Studiotyöskentely ›

Pitkavirta: Kyllä mä jaksan uskoa, että kehon muutkin osat tuottaa jotain fiiliksiä värähdellessään noiden kuuloalueen ulkopuolisten taajuuksien tahtiin.
 
Tulee mieleen vanha tarina siitä ku Geoff Emerick väitti Neve-tiskin yhdessä kanavassa olevan jotain häikkää. Huoltomiehet ei mitään vikaa löytäneet, joten asiaa tutkittiin tarkemmin itse Ruupertin kanssa. Ja löytyhän sieltä jotain, nimittäin 3dB korostus 54 kHz paikkeilla :D

Albert18-nimimerkin mielipiteet kannattaa ottaa hyppysellisen suolaa kanssa. Hänen musiikkituotantokoneistonsa jota esittäviä kaavioita täällä on usein katseltu on varsin henkilökohtainen ratkaisu eikä mikään osa siitä ole yleispätevä tai sovellettavissa muihin käyttötarpeisiin. Omat teoriat ovat hieno tapa pohjustaa omaehtoista taidetta, yleisiksi ohjeiksi niistä ei ole.
 
Mitätöinti ja keskustelu keskustelijoista jaksaa kiinnostaa sinua Kivi erityisesti. Oletkos entinen koulukiusaaja vai kiusattu.
 
Edes ammattilaiset ei käytä yleensä kun 44.1kHz, vaikka laitteilla pystyisi 192kHz taajuuteen. Joten kotistudiot ei kyllä siirry isompaan vaikka laitteet niin ehkä tekeekin. Äänen laatu ei parane isommalla taajuudella, paitsi joissain erikoistapauksissa, joissa plugari tai joku sen algoritmi erityisesti hyötyy suuremmasta näytetiheydestä.
 
Kuten totesin, niin kyllä ammattitilaisten on käytettävä isompia näytteitystaajuuksia, riippuen tosin musiikin lajista. Jazz ja klassisessa soitannossa liikutaan arviolta 128kHz kohdalla, jossa alkaa olla riittävästi tarkkuutta moneen äänitystilanteeseen. Tämä tuntuu olevan monella ammattilaisella käsitys.
Nyt kun datan säilöminen ei ole enään erityinen ongelma, mastereita ja perusäänityksiä on helppo tallentaa.
 
Ihminen ei kuule yli 20kHz ääntä ja 44.1kHz:n näyttennottotaajuudella pystytään (hyvien filtterien kanssa) täydellisesti toistamaan 20kHz:n signaali, joten ei ole mitään hyötyä eikä hyvää syytä käyttää äänityksessä yhtään suurempaa taajuutta.
 
Lopputuloksen levityksessä käytetty näytteenottotaajuus on hieman eri asia, mutta jos on yhtään näkyvissä se mahdollisuus että tavarasta halutaan uudelleenmasteroida joskus tulevaisuudessa, niin tänään ei ole erityisempää syytä käyttää 44,1kHz uusilla laitteilla.
 
Kyllä nykyisille massamuisteille mahtuu ja jos plugarit kieltäytyy toimimasta kunnolla, niin ne ovat huonoja. Reklamaatio on tällaisessa tapauksessa se oikea tie, ei tyytyä ehdottomaan minimitasoon äänityksessä.

albert18: Mitätöinti ja keskustelu keskustelijoista jaksaa kiinnostaa sinua Kivi erityisesti. Oletkos entinen koulukiusaaja vai kiusattu.
 
Varmaan koulukiusattu enemmän, mutta kyllä tässä on sellainenkin ajatus, että noi sun juttus on ihan vaan sun juttuja joita ei kannattais liiemmälti muille tarjota. Varmaan toimivat itselläsi hyvin, mutta softasyniä äänittäessä näytteenottotaajuus ei todella oo se juttu mistä homma jää kiinni, saattaapa käydä niin että jää JPQ:lta Jarret tekemättä kun CPU valuu hukkaan.

softasyniä äänittäessä näytteenottotaajuus ei todella oo se juttu
 
No ei ole, ainakaan jos niistä ei ole valittavissa käytettyä taajuutta. Eikös kysymys ollut kuitenkin noin yleisesti äänikortin näytteenottotaajuudesta.
 
noi sun juttus on ihan vaan sun juttuja joita ei kannattais liiemmälti muille tarjota.
 
