Studiotyöskentely ›

Old Guitar: Miten tuo vinyylin teko käytännössä tapahtuu? Olis ihan mielenkiintoista tietää.
 
Mä olen kirjoittanut aiheesta pitkän artikkelin Sue-lehden Rautamaailmaan. Mutta käytännössä tapahtuu yksinkertaistettuna niin että masteroidaan tarkasti kanavien välistä vastavaihetta varoen (muuten kaiverrin ei uppoa uraan), kaiverretaan levy, tehdään siitä muotit, ja näillä prässätään raakavinyyylistä sitten levjä.
 
Kyllähän LP-levyt formaattina olisi saatava takaisin yleisimmäksi formaatiksi, eikö vain!? Eikö Suomessa tosiaan kukaan tee enää vinyylejä?
 
Ei. Mutta nykyäänhän kotimaamme onpi Eurooppa, Eurooppa armas synnyinmaa, eikä noilla valtakunnanrajoilla niin väliä ole.

Old Guitar:
Kyllähän LP-levyt formaattina olisi saatava takaisin yleisimmäksi formaatiksi, eikö vain!? Eikö Suomessa tosiaan kukaan tee enää vinyylejä?
 
Onhan niissä tunnelmaa jne. Mutta autokäytössä ja lenkillä vähän epäkäytännöllisiä. :P Yleisintä formaattia siitä ei tule enää koskaan, sille on ihan syynsä. Mutta tuskin se vielä hetkeen on kuolemassakaan.

Täältä just sen verran ku tarttee:
http://www.timmion.com/cutting

cozmo: Onhan niissä tunnelmaa jne. Mutta autokäytössä ja lenkillä vähän epäkäytännöllisiä. :P Yleisintä formaattia siitä ei tule enää koskaan, sille on ihan syynsä. Mutta tuskin se vielä hetkeen on kuolemassakaan.
 
Autossa ja lenkillä kelpaa kyllä huonompilaatuiset digitallenteetkin, mutta olohuoneessa LP-levyt soimaan. Älkää ostako enää cd:tä, vaan vaatikaa lp:tä! On aika palata tässä yhteiskunnassa ajassa taaksepäin, koska nykysuunta on väärä. Enää ei mennä eteenpäin, vaan on mentävä taaksepäin kehityksessä, hallitusti...

Old Guitar: Autossa ja lenkillä kelpaa kyllä huonompilaatuiset digitallenteetkin, mutta olohuoneessa LP-levyt soimaan. Älkää ostako enää cd:tä, vaan vaatikaa lp:tä! On aika palata tässä yhteiskunnassa ajassa taaksepäin, koska nykysuunta on väärä. Enää ei mennä eteenpäin, vaan on mentävä taaksepäin kehityksessä, hallitusti...
 
Herää vaari. Mulla on aika iso prosentti maailman musiikkituotannosta klikkauksen päässä tässä koneella. Onhan älppäreissä oma viehätyksensä, mut oikeesti, ei jaksa. Jokainen fiilistelköön miten lystää mut kyl nykyformaatit vaan pieksee kaikin puolin ne mustat kiekot. Tänä päivänä kuunnellaan varmasti paljon enemmän musaa kuin joskus älppäriaikaan, kiitos siitä menee hyvin paljon nykytekniikalle. Ja sehän ei oo koskaan huono asia et ihmiset kuuntelee enemmän musaa. Vaikka sit pakattua, kyllä se fiilis sieltä löytyy. Harvemmalla on ees korvaa tai laitteistoa kuulla eroja äänessä. Hyvä musa on hyvää musaa vaikka se on mp3-muodossa.
 
Ja mitä tulee sun fiiliksen hakemiseen nauhalle, naurettavaa pelleilyä mun mielestä. Jos et osaa vetää fiiliksellä niin harjottele lisää, ei siihen nauhurit auta. Mulle tulee ainakin heti mieleen kymmeniä paljon enemmän siihen soundiin (fiiliksestä puhumattakaan) vaikuttavia asioita kuin se mihin se ääni päätyy loppujenlopuksi ja missä formaatissa.

Mulla on kaapissa 90-luvun alun Ozzy Osbournen c-kasetti No More Tears, jonka nauha näyttää siltä kuin se olisi kirkas teippi johon on vain hennosti maalattu jotain tummaa vesiväriä. Siitä siis näkee kirjaimellisesti läpi. Ostin sen jokus joltain huoltoasemalta puolivahingossa, kun se oli juuri julkaistu.
 
