Studiotyöskentely ›

hulio: Tässä puhutaan hyvin erilaisista ja hyvin erihintaisista mikeistä.
 
Ja jos palataan vielä "TLM103 vastaan maailma"-kysymykseen, laittaisin useimmissa tilanteissa mielummin 184:t overeiksi kuin satakolmoset. YMMV.
 
Juu. Monet maailman stardilaitteet ovat kalliita. Viittasin vain tähän stadardiasiaan. Mutta onneksi äänittäjän ei tarvitse omistaa näitä kaikkia laitteita käyttääkseen niitä.

mitä genreä? jazz-hommat on ehkä ainoa, missä 103:n korvakarkkikorostumasta on hyötyä, sutien rahinoiden kaivelussa. muuten joku hyväsoundinen puikkopari, esmes akg C480B/CK-61 tai juurikin km184 on munsta se juttu.

harbapapa: Voisiko joku vielä vertailla KM184:a esim. SM81:een ja C451B:hen?
 
Nyt menee vähän muistikuvien varassa, mutta mulle on KM184:sestakin jäänyt paljon silkkisempi yleisvaikutelma kuin noista muista, etenkin C451 on keskialueeltaan vähän ujo, mutta diskanttia on sitten senkin puolesta. Omat KM84:set on KM184:sia pehmeämmät ja vieläkin silkkisemmät, mutta KM184:set on mielestäni oikein hyvä yleismikki välillä silkkinen ja maukas - neutraali ja moderni.
 
Mutta aivan perhanan hyvät mikit ovat myös nuo ruotsalaisen Line Audion CM3:set. On tilanteita joissa käytän niitä paljon mieluummin kuin KM84:sia.
 
Ja alkuperäiseen kysymykseen TLM103:sesta, mun korvaan sillä ainakin laulut jäävät kovin ohuenkuuloisiksi. Omalla äänellä en pitänyt ollenkaan, enkä myöskään erään naislauluyhtyeen äänistä kenelläkään. Rokkiflyygelin sillä taitais saada hyvin talteen.
 
Master Fader: Palaisin vielä, että 184 ei sitten taas ole mikään varsinainen maailman stadardi rumpuoverimikkinä
 
Joka on kyllä aika sääli, mä tykkään ihan hulluna siitä miten KM84 kuulee symbaalit, ja KM184 omaa hyvin paljon samaa luonnetta.