No en mä noita sun juttujakaan erityisen valovoimaisina pidä, kun olet hieman konservatiivinen näkemyksissäs. Se on monen ammattilaisen kohtalo. Riippumatta ammatista. En kuitenkaan esitä sulle kirjoitusoikeuksien rajoituksia. Paitsi tuossa kiihkossasi keskustella keskustelijoista.
 
saattaapa käydä niin että jää JPQ:lta Jarret tekemättä kun CPU valuu hukkaan
Kyllä sen äänitetyn materiaalin saa näytteistettyä alaspäin aina jos tekniikka käy pullonkaulaksi. Tarviko mun todella todeta tää.

albert18: Kyllä sen äänitetyn materiaalin saa näytteistettyä alaspäin aina jos tekniikka käy pullonkaulaksi. Tarviko mun todella todeta tää.
 
Niin, lähinnä ajattelin että ne softasynat ja se äänitysohjelma käyttää samaa prosessoritehoa, jolloin se taajuuden pudottaminen jälkikäteen ei auta.
 
Ja joo, olen kyllä tietyssä mielessä konservatiivi näissä jutuissa, vaikka elämässäni en sitä muuten olekaan. Mä ajattelen, että kun neuvotaan, neuvojen pitäisi olla mahdollisimman yleispäteviä, sen erikoishomman ehtii opetella sittenkin kun perusjutut on selkärangassa. Ja kyllä mä itsekin tykkään siitä jos asiat toimii heti kun piuhat on laitettu kiinni, turhia säätämättä.
:-)

Kuten totesin, niin kyllä ammattitilaisten on käytettävä isompia näytteitystaajuuksia, riippuen tosin musiikin lajista. Jazz ja klassisessa soitannossa liikutaan arviolta 128kHz kohdalla, jossa alkaa olla riittävästi tarkkuutta moneen äänitystilanteeseen. Tämä tuntuu olevan monella ammattilaisella käsitys.
Nyt kun datan säilöminen ei ole enään erityinen ongelma, mastereita ja perusäänityksiä on helppo tallentaa.
 
Missä äänitetään 128kHzn taajuudella?
 
Ja mitä hyötyä saavutetaan erityisesti klassisessa isommasta taajuudesta? Klasarissa on pelkästään äänitettyä audiota ja mä en ainakaan näe erityistä hyötyä kasvattaa näytteistystä. Matemaattisesti voidaan todistaa, että 48kHzn näytteenottotaajuudella pystytään tallentamaan kaikki informaatio alle 24kHzn audiosignaalista. Ja siis myös toistamaan se täydellisesti. Aliasointivirheet syntyvät huonojen filtterien seurauksena.

Jaava: Missä äänitetään 128kHzn taajuudella?
 
Enno Mäemets ainakin on nähnyt noissa resoluutioissa magiaa ja tehnytkin klassisen musiikin tallenteita noin, mutta kyllä valtaosa musiikintuotannoista tyytyy paljon alempiin resoluutioihin - kunhan tallenne on 24-bittinen.
 
Yli 20kHz alueesta on selkeätä hyötyä vain sellaisilla akustisilla soittimilla joiden ääni sisältää paljon ylempiä kerrannaisia: flyygeli, 12-kielinen kitara, symbaalit. Jos populaarimusiikin äänitteitä lähdetään ajamaan analysaattorin läpi, informaatio loppuu usein jo 16kHz kohdalla joka on jo korvinkuultavasti liian varhain. Mutta mistäs otat, jos ei sellaista äänestä arrissa ole?
 
Se, että on olemassa mahdollisus tehdä asioita jotenkin "hienommin" ei vielä tarkoita että olisi epäammattimaista tyytyä vähempään. Tehdäänhän sitä julkaistavaa musaa Garagebandillakin, jopa 8-bittisillä sampleilla jos se on se soundi jota kaivataan (vaikka silloin kyse on kyllä jo erikoishommista).
 
Ammattimaisuus ei tarkoita laiteurheilua, vaikka laiteurheiluun saatetaan ammattilaispiireissäkin helposti lähteä mukaan jos siihen on varaa ja huvittaa tehdä niin.

Enno Mäemets ainakin on nähnyt noissa resoluutioissa magiaa ja tehnytkin klassisen musiikin tallenteita noin, mutta kyllä valtaosa musiikintuotannoista tyytyy paljon alempiin resoluutioihin - kunhan tallenne on 24-bittinen.
 
Joo.. en ole klasariäänittämiseen paljon tutustunut. Siis soittimiin. Kuorojen kanssa on tullut tehtyä. Mutta Mäemetsin nimen ja maineen tiedän ja luotan hänen mielipiteeseensä.

Vaikka ihmiskorva ei kuulisikaan 20kHz päälle, 44k1 -näytteenottotaajuudella D/A -muuntimen alipäästösuodin toimii hyvin lähellä kuuloalueen rajaa. Tämä selittää osaltaan D/A -muuntimien soundierot. Ylemmillä samplerateilla rajataajuus on ylempänä, vaikkapa sitten sen päälle oktaavin verran 96k:na.
 
Ja kyllä se muutenkin vaan kuulostaa paremmalta. Ei 44k1 pahalta kuulosta, kunnolla tehtynä ja hyvillä muuntimilla, ja vaikka ihan 16-bittisenä.

Niin, lähinnä ajattelin että ne softasynat ja se äänitysohjelma käyttää samaa prosessoritehoa, jolloin se taajuuden pudottaminen jälkikäteen ei auta.
 
Traviiko niitä yht'aikaisesti tallennella. Jos tarvii, niin sit tarvitaan jytymmät laitteet jos halutaan enemmän näytteitä.
 
Missä äänitetään 128kHzn taajuudella?
 
Mun kirjoitus ei ottanut kantaa onko noita implementoitu ja kuinka paljon, vaan siihen missä se optimi menee. Monet on sitä mieltä ettei 96kHz ole vielä tarpeeksi laadukasta alkuperäisten äänien tallentamiseen. Eikä kyse ole hifisteistä.
 
Varmasti moni olis onnesta soikeena jos vanhat savikiekot olis tallennettu tai niiden masterit jollain paremmalla menetelmällä. Saati että löytyis alkuperäiset tallenteet usealla mikrofonilla otettuina. Mikä olis uudelleen masteroida tänäkin päivänä julkaisukelpoista tavaraa.

Sitä paitsi hifi lehden sokko testissä jossa oli samaa musaa superaudio cdeeltä ja toisesta oli se alue mitä cd ei toista suodattu pois niin eka aiheutti muutoksia testihenkilöiden elimistössä oliko ainakin verenkierron kiihtymistä. ps. venäläis kokeet kielii että luiden kautta kuuluu myös 100khz.. sanokaa mitä sanotte näistä minä sanon että mielenkiintoista... ja rautasyniähän käytän myös ja sitten varmasti mikrofoni äänilähteitäkin. hirveää eroa en on tosiaan huomaa 96khzin ja 44.1khzin kanssa softasynissä. pari ylintä oktaavia tosi terävillä soundeilla tulee eroa ja mutta jostain syystä jollain niistäkin toimi tuo 44.1khzin ja tämä mac minin ääni ominaisuuksilla. eli musainterfacella tarkempaa testiä.(alustavasti sittenkin Presonus vaikka niistä ongelmia on tullut kuultua)

kivi: Enno Mäemets ainakin on nähnyt noissa resoluutioissa magiaa ja tehnytkin klassisen musiikin tallenteita noin, mutta kyllä valtaosa musiikintuotannoista tyytyy paljon alempiin resoluutioihin - kunhan tallenne on 24-bittinen.
 
Yli 20kHz alueesta on selkeätä hyötyä vain sellaisilla akustisilla soittimilla joiden ääni sisältää paljon ylempiä kerrannaisia: flyygeli, 12-kielinen kitara, symbaalit. Jos populaarimusiikin äänitteitä lähdetään ajamaan analysaattorin läpi, informaatio loppuu usein jo 16kHz kohdalla joka on jo korvinkuultavasti liian varhain. Mutta mistäs otat, jos ei sellaista äänestä arrissa ole?
 
Se, että on olemassa mahdollisus tehdä asioita jotenkin "hienommin" ei vielä tarkoita että olisi epäammattimaista tyytyä vähempään. Tehdäänhän sitä julkaistavaa musaa Garagebandillakin, jopa 8-bittisillä sampleilla jos se on se soundi jota kaivataan (vaikka silloin kyse on kyllä jo erikoishommista).
 
Ammattimaisuus ei tarkoita laiteurheilua, vaikka laiteurheiluun saatetaan ammattilaispiireissäkin helposti lähteä mukaan jos siihen on varaa ja huvittaa tehdä niin.
 
Viulu yksi missä noita ylempiä myös ja vanhat analogisynat...

virtalahde: Vaikka ihmiskorva ei kuulisikaan 20kHz päälle, 44k1 -näytteenottotaajuudella D/A -muuntimen alipäästösuodin toimii hyvin lähellä kuuloalueen rajaa. Tämä selittää osaltaan D/A -muuntimien soundierot. Ylemmillä samplerateilla rajataajuus on ylempänä, vaikkapa sitten sen päälle oktaavin verran 96k:na.
 
Tämähän on kierretty ylinäytteistyksellä eli oversamplingilla, eikä tällaisia ongelmallisia jyrkkiä suotimia ole enää käytetty aikoihin.
 
Mä jossain vaiheessa mietin signaalin vaihekäyttäytymistä ja sen merkitystä, kun lähestytään Nyquistin taajuutta. Nyqvistin taajuudellahan amplitudi on oikea, mutta vaihe satunnainen, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Matemaatikot/insinöörit, valistakaa... Mutta ylinäytteistyshän auttaa siihenkin?
 
Ja kyllä se muutenkin vaan kuulostaa paremmalta. Ei 44k1 pahalta kuulosta, kunnolla tehtynä ja hyvillä muuntimilla, ja vaikka ihan 16-bittisenä.
 
Mua kiinnostaa yksikköimpulssin leveys ja yksikköimpulssivaste ylipäänsä D/A -muuntimessa, onko sillä jotain merkitystä ja jos on niin miksi? Mitä jengi sanoo tähän?
 
Ja lisättäköön, jos sitä ei rivien välistä voinut lukea, että mä en hirveästi arvosta "se vaan soundaa paremmalle" tai "enemmän on parempi" -tyyppisiä kommentteja... :)
 
Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: vedä JPQ vaan 44,1/24:lla, se on todellakin riittävän hyvä.

Aikanaan kun vedin maya äänikortilla kamaa sisään 44,1khz 16bit ja 48khz 16bit
Niiden välillä oli ylä sihinöissä ja heleydessä ihan selkeä ero jopa minunlaiselle puukorvalle. johtuuko sitten tosta bittien vähyydestä. ad muuntimen laadusta tms.

Jos käytössä on pelkästään softasyniä niin sitten en tiedä onko suuremmista näytteenottotaajuuksista hyötyä, mutta muuten kyllä kannattaa ainakin kokeilla vaikka ei flyygeleitä äänittäisikään. Yläsävelsarjoja on kaikissa soittimissa (paitsi jos soitat puhtaan siniaallon synasta) ja tällä on mun kokemuksen mukaan jotain tekemistä siinä miten ne miksatessa keskenään käyttäytyvät.
 
Muuta haittaa 96 kHz:inä äänittämisessä ole kuin se että kone ja kovalevy joutuvat kovempaan duuniin sekä se että jos aikoo pitää äänen digitaalisena loppuun asti niin sitten joutuu mahdollisesti konvertoimaan sen alaspäin.

Jos käytössä on pelkästään softasyniä niin sitten en tiedä onko suuremmista näytteenottotaajuuksista hyötyä, mutta muuten kyllä kannattaa ainakin kokeilla vaikka ei flyygeleitä äänittäisikään. Yläsävelsarjoja on kaikissa soittimissa (paitsi jos soitat puhtaan siniaallon synasta) ja tällä on mun kokemuksen mukaan jotain tekemistä siinä miten ne miksatessa keskenään käyttäytyvät.
 
Jos se äänitys tehdään cd formaattiin, ne yläsävelet katoaa kuitenkin.
 
Mä en ole hirveän perehtynyt miksauksen algoritmeihin, enkä tiedä, miten yläsävelsarjat muuttaa niiden käyttäytymistä. Mutta mun korvat ei kuulleet eroa sellon äänessä kun toinen oli äänitetty 48 ja toinen 96 kHz.

Jos se äänitys tehdään cd formaattiin, ne yläsävelet katoaa kuitenkin.

Mä en ole hirveän perehtynyt miksauksen algoritmeihin, enkä tiedä, miten yläsävelsarjat muuttaa niiden käyttäytymistä. Mutta mun korvat ei kuulleet eroa sellon äänessä kun toinen oli äänitetty 48 ja toinen 96 kHz.
 
Sillon kun äänelle vielä tehdään jotain niin sillon se on hyvä pitää suurempilaatuisena vaikka loppuformaatti olisi mikä. Siinä on ns. enemmän pelivaraa, yleensä matsku muutetaan loppuformaattiin vasta viimeisenä.

Suurin osa ammattimaisesta musasta tehdään vieläkin 44.1kHz resoluutiolla. Itse käytän tuplataajuuksia aina kun se on järkevää, mikä tarkoittaa suhteellisen pientä raitamäärää. ITB-miksaus on vielä melko mahdotonta tuplana, jos raitoja on hyvin paljon.
 
Jotkut plugarit, eteenkin eq-plugarit, toimivat tuplana sisäisesti.

Master Fader: Jotkut plugarit, eteenkin eq-plugarit, toimivat tuplana sisäisesti.
 
Aika monet tosiaan toimii sisäsesti suurempina. Esim. amplitube 2 toimii sisäisesti nelinkertasella näytetaajuudella.
 
Onhan tossa näytetaajudessa sellanenki juttu, että joku perus dynaamisen mikin vaste loppuu jo 15 kHz, joka on jo selvästi alle 44,1 kHz:n näytetaajuuden ylärajan.

24-bittisessä näyteleveydessä vallitsee foorumilla näköjään konsensus.
 
Mutta kovasti on muutosvastarintaa tässä sämpletaajuudessa.
Mikä tuossa 96kHz kiristää hampaita eniten?
Ehdotuksia hatusta vedellen satunnaisessa järjestyksessä:
- Koneen vääntö ei riitä
- Äänikortin ja koneen välinen kommunikaatiolinja ahdistaa (kuten USB, Firewire tms)
- Vie liikaa tilaa (kovalevylle tai varmuustallennukseen ei mahdu)
- Äänikortti ei pysty
- Ei ole poliittisesti korrektia
- Usko Nyqvistiin on vahva (vaikka se edellyttääkin idealisoitua tilannetta)
- Ei ole havainnut omilla korvillaan mitään eroa missään tekemissään/kuulemissaan testeissä
- Tekee vaan populaarimusiikkia vittulan jängältä, eikä siinä keikaroida yli 16kHz äänillä
- Niin moni ammattistudio äänittää pienemmällä näytetaajuudella (44,1kHz tai 48kHz) yleensä
- Uskoo auktoriteetteihin jotka määritelleet asianlaidan ts. 44,1kHz riittää hyvin
- Koska tavara muunnetaan kumminkin lopulta CD-/DVD-muotoon
- Alkuperäisiä ääniraitoja ei tarvita koskaan tulevaisuudessa uudessa miksauksessa
- Lopputulokseen tulee niin harvoin ja pieniä näytetaajuudesta johtuvia artefaktoja, ettei niistä viitsi välittää
 
Ajatuksiani:
 
Luulis että tuo 96kHz alkaa mennä jo nykyvehkeillä (Mylly/DAW) siinä missä 44,1kHz.
 
Moon muuten sitä mieltä, että projektin synatkin olis hyvä tallentaa sellaisenaan alkuperäisiksi ääniraidoiksi: Jos joskus tehdään uusi miksaus, ko. synaa voi olla vaikea saada enään käsiinsä.