En muista koska olisin yhtäkään mp3 biisiä tai levykokonaisuutta kuunnellut niin paljon kuin esimerkiksi tuota edellämainittua kasettia aikanaan, ja se omalla tavallaan kertoo nykymeiningistä aika hyvin.
 
Mp3 on kulutustavaraa jonka voi käytön jälkeen heittää roskiin. Ja aina tulee uusia.
Soundi -lehden toimittaja Junno (vai mikäseoli) sanoi taannoin melko hyvin pääkirjoituksessaan että nykyään ihmiset vain "kuulevat mitä näkevät". Hän viittasi tällä nykyaikaiseen musabisnekseen missä amatöörit on erilaisine kyky-kilpailuineen ottaneet ikäänkuin ammattilaisten roolin.
 
Heittäkääpä ihan omasta muistista kuka oli 4 vuotta sitten american idolssin voittaja ja mikä oli biisi? En mä ainakaan muista, mutta muistan tosta Ozzyn levystä jokaisen biisin sanatkin ulkoa.
 
Formaatit on muuttuneet ja samoin musabisnes, mutta se että tulee uusinta uutta ja eletään nykyaikaa uusine tekniikkoineen, ei tarkoita automaattisesti sitä että se on parempaa kuin entinen.

Groovi: Formaatit on muuttuneet ja samoin musabisnes, mutta se että tulee uusinta uutta ja eletään nykyaikaa uusine tekniikkoineen, ei tarkoita automaattisesti sitä että se on parempaa kuin entinen.
 
Olin 100% varma että joku vastaa tuohon mun kirjoitukseen just näin miten sä vastasit. Argumentit on vaan jo pystyyn kuolleita, oikeastaan noi kaikki.
 
Ne jotka musaa kuuntelee oikein kuuntelemalla, kuuntelee sitä edelleen ja ne jotka pitää vaan taustametelinä tekee niin edelleen. Molemmilla on vaan vähemmän vaivannäköä siinä hommassa. Turhaa nillitystä ettei porukka arvostaisi musiikkia kun se on niin helppoa. Tai että joku idols-touhu liittyisi tähän mitenkään. Se on viihdeteollisuutta ja populaarikulttuuria, hetken tähtiä ja kykykilpailuja lienee ollut olemassa jo melko pitkään. Toki musiikki saa uusia ilmenemismuotoja ja aika muuttaa kaikkea.
 
Mutta kyl mä oon tyytyväinen että musiikkia on niin helposti saatavilla. Ei se vähennä minkään klassikkoalbumin arvoa vaikka kuuntelen sen mp3-muodossa. Se sisältö merkitsee eniten. Muulla ei niin merkitystä ole.

Niq: Ei se vähennä minkään klassikkoalbumin arvoa vaikka kuuntelen sen mp3-muodossa.
 
Tää on tärkeä pointti. Kyllä mäkin osaan klassikkolättyjen sanoja ulkoa, osaan tapailla kitarariffejä, jäljitellä rumpukomppeja jne. vaikka ämpäriaikaan vasta olenkin niihin tutustunut melko paljon. Sensijaan moni uudempi tuotos ei oo ihan niin hyvin hanskassa, vaikka formaatti on sama mun pääasiallisessa taustakuuntelussa: paras mahdollinen mp3 laatu.
 
Hyvä musa on hyvää musaa formaatista riippumatta. Nykyään tuppaa vaan helmet hukkumaan massan joukkoon helposti, kun sitä tuubaa on niin paljon. Paljouden kääntöpuoli, vaikka runsas tarjonta on sinänsä rikkaus.

Niq: Ne jotka musaa kuuntelee oikein kuuntelemalla, kuuntelee sitä edelleen ja ne jotka pitää vaan taustametelinä tekee niin edelleen. Molemmilla on vaan vähemmän vaivannäköä siinä hommassa. Turhaa nillitystä ettei porukka arvostaisi musiikkia kun se on niin helppoa. Tai että joku idols-touhu liittyisi tähän mitenkään.
 
Mutta kyl mä oon tyytyväinen että musiikkia on niin helposti saatavilla. Ei se vähennä minkään klassikkoalbumin arvoa vaikka kuuntelen sen mp3-muodossa. Se sisältö merkitsee eniten. Muulla ei niin merkitystä ole.
 
No mutta kysymys on juurikin sisällöstä. Tokkopa säkään palaat niihin klassikobiiseihin pelkästään sen vuoksi että se nyt on niin vaivatonta ja helppoa, vaan siksi että se musa kuulostaa sisällön vuoksi hyvältä.
 
Kun musiikin määrä kasvaa ja kulutus lisääntyy, niin ihmisen ajattelutapa ja kyky sisäistää asioita pysyy kuitenkin edelleen vakiona. Ei voi kertakaikkiaan keskittyä kahteen asiaan yhtä hyvin kuin yhteen, se on ikävä mutta todellinen luonnon laki. Jos sä kuuntelet sata biisiä putkeen, sä et voi kuunnella niitä kaikkia samalla intesiteetillä kuin kuunnellessa vain yhden biisin.
 
Ja idols sun muut hömppä formaatit liittyy tähän paljonkin. Jos musabisneksessä ja kaikki levityskanavat huomioiden merkittävä osa materiaalista on juuri tuota teollisesti tuotettua valtavirtamössöä, niin miten se voisi olla pelkkä sivuseikka ja asiaan liittymätön yksityiskohta?
 
Nykyihmiset kuuntelee sitä esipureskeltua sontaa sen vuoksi, koska niille on ylitsepursuavan tiedon keskellä joku keksinyt väittää että se on "hyvää kamaa". Ei se mitään hyvää kamaa oo, mutta kun kuuntelija ei jaksa enää itse prosessoida sitä sen kaiken massan keskellä, niin lainataan oma mielipide sitten joltain toiselta.

Niq:
Ja mitä tulee sun fiiliksen hakemiseen nauhalle, naurettavaa pelleilyä mun mielestä.
 
Tästä mä oon kyllä snadisti eri mieltä. Jos joku saa paremmat fiilikset itselleen siitä että vetää vaikka sanelukoneelle tai puhelimen laturiin niin, se on perusteltua oli tekninen laatu sit melkeen mitä tahansa. Hyvällä fiiliksellä on paljon enemmän merkitystä kuin jollain laitteen teknisellä ominaisuudella.

Groovi: Nykyihmiset kuuntelee sitä esipureskeltua sontaa sen vuoksi, koska niille on ylitsepursuavan tiedon keskellä joku keksinyt väittää että se on "hyvää kamaa". Ei se mitään hyvää kamaa oo, mutta kun kuuntelija ei jaksa enää itse prosessoida sitä sen kaiken massan keskellä, niin lainataan oma mielipide sitten joltain toiselta.
 
Sä vaan luulet. Varmaan 60-luvulla klasarijatsiviisaat sanoi ihan samaa sen hetken pop-musasta. Toisen hyvä musa on toisen sontaa. Jos joku saa hyvät fiilikset siitä idolimusasta niin sehän on vaan hyvä. Ei kaikki pysty kuuntelemaan musiikkia samalla tavalla. Joillekin siinä soi vain päämelodia, lallatuskertsi, pelkkä pintaraapaisu. Jotkut imee musiikista ihan kaiken mitä irti saa. Jokainen nauttikoon siitä miten tykkää.
 
Ei näillä vaan oo edelleenkään mitään tekemistä sen formaatin kanssa. Mä oisin ollu enemmän kuin tyytyväinen jos mun teini-iässä ois ollu tällasia palveluita kuin nykyään. Oisin tähän mennessä ehtinyt kuunnella paljon enemmän erilaista musiikkia.

Mikael: Tästä mä oon kyllä snadisti eri mieltä. Jos joku saa paremmat fiilikset itselleen siitä että vetää vaikka sanelukoneelle tai puhelimen laturiin niin, se on perusteltua oli tekninen laatu sit melkeen mitä tahansa. Hyvällä fiiliksellä on paljon enemmän merkitystä kuin jollain laitteen teknisellä ominaisuudella.
 
Tässä tapauksessa se kuulostaa naurettavalta. Kun tuntuu olevan paljon isompiakin ongelmia kuin tallennusformaatti. Odotetaan että se nauha pelastaa sen huonon oton. En yhtään kyseenalaista siis sitä, että jos haetaan nauhasoundia ja vintagefiilistä, niin parempaa tapaa ei olekaan kuin vetää se niinkuin ennen vanhaan. Mutta kannattaako nähdä se duuni ja vaiva huomatakseen et vittu, yhtä paska veto oli vaikka nauhalle menikin.
 
EDIT: Sanottakoon vielä että ne klassikkobiisit sillon aikanaan on tehty sen ajan hienoimmilla vehkeillä. Et onko siinä nyt sit ollu hullusti sitä äänitysfiilistä kun joku futuristinen robottiajan kelanauhuri pyörii siinä ja ääni tarttuu sinne.

Onhan nauhan (ja muun "vanhan tekniikan" kuten putki-ja muuntajakytkentäisten härpäkkeiden) käytöllä nähdäkseni paljon muitakin syitä jotka eivät millään tapaa liity nostalgiaan tai fiilistelyyn. Vaikka se että ei tarvi joka raidalle avata plugaria joka mallintaa em. asioita ;)

JoKo: Onhan nauhan (ja muun "vanhan tekniikan" kuten putki-ja muuntajakytkentäisten härpäkkeiden) käytöllä nähdäkseni paljon muitakin syitä jotka eivät millään tapaa liity nostalgiaan tai fiilistelyyn. Vaikka se että ei tarvi joka raidalle avata plugaria joka mallintaa em. asioita ;)
 
Tän mä ymmärrän ihan täysin. Ottaisin itsekin mielelläni signaalitieheni ns. vanhaa tekniikkaa. Mut mä nään sen enemmänkin sit hifistelynä kun muut asiat on kunnossa. Et kyl mä pystyn hittibiisin äänittämään suoraan tietokoneen audiointerfaceenkin ja laittamaan plugaria raidalle mallintamaan sitä vanhaa tekniikkaa, ei se siitä kiinni jää. Lopputulos ratkaisee, ei prosessi.

Niq: Tässä tapauksessa se kuulostaa naurettavalta. Kun tuntuu olevan paljon isompiakin ongelmia kuin tallennusformaatti. Odotetaan että se nauha pelastaa sen huonon oton. En yhtään kyseenalaista siis sitä, että jos haetaan nauhasoundia ja vintagefiilistä, niin parempaa tapaa ei olekaan kuin vetää se niinkuin ennen vanhaan. Mutta kannattaako nähdä se duuni ja vaiva huomatakseen et vittu, yhtä paska veto oli vaikka nauhalle menikin.
 
EDIT: Sanottakoon vielä että ne klassikkobiisit sillon aikanaan on tehty sen ajan hienoimmilla vehkeillä. Et onko siinä nyt sit ollu hullusti sitä äänitysfiilistä kun joku futuristinen robottiajan kelanauhuri pyörii siinä ja ääni tarttuu sinne.
 
Ihan hyvin voi nauha pelastaa paskan oton, jos soittaessa on hyvä fiilis siitä et nyt muuten soundaa kun on analogiaa. Soittaminen on fiilispuuhaa. Mä epäilen että amatööripuolella tää fiiliksen merkitys on jopa suurempi kuin ammattilaisilla, koska se fiilis pääsee vaikuttamaan siihen suorituksen tasoon enemmän.
 
Sitten mä olen pikkusen eri mieltä siitä, että on hyvä juttu jos jengi kuuntelee määrällisesti enemmän musaa. Musta kiinnitetään ihan liikaa huomiota siihen kuuntelemisen määrään, kun pitäisi miettiä enemmän sitä kuuntelemisen laatua. Enkä nyt tarkoita mitään soundeja, vaan sitä että onko se musa jonkunlaisena tapettina taustalla, vai kuunteleeko sitä oikeasti keskittyneesti.
 
Todennäköisesti siinä futuristisessa robottilaitteessa on ollut sitä fiilistä joillekin ja toisille ei. Kyllä mä oon huomannut että jotkut laulajat laulaa esim. paljon paremmin kun laittaa niille sen isoimman ja kiiltävimmän mikin. Sillä ei tartte olla mitään tekemistä sen kanssa onko siinä paras soundi. Mutta mieluummin mä otan sen hyvällä fiiliksellä lauletun pätkän ja yritän miksaamalla korjata soundillisia puutteita, kuin otan sen latteella fiiliksellä lauletun pätkän.
 
Tää koko juttu lähtee nimenomaan siitä, että muusikot ei ole koneita. Eikä ihmiset muutenkaan. Ja rationaalisuuden kanssakin on vähän niin ja näin. Mielikuvien varassa toimii suurin osa jengistä.

Niq: Tässä tapauksessa se kuulostaa naurettavalta. Kun tuntuu olevan paljon isompiakin ongelmia kuin tallennusformaatti. Odotetaan että se nauha pelastaa sen huonon oton.
 
Snadisti vaikuttaa siltä että toi on nyt vaan sun tulkinta asiasta. Vai sanoiko aloittaja että tallennusformaatti olis pelastamassa huonoa ottoa? Mä en huomannut, enkä oo kuullu aloittajan tuotoksia joten vaikea arvioida näitä muita "ongelmia"...
 
En yhtään kyseenalaista siis sitä, että jos haetaan nauhasoundia ja vintagefiilistä, niin parempaa tapaa ei olekaan kuin vetää se niinkuin ennen vanhaan. Mutta kannattaako nähdä se duuni ja vaiva huomatakseen et vittu, yhtä paska veto oli vaikka nauhalle menikin.
 
Mä meinasin lähinnä sitä, että koska tässä tapauksessa artistilla on selkeästi fiilikseen positiivisesti vaikuttava asia, niin miksei sitä vois käyttää hyväksi vaikka se insinööripohjalta vaikuttaiskin jotenkin naurettavalta. Enkä mä tarkoita sitä että haettais jotain tiettyä vintage- tai nauhasoundia vaan sitä että tässä tapauksessa formaatti vaikuttaa vahvasti artistin fiilikseen joka kuitenkin on suhteellisen tärkeä asia taiteessa.

Teijo K.: Tää koko juttu lähtee nimenomaan siitä, että muusikot ei ole koneita. Eikä ihmiset muutenkaan. Ja rationaalisuuden kanssakin on vähän niin ja näin. Mielikuvien varassa toimii suurin osa jengistä.
 
Fiiliskysymys, ah. Mä en vaan oikein osaa kuvitella et miten se nyt niin oleellista sit että nauhalle menee. Ehkä se on vaan sitä että mä saan fiiliksen päälle ihan vaan soittamalla musaa, enkä osaa samaistua kysyjän ongelmaan. Silti olen vahvasti sitä mieltä että mikäli joku ajattelee ettei fiilistä ole koska ei ole laitetta X, on jossain jotain vialla. Tai et kauhea luottamus siihen nauhan pelastavaan voimaan.

Niq: Fiiliskysymys, ah. Mä en vaan oikein osaa kuvitella et miten se nyt niin oleellista sit että nauhalle menee. Ehkä se on vaan sitä että mä saan fiiliksen päälle ihan vaan soittamalla musaa, enkä osaa samaistua kysyjän ongelmaan. Silti olen vahvasti sitä mieltä että mikäli joku ajattelee ettei fiilistä ole koska ei ole laitetta X, on jossain jotain vialla. Tai et kauhea luottamus siihen nauhan pelastavaan voimaan.
 
Ihmiset nyt vaan on erilaisia. Kuka saa parhaan fiiliksen mistäkin.

Onko kukaan ollut tilanteessa jossa sulla on jo 8 ottoa jostain raidasta ja sitten mietitään että pitäiskö ottaa vielä pari lisää? Tai levyä on miksattu monta viikkoa ja kertaalleen todettu se jo valmiiksi... sitten päivää ennen masterointia tulee soittoja että pitäiskö haitsua nostaa c-osassa desibeli ja editoida yksi rumpufilli erilaiseksi? Pari tahtia vois leikata introsta pois ja niin edelleen...
 
Jos levy olisi äänitetty nauhalle niin nää asiat olisi ehkä mietitty tarkemmin jo ennen äänitystä...
 
Toisaalta joskus projektien pallottelu useamman pajan kesken on ainoa keino että jotain ylipäätään saadaan aikaiseksi.
 
Prosessi kuuluu hyvin paljon lopputuloksessa. Vempeleet ja mahdollisuudet voi inspiroida tai viedä huomion epäoleellisuuksiin.

Niq: Fiiliskysymys, ah. Mä en vaan oikein osaa kuvitella et miten se nyt niin oleellista sit että nauhalle menee. Ehkä se on vaan sitä että mä saan fiiliksen päälle ihan vaan soittamalla musaa, enkä osaa samaistua kysyjän ongelmaan.
 
Tästä mä uskoisin nimenomaan olevan kysymys.
 
Silti olen vahvasti sitä mieltä että mikäli joku ajattelee ettei fiilistä ole koska ei ole laitetta X, on jossain jotain vialla. Tai et kauhea luottamus siihen nauhan pelastavaan voimaan.
 
Mistä tää pelastusasia tuli?
 
Ihmiset saa eri asioista fiiliksiä. Mikä siinä nyt on vaikea ymmärtää? Miksi jonkun fiilikset pitää dumata naurettavina vain koska itse saa fiilkset jostain muualta?