äärimmäisen pätevä. Tein sokkotestin sen ja raudan välillä, myin raudan... (no siihen oli muitakin syitä, mutta en pystynyt sokkotestissä erottamaan niitä)
 
Ihan 160, tosin nykyään siitä kai käytetään nimeä 160VU, kun DBX:lla on se uusikin 160 malli. 161 on sama vehjes mutta rca ulostuloilla, siitä liikkuu myös XLR-ulostuloilla modattua versiota (esim. itse omista sellaisen) ja on kyllä mainoa kompura moneen asiaan.

Esp: Se Bricastin konvoluutiopaketti on äärimmäisen pätevä. Tein sokkotestin sen ja raudan välillä, myin raudan... (no siihen oli muitakin syitä, mutta en pystynyt sokkotestissä erottamaan niitä)
 
Ihan 160, tosin nykyään siitä kai käytetään nimeä 160VU, kun DBX:lla on se uusikin 160 malli. 161 on sama vehjes mutta rca ulostuloilla, siitä liikkuu myös XLR-ulostuloilla modattua versiota (esim. itse omista sellaisen) ja on kyllä mainoa kompura moneen asiaan.
 
Je. Aitoa M7:aa olen jonkin verran roplaillut, mutta rehellisesti sanoen omassa pajassa ei ärsytä yhtään olla noiden konvoluutioiden varassa. Aika luottopaketti aina, kun tarvitsee sorvata keinotekoista tilaa :)
 
Tuo uusi 160A:kin on tuntunut ihan soivalta vehkeeltä etenkin rumpuhommissa. Eipä ole myöskään hinnalla pilattu.

-Sen rinnalla, miten soitto onnistuu ja mikä on soittofiilis, on ihan kutun sama, millä se äänitetään, kunhan joku pyydys on auki aina kun tarvitaan.
 
;-D
 
Tämä on niin totta, ja niin huonosti sisäistettyä tälläkin palstalla.

GrooverMan: Tämä on niin totta, ja niin huonosti sisäistettyä tälläkin palstalla.
 
Ehkä noinkin, mutta valitettavan harva täälläkin ammatikseen näitä hommia tekevä pääsee valitsemaan asiakkaansa... vai saako tätä sanoa ääneen? Enkä itse näe siinä mitään väärää, että teet kaikkesi sen eteen, jotta asiakkaasi saa lopputuotteen jolla luodaan se jokin tietty illuusio ;) Ehkä sillä asiakkaalle saadaan se hyvä fiilis :)

Esp: Ehkä noinkin, mutta valitettavan harva täälläkin ammatikseen näitä hommia tekevä pääsee valitsemaan asiakkaansa... vai saako tätä sanoa ääneen? Enkä itse näe siinä mitään väärää, että teet kaikkesi sen eteen, jotta asiakkaasi saa lopputuotteen jolla luodaan se jokin tietty illuusio ;) Ehkä sillä asiakkaalle saadaan se hyvä fiilis :)
 
Ei pääse, ei. Mä lähinnä viittasin siihen kun ammattilaiset, puoliammattilaiset ja amatööritkin näistä asioista tällä ja vastaavilla palstoilla keskustelevat, ei tunnu tuota asiaa välillä sisäistetyn lainkaan.
 
Asiakkaiden halut ja niiden tyydyttäminen on sit asia ihan erikseen.

GrooverMan: Ei pääse, ei. Mä lähinnä viittasin siihen kun ammattilaiset, puoliammattilaiset ja amatööritkin näistä asioista tällä ja vastaavilla palstoilla keskustelevat, ei tunnu tuota asiaa välillä sisäistetyn lainkaan.
 
Asiakkaiden halut ja niiden tyydyttäminen on sit asia ihan erikseen.
 
Todellisuus alalla vaan on valitettavan karua, ja se suorituksellinen taso harvoin on ääniurpon käsissä. Luojan kiitos loppuviikosta sessioihin äärimmäisen taitavan bändin kanssa, ai ai ai kö tuntuu hyvältä!
 
Melkoisen offtopiciksi menee. Kamat kuitenkin on kamoja, ja niillä on paikkansa näissä hommissa.

kivi: Kullan hinnasta en tiedä kun ei oo ees kultapaikkoja hampaissa, mutta mikki+etunen -kysymys on loppupeleissä enemmän tietoa kuin rahaa, ja tarjoaa äänittämisen viimeiset jokamiesluokan high-endin linnakkeet.
 
Jonkilainen mikkietunen kotoa jo löytyy, mutta selkeästi sieltä budjettiluokan päästä... ;) Viitsisikö Kivi tai joku muu heittää muutaman suosituksen eri hintaluokan mikkietusista, mitä kotistudioon kannattaisi hankkia!

Juutas: Jonkilainen mikkietunen kotoa jo löytyy, mutta selkeästi sieltä budjettiluokan päästä... ;) Viitsisikö Kivi tai joku muu heittää muutaman suosituksen eri hintaluokan mikkietusista, mitä kotistudioon kannattaisi hankkia!
 
Mielelläni, mutta mä en taida olla oikea henkilö vastaamaan.
 
Riippuu aika lailla siitä, mitä mikkejä sulla on, ja saattaa olla että parempi olis ostaa halvalla joku oikeasti kiva tiski niin ettet välttämättä tarvitse mitävaan etusia. Kivoja edullisia tiskejä on monesti vanhemmat analogitiskit, 1980-luvulta ja sitä ennen. AMEK/TAC -tiskejä saa halvalla (ja ne on Rupert Neven suunnittelemia!), samoin esim. Soundtracksia, ja molemmat on 100% brittitiskejä. Vanhoista Sarapaltion MS-tiskeistä ja vastaavista voi kans löytää oikein toimivia irtokanavista tehtyjä etusia.
 
Jos nyt jätetään ulos kaikki sellaiset laitteet joissa lukee "digital" jossain kohti, ja sivuutetaan Focusritet ja vastaavat (joista mä en mitään tiedä, en ainakaan sitä miks jotkut toimii ja toiset ei), niin hankkimisen arvoisia etusia (joita mulla on ollut ilo ja kunnia työnkin puolesta pästä käyttämään) on esim Nevet ja APIt. Neveissä on yleensä enemmän headroomia, Apeissa taas sellainen amerikan-soundi. Molemmat on luottolaitteita. Tässä pari klassikkoa:
http://rupertneve.com/products/portico-5012/
http://www.ams-neve.com/Products/Outboard/1073DPA/1073DPA.aspx
http://www.apiaudio.com/512c.html
 
Mut sitten taas, voi olla että kannattaakin ottaa se vanha kasettimankka hyllystä ja alkaa ruuvata sitä etusena. Tai jotain. Oletusarvoisesti lähtisin ehkä ennemmin liikkeelle siitä että jos sulla on joku ihan kuningasmikki, niin hakis jotain mikä toimii sen kanssa. Tai jos löytää jotain ihan mitä vaan, niin testailee.
 
Se etsiminenhän on puoli huvia :-D

...niin hankkimisen arvoisia etusia (joita mulla on ollut ilo ja kunnia työnkin puolesta pästä käyttämään) on esim Nevet ja APIt. Neveissä on yleensä enemmän headroomia, Apeissa taas sellainen amerikan-soundi. Molemmat on luottolaitteita.
 
Nevet ja APIt ovat hyviä mutta pitänee lisätä että euroopassakin osattiin tehdä noita vehkeitä aikoinaan. Tsekkaamisen arvoisia merkkejä ovat esim. Telefunken, ANT, TAB, Studer, Siemens, Nagra, Klein&Hummel ja Kajaani.

JoKo: Nevet ja APIt ovat hyviä mutta pitänee lisätä että euroopassakin osattiin tehdä noita vehkeitä aikoinaan. Tsekkaamisen arvoisia merkkejä ovat esim. Telefunken, ANT, TAB, Studer, Siemens, Nagra, Klein&Hummel ja Kajaani.
 
Kyllä!!! Isolta osalta vaan ovat "museokoneita" nuo, eli eivät löydy ihan vaan kauppaan kävelemällä. Kajaani-äänipöytiäkään en taida tietää saatavilla kuin yhden, sen Olympialaisten selostamiseen käytetyn, jonka luultavasti sinäkin tiedät.
 
Sitäpaitsi Rupert Neve on britti ja Britannia on Luoteis-Eurooppaa. API:t kyllä ovat amerikkalaisia syntyjään, mutta AMS-Neven tehdas on mun naapurissani Manchesterissa. :-D

kivi: Luonnollisuus on määritelmä josta puhutaan vasta lopputuloksen yhteydessä. Matka siihen on joka kerta erilainen, ja saattaa vaatia rajua työstämistä ja erikseen aika torsoiksi karsittuja ääniä.
 
Nykyään on ikävän vähän luonnollista musiikkia, joten ei ihme, jos se määreenä kuulostaa oudolta.
 
Hyvin ilmaistu.
 
Livenä lavalta laadukkaasti äänitetty materiaalikin saattaa vaatia paljon työstämistä, että CD:n kuuntelijalle syntyisi edes lähimain sama äänimaisema kuin paikalla olleille.
 
Nykyään, jos esim. äänitteen dynamiikka on lähelläkään luonnollista, 90% porukasta pitää sitä epäonnistuneena. Ne loput kymmenen prosenttia ovat klassisen ja jatsin kuuntelijoita :o)

Kyllä!!! Isolta osalta vaan ovat "museokoneita" nuo, eli eivät löydy ihan vaan kauppaan kävelemällä.
 
Onhan ne vähän harvinaisia, mutta eBaytä väijymällä niitä kyllä löytää.
 
Kajaani-äänipöytiäkään en taida tietää saatavilla kuin yhden, sen Olympialaisten selostamiseen käytetyn, jonka luultavasti sinäkin tiedät.
 
En itseasiassa tiedä, missä sellainen